Kantele

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo soittimesta. Kantele on myös kylä Pukkilassa.
Kantele

Kantele (myös muodossa kannel) on Suomen kansallissoitin, joka on myös muualla Itämeren alueella hyvin tunnettu kielisoitin.

Rakenne ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Zacharias Blackstadius, Väinämöinen kiinnittää kielet kanteleeseen, 1851.

Perinteisessä kanteleessa on viisi kieltä, ja ne on kiinnitetty yhdestä puusta koverrettuun runkoon, joka on alapuolelta avoin. Viisikielisen kanteleen nykyaikaisempi niin sanottu kaksipuinen malli on koverrettu päältä ja katettu kaikukannella. Myöhemmin kantele on laajentunut kokonaiseksi soitinperheeksi, johon kuuluu erikokoisia akustisia ja sähkövahvisteisia malleja.

Vanhimmat todisteet kantelesoittimista (muun muassa suomalainen kantele, virolainen kannel, latvialainen kokle [lausutaan kuokle], liettualainen kanklės ja venäläinen gusli) ovat ilmeisesti novgorodilaiset sekä Puolan Opolen ja Gdańskin 900–1400-luvulta peräisin olevat arkeologiset löydöt.

Kantele esiintyy kansanrunoudessa, ja Kalevalassa se on Väinämöisen soitin.

Kanteleen perinnettä vaalii ja kehittää Suomessa Kanteleliitto. Kanteleen nykyinen kehityskausi alkoi 1970-luvun lopulla Kanteleliiton käynnistämänä.

Suomen kantelemuseo toimii Jyväskylässä.

Viktor Vasnetsov, Guslinsoittajia, 1899
Neuvostoliiton aikainen postimerkki, jossa kuvataan latvialaisia kansansoittimia. Mukana myös latvialainen kantele eli kokle

Kantelesoittimet eri kansoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja kanteleensoittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Lucia Tepponen ja kanteleensoittajat Toivo Vajonen ja Maksim Gavrilov Karjalais-suomalaisesta neuvostotasavallasta vuonna 1949.
R.W. Ekman, Kreeta Haapasalo soittaa kannelta, 1868.

Ennen sotia eräs kuuluisimpia kanteleensoittajia oli Shemeikkojen runonlaulajasuvun jäsen Teppana (Teppo) Jänis. Kuuluisimpia kanteletaiteilijoita on professori Martti Pokela. Monet tunnetut kanteleensoittajat ovat kotoisin Haapaveden kantelepitäjästä. Pokelan lisäksi haapavetisiä kantelekuuluisuuksia ovat esimerkiksi Antti Rantonen ja Pasi Jääskeläinen. Nykyään paikkakunnalla toimii useita perinteisen soiton yhtyeitä, muun muassa suurkokoonpano Jokilaaksojen kanteleet. Sähkökanteleen tunnetuimpia soittajia ovat musiikin tohtorit Hannu Saha ja Timo Väänänen, Eva Alkula, Senni Eskelinen, Anttu Koistinen ja Juha Jyrkäs.

Kanteleen soitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannelta soitetaan pitämällä sitä vaakatasossa sylissä tai pöydällä – nykyään vaihtoehtoisesti kaulaan ripustettuna. Kansanomaista kannelta soitetaan näppäilemällä kieliä ja jättämällä ne usein soimaan, mutta taidesoitossa käytetään myös sammutinta. Soittoasento saattaa hieman vaihdella, mutta perinteisesti matalat kielet ovat soittajasta poispäin. Soittoasento vaihtelee eri paikkakunnilla.

Kannelta soitettaessa näppäillään yleensä melodiaa oikealla kädellä vasemman säestäessä matalammilla kielillä. Useimmat kanteleet on viritetty diatonisesti. Viisikielinen kantele on yleensä viritetty D-duuriin (d–e–fis–g–a) tai vastaavaan molliin (d–e–f–g–a), mutta myös muita virityksiä käytetään. Konserttikanteleissa on sävelvaihtajakoneisto, joka mahdollistaa kromaattisten sävelten (ylennysten ja alennusten) käyttämisen. Konserttikanteleen sävelvaihtajakoneiston on kehittänyt Paul Salminen. Muissa kantelemaissa Virossa, Latviassa, Liettuassa, Karjalan tasavallassa ja Venäjällä on myös konserttisoittimeksi kehitettyjä kantelesoittimia, joilla on mahdollista soittaa kromaattisia säveliä.

Perinteisiä soittotapoja ja -tyylejä on edelleen käytössä useita. Tikkusoitoksi tai Saarijärven tyyliksi kutsutussa soittotavassa kieliä krapsitaan puutikuilla. Tämä soittotapa oli yleinen 100 vuotta sitten Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla, mutta se oli sittemmin vähällä hävitä kokonaan. Nykypäivän kanteleensoittajista tikkusoiton hallitsevat muun muassa Kari Dahlblom, Rauno Nieminen, Timo Väänänen, Maija Kauhanen, Emmi Knuutinen, Essi Olkanen ja Pauliina Syrjälä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blomster, Risto (toim.): Kantele. Kirjoittaneet Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen. SKS:n teoksia 1225, Tiede. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-101-8.
  • Dahlblom, Kari: Keski-Suomen kantele. Äänekoski: Kari ja Tuula Dahlblom, 2011.
  • Kastinen, Arja & Rauno Nieminen & Anna-Liisa Tenhunen: Kizavirzi. Karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa.Temps Oy 2013.
  • Nieminen, Rauno – Väänänen, Timo – Rossander, Meri-Anna: Kantele eläväksi. Nurmes: Nurmeksen museo, 2011.
  • Nieminen, Rauno: Viisikielisen kanteleen rakennuspiirustuksia. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti, 1984. ISBN 951-95411-1-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]