Harmaahaikara
Wikipedia
| Harmaahaikara | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Ardea cinerea Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Harmaahaikara Wikispeciesissä |
Harmaahaikara (Ardea cinerea) on kaulushaikaran ohella Suomen yleisin haikara.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Harmaahaikara on nimensä mukaisesti miltei kokonaan harmaa. Sillä on kuitenkin valkoinen pää, jossa mustat "kulmakarvat" jotka kaartuvat taakse töyhdöksi. Jalat ovat kellanharmaat ja nokka oranssinkeltainen. Ääni on voimakas, karmealta kuulostava rääkäisy, jota kuulee varsinkin hämärissä ja yöllä.
Harmaahaikaran voi kaukaa sekoittaa kurkeen, mutta haikara pitää lentäessään kaulaansa taivutettuna.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaahaikara on ollut 6 vuotta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut hollantilainen 35-vuotias yksilö, joka joutui lopulta ammutuksi.
[muokkaa] Levinneisyys
Harmaahaikaroita on melkein kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa, ainoastaan pohjoisessa niitä näkee harvoin. Niitä esiintyy myös Etelä-Afrikassa ja Madagaskarilla. Harmaahaikarat pesivät Suomessa harvinaisena maan eteläosissa. Kantamme oli 1990-luvun lopulla yli 100 paria, ja se kasvaa vähitellen.**
Euroopan pesimäkanta on 117 000 - 128 000 paria, joista Britteinsaarilla pesii 10 300 paria. Venäjällä on 20 000 - 25 000 ja Turkissa 2000 - 5000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Harmaahaikara viihtyy erityisesti matalien, rehevien järvien rannoilla, mutta niitä näkee myös soilla ja mangrovealueilla. Suomessa myös sisäsaaristossa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pariutumisaika sadekaudella trooppisilla seuduilla, tammi-toukokuussa muualla alueesta riippuen. Pesä on laakea risukasa puussa, usein korkealla kuusessa. Emo munii 3-5 munaa, joita se hautoo 21-26 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 8-viikkoisina.
[muokkaa] Ravinto
Harmaahaikara pyydystää pääasiassa kaloja ja sammakoita. Se seisoo liikkumattomana matalassa vedessä ja iskee salamannopeasti nokkansa varomattomaan saaliiseen. Sille kelpaavat myös käärmeet, linnunpoikaset, ravut ja pikkujyrsijät. Tehokkaina kalansyöjinä harmaahaikarat voivat aiheuttaa merkittäviä tappioita kalanviljelylaitoksilla.
[muokkaa] Lisää aiheesta
-
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Harmaahaikara (Ardea cinerea) Photos [en]
- http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/ardcin Kuvia harmaahaikarasta
- Leinonen, Antti 1979: Harmaahaikara Ardea cinerea pesivänä Oulujärvellä 1975. - Lintumies 4.1979 s. 181. LYL.
- Willamo, Risto 1988: Harmaahaikara ja sääksi riitaisina naapureina Lohjanjärvellä. - Lintumies 1.1988 s. 25-26. LYL.
- Willamo, Risto & Tarsa, Veikko 1988: Tietoja harmaahaikaran pesimäaikataulusta Suomessa. - Lintumies 1.1988 s. 25. LYL.
