Mannerilmasto
Wikipedia
Mannerilmasto (kontinentaalinen eli mantereinen ilmasto) on mantereiden sisäosissa vallitseva kuiva ilmastotyyppi, jossa tapahtuu voimakkaita lämpötilan vaihteluja. Tyypillisessä lauhkean vyöhykkeen mannerilmastossa on kesällä kuivaa ja kuumaa, talvella kovia pakkasia. Tämä johtuu siitä, että meri ei ole jäähdyttämässä kesiä eikä lauhduttamassa kylmiä talvia. Tällaisia alueita on paljon Aasiassa, muun muassa Venäjän ja Kiinan sisäosissa. Saharan tyyppinen aavikko on tyypillinen subtrooppinen/trooppinen mannerilmasto. Meri-ilmasto on mannerilmaston vastakohta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mannerilmasto
Mannerilmastolle ovat ominaisia voimakkaat lämpötilan vuosi- ja vuorokausivaihtelut, alhainen sademäärä sekä pieni ilman suhteellinen kosteus. Maasta tapahtuva haihtuminen on suurta. Sataa useammin kesällä kuin talvella, ja on vähän lunta niillä alueilla, joilla lunta yleensä sataa. Keskilämpötilaiset välivuodenajat, kevät ja syksy, ovat lyhyitä. Aro- ja aavikkoilmastot sekä muut mantereiden sisäosien ilmastot ovat tyypillisiä mannerilmastoja. Ilmaston mantereisuus voidaan ilmoittaa lämpimimmän ja kylmimmän kuukauden lämpötilojen erotuksena. Äärimmäisessä mannerilmastossa ei ole pilvien vaikutusta eikä lainkaan meren lämpöä varaavaa vaikutusta. Mannerilmasto on mantereen sisällä oleva ilmasto.
[muokkaa] Ilmaston mantereisuus ja mereisyysindeksit
Ilmaston mantereisuus ja mereisyys kuvataan lukuna, jonka laskennan pohjalla on usein jokin suurimman ja pienimmän lämpötilan välinen erotus, esimerkiksi kylmimmän ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötilojen erot.
Gorczynskiin mantereisuusindeksi K_G määritellään seuraavasti[1]
- K_G=1,7*(Tmax-Tmin)/sin(lat)-20,4
Missä
- K_G Gorczynskiin mantereisuusindeksi K_G
- Tmax Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila
- Tmin kylmimmän kuukauden keskilämpötiöa
- sin(lat) leveysasteen trigonometriatrigonometrinen sini, esimerkiksi 45 asteelle 0,707..
Tämän mukaan vaikkapa Islanti on hyvin mereinen, mutta Itä-Siperia mantereinen.
Yleensä tyydytään pelkkään lämpimimmän ja kylmimmän kuukauden lämpötilojen erotukseen.
Niinpä esimerkiksi Rivas-Martinezin luokituksessa ilmaston mantereisuus ja mereisyys määritellään lämpötilaltaan ylimmän ja alimman kuukauden keskilämpötilojen erotuksesta, jota merkitään luvulla Ic.
- Ic=Tmax-Tmin
Missä
- Tmax=lämpimimmän kuukauden keskilämpötila
- Tmin=kylmimmän kuukauden keskilämpötila
- Hyperoseaaninen (äärimereinen) (Ic=0-11)
- Äärimmäisen hyperoseaaninen (0-3)
- Euhyperoseaaninen (3-7)
- Heikosti hyperoseaaninen (7-11)
- Oseaaninen (mereinen) (Ic=11-21)
- Euoseaaninen (11-18)
- Puolimantereinen (18-21)
- Kontinentaalinen (mantereinen) (Ic=21-65)
- Subkontinentaalinen (21-28)
- Eukontinentaalinen (28-45)
- Hyperkontinentaalinen (46-65)
