Naali
Wikipedia
| Naali | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Alopex lagopus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Naali Wikispeciesissä |
Naali eli napakettu (Alopex lagopus) on Pohjoisnapaa ympäröivillä puurajan yläpuolisilla tunturialueilla elävä petoeläin. Naali on kettua pienempi koiraeläin: ruumiin pituus on 55–65 cm, hännän pituus 30–35 cm ja paino 3–5 kg. Naalin säkäkorkeus on noin 30 cm. Sen turkki on talvisin kokonaan valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa. Naalin tunnusomainen piirre onkin juuri tämä tuuhea ja valkoinen talvikarvapeite, joka paitsi suojaa sitä, on osoittautunut myös yhdeksi lajin taantumisen syyksi. Sen myös sanotaan olevan maailman lämpimin karvapeite.
[muokkaa] Levinneisyys
Naali elää pohjoisella napa-alueella: Grönlannin reunaosissa, Venäjällä, Kanadassa, Alaskassa, Huippuvuorilla, Islannissa, Suomessa ja Skandinaviassa. Lajin tilanne on huono erityisesti Skandinaviassa. Maailmanlaajuisesti naali ei ole uhanalainen. Naaleja kasvatetaan turkiseläiminä, ja ne tunnetaan nimellä sinikettu.
Suosittuna turkiseläimenä naali metsästettiin 1900-luvulla Suomesta lähes sukupuuttoon. Naali rauhoitettiin vuonna 1940, mutta se on siitä huolimatta tällä hetkellä Suomen uhanalaisin nisäkäs. Kanta vaihtelee jyrkästi jyrsijöiden esiintymisen mukaan, mutta koko kannan kooksi arvioidaan Suomessa noin 10 yksilöä (2004). Hälyttävää on, ettei Suomessa ole tavattu naalin pesintää vuoden 1995 jälkeen.[2]
Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan naalin kanta on vähitellen vahvistumassa Pohjoismaissa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa naaleja elää raportin mukaan kaikkiaan 215 yksilöä, joista valtaosa Ruotsissa.[3]
[muokkaa] Elintavat
Naali on aktiivisimmillaan hämärissä, jolloin se tulee esiin etsimään ruokaa. Sen pääravintoa ovat tunturisopulit ja jossain määrin myös myyrät. Vuosina, jolloin pikkujyrsijöitä on vähän, naali joutuu tyytymään esimerkiksi lintuihin, niiden muniin ja poikasiin sekä marjoihin ja haaskoihin.
Naali elää yksinään tai pareittain, mutta sen mukana voi olla "auttajia", kuten ketuilla. Lisääntymiskauden alkaessa helmikuussa naalipari perustaa reviirin, jota ne ylläpitävät poikaskauden ajan ja jonka rajat ne merkitsevät hajumerkein. Naali tekee pesäluolastonsa koivurajan yläpuolelle hiekkakumpareisiin tai kivilouhikoihin. Naalin tiineysaika on noin 51–53 vuorokautta. Toukokuun loppupuolella naalipariskunta synnyttää 2-4 poikasta. Poikaset pysyvät pesän lähettyvillä alkusyksyn.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 15.3.2009.
- ↑ Naali WWF Suomi. Viitattu 2.6.2008.
- ↑ Sukupuuton partaalla ollut naali yleistyy vähitellen 27.05.2008. YLE Uutiset. Viitattu 2.6.2008.
