Tunturisopuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tunturisopuli
Tunturisopuli Lemmus Lemmus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Myyrät Arvicolinae
Suku: Sopulit Lemmus
Laji: lemmus
Kaksiosainen nimi
Lemmus lemmus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Tunturisopulin levinneisyys
Tunturisopulin levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tunturisopuli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tunturisopuli Commonsissa

Tunturisopuli (Lemmus lemmus) on Lapissa elävä värikäs myyrälaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vartalon pituus on 7–15 cm, hännän pituus 1,5–2 cm, paino 100 g. Pää ja etuselkä ovat mustat, korvien välissä oranssit läikät. Muu osa selkää ja kylkiä on oranssin-kellertävää, jossa on mustia karvoja seassa. Selässä on musta viiru. Alapuoli kellertävä. Korvat ovat turkin peitossa. Tunturisopuli on hiljainen eläin, joka joskus vikisee ja narskuttelee hampaitaan, kuitenkin kannan ollessa runsas eläin voi kirskua aggressiivisesti.

Suomessa tunturisopulia on tutkinut professori Olavi Kalelan tutkimusryhmä sekä Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitoksesta.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturisopuli on pohjoisen Fennoskandian ainoa endeeminen nisäkäslaji. Sen levinneisyysalue käsittää normaalivuosina vain pohjoisimman Lapin äärikolkat, tunturialueen, ja lisäksi sitä tavataan Kuolan niemimaalla. Lajin "alkukoti" löytyy suurtunturien ylärinteiltä, painanteista, joihin talvituiskujen ansiosta kertyy jopa kolmimetrisiä kinoksia. Näiden lumiviipymäalueiden kasvillisuus rajoittuu – muutaman jääleinikin ja hapron ohella – nukkamaisena mattona maata verhoaviin maksa-, kynsi- ja karhunsammaliin, jotka muodostavat sopulien tärkeimmät ravintolähteet. Myös karut tunturisarojen ja -vihvilöiden peittämät heinäkankaat tarjoavat eläimille suotuisan asuinsijan.

Muuttoliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalisti tunturisopulit elelevät muiden myyrien tavoin huomaamattomina omissa oloissaan.[3] Vuodenaikojen vaihtelujen mukaan tunturisopulit suorittavat pientä edestakaista muuttoliikettä ylätunturissa, sillä olosuhteet vaihtelevat rajusti. Kevään koittaessa sulamisvedet hätyyttävät eläimet liikkeelle; kuukautta myöhemmin samat alueet ovat kuivuuttaan elinkelvottomia. Niinpä sopulit siirtyilevät kaiken kesää yhä alemmaksi puronvarsikosteikkoja myötäillen. Syksyllä ne hakeutuvat takaisin talvehtimisalueilleen.

Toisinaan tunturisopulit lisääntyvät poikkeuksellisen runsaasti, ja ylisuureksi kasvanut kanta lähtee vaeltamaan pois tuntureilta. Tällaista tilannetta edellyttää ainakin kaksi peräkkäistä, jopa kolme, runsaslumista talvea ja hyvä ravintotilanne, jolloin eläimet voivat lisääntyä hangen alla.[3] Kun lumi sitten keväällä sulaa ja vedet valuvat pesäkoloihin, sopulit joutuvat lähtemään liikkeelle.[3] Vaelluksia tapahtuu toisinaan myös syksyisin, ja ne ovat riippuvaisia kannan tiheydestä.[3] Suomen Lapissa tällainen suurvaellus tapahtui viimeksi vuonna 1970, jolloin sopuleita oli Pohjois-Lapista Rovaniemelle saakka, jossa niitä näkyi juoksentelemassa kaupungin kaduilla.[4] Viimeisimmät keskisuuret vaellukset tapahtuivat vuosina 1978 ja 2011.[3][5]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturisopulin ravinto koostuu suurelta osin erilaisista sammalista, mutta rahkasammalet eivät kuulu sen ravintoon.[3] Sarojen, vihvilöiden ja eräiden muiden heinämäisten kasvien maanpäälliset osat kelpaavat ravinnoksi, varsinkin niiden vihreät kasvinosat. Metsävyöhykkeeseen vaeltaneet tunturisopulit syövät myös lehtiä, varpuja ja kukkannuppuja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalisti tunturisopulin lisääntymiskausi kestää koko lyhyen kesän, mutta voi jatkua talvellakin. Suotuisissa oloissa naaras voi synnyttää 6–8 poikuetta vuodessa.[3] Poikasia on yhdessä poikueessa 4-10. Nuoret eläimet voivat puolestaan saavuttaa sukukypsyyden jo noin viiden viikon iässä.[3] Kun olosuhteet ovat ihanteellisimmillaan, tunturisopulikannan kasvu nopeutuu. Tätä tehostaa olennaisesti talvilisääntyminen, joka on juuri sopuleille tunnusomaista. Monimetrisen kinoksen suojissa lämpötila pysyttelee nollan tuntumassa pahimmillakin pakkasilla. Niinpä sopulit "tuottavat" poikasia läpi kaamosajan. Poikasten kehitys on yhtä nopeaa kuin kesälläkin, joten jouluaattona syntyneet poikaset ovat jo laskiaisena kypsiä jatkamaan sukuaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lemmus lemmus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Wilson & Reeder: Lemmus lemmus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Saarinen, Riitta: Sopulien jälijllä Pallaksella. Suomen Luonto, 2010, nro 8, s. 12–13. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  4. Antti Manninen, Tuntuisopulit ovat talvehtineet hyvin, Helsingin Sanomat 29.4.2011 sivu A 12
  5. Leisti, Tapani: Sopuleiden ja tunturipöllöjen kesä Yle.fi/alueet/lappi. 7.9.2011. YLE Lappi. Viitattu 8.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]