Tunturisopuli
Tätä sivua ei ole | Tunturisopuli | ||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||||
| Lemmus lemmus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||||||
| Tunturisopulin levinneisyys. | ||||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||||
 Tunturisopuli Wikispeciesissä |
Tunturisopuli (Lemmus lemmus) on Lapissa elävä värikäs myyrälaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Vartalon pituus on 7–15 cm, hännän pituus 1,5–2 cm, paino 100 g. Pää ja etuselkä ovat mustat, korvien välissä oranssit läikät. Muu osa selkää ja kylkiä on oranssin-kellervää, jossa on mustia karvoja seassa. Selässä on musta viiru. Alapuoli kellertävä. Korvat ovat turkin peitossa. Tunturisopuli on hiljainen eläin, joka joskus vikisee ja narskuttelee hampaitaan, kuitenkin kannan ollessa runsas eläin voi kirskua aggressiivisesti.
Suomessa sopuleita on tutkinut professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitoksesta.
[muokkaa] Levinneisyys
Tunturisopuli on pohjoisen Fennoskandian ainoa endeeminen nisäkäslaji. Sen levinneisyysalue käsittää normaalivuosina vain pohjoisimman Lapin äärikolkat, tunturialueen, ja lisäksi sitä tavataan Kuolan niemimaalla. Lajin "alkukoti" löytyy suurtunturien ylärinteiltä, painanteista, joihin talvituiskujen ansiosta kertyy jopa kolmimetrisiä kinoksia. Näiden lumiviipymäalueiden kasvillisuus rajoittuu – muutaman jääleinikin ja hapron ohella – nukkamaisena mattona maata verhoaviin maksa-, kynsi- ja karhunsammaliin, jotka muodostavat sopulien tärkeimmät ravintolähteet. Myös karut tunturisarojen ja -vihvilöiden peittämät heinäkankaat tarjoavat eläimille suotuisan asuinsijan.
[muokkaa] Muuttoliikkeet
Normaalisti tunturisopulit elelevät muiden myyrien tavoin huomaamattomina omissa oloissaan.[3] Vuodenaikojen vaihtelujen mukaan tunturisopulit suorittavat pientä edestakaista muuttoliikettä ylätunturissa, sillä olosuhteet vaihtelevat rajusti. Kevään koittaessa sulamisvedet hätyyttävät eläimet liikkeelle; kuukautta myöhemmin samat alueet ovat kuivuuttaan elinkelvottomia. Niinpä sopulit siirtyilevät kaiken kesää yhä alemmaksi puronvarsikosteikkoja myötäillen. Syksyllä ne hakeutuvat takaisin talvehtimisalueilleen.
Toisinaan tunturisopulit lisääntyvät poikkeuksellisen runsaasti, ja ylisuureksi kasvanut kanta lähtee vaeltamaan pois tuntureilta. Tällaista tilannetta edellyttää ainakin kaksi peräkkäistä, jopa kolme, runsaslumista talvea ja hyvä ravintotilanne, jolloin eläimet voivat lisääntyä hangen alla.[3] Kun lumi sitten keväällä sulaa ja vedet valuvat pesäkoloihin, sopulit joutuvat lähtemään liikkeelle.[3] Vaelluksia tapahtuu toisinaan myös syksyisin, ja ne ovat riippuvaisia kannan tiheydestä.[3] Suomen Lapissa tällainen suurvaellus tapahtui viimeksi vuonna 1970, jolloin sopuleita oli Pohjois-Lapista Rovaniemelle saakka, jossa niitä näkyi juoksentelemassa kaupungin kaduilla.[4] Viimeisimmät keskisuuret vaellukset tapahtuivat vuosina 1978 ja 2011.[3][5]
[muokkaa] Ravinto
Tunturisopulin ravinto koostuu suurelta osin erilaisista sammalista, mutta rahkasammalet eivät kuulu sen ravintoon.[3] Sarojen, vihvilöiden ja eräiden muiden heinämäisten kasvien maanpäälliset osat kelpaavat ravinnoksi, varsinkin niiden vihreät kasvinosat. Metsävyöhykkeeseen vaeltaneet tunturisopulit syövät myös lehtiä, varpuja ja kukkannuppuja.
[muokkaa] Lisääntyminen
Normaalisti tunturisopulin lisääntymiskausi kestää koko lyhyen kesän, mutta voi jatkua talvellakin. Suotuisissa oloissa naaras voi synnyttää 6–8 poikuetta vuodessa.[3] Poikasia on yhdessä poikueessa 4-10. Nuoret eläimet voivat puolestaan saavuttaa sukukypsyyden jo noin viiden viikon iässä.[3] Kun olosuhteet ovat ihanteellisimmillaan, tunturisopulikannan kasvu nopeutuu. Tätä tehostaa olennaisesti talvilisääntyminen, joka on juuri sopuleille tunnusomaista. Monimetrisen kinoksen suojissa lämpötila pysyttelee nollan tuntumassa pahimmillakin pakkasilla. Niinpä sopulit "tuottavat" poikasia läpi kaamosajan. Poikasten kehitys on yhtä nopeaa kuin kesälläkin, joten jouluaattona syntyneet poikaset ovat jo laskiaisena kypsiä jatkamaan sukuaan.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Lemmus lemmus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Wilson & Reeder: Lemmus lemmus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Saarinen, Riitta: Sopulien jälijllä Pallaksella. Suomen Luonto, 2010, nro 8, s. 12–13. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Antti Manninen, Tuntuisopulit ovat talvehtineet hyvin, Helsingin Sanomat 29.4.2011 sivu A 12
- ↑ Leisti, Tapani: Sopuleiden ja tunturipöllöjen kesä Yle.fi/alueet/lappi. 7.9.2011. YLE Lappi. Viitattu 8.9.2011.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sll.fi/sopulivaellus
- Tunturisopuli Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
