Aasian historia
Tämä artikkeli käsittelee Aasian historiaa. Karkeasti Aasia voidaan jakaa neljään suureen kulttuurialueeseen, joilla on ollut merkittävä historiallinen, sivistyksellinen ja uskonnollinen merkitys: Lähi-itään, Intiaan, Itä-Aasiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Näillä alueilla on vallinnut korkeakulttuureita. Viidentenä merkittävänä historiallisena alueena voidaan pitää Unkarista Keski-Aasian kautta Kiinaan ulottuvaa euraasialaista aroaluetta, jolla tärkeä elinkeino on ollut paimentolaisuus. Hevosia käyttäneet paimentolaiset ovat vuosituhansien aikana usein harjoittaneet ryöstelyä, joka suunnattiin varsinkin korkeakulttuureita ja maanviljelysväestöä vastaan.
Lähi-idän historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Lähi-idän historia
Lähi-idän korkeakulttuurin historian ja samalla maailman varhaisin korkeakulttuuri oli Sumereiden, korkeakulttuuri muinaisessa Mesopotamiassa eli Kaksoisvirtainmaassa. Siellä oli varsin kehittynyt kaupungeissa vallinnut kulttuuri noin 3000 eKr. Sumerilaiset kehittivät nuolenpääkirjoituksen.[1] Myöhemmin Mesopotamian alueella sijainnut valtakunta oli Babylonia, jossa oli kaupunki nimeltä Babylon.[2] Myös Egyptissä oli varhaista korkeakulttuurisivistystä jo kivikaudella. Siellä rakennettiin ensimmäiset pyramidit 2500 eKr.[3] Foinikialaiset, jotka asuivat nykyisen Libanonin alueella ollivat taitavia merenkulkijoita. Heidän toimillansa oli vaikutusta koko Välimeren ympäristössä. Heidän kautta Lähi-Idän alueet yhdistyivät Euroopan alueisiin, kuten Kreikkaan, Aleksanteri Suuren valtakuntaan ja Rooman valtakuntaan.[4] Myös Persian valtakunnalla oli merkitystä Lähi-Idän ja Euroopan välisisten yhteyksien syntymisessä. Persian valtakunta ulottui laajimmillaan nykyisen Turkin alueelta Pohjois-Intiaan.[5]
Maanviljely on ollut ratkaiseva tekijä Lähi-idän sivilisaatioiden nousussa. Monet nykyisin tunnetut merkittävät viljelykasvit on otettu käyttöön Lähi-idässä, ja jalostettu paikallisista luonnonkasveista. Laajamittainen maanviljely kehitettiin Lähi-idässä itsenäisesti, ja kenties ensimmäisenä maailmassa. Maanviljely on tosin kehitetty itsenäisesti eräillä muillakin maapallon alueilla. Lähi-idän maanviljely lienee aloitettu niin sanotun hedelmällisen puolikuun alueella. Sieltä maanviljely ja viljellyt kasvit levisivät muun muassa Egyptiin ja Intiaan, ja saivat aikaan näiden korkeakulttuurit. Useat Lähi-idästä peräisin olevat viljelykasvit levisivät varhain myös Eurooppaan, jossa ne ovat edelleen merkittävimpiä viljelykasveja. Varhaisin Lähi-Idän maatalous kehittyi noin 9000 eKr.[6]
Lähi-idässä on myös tehty merkittävää kehitystyötä pyörän parissa. Yksinkertaisia teloja lienee osattu käyttää muuallakin, mutta varsinainen pyörä, akselilla ja vanteilla varustettu, on keksitty Lähi-idässä. Lähi-idässä on myös todennäköisesti opittu ensin käyttämään metalleja. Nämä keksinnöt kuitenkin hyödyttivät varsinkin arovyöhykkeen paimentolaisia, jotka saattoivat näiden avulla entistä tehokkaammin ryöstellä korkeakulttuureja. Indoeurooppalaiset kielet levisivät Eurooppaan todennäköisesti Lähi-idästä, jossa ne olivat alkujaan paimentolaisten kieliä. Leviämisen mahdollistaneeksi seikaksi on ehdotettu muun muassa maanviljelyä, pyörää ja metalliaseita, tai joitain näihin teknologioihin liittyviä edistysaskelia. Indoeurooppalaiset eivät kuitenkaan ilmeisesti keksineet itse näitä keksintöjä, vaan omaksuivat ne maanviljelykulttuureilta.
Lähi-itä erottui omaksi kulttuurialueekseen islamin noustessa Arabian niemimaan valtakulttuuriksi. Arabit levittivät kulttuuriaan ja uskontoaan sekä itään että länteen, ja monet alueet ja kansat arabialaistuivat. Persiassa säilyi kuitenkin vanhempi persiankielinen kulttuuri, joka tosin islamilaistui ja sai huomattavasti vaikutteita arabeilta. Muita arabivalloituksista huolimatta säilyneitä Lähi-idän ryhmiä olivat esimerkiksi kurdit ja assyrialaiset.
Arabien valtakausi päättyi kun nykyisten turkkilaisten kielelliset esivanhemmat seldžukit saapuivat Vähään-Aasiaan Keski-Aasiasta 1000-luvun alussa. Osmannien valtakunnan perustaneet ottomaanit olivat heidän perillisiään. Bysantin valtakunnan alue joutui Osmannivaltakunnan valtaamaksi 1400-luvulla.[7] Islamilainen maailma koki toisen vakavan takaiskun mongolien hävittäessä Lähi-itää 1200-luvulla. Mongolivaltakunnan johtaja Tšingis kaani valloitti laajoja alueita Lähi-Idästä.[8] Vakavin yksittäinen isku lienee ollut Bagdadin hävitys. Mongolit ilmeisesti lopettivat Mesopotamian alueen korkeakulttuurien pitkän historian. Vuosituhansia vanha kastelukanavien verkosto rappeutui pysyvästi, eikä sitä enää korjattu. Valtavat alueet muuttuivat viljelysmaasta aavikoiksi. Toiseksi syyksi tähän on esitetty maaperän suolan lisääntymistä, joka on yleinen ilmiö keinokastelluilla seuduilla. Joka tapauksessa Mesopotamian alueen kanavaverkosto rappeutui jotakuinkin mongolien hyökkäyksen aikoihin.
Osmanien valta päättyi Ensimmäisen maailmansodan loppuessa. Samoihin aikoihin Euroopan valtiot aktivoituivat alueella, kun öljyä löytyi Persiasta 1908, ja Saudi-Arabiasta 1938.
Jännite juutalaisten ja palestiinalaisten välillä sekä kiista öljyvarojen hallinnassa ovat pitäneet Lähi-itää konfliktien keskellä jatkuvasti toisesta maailmansodasta alkaen.
Intian ja Etelä-Aasian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Intian historia
Varhaisimmat merkit ihmisasutuksesta Intiassa ovat ajalta 400 000–200 000 eaa. Samalta ajalta on löydetty monin paikoin eteläisessä Aasiassa merkkejä ihmisasutuksesta, kuten työkaluja ja kalliomaalauksia.
Pysyvä asutus alkoi noin 7000 eKr. ja samoihin aikoihin alettiin harjoittamaan karjatalouden hoitoa ja opittiin keraamisten astioiden valmistus. Noin 3000 eKr. Punjabin ja Sindhin seudulla oli asutuskeskus, jossa oli tuolloin kirjoitustaito. Ajalla 2500–1600 eKr. kehittyi Harappan kulttuuri eli Indus-kulttuuri, jonka aikana oli merkittäviä kaupankäyntiyhteyksiä Mesopotamiassa sijainneeseen Sumeriin.[9] Harappan kulttuurin aikana Intiassa omaksuttiin kirjoitustaidon lisäksi myös muuta sivistystä, kuten matemaattisia taitoja. Harappan ajan kirjoitukset olivat pohjana myöhemmälle Veda-ajan kirjallisuudelle.[10]
Noin 2000–1000 eKr. Intiaan saapuivat arjalaiset, jotka olivat indoeurooppalainen kansa. He kehittivät uusia sosiaalisia järjestelmiä ja loivat patriarkaalisen perhejärjestelmän. Heidän myötä kehittyi myös Veda-uskonto.[11]
500-luvulla eKr. Persia valloitti useita alueita mukaan lukien osia pohjoisesta Intiasta. Muita Persian valloittamia alueita olivat Aria, Bactria, Hyrkania ja Parthia.[12] Persian ajan jälkeen Intian luoteisosa kuului ensin intialais-kreikkalaiseen kuningaskuntaan ja myöhemmin indoparthialaiseen kuningaskuntaan hieman ennen ajan laskun alkua, johon kuului myös osia nykyisestä Pakistanista ja nykyisestä Afganistanista.[13]
1300–1500-luvuilla Etelä-Intiassa oli kaksi valtakuntaa, joista toinen oli islamilainen Bahmanin sulttaanikunta ja toinen hindulainen Vijayanagar.[14]
Sen jälkeen, kun Vasco da Gama löysi meritien Intiaan 1498, Portugali otti osia Länsi-Intiasta haltuunsa. 1600-luvulla Intiaan saapuivat britit, ranskalaiset ja hollantilaiset, jotka myös ottivat haltuunsa osia Intiasta. Hollanti ja Iso-Britannia perustivat molemmat Intian kanssa kauppakomppanian.[15] 1600 perustettu Englannin Itä-Intian kauppakomppania alun perin toimitti kauppaa vain Ison-Britannian kanssa. Kuitenkin 1675 mennessä siitä oli tullut kansainvälinen järjestö, jonka vaikutuspiiriin kuului koko Intian valtameren ympäristö ja jolla oli yhteyksiä Välimeren maihin, Pohjanmeren alueelle ja pisimmillään jopa Itämeren maihin saakka. Toisinaan Aasiasta hankittuja tavaroita myytiin jatkossa latinalaisen Amerikan maihin. Englannin Itä-Intian kauppakomppanian kaupankäynti oli kytkeytynyt Etelä- ja Keski-Amerikan hopearahaan ja näin myös tämän järjestön toiminta oli sidoksissa taloudellisesti Etelä- ja Keski-Amerikkaan.[16]
Itä-Aasian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkelit: Kiinan historia ja Japanin historia
Kiinasta löydetyt varhaisimmat merkit ihmisen sukulaisista ovat peräisin 770 000 vuoden takaa.[17] Varhaisin Kiinan dynastioista oli Xia-dynastia, joka oli vallassa pronssikaudella noin 2000–1500 ekr. Henanin provinssissa, Anyangissa on tehty arkeologisia löytöjä tältä ajalta. Toinen dynastia oli Shang-dynastia, joka oli voimassa noin 1700 eKr. ja josta on löydetty merkkejä erityisesti Huang Hen kukkuloiden alueelta.[18] Seuraava dynastia oli Zhou-dynastia 1027–221 eKr., joka oli pitkäaikaisin Kiinan dynastioista ja jonka aikana hallinnossa oli esifeodaalisia piirteitä. Tämä aikakausi jaetaan Länsi-Zhoun (1027–771 eKr.) ja Itä-Zhoun (770–221 eKr.) aikakausiin.[19] Gökturkkilaiset kansat perustivat 600-luvulla jkr. ensimmäisen Turkkilaisen kaanikunnan. Tämän valtakunnan hajottua Länsiturkkilaiseen kaanikuntaan ja itäturkkilaiseen kaanikuntaan Kiina valloitti 659 itäturkkilaisen kaanikunnan.[20] Kublai-kaani, joka oli Tšingis-kaanin pojanpoika, perusti Kiinaan Yuan-dynastian 1200-luvulla.[21]
Japanissa on löydetty varhaisimpia viitteitä ihmisen sukulaisista ajalta 200 000 vuotta sitten. Tuolloin Japanin saarten ja Manner-Aasian välillä oli maayhteys. Nykyiminen saapui Japaniin 35 000–30 000 eKr. Japanissa alkoi Jōmon-kausi 10 000 eKr. Tänä aikana valmistettiin saviastioita ja esineitä, jotka koristeltiin tekemällä painanteita nauhoilla ja tikuilla. Myöhemmin Japanissa oli Yayoin kulttuurin aikakausi, jonka paras aika oli 300 eKr.–250 jKr. Tällä aikakaudella saviastioiden valmistusteknikka oli edistyneempää kuin Jōmon-kaudella, mutta saviastioiden koristelu oli vähäisempää.[22] 710–1185 Japanissa vallitsivat Nara- ja Heiankaudet. Tuolloin Japanin pääkaupunki oli Nara ja nykyistä Kiotoa kutsuttiin Heianiksi. Tuona aikana Kiinan vaikutus Japaniin väheni.[23] Näitä kausia seurasi Kamakura-kausi, jonka alussa hallitsijana oli Minamoto Yorimoto. Hänen aikansa jälkeen vallasta riitelivät Kamakura Bakufun ja Kiotossa toiminut keisarillinen hovi. Tämä kausi kesti vuteen 1333.[24] Tätä kautta seurasi Muromachi-kausi, jonka alussa Kioton keisari Go-Daigo syrjäytti Kamakura Bakufun.[25] Ajalla 1550–1850 Japanissa oli aika, josta käytetään nimitystä varhainen moderni Japani.[26]
Kaakkois-Aasian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Khmerien valtakunta sekä muita itsenäisiä kuningaskuntia
- Islamin leviäminen alueelle,
Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Brunei oli brittiläinen protektoraatti 1888–1984
- Filippiinit oli Espanjan siirtomaa 1521–1898
- Itä-Timor kuului Portugalille 1600-luvulta vuoteen 1975
- Indonesia kuului Alankomaille 1600-luvulta vuoteen 1949
- Kambodža oli osa Ranskan Indokiinaa 1863–1945
- Laos oli osa Ranskan Indokiinaa 1893–1954
- Malesia oli brittien siirtomaa 1795–
- Myanmar (Burma) oli brittien siirtomaa 1886–1948
- Singapore oli brittien siirtomaa 1819–1963
- Vietnam oli osa Ranskan Indokiinaa 1884–1954
- Sen sijaan Thaimaa on ainoana välttynyt länsimaiden hallinnolta
Itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen maailmansota ja Japanin valta alueella
Aron paimentolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euraasian valtavalla arolla harjoitettiin paimentolaisuutta siellä kesytetyn hevosen avulla. 600-luvulta eaa. alkaen Keski-Aasian paimentolaiset olivat saavuttaneet kyvyn ja tekniikan käyttää jousta tehokkaasti ratsastaessaan, mikä mahdollisti tehokkaat ryöstöretket kaupungistuneita kulttuureja vastaan. Liikkuvuuden ansiosta pienetkin paimentolaisyksiköt olivat suuri uhka korkeakulttuureille.
Paimentolaishyökkäykset saivat alkunsa skyyttien hyökkäyksestä Assyriaan. Myöhemmin paimentolaiset muodostivat toisinaan suuria liittoumia, kuten hunnit, unkarilaiset (paikallisesti), seldžukit ja mongolit, jotka valloittivat laajoja alueita itäisestä Euroopasta, Lähi-idästä, Intiasta ja Kiinasta.
Valloitukset johtivat siihen, että Aasian maatalousvaltioiden hallitsijadynastioista suurin osa oli jossain vaiheessa peräisin Keski-Aasian paimentolaisista. Metsien suojelemaa Länsi-Eurooppaa ja meren erottamaa Japania paimentolaisjoukot eivät kyenneet valloittamaan.
Korkeakulttuurin piiriin tulleet arovalloittajat joutuivat kuitenkin muuttamaan elämäntapansa, mikä sai heidät pian sulautumaan alueiden alkuperäiskulttuuriin. Viimeinen merkittävä paimentolaisvalloitus oli mantšujen nousu Kiinan hallitsijoiksi 1644. Tuliaseiden kehittäminen vähensi paimentolaisten liikkuvuuden tuomaa etua, ja kiinalaiset hävittivät viimeisen merkittävän paimentolaisliittouman 1757. [27], [28]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sumerilaisten keksintö extra.kansalliskirjasto.fi. 2003. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Babylon - Kauan sitten kadonnut kaupunki elää edelleen loistosta ja rappiosta Kulttuuri. Yle. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Historia Globalis. Suomen YK-Liitto. Arkistoitu 4.6.2023. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Juha-Pekka Vanhatalo: Jo muinaiset foinikialaiset Kadonneen ajan jäljillä. 11.11.2017. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Muinainen Persia Royalmarinescadetsportsmouth. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Cristian Violetti: Neoliittinen kausi World History Encyclopedia. 2.4.2018. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Tiina Jensen: Ottomaanien historiaa 19.3.2013. Yle. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ Pentti Juhani Mattila: Mongolia penttimattila.net. Arkistoitu 5.6.2023. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ Harappan culture coubtrystudies.us. Viitattu 2..2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ N. S. Rajaram: The Harappan Civilisation and Myth of "Aryan Invasion" Archaeology Online. Viitattu 2.6.2023.
- ↑ Vedic Aryans countrystudies.us. Viitattu 2.6.2023.
- ↑ Far East Kingdoms, South Asia History files. Kessler Associates. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Indo-Parthian Dynasty Encyclopædia Iranica. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Southern dynasties countrystudies.us. Viitattu 3.6.2023.
- ↑ The coming of Europeans countrystudies.us. Viitattu 3.6.2023.
- ↑ Wim Blockmans: ”Kaupan rakenne ja menetelmät, Englannin Itä-Intian kauppakomppania”, Eurooppa, Kauppa, käsityö ja teollisuus, s. 69-72. WSOY, 1993. ISBN 951-0-19181-7.
- ↑ History of China Britannica. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ The ancient dynasties countrystudies.us. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Zhou-kausi countrystudies.us. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Kazakstan Globalis. 12.9.2021. Suomen YK-Liitto. Arkistoitu 25.6.2020. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Charles R. Bawden: Kublai Khan britannica.com. 20.5.2023. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Ancient cultures countrystudies.us. Viitattu 4.6.2023.
- ↑ Nara and Heian Periods 9.6.2002. Japan-guide.com. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ Kamakura Period Japan-guide.com. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ Muromachi Period Japan-guide.com. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ Early modern Japan Britannica. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ McNeill J.R. & McNeill William: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino, 2005.
- ↑ Man, John: Attila The Hun.. Bantam Books, 2005.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aasian historia Wikimedia Commonsissa
