Beringia

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beringia viime jääkaudella - nykyinne salmi oli silloin kuivaa maata, kun valtamerien vettä sitoutui jäätiköihin ja vesi laski.

Beringia eli Beringinsalmen maasilta oli muinainen yli 1 000 kilometriä leveä maakannas Beringinsalmen kohdalla. Se yhdisti Amerikan ja itäisen Aasian, ulottuen Itä-Siperiasta Alaskaan. Beringia syntyi viime jääkaudella, kun merenpinta laski 100–150 metriä, sen vuoksi että suuret määrät valtamerten vettä sitoutui mannerjäätiköihin.

Tutkijat arvelevat intiaanien esi-isien, paleointiaanien, saapuneen sitä kautta Aasiasta Amerikkaan ehkä viimeistään noin 13 000 vuotta sitten, mahdollisesti jo aiemmin. Alueen ilmasto muuttui siedettäväksi, kun alkoi lämmin Bölling-kausi. Jääkausien lisäksi Beringiaa ovat eri aikoina nostaneet ja laskeneet hitaat geologiset muutokset maankuoressa kymmenten vuosimiljoonien kuluessa. Kun maasilta on ollut kulkukelpoinen, eläimiä on vaeltanut Amerikasta Aasiaan ja päinvastoin. Koira on kehittynyt Amerikassa mutta vaeltanut Aasiaan. Mammutti on vaeltanut Aasiasta Amerikkaan. Maayhteys Itä-Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä katkesi holoseenikauden alussa noin 11000 vuotta sitten meren pinnan tason ollessa 48 metriä nykyisen alapuolella.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Beringia viime jääkaudella

Beringin maasillan kehitys jääkauden päättyessä - NASA:n animaatio.

Pleistoseenin jääkausien aikana meri on laskenut ajoittain ja yhdistänyt mantereet Beringinsalmen kohdalla.

Beringia oli kuivaa maata viime jääkauden kylminä kausina 10000–20000 vuotta kerrallaan kylmyyshuippujen molemmin puolin.

Beringiassa oli viime jääkauden huippukaudella varsinkin Alaskassa laajoja jäätiköitä ja lössialueita. Monilla Luoteis-Siperian alueilla lämpötila ei laskanut jääkaudella niin paljoa kuin Euroopassa.

Beringiassa vallitsi jääkaudella jäättömillä alueilla kylminä kausina avoin kuivatundrakasvillisuus tai polaariaavikko, ja alue oli silloin ihmisille asumiskelvoton, ehkä lukuun ottamatta meren lämmittämää ja kostuttamaa eteläosaa, jossa kasvoi hieman lämpimämpää tundraa.[1]. Beringiassa ei liene asuttu viime jääkauden ollessa kylmimmillään. Merivirrat kulkivat silloin eri tavoin kuin nyt, pohjoisen Jäämeren kylmä merivirta ei päässyt etelärannikolle. Tämän vuoksi kannas ei pohjoisesta sijainnistaan huolimatta ollut koko leveydeltään jäätikön peittämä, vaikka muualla sekä Euroopassa että Amerikassa jäätiköt ulottuivat paljon etelämmäksikin. Tämä teki useille eläimille ja myös ihmiselle mahdolliseksi levittäytyä Beringian kautta Aasiasta Amerikkaan tai päinvastoin.

Joidenkin tietojen mukaan Beringiassa olisi viime jääkauden huippukaudella kasvanut Kolyma- joen kaskijuoksun altaassa ja Yukon Flatsissa metsiä[2].

Lämpimämpinä kausina Beringiassa kasvoi kuusta, koivua ja poppelipuuta nykyistä pohjoisempana. Keski-Veiksel-kauden lämpimän vaiheen aikana Beringian kasvisto ja ilmasto muistuttivat nykyisiä.

Beringian kautta on tapahtunut monia eläinten vaelluksia. Karhu vaelsi Amerikkaan joskus 75 000/70 000 – 45 000/40 000 vuotta sitten jolloin Beringia oli kuivaa maata.

Beringiassa tapahtui ruskeakarhun ja hevosen paikalline joukkotuho 35000 vuotta sitten, ja välillä 30 000-25 000 vuotta sitten alkoi biisoni (Bison Bison) hävitä.[3]


Laajimmillaan Beringia kattoi 21000 vuotta sitten noin 2215000 km², kun merenpinta oli 120 metriä nykyisen alapuolella.

Olot ainakin osassa Beringiaa lienevät tällöinkin olleet ainakin joillekin eläimile siedettävät. Esimerkiksi nykyistä karhua "kissamaisempi" lyhytkuonoinen karhu Arctodus simus selvisi jääkauden huippukaudesta hengissä Alaskassa, mm. Yukonissa .[4]

Noin 21000 vuotta sitten alkoi jääkauden jälkeinen interglasiaali, jolloin merenpinta alkoi nousta. Beringiaan saapui ruskeakarhu, ja lyhytkuonoinen karhu hävisi.[5]

[muokkaa] Beringian maasillan katoaminen

Beringinsalmen merikartta
Beringinsalmi tietokoneella tehdyssä karttakuvassa

Beringian maasilta supistui hyvin hitaasti 20000–15000 vuotta sitten, jolloin jäätiköt vetäytyivät melko hidasta vauhtia.

15000 vuotta sitten leveän Beringian maa-ala oli 2000000 km², kun merenpinta oli 90 metriä nykyisen alapuolella. Noin 14000 vuotta eli 12000 radiohiilivuotta sitten Beringia oli hyvin leveä, ja alkoi kaveta vauhdilla noin 13500 vuotta sitten. Beringia supistui eniten veden kohotessa 70–50 metriä nykyisen tason alle.

Noin 13000 vuotta sitten (11000 radiohiilivuotta sitten) Beringian silta kapeni nopeasti, merenpinta oli 60 m nykyisen alapuolella ja maa-ala 1,7 miljoonaa km².


Beringia saattoi hävitä jo noin 12800–12400 vuotta sitten.

Varmasti viimeistään noin 11000 vuotta sitten maayhteys meni täysin poikki, kun merenpinta oli 48 metriä nykyisen tason alapuolella ja nykyään veden peitossa olevaa alaa oli kuivana noin 130000 km².

Noin 7000 vuotta sitten Beringin alueen rantaviivat olivat hyvin lähellä nykyistä.

Noin 6000 vuotta sitten rannikkoviivat asettuivat nykyiselle paikalleen.

[muokkaa] Milloin Beringia oli mannerta

Ei ole täysin täsmällisiä tietoja siitä, milloin Beringia oli kuivaa maata, tiedot viime jääkauden meren pinnan vaihteluista ovat sen verran hatarat.

Veiksel-jääkauden jäätikkö oli laajimmillaan mm. 55000, 42000, 30000 ja 14000 vuotta sitten, jolloin maasilta oli auki 5000–10000 vuotta maksimien molemmin puolin.[6]

Beringia oli maata 115000–108000, 95000–92000, 78000–65000, 52000–44000, 35000/32000–12000 vuotta sitten.[7]. Pessimistisemmän arvion mukaan Beringia olisi ollut maata viimeksi vain 26000–12000 vuotta sitten.

[muokkaa] Beringia aikaisemmin

Beringia on ollut olemassa joskus dinosaurusten aikoina mesotsooisella maailmankaudella, ja oli ainakin 55 ja 20 miljoonaa vuotta sitten.

[muokkaa] Viitteet

  1. Wiik: Mistä Amerikka sai intiaaninsa
  2. Tage Nilsson, The Pleistocene, sivu 408 kartta Fig. 16.21 , orig lähde Hopkins 1967b ja myös Bjärn Kurten, jääkausi.
  3. www.mcdonald.cam.ac.uk/projects/genetics/ICAZ%20Abstracts%20Final.doc
  4. http://www.beringia.com/02/02maina4.html
  5. www.sciencemag.org/cgi/content/full/sci;295/5563/2267?ck=nc eli Dynamics of Pleistocene Population Extinctions in Beringian Brown ...
  6. http://www.jqjacobs.net/anthro/paleoamerican_origins.html
  7. Sulkakäärme ja jaguaarijumala

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut