Merimetso
Sivulta puuttuu | Merimetso | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Phalacrocorax carbo (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Merimetso Wikispeciesissä |
Merimetso (Phalacrocorax carbo) on viime vuosina Suomessakin yleistynyt musta, muodoltaan jättiläismäistä silkkiuikkua tai venytettyä kuikkaa muistuttava pelikaanilintu, jota näkee luodoilla kuivattelemassa höyheniään sukelluksen jälkeen.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö[muokkaa]
Merimetso on iso musta lintu, 77–94 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121–149 cm[2], paino 1,6–3,6 kg. Kaula, pyrstö ja nokka pitkähköt, siivet terävät. Muistuttaa lennossa lähinnä kuikkia tai hanhia. Väritys on vanhoilla linnuilla kokomusta. Soidinpuvussa päähän tulee valkoista kuviointia ja reidelle suuri valkoinen laikku. Nuoret linnut ovat tummanruskeita, vatsa vaaleampi. Ääni on karheaa korahtelua.
Merimetso on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sen pesinnän häiritseminen on luonnonsuojelurikos. Vanhin suomalainen rengastettu merimetso on ollut 8 vuotta 11 kuukautta vanha[3]. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, 23 vuotta 6 kuukautta.
Levinneisyys[muokkaa]
Merimetsot pesivät Euraasiassa ja Afrikassa sekä Pohjois-Amerikan Atlantinpuoleisella rannikolla. Pohjoisimpana pesivät yksilöt muuttavat hiukan etelämmäksi avoveden ääreen. Pesiminen Suomessa on alkanut uudelleen 1990-luvulla. Tammisaaren saariston kansallispuistossa 1996.
Suomen merimetsot pesivät luodoilla ja pikkusaarissa kolonioittain. Sisämaassa merimetsoja havaitaan muuttoaikoina, mutta se ei tuolloinkaan ole erityisen yleinen.
Elinympäristö[muokkaa]
Merimetsot pesivät kallioluodoilla tai puissa, jotka kuolevat merimetson ulosteiden myrkyttäminä. Näin on käynyt useilla Saaristomeren ja Suomenlahden luodoilla[4]. Luonto kuitenkin toipuu merimetsojen siirtyessä uuteen pesimäpaikkaan. Merimetso kalastelee niin merellä kuin lahdillakin, se voi lentää jopa kymmeniä kilometrejä sisämaan puolelle mikäli hyvä kalastuspaikka löytyy.
Lisääntyminen[muokkaa]
Merimetso tekee pesänsä levästä tai risuista, ja munii 3–4 munaa joita se hautoo kuukauden verran. Suomessa merimetso pesii yleensä maassa, levinneisyysalueensa muissa osissa sen sijaan yleensä puussa.
Merimetson lisääntymistä rajoittavat ihmisten vahingonteot ja merikotka.
Ravinto[muokkaa]
Merimetso syö pääosin pieniä, runsaslajisia ja helposti saalistettavia kaloja. Joskus saaliiksi joutuu suuriakin kaloja, jopa ankeriaita. Merimetso ei kiinnitä huomiota kalan lajiin.[5] Valtaosan ravinnosta on todettu olevan särkeä, kiiskeä, ahventa tai kivinilkkaa riippuen siitä, mitä ravintoa lähialueilta löytyy. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksessa sen todettiin syövän runsaasti kuhaa ja pieniä ahvenia paikassa, jossa näitä esiintyy runsaasti[5]. Se voi olla sukelluksissa yli kaksi minuuttia, mutta silti se usein pysyttelee melko matalassa vedessä. Merimetso syö kalaa myös pyydyksistä ja kalanviljelylaitoksilta, mistä aiheutuu tappioita kalastajille ja kalankasvattajille.
Merimetson luontaiseksi saalistajaksi on osoittautumassa merikotka. Merikotkat ovat hyökänneet merimetson poikasten kimppuun. Keväältä 2010 on Turun saaristossa raportoitu tapauksia, jossa merikotkat ovat surmanneet ja syöneet aikuisia merimetsoja.[3] Myös Ruotsissa ja Virossa on raportoitu merikotkakantojen vahvistumisesta ja merimetsoyhdyskuntien taantumisista.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Phalacrocorax carbo IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Svensson, Lars & Mullarney, Killian & Zetterström, Dan: Lintuopas: Euroopan ja Välimeren alueen linnut, uudistetun laitoksen ensimmäinen painos, s. 78. Suom. Jännes, Hannu & Nikander, Pekka J.. Printer, Trento, Italia: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2008: Rengastajan vuosikirja 2008. Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto.
- ↑ [1]
- ↑ a b [2]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- BirdLife Suomi: Merimetso
- Ymparisto.fi: Merimetsoseuranta
- Merimetso Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- Biologi Kalle Rainio: Merimetsoista ja niiden vaikutuksesta saaristoon
- Terhivuo, Juhani & Valste, Juha 1974: Merimetso Phalacrocorax carbo pesivänä Perämerellä? - Lintumies 3-4.1974 s. 119-120. SLY.
- LuontoPortti: Merimetso (Phalacrocorax carbo)
- ITIS: Phalacrocorax carbo (englanniksi)
