Ikirouta
Sivulta puuttuu 
Ikirouta on maa-aines, joka pysyy jäätyneenä yli kaksi vuotta kerrallaan. Suurin osa ikiroudasta sijaitsee korkeilla leveyspiireillä, mutta tarpeeksi korkealla, esimerkiksi Alpeilla ikiroutaa tavataan myös keskileveysasteilla.
Suomessa saattaa olla ikiroutaa Lapin palsasoilla. Siperian ikirouta kätkee sisäänsä muun muassa mammutteja, jotka ovat säilyneet kuin pakastimessa. Maa on monesti ikiroudan alueilla roudassa ainakin kymmenien metrien syvyydessä, mutta kylmimmillä alueilla ikiroutaa voi olla 1 000 metrin syvyyteen asti, jos peruskallio ei ole esteenä. Ikirouta sulaa kesällä yleensä 50-100 cm syvyydeltä[1].
Sisällysluettelo |
Ikiroudan ilmastorajat [muokkaa]
Ikirouta sijaitsee pääosin tundran ja subarktisen ilmaston alueella. Sen synnyn edellytys on kylmä talvi. Ikirouta on yhtenäistä, jos sitä on laajoilla alueilla ilman ikiroudattomia alueita. Epäjatkuvassa ikiroudassa maa ikiroutaantuu vain routautumisherkemmillä alueilla. Satunnaista ikiroutaa esiintyy hieman tätä lämpimämmissä, jolloin ikiroutaa on vain joissain paikoissa. Monesti normaalia syvemmällä olevaa jäännösikiroutaa esiintyy niillä alueilla, joilla ikiroutaa oli aikana jolloin oli kylmempää kuin nyt. Maa saattaa joskus talvella jäätyä syvälle, vaikka tämä routaantuminen ei ikiroutaa olekaan. Erityisen routimisherkkiä ovat runsaasti vettä sisältävät maalajit, kuten savi.
Summittaisia ilmastollisia rajoja ikiroudalle voidaan laatia. Ikirouta on yhtenäinen, koko maa-alan kattava, kun vuoden keskilämpötila on alle -5 °C. Ikirouta on epäyhtenäistä, kun vuoden keskilämpötila on alle 0 °C[2].
Ikirouta ja jääkausi [muokkaa]
Jääkaudella ikirouta ulottui varsinkin Aasiassa erityisen laajalle alueelle. Tämä johtui voimakkaasta talvisesta korkeapaineesta, joka kylmensi ilmaa. Ikiroudan eteläraja kulki eteläisimmillään Keski-Ranskan-Etelä-Ukrainan laveydellä. Itä-Siperian ikiroudan raja oli jääkaudella nykyisen vuoden keskilämpötilan +5 C tienoilla[3]. Jääkaudenlla ikiroudan alueella oli yleensä jäätikön äärellä syntynyttä tuulen kuljettamaa lössiä tai sen tapaista hienojakoista maata. Jakutian pohjoisosissa on vieläkin lössistä ja jäästä syntynyttä jääkautista jedomaa.
Ikirouta ja ilmastonmuutos [muokkaa]
Siperian ikirouta on tutkijoiden mukaan sulamassa[4]. Nykytiedon mukaan esimerkiksi Siperian ikirouta sisältää eri muotoihin sitoutuneita kasvihuonekaasuja. Roudassa on esimerkiksi esimerkiksi metaania[5], typpioksiduulia ja hiilidioksidia. Varsinkin lössipitoisessa ikiroudassa jedomassa on paljon hiiltä. Ilmaston lämpenemisen uskotaan vapauttavan näitä kasvihuonekaasuja huomattavia määriä. Kasvihuone-ilmiö voimistaa itseään. Tällöin ilmaston lämpeneminen nopeutuu huomattavasti.
Lähteet [muokkaa]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: muotoilua tarvittaisiin |
- ↑ Haggett&Moore 1991, s 162
- ↑ A permafrost glacial hypothesis to explain atmospheric CO2 and the ice ages during the Pleistocen R. Zech, Y. Huang, M. Zech, R. Tarozo, W. Zech, Clim. Past Discuss., 6, 2199–2221, 2010, www.clim-past-discuss.net/6/2199/2010/doi:10.5194/cpd-6-2199-201
- ↑ [doi:10.5194/cp-7-501-2011 High carbon sequestration in Siberian permafrost loess-paleosols during glacials] R. Zech1, Y. Huang, M. Zech, R. Tarozo, and W. Zech, Clim. Past, 7, 501–509, 2011
- ↑ Siperian ikirouta alkanut sulaa Yle uutiset Luonto ja ympäristö, 11.08.2005 klo 08:43, päivitetty 29.10.2008 klo 04:57
- ↑ Ilmastonmuutos sulattaa ikiroutaa mammuttien maassa Yle Uutiset ulkomaat julkaistu 15.10.2009 klo 14:19, päivitetty 16.10.2009 klo 12:49
