Lössi
Wikipedia
Lössi (saksaksi Löss, Lösch, löysä) on hienojakoista, pölymäistä maata, jota tuulet kuljettavat. Lössi koostuu esimerkiksi kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä sekä muista mineraaleista. Lössirakeet ovat yleensä teräväsärmäisiä.
Lössikerrostumat ovat tyypillisiä eolisia, tuulten kuljettamia kerrostumia. Ne ovat hyvin eroosioherkkiä. Lössi syntyy jäätikön jauhaessa alla olevaa kalliota. Jääkaudella oli laajoja lössiaroja.
Kerrostumista voidaan lukea ilmastonvaihteluja jopa 2,5 miljoonan vuoden ajalta. Nämä näkyvät mm lössin raekoossa. Jääkausien kylminä, tuulisina kausina lössipölyä leijuu ilmassa normaalia enemmän ja sitoutuu jäätiköihinkin.
Kiinassa sijaitsee 640 000 neliökilometrin laajuinen lössikerrostuma Keltaisenjoen ylä- ja keskijuoksulla. Kiinan lössikerrostumat sijaitsevat pääosin Shanxin, Shaanxin ja Gansun maakunnissa. Kiinassa kaivetaan vieläkin talviasuntoja maan sisään lössiin, sillä se eristää lämpöä hyvin.
Lössiä on myös Yhdysvaltain keskilännessä, missä niiden leviäminen kuivuuskaudella turmeli maata 1930-luvulla.
[muokkaa] Lössikerrostumat ja ilmaston vaihtelut
Muun muassa Europassa ja Venäjällä näkyy lössikerrostumissa kuivan lössin ja kostean maa-aineksen vuorottelua. Kuiva kausi liittyy tavallismmin jääkauteen tai jääkauden kylmään vaiheeseen, kostea kausi jääkausien väliseen aikaan, tai jääkauden ksekellä olleeseen lämpimään interstadiaaliin. Euroopasta on löydetty ainakin 11 kuivan ja 11 kostean kerrostuman sarja. Näitä pidetään yleensä jääkausiin liittyvinä. Pidemmältä, yli 1,6 miljoonan vuoden taakse ulottuvalta ajalta on löydetty ainakin 16 kerrostumaa.
Länsi-Euroopassa näkyy Stillfried A ja B nimisiksi ristityt lössin väliset kosteamman maaperän kerrostumat. Itä-Euroopan Brjannskin maaperä näkyy lössin keskellä ajalla 26000-32000 BP.[1]
Viime jääkauden Saksan lössikerrosmumissa näkyy runsaasti varhaisella Veiksel-jääkaudella kosteassa syntynyttä maa-ainesta Mosbachin kerrostumiin liittyen. Keski-Veiksel-kaudella näkyy kuivassa syntynyttä lässiä, joka päättyy pitkähköön kosteaan kauteen Lohner Bodeniin liittyen. Rambachin vulkaanisen tefran syntymisen aikoihin oli kerrostumista päätellen kylmä kausi, luultavasti jääkauden hiippukohta. Sen jälkeen tuli kuivan lössin kausi, jota katkoi ajoittain viisi ohutta kosteassa syntynyttä kerrostumaa. Lämpimällä Alleröd-kaudella ilmestyi Pohjois-Saksaan kostea maaperä.[2]
