Kantele
Kantele (myös muodossa kannel) on Suomen kansallissoitin, joka on myös muualla Itämeren alueella hyvin tunnettu kielisoitin.
Sisällysluettelo |
Rakenne ja historia [muokkaa]
Perinteisessä kanteleessa on viisi kieltä, ja ne on kiinnitetty yhdestä puusta koverrettuun runkoon, joka on alapuolelta avoin. Viisikielisen kanteleen nykyaikaisempi niin sanottu kaksipuinen malli on koverrettu päältä ja katettu kaikukannella. Myöhemmin kantele on laajentunut kokonaiseksi soitinperheeksi, johon kuuluu erikokoisia akustisia ja sähkövahvisteisia malleja.
Vanhimmat todisteet kantelesoittimista (muun muassa suomalainen kantele, virolainen kannel, latvialainen kokle [lausutaan kuokle], liettualainen kanklės ja venäläinen gusli) ovat ilmeisesti novgorodilaiset sekä Puolan Opolen ja Gdańskin 900–1400-luvulta peräisin olevat arkeologiset löydöt.
Kantele esiintyy kansanrunoudessa, ja Kalevalassa se on Väinämöisen soitin.
Kanteleen perinnettä vaalii ja kehittää Suomessa Kanteleliitto. Kanteleen nykyinen kehityskausi alkoi 1970-luvun lopulla Kanteleliiton käynnistämänä.
Suomen kantelemuseo toimii Jyväskylässä.
Kantelesoittimet eri kansoilla [muokkaa]
- karjalaiset: kantele, kandeleh
- latgallit: kūklis
- latvialaiset: kokle ja kokles
- liiviläiset: kāndla
- liettualaiset: kanklės
- marit: kärš ja kysle
- puolalaiset: gęśle
- suomalaiset: kantele
- tataarit: guslja, göslja ja keslja
- tšuvassit: kesle, kjosle ja kysle
- udmurtit: krez
- ukrainalaiset: husli
- valkovenäläiset: gusli
- vatjalaiset: kannõl, gusli ja guusla
- venäläiset: gusli
- vepsäläiset: kandel, stribunik
- virolaiset: kannel
Tunnettuja kanteleensoittajia [muokkaa]
Ennen sotia eräs kuuluisimpia kanteleensoittajia oli Shemeikkojen runonlaulajasuvun jäsen Teppana (Teppo) Jänis. Kuuluisimpia kanteletaiteilijoita on professori Martti Pokela. Monet tunnetut kanteleensoittajat ovat kotoisin Haapaveden kantelepitäjästä. Pokelan lisäksi haapavetisiä kantelekuuluisuuksia ovat esimerkiksi Antti Rantonen ja Pasi Jääskeläinen. Nykyään paikkakunnalla toimii useita perinteisen soiton yhtyeitä, muun muassa suurkokoonpano Jokilaaksojen kanteleet. Sähkökanteleen tunnetuimpia soittajia ovat musiikin tohtori Timo Väänänen, Eva Alkula, Senni Eskelinen, Anttu Koistinen ja Juha Jyrkäs.
Kanteleen soitto [muokkaa]
Kannelta soitetaan pitämällä sitä vaakatasossa sylissä tai pöydällä – nykyään vaihtoehtoisesti kaulaan ripustettuna. Kansanomaista kannelta soitetaan näppäilemällä kieliä ja jättämällä ne usein soimaan, mutta taidesoitossa käytetään myös sammutinta. Soittoasento saattaa hieman vaihdella, mutta perinteisesti matalat kielet ovat soittajasta poispäin. Soittoasento vaihtelee eri paikkakunnilla.
Kannelta soitettaessa näppäillään yleensä melodiaa oikealla kädellä vasemman säestäessä matalammilla kielillä. Useimmat kanteleet on viritetty diatonisesti. Viisikielinen kantele on yleensä viritetty D-duuriin (d–e–fis–g–a) tai vastaavaan molliin (d–e–f–g–a), mutta myös muita virityksiä käytetään. Konserttikanteleissa on sävelvaihtajakoneisto, joka mahdollistaa kromaattisten sävelten (ylennysten ja alennusten) käyttämisen. Konserttikanteleen sävelvaihtajakoneiston on kehittänyt Paul Salminen. Muissa kantelemaissa Virossa, Latviassa, Liettuassa, Karjalan tasavallassa ja Venäjällä on myös konserttisoittimeksi kehitettyjä kantelesoittimia, joilla on mahdollista soittaa kromaattisia säveliä.
Perinteisiä soittotapoja ja -tyylejä on edelleen käytössä useita. Tikkusoitoksi tai Saarijärven tyyliksi kutsutussa soittotavassa kieliä krapsitaan puutikuilla. Tämä soittotapa oli yleinen 100 vuotta sitten Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla, mutta se oli sittemmin vähällä hävitä kokonaan. Nykypäivän kanteleensoittajista tikkusoiton hallitsevat muun muassa Maija Kauhanen, Emmi Knuutinen, Essi Olkanen ja Pauliina Syrjälä.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Blomster, Risto (toim.): Kantele. Kirjoittaneet Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen. SKS:n teoksia 1225, Tiede. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-101-8.
- Dahlblom, Kari: Keski-Suomen kantele. Äänekoski: Kari ja Tuula Dahlblom, 2011. ISBN 978-952-92-9447-3.
- Nieminen, Raimo – Väänänen, Timo – Rossander, Meri-Anna: Kantele eläväksi. Nurmes: Nurmeksen museo, 2011. ISBN 978-951-96797-3-0.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kanteleliitto
- Kantele taipuu vaikka rokkiin. Yle Helsinki 21.1.2012.
- Soitinrakentaja Jussi Laasasen kantelesivut.
