Subarktinen ilmasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Subarktinen ilmasto on Köppenin luokituksessa ilmasto, jossa neljän lämpimimmän kuukauden keskilämpötilat ovat kaikki 10 °C tai alle ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila alle 0 °C[1]. Tällöin subarktisella alueella on metsää, viileät kesät ja kylmät talvet. Se on hyvin kylmä ilmasto, joka vallitsee pohjoisen havumetsävyöhykkeen kylmimmillä alueilla ja sen pohjoispuolella koivuvyöhykkeellä. Subarktisella alueella on laajaa ikiroutaa. Tyypillinen subarktinen puulaji on esimerkiksi Siperiassa kasvava lehtikuusi. Subarktisia alueita on muun muassa Siperiassa, Alaskassa ja Kanadassa sekä Pohjois-Suomessa. Subarktinen ilmasto on talvella kylmä tai hyvin kylmä, kuiva ja kesä on lyhyt ja viileä. Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila nousee kesällä yli +10 °C, jolloin kyse ei ole varsinaisesta arktisesta tundrasta. Yleisemmin voimakkaiden lämpötilanvaihtelujen takia subarktinen ilmasto on mannerilmastojen alalaji.

Ilmasto ja kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Subarktinen talvi voi olla kylmempi kuin arktisen tundran talvi, ja silti puut kestävät sen. Subarktisessa ilmastossa 1-3 lämpimimmässä kuussa vuorokauden keskilämpötila nousee yli 10 °C, ja talvella kuukauden alin vuorokauden keskilämpötila voi pudota -40 °C:hen. Kesällä voi olla hellettä, lämpötila on 30 °C. 5-7 kuukauden aikana lämpötila on nollan alapuolella. Kuuraa ei synny 45-100 päivänä. Haihtuminen on vähäistä, alle 600-1000 milliä vuodessa. Tavallisimmin hyvin hapan maannos on podsolia ja pohjoisempana gleysolia. Yleensä subarktisilla seuduilla on hyvin kylmien talvien takia ikirouta. Monet mantereen sisäiset subarktiset alueet ovat hyvin kuivia, mutta kosteitakin subarktisia seutuja on varsinkin meren lähellä.

Subarktisella vyöhykkeellä kasvaa muun muassa havupuita ja muutamia kylmää kestäviä lehtipuita. Maatalous alueella on vaikeaa tai mahdotonta kylmyyden takia.

Nykyisille kosteille subarktisille alueille levisivät monesti jääkauden jääkentät, jotka pudistivat maaperän ravinteista ja muokkasivat maisemaan tuhansia järviä. Subarktisilla vyöhykkeillä kasvaa usein havumetsää (jota sanotaan Siperiassa taigaksi). Joskus mereisillä seuduilla kasvaa leveälehtisiä puita, ja toisilla alueilla vain heinää ja saraa. Subarktisella alueella viihtyvät vain muutamat suuret maanisäkkäät, tunnetuimpia ovat sudet ja peurat.

Puurajan eteläpuolisen subarktisen vyöhykkeen vuoden keskilämpö on noin 1,5 °C, ja ilmastot tyyppiä Dfd ja Dwd (Siperian ankaratalvisilla alueilla), Dfc Alaskassa, Kanadassa, Euroopan Venäjällä ja Länsi-Siperiassa (kylmiä talvia) tai jopa lämpimänlauhkea Cfc Andeilla. Subarktisina pidetään Köppenin luokkia Dfc ja Dfd sekä Dwc ja Dwd, sekä myös mereinen Cfc. Subarktinen ilmasto on esimerkiksi Verhojanskissa, Itä-Siperiassa tundran rajoilla. Suurin osa Alaskaa on subarktista aluetta, ja laajoja subarktisia seutuja on Kanadassa, muun muassa Yukonissa. Subarktista on myös Suomen Rovaniemellä. Mm. Lapin tunturikoivikkoja pidetään subarktisina niittyinä.

Subarktinen tai hemiarktinen kasvillisuusvyöhyke sijaitsee puurajan lähellä. Subarktisella vyöhykkeellä puiden kasvu on hidasta ja kituliastakin.

Subarktisia alueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arktisia eläimiä, Bernard Stonehouse, Kirjayhtymä 1980, ISBN 951-26-1779-X, s 16

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]