Hauki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hauki
Hecht.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Haukikalat Esociformes
Heimo: Hauet Esocidae
Suku: Hauet Esox
Laji: lucius
Kaksiosainen nimi
Esox lucius
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Hauen levinneisyys
Hauen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hauki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hauki Commonsissa

Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala, jonka levinneisyys kattaa suurimman osan pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Suomessa se on ahvenen jälkeen vapaa-ajankalastuksen toiseksi tärkein saaliskala kokonaissaaliin painolla mitattuna.[2] Hauki on Ahvenanmaan maakuntakala.[3]

Ulkonäkö ja kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauen pohjaväri on vihreä ja sen kyljissä on vaaleanvihreitä tai keltaisia raitoja ja pilkkuja, vatsa hauella on vaalea.Väritys voi olla kuitenkin erilainen hauilla jotka ovat syvemmällä tai sameammissa vesissä. Väritys sopii hyvin vesikasvillisuuden suojissa piileskelyyn ja saaliin vaanimiseen, ja hauki pystyy myös ahvenen tavoin muuntamaan värityksensä tummuusastetta veden väriin ja pohjan tummuuteen paremmin sointuvaksi. Hauella on suuri pää ja kita sekä terävät hampaat ja suuret silmät. Sen ruumiinrakenne on solakka ja evät ovat keskittyneet petokaloille tyypillisesti peräpäähän. Tämä mahdollistaa nopeat hyökkäykset saaliin kimppuun.

Hauki voi lajina kasvaa suotuisissa oloissa jopa puolitoistametriseksi ja 35-kiloiseksi. Suomen pohjoisesta sijainnista johtuen kalan kiivaimman kasvun kausi on meillä melko lyhyt. Suomalainen hauki saavuttaa varsin harvoin yli 140 cm:n pituuden ja ylittää 20 kilon painorajan.[4] Yleensä vieheisiin tarttuu noin 500–2 000-grammaisia yksilöitä, joiden osuus vesistön haukipopulaatiossa on suurin. Jättikokoisia, yli 20 kg:n haukia tavataan ja saadaan todennäköisesti eniten esimerkiksi Irlannista ja Keski-Euroopassa mm. Saksasta ja Itävallasta. Suomen mittakaavassa suurimpia, yli 15 kg:n kaloja saadaan kappalemääräisesti eniten Etelä-Suomen merialueelta, joskaan ei sieltäkään kovin montaa kappaletta vuodessa. Tämän vuosituhannen suurin luotettavasti dokumentoitu suomalaishauki on ollut 18,8-kiloinen verkoilla Iin Oijärvestä saatu yksilö.[5] Tengeliönjoesta on raportoitu 20,3-kiloinen kala,[6] joka ei kuitenkaan ole ennätyskalarekisterissä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haukea tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Euroopassa sen levinneisyysalue ulottuu etelässä Pohjois-Italiaan asti. Haukia ei ole Norjan eikä Skotlannin pohjoisosissa.[7] Suomessa hauki on levinnyt koko maahan, joskin Ylä-Lapin korkeimmista tunturivesistä se puuttuu. Itämeressä haukea on säännöllisesti alueilla, joiden suolapitoisuus ei ylitä 18 promillea, mutta hauen lisääntyminen onnistuu vain alle 7 promillen suolapitoisessa vedessä. Eteläisellä Itämerellä hauet lisääntyvät lähinnä jokisuiden vähäsuolaisemman veden alueella. Suomen merialueen pienempi suolapitoisuus ei aseta rajoituksia kutupaikoille.

Ulkosaariston vielä 1970-luvulla vahvat haukikannat olivat taantuneet jo 1990-luvulle tultaessa kaikkialla Suomen etelärannikolla voimakkaasti, näin on käynyt myös Ruotsin puolella. Tarkkaa syytä ilmiölle ei tunneta; syiksi on arveltu muun muassa Itämeren tilan heikkenemistä, kutualustana ja hauenpoikasten suojapaikkoina toimivan rakkolevän dramaattista vähenemistä tms. Joka tapauksessa näyttää siltä, että hauen lisääntyminen ulkosaaristossa ei enää kunnolla onnistu. Tilanteen pientä kohenemista on kuitenkin paikoitellen ollut havaittavissa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin paikkeilta alkaen.[8]

Ravinto ja saalistuskäyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammakon saaliikseen saanut hauki.

Hauki on petokala. Se siirtyy eläinplanktonista kalaravintoon jo varsin varhaisessa vaiheessa, ensimmäisenä kesänään alle 10 cm:n mittaisena.lähde? Paitsi pienempiä kaloja, hauki voi napata toisinaan myös sammakon tai uivan myyrän, joissain tapauksissa isokokoinen hauki tappaa jopa uivan vesilinnun poikasen.[3] Rapuja ja vesihyönteisten toukkiakin on löydetty hauen mahalaukusta. Hauki on opportunisti, eikä se karta mitään kalalajia ravintonaan: se pyrkii syömään aina sitä kalaa, jota kulloinkin on helpoimmin saatavilla. Esimerkiksi pienen metsälammen hauki syö lammen valtalajia ahventa, kun taas virtavedessä elävät hauet syövät myös taimenia tai muita lohikaloja. Hauen kyky sopeutua ruokansa suhteen antaa sille suuren edun ravintokilpailussa, sekä miltei takaa hauelle ravintoketjun kärkisijan. Näiden seikkojen takia hauen saalisluettelo on laaja; se koostuu siitä mitä hauki kulloinkin sattuu saamaan eteensä, mutta miltei aina siihen kuuluu särki ja ahven. Hauki on toisinaan myös kannibaali, eikä se epäröi syödä pienempää lajitoveriaan.

Hauen kuono.

Pienet hauet tarvitsevat ravintokalaa 5–10 kiloa kasvaakseen itse yhden kilon. Suurilla hauilla tämä suhde kuitenkin muuttuu ja on jopa 30 : 1, Toisin sanottuna kasvaakseen kilon ne tarvitsevat kolmekymmentä kiloa ravintokalaa. Vaikka luku kuulostaa suurelta, ei suurikaan hauki haittaa sen saaliskalojen populaatioita. Hauilla on tärkeä rooli vesistön hyvinvoinnin kannalta, rehevöitymisen hillitsijöinä: kun haukia on riittävästi, eivät särkikalakannat pääse runsastumaan liikaa. Useissa lähteissä on mainittu, että petokalojen osuuden vesistön koko kalakannasta tulisi olla noin 30–40 %:n luokkaa, jotta tasapaino säilyisi.

Hauki saalistaa vaanien yleensä vesikasvillisuuden seassa, isojen kivien, uppopuiden tai muiden suojassa. Isot, usean kilon hauet saalistavat myös selkävesillä, käyttäen sisävesillä ravintonaan vapaan veden parvikaloja kuten muikkua ja kuoretta, merialueella silakkaa. Tällöin hauki ui välivedessä usein varsin syvällä ja syöksyy saaliinsa kimppuun alhaalta, syvyyden hämärän turvaan luottaen. Kun potentiaalinen saaliskohde on havaittu, hauki alkaa liikkua hitaasti kohti saalistaan, kunnes saalis on iskuetäisyydellä. Tällöin hauki iskee räjähtävällä nopeudella saaliiseensa tavallisimmin sivulta päin, kääntää sen suussaan nieltävään asentoon ja syö saaliinsa. Varsinkin isokokoiset saaliskalansa hauki pyrkii nielemään pääpuoli edellä.

Merialueen kalastajat puhuvat usein "silakkahauesta", jolla tarkoitetaan silakkaparvia seurailevia, usein melko rotevan kokoisia haukia. Varmaa näyttöä näiden silakkaan erikoistuneiden haukien olemassaolosta ei ole kuitenkaan saatu. Ilmeisesti hauki on merelläkin vain opportunisti, eli suosii silakkaa mikäli sitä on saaliskaloista helpoimmin saatavilla.[9]

Hauen lisääntyminen ja vaellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauki akvaariossa.

Hauki saavuttaa kutukypsyyden noin 30–40 cm:n mittaisena, ollessaan noin 3–4-vuotias. Kutuaika on keväällä. Sisävesillä kutu käynnistyy heinikkoisilla tulvarannoilla heti niiden vapauduttua jäistä, normaalivuosina Keski-Suomen korkeudella toukokuun alkupuolella. Lapissa hauet ovat kuteneet myöhässä olevan kevään takia joinakin vuosina jopa jään alle. Mitä pienempi vesistö, sitä nopeammin haukien kutu on ohitse. Merialueella kutu käynnistyy veden lämpötilan noustessa kutulahdessa +7 °C:een. Mitä idemmäksi Suomenlahdella ja mitä pohjoisemmaksi Pohjanlahdella mennään, sitä myöhemmin keväällä kutu käynnistyy. Samaten, mitä lähempänä avomerta saaristossa ollaan, sitä hitaammin vesi lämpenee ja sitä myöhemmin kutukin alkaa. Hyvin ulkona sijaitsevilta kutupaikoilta on tavattu kutemattomia haukia vielä kesäkuussakin. Vesistöstä riippumatta ensimmäisenä kutevat pienemmät hauet, suuret hauet viimeisenä. Hauen mädin kehittyminen vaatii vedeltä lämpöä 100–130 päiväastetta.[10] Jos vesi on siis esimerkiksi noin kymmenasteista, poikaset kuoriutuvat noin 12 päivän kuluttua kutuhetkestä. Poikaset ovat aluksi kiinni vesikasveissa ja siirtyvät sitten hieman syvempiin vesiin.[11]

Hauet ovat paikkauskollisia kaloja – on sanottu, että suurin osa hauista elää koko elämänsä synnyinpaikkansa "näköpiirissä", usein vain kilometrin-parin säteellä siitä. Tutkimuksissa on myös havaittu, että koemielessä pyydetyt, eri paikkaan kuljetetut ja vapautetut hauet ovat hakeutuneet usein ja varsin nopeasti takaisin samoille paikoille, joista ne aluksi pyydettiin. Pidempiä vaelluksia hauki tekee vapaaehtoisesti lähinnä silloin, kun sopivia kutupaikkoja on alueella niukasti tarjolla. Erityisesti Pohjanlahdella hauet lisääntyvät usein mielellään rannikon tuntumassa sijaitsevilla järvillä ja lammilla, joista on puro- tms. yhteys mereen. Nämä sisävedet lämpenevät keväällä nopeasti ja ravinto- yms. olosuhteet ovat hauenpoikasten kannalta muutenkin otollisemmat kuin erityisesti pohjoisen merialueen melko karuilla rannoilla.[9]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauen yleisyyden eräs syy on kalan vähäiset vaatimukset vesistön ja vedenlaadun suhteen. Hauki sietää hyvin rehevöitymistä ja melko hapantakin vettä, ja tulee toimeen seisovien vesien ohella myös varsin voimakkaastikin virtaavissa vesissä – joskin harvemmin se viihtyy lohikalojen tapaan aivan kiivaimmassa koskessa. Useissa pikkulammissa hauki ja ahven ovat vesistön ainoat kalalajit. Hauki on myös hyvä leviämään vesistöstä toiseen, uusille elinalueille esim. kevättulvien yhteydessä.

Pienemmät hauet noin 3 kg:aan saakka viihtyvät vesikasvillisuuden, kivikoiden, uppopuiden tms. suojapaikkojen liepeillä, rantavyöhykkeellä, matalikoilla ja karikoilla, usein varsin matalassa 0,5–3 m:n vedessä. Kalan kasvaessa sen hapenottokyky ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa hapenkulutuksen kanssa, joten ison kalan on hakeuduttava kesän kynnyksellä, vesien lämmetessä pois matalasta syvemmälle, viileämmän ja hapekkaamman veden alueelle. Hauen optimi- eli ihannelämpötila vaihtelee kalan koon mukaan, ollen keskimäärin +14 °C. Kauttaaltaan matalien järvien ja lampien vesi saattaa lämmetä kesällä pitkälti yli +20 °C:seen, jolloin hauen kasvu saattaa tyrehtyä tilapäisesti jopa kokonaan.

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piltuanjoesta pyydetty hauki.

Kalastus ja saaliit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa hauki on saaliin painolla mitaten vapaa-ajankalastajien toiseksi tärkein saaliskala, lähes tasoissa ahvenen kanssa. Valtaosa hauista onkin vapaa-ajankalastajien pyytämiä: vuonna 2002 88 % merialueen ja 98 % sisävesien saaliista. Hauen vuosittainen kokonaissaalis Suomessa on noin 10 miljoonaa kiloa.[11][12] Tämä on noin 40% koko maailman tilastoidusta kokonaissaaliista.[13]

Haukea pyydetään pääasiassa verkoilla, katiskoilla, vieheillä, täyillä ja iskukoukuilla. Myös rysäpyynti ja tuulastus voivat tuottaa hyvän haukisaaliin. Verkolla pyydettäessä on verkon silmäkoon oltava 45-60 mm. Hauen alamitta (pienin sallittu saalispituus) oli ennen 42 cm, mutta se poistettiin 1993.[14]


Hauki ruokakalana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa hauki on suosittu ruokakala, vaikkakin vähärasvaisena kalana joidenkin mielestä hiukan mauton verrattuna vaikkapa rasvaisempiin lohikaloihin. Monin paikoin haukea ei pidetä ruokakalana lainkaan, mutta muun muassa Saksassa ja Suomessa sitä syödään yleisesti. Ranskalainen keittiö arvostaa haukea suuresti ruokakalana, siksi hauki on Ranskassa kalliimpaa kuin esimerkiksi lohi.[15] Suurten, yli 5 kg:n haukien runsaampi käyttö ihmisravintona ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat sisältää haitallisia määriä raskasmetalleja, joita kertyy lajina pitkäikäisen hauen elimistöön sen ravinnosta – hauki on vesistössä usein ravintoketjun huipulla.[16] Vastoin yleistä käsitystä suuren hauen liha ei kuitenkaan välttämättä maistu puisevalta, sillä hauenkin lihan perusmaku ja -laatu riippuu kalan käyttämästä ravinnosta. Esimerkiksi merialueella silakkaa ja sisävesillä muikkua pääasiallisena ravintonaan käyttäviä haukia pidetään suurikokoisinakin varsin maukkaina.

Haukea ruokakalaksi käsiteltäessä tulisi huolehtia siitä, että kalan liha ei missään vaiheessa joudu tekemisiin kalan liman kanssa.[17] Näin vältytään siltä, että lihaan tulisi limasta kitkerää sivumakua. Tämän takia esimerkiksi kalaa fileoitaessa leikkuulauta olisi hyvä huuhtoa ensimmäisen fileen irrottamisen jälkeen, ennen toisen fileen irrottamista eli kalan kääntämistä alustalla ympäri, lihapuoli alustaa vasten. Mikäli kala perataan jo vesillä pilaantumisen ehkäisemiseksi ja sitä joudutaan paremman puutteessa säilyttämään muovikassissa, on aina riskinä että kalan limaa pääsee avatun kalan sisään.

Hauki ja entisajan suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hauki on ollut kalastaville suomalaisille tärkeä ruokakala jo muinoin. Hauella oli myös muuta merkitystä.

Entisajan suomalaisessa mytologiassa hauella on ollut jonkinlainen rooli. Hauki esiintyy joskus tarinoissa jättiläiskalana; myös Kalevalassa on muutamia jättiläishaukia. Erään niistä leukaluusta tekee Väinämöinen itselleen kanteleen.

Mytologiassa hauki liittyy usein Tuonelaan, kuolleiden maailmaan. Jotkut uskoivat hauen pystyvän kulkemaan kuolleiden ja elävien maailman välillä, esimerkiksi uimalla järven pohjan kautta toiseen maailmaan. On myös taltioitu uskomuksia, joissa kuollut joutui poikkeuksellisesti "hauen suoleen", eikä tavanmukaisesti Manan majoille. "Hauen suoli" oli erityisen lopullinen kohtalo, sinne joutunut vainaja ei ollut tavalliseen tapaan vainajana tavoitettavissa, eikä tietäjäkään saanut sieltä ketään nostettua, ei edes itseään jos sinne joutui.

Haukea on käytetty ihmisten vahingoittamiseen tähtäävissä taioissa. Hauelle on annettu tehtäväksi viedä ihmisen sielu tuonelaan, vaikka ihminen olisi vielä elossa. Tästä uskottiin seuraavan vakava sairaus.

Suomessa on toisinaan entisaikaan laitettu kaivoon tai lähteeseen hauki, kaivohauki, joka on syönyt vedessä eläviä ja veteen putoavia pieniä eläimiä, ja puhdistanut siten vettä. Kaivohauesta on tullut vettä käyttävien "tuttava", eikä sitä syöty.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NatureServe: Esox lucius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 15.08.2013. (englanniksi)
  2. Vapaa-ajankalastajien saalis alueittain (1000 kg) 23.12.2011. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viitattu 11.5.2013.
  3. a b Laine, Lasse J.: Suomen Luonto-opas, s. 239. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-23942-1.
  4. http://www.suomenhaukiseura.com/44
  5. Ennätyskalarekisteri. (Luettu 23.12.2010)
  6. Hauki voitti lohen Pohjolan Sanomien kalakisassa Pohjolan Sanomat 6.10.2009
  7. Esox lucius (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  8. SAMPI II
  9. a b Stobe: Hauen vaellus 27.9.2007. Suomen Haukiseura.
  10. Sami Moilanen ja Hanna Nieminen: Säännöstelyn vaikutus Näsijärven haukikantaan (pdf) 2006. Pirkanmaan ympäristökeskus. Viitattu 8.6.2010.
  11. a b Hauki Esox lucius. Tietoa kalalajeista. RKTL
  12. Vapaa-ajankalastustilasto 3.11.2010. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. (suomeksi)
  13. Esox lucius (Linnaeus, 1758) FAO Fisheries and Aqcuaculture, Species Fact Sheets (englanniksi) (luettu 5.10.2011)
  14. Hauki ahven.net
  15. Hauki on kala, usko pois Aamulehti.
  16. Luontoliitto
  17. Kalan käsittelyn abc

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]