Jedoma

Wikipedia
Ohjattu sivulta Arctida
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jedoma on ikiroutaa, jossa on runsaasti lössiä[1] ja melko paljon hiiltä. Jedomaa on nykyään runsaasti Venäjällä Itä-Siperian kylmillä alueilla mm. Jakutian pohjoisosissa.

Jedoma sisältää sitoutuneena huomattavat määrät kasvihuonekaasu metaania. Jedomasta on 50-93[2] tilavuusprosenttia jäätä, usein 80-93%[3] ja 2 massaprosenttia hiiltä [4]. Jedoma, edoma on paikallista venäjää ja tarkoittaa "järvien syömää maata", joka viittaa ikiroudan paikoittaiseen sulamiseen järviksi[3]. Jadomaa vastaava on Alaskan Goldstreamin muodostuma[3].

Jääkauden jedoma [muokkaa]

Jakutian arktisella rannikolla on n. 35 metrin korkeuteen ulottuvia jäisiä ikiroutarannikoita 450-500 km matkalla[5][6]. Jääkaudella Jakutian rantaviiva oli 600-800 km nykyisestä pohjoiseen[7], koska merenpinta oli silloin alempana. Uuden Siperian saaret ja Severnaja Zemlja olivat osa Aasian mannerta[8]. Jedoma syntyi tutkijoiden mukaan jääkauden aikaisille jäättömille alueille. Laptevin ja Itä-Siperian meren saarilla syntyi jedomaa 25 000-14 000 vuotta sitten[9]. Jedoman syntyyn kuivissa ja kylmissä oloissa viittaavat mm. siinä olevan lössin raekoko, joka on yhtenäinen laajoilla alueilla, suuri suolapitoisuus, yleinen vesikerrostumien puute ja se että jedomasta löytyy kalojen jäänteiden sijasta muun muassa aro- ja tundratyyppisen eläimistön jäänteitä[10]. Faddejevskyn saarelta on löydetty silttia ja mammuttifaunan jäänteitä 29 000-28 000 vuotta sitten ja tämän jälkeen olevalta ajalta myös jääkartioita[11]. Jedoman alue oli osa mammuttien asuttamaa jääkautista arotundraa. Jedomassa erottuu ainakin kolme syntykerrostumaa eli horisonttia jotka vastaavat viime jääkauden kylmiä vaiheita[12]. Joidenkin tutkijoiden mukaan napameren mannerjalustan Jedoma oli osa Arctidaksi[13] kutsuttua jääkauden aikaista aluetta, joka suli jääkauden loputtua pois. Paksun jää-lässikerrostuman päällä oli ohuehko maannoskerrostuma[14], joka syntyi kun aurinko lämmitti ikiroutaa kesäisin.

Heidän mukaansa kylmä, kuiva lössipitoinen routajään päällä ollut korkeaa ruohoa kasvanut jedoma selittää parhaiten sen, miksi jääkauden suureläimiä eli niin pohjoisessa esimerkiksi itäisillä Arktisilla saarilla[10] ja saigaa Jakutiasta[10]. Pohjois-Jakutian lössistä on löydetty ruohojen siitepölyä[10]. Tutkijoiden mukaan ruoho saattoi kasvaa korkeaksi, koska kylmässä kuivassa "kryokseerinen" ilmastossa oli vähän pilviä ja aurinko saattoi kesällä lämmittää ja kuivattaa lössipitoista pintakerrosta niin että ruoho kasvoi nopeasti[10]. Uuden Siperian saarten- Wrangelin saarten välissä ollut nykyisen rannikon pohjoispuolinen Arctidaksi kutsuttu alue oli erään arvion mukaan arktista autiomaata[15], jossa heinäkuun keskilämpö oli yleensä alle Indigarkajoen suulla tehtyjen kaivausten mukaan +12 °C[16] ja tammikuun keskilämpö oli -60 °C tai alle[17]. Tällöin jääkauden maksimissa Idigarkajoen suulla oli noin 26 °C nykyistä kylmempää tammikuussa keskimäärin. Heinäkuun keskilämpötila lienee siellä ollut noin 9 °C nykyistä alempi[18]. Arctidan ikirouta ulottui ainakin 800 m syvälle ja vuoden keskilämpö oli siellä alle -20 °C[19].

Tietokonemallinnustenkin mukaan Uuden Siperian-Wrangelin saarten alue oli erityisen kylmä talvella jääkauden maksimin aikaan. Useimpien tietokonelaskelmien mukaan tällä alueella oli jääkauden huippukaudella kylmintä tundran lajia, joka on ruohomätäs-, sammal- ja jäkälätundraa[20] sekä lähes kasvitonta polaariaavikkoa. Mutta esimerkiksi Alakakan kasvillisuuden melko tarkkaan näyttävä LDMH näyttää alueelle myös hieman lämpimämpää ruoho- ja yrttiundraa, suikerotundraa ja pystyvarputundraakin[20].

Jedomaa on Itä-Siperiassa noin miljoonan km² alalla Sahan tasavallassa Mm Lena-joen varrella ja siitä itään ja pohjoiseen, myös mannerjalusta-alueella Siperian pohjoispuolella. Jedomaa on esim. Anabar-joen suiston seuduilla, Lena-joen länsipuolella laikuin. Suurin yhtenäinen Jedoman alue on Jana, Indigirka-, Alazenya-, Kolyma-jokien varsilla[12]. Tämä jedoman alue ulottuu suunnilleen Bykovskin niemestä Kolyma-joen suistoon. Jedomaa on jäljellä myös Uuden Siperian saarilla ja näiden edustalla olevalla niemimaalla[21]. Täällä on nähtävissä joillain seuduilla jäälössirinteitä[22], joiden huipulla oleva hyvin ohut tundramaakerros suojaa suurta jedoma-aluetta kesäiseltä sulamiselta[23]. Jedomaa syntyi nykyisen merenpinnan alle, koska jääkaudella merenpinta oli alimmillaan ainakin 120 m nykyisen merenpinnan tason alle.

Kun jääkauden mannerjää suli laajoilta alueilta, jedomakin suli. Sulavaan jedomaan syntyi termokarsteiksi kutsuttuja sulamiskuoppia. Jedoma alkoi sulaa Alleröd-kaudella noin 12 000 radiohiilivuotta sitten[24].

Jedoman sulamisen uskotaan tuottaneen 33-87% korkeiden leveyksien metaanin vapautumisesta jääkauden lopussa[25].

Jotkut tutkijat ovat väittäneet tuulen kuljettaman lössin peittäneen jääkaudella myös ainakin joitain jäätiköitä ja/tai napajäitä[26] ja mahdollistaneen kasvien kasvun jäätiköiden yllä kesäisin.

Lähteet [muokkaa]

Broom icon.svg
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: samojen yhsitelyä, viitteiden lähteet alkuun
  • The American Beginnings, Frederick West jne., The University of Chicago Press, 1996, ISBN 0-226-89399-5

Viitteet [muokkaa]

[20]

  1. ↑ American Beginnings, Frederick West jne., The University of Chicago Press, 1996, ISBN 0-226-89399-5, s 52
  2. ↑ West 1996, s 54
  3. ↑ a b c Velichko 1984, s 141, Chapter 15, Tomirdiaro: Periglacial Landscapes and loessa Accumulation in the late pleistocene arctic and subarctic
  4. ↑ K. M. Walter, S. A. Zimov, J. P. Chanton, D. Verbyla & F. S. Chapin III, "Methane bubbling from Siberian thaw lakes as a positive feedback to climate warming", Nature, 443, 71-75, 2006
  5. ↑ Kothekar 1985, s 96
  6. ↑ Lutz Schirrmeister, IPY, From the beginning of the Pliocene cooling to the modern warming – Past Permafrost Records in Arctic Siberia PAST PERMAFROST, Original IPY project no: ID 15,2011, APEX - Arctic Palaeoclimate and its EXtremes
  7. ↑ Rutter&Velichko 1997, s 8, s 143
  8. ↑ Rutter&Velichko 1997,s 143
  9. ↑ Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182, s. 14
  10. ↑ a b c d e Beringia in the Cenozoic era, V. S. Kothekar ,1985, ISBN 90-6191-445-0, Venäjänkielinen alkuteos Beringiya v Kainozoe, Vladivostok 1976, s 104, S. V. Tomirdoaron artikkeli Arctic Loess-Ice Plain as a Bridge between America and Asia and Its Thermokarstal Disintegration ih The Holocene
  11. ↑ Rutter&Velichko 1997, s 14
  12. ↑ a b West 1996, s 53
  13. ↑ West 1996, s 58
  14. ↑ Valichko 1984, s 143, s 142
  15. ↑ Late Quaternary environments of Soviet Union, A.A. Velichko, engl edition Wright&Narnosky,s. 176, s 177, University of Minnesota Publ, Longman, London 1984, ISBN 0-582-30125-4, alkup lähde V.P. Grichuk
  16. ↑ Velichko 1984, s 281
  17. ↑ Velichko 1984, s 280
  18. ↑ Velichko 1984, s 61
  19. ↑ Velichko 1984, s 76
  20. ↑ a b c Climate change and Arctic ecosystems: 2. Modeling, paleodata-model comparisons, and future projections, J. O. Kaplan, N. H. Bigelow et al, JOURNAL OF GEOPHYSICAL RESEARCH, VOL. 108, NO. D19, 8171, doi:10.1029/2002JD002559, 2003
  21. ↑ West 1996, s 63
  22. ↑ Velichko 1984, s 142
  23. ↑ West 1996, s 59, s 60
  24. ↑ Velichko 1984, s 151, artikkeli The "Ice Complex" in Yakutia, T.N. Kaplina, A. V. Lozhkin Chapter 16
  25. ↑ K. M. Walter, M. E. Edwards, G. Grosse, S. A. Zimov, F. S. Chapin III "Thermokarst Lakes as a Source of Atmospheric CH4 During the Last Deglaciation" Science, 318, 633-636, 2007
  26. ↑ Valichko 1884, s 141, S, V, Tomirdiaro
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jedoma&oldid=13080949