Mammutit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusanat ”mammutti” ja ”Mammuthus” ohjaavat tänne. Yleensä mammuteista puhuttaessa tarkoitetaan villamammuttia. Sanojen muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Mammutit
Piirros villamammutin oletetusta ulkonäöstä
Piirros villamammutin oletetusta ulkonäöstä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Norsueläimet Proboscidea
Heimo: Norsut Elephantidae
Suku: Mammutit
Mammuthus
Brookes, 1828[1]
Lajit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mammutit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mammutit Commonsissa

Mammutit (Mammuthus) on pohjoisilla alueilla jääkausien aikana elänyt norsujen heimon (Elephantidae) suku, johon kuului useita lajeja.[1] Mammutit kehittyivät noin neljä miljoonaa vuotta sitten ja hävisivät muutamia tuhansia vuosia sitten. Tunnetuin laji villamammutti (Mammuthus primigenius) kuoli sukupuuttoon noin 8000 eaa.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan mammutit olivat keskimäärin nykyisten norsujen kokoisia eli 2,75–3,4-metrisiä, mutta suurin laji, aromammutti (Mammuthus trogontherii), kasvoi säkäkorkeudeltaan 4,3-metriseksi[2]. Kalifornian kääpiomammutit sen sijaan olivat 1,2–1,8-metrisiä[3]. Villamammutin syöksyhampaat olivat 2,4–2,7 metriä pitkät, mutta pituusennätyksenä on 4,2 metriä. Kolumbianmammutin syöksyhampaat olivat samaa luokkaa villamammutin kanssa, ja suurimmat löydetyt norsueläinten syöksyhampaat kuuluivat Teksasista löydetylle kolumbianmammutille. Mammuttien syöksyhampaat erosivat nykynorsujen syöksyhampaista kaarevuudellaan ja käyryydellään. Yleisestä käsityksestä poiketen on hyvin epätodennäköistä, että mammutit olisivat käyttäneet syöksyhampaitaan lumen luomiseen kasvillisuuden päältä, sillä mammutit eivät suurimmaksi osaksi eläneet lumialueilla.[4]

Levinneisyys ja ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammutit elivät suuressa osassa Eurooppaa, Pohjois-Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa.[5]

Villamammuttien ruokavalio koostui pääasiassa heinistä ja saroista. Löydettyjen mammuttiruhojen mahoista on löytynyt pajun, koivun, lehtikuusen ja lepän silmuja. Kolumbianmammutin lantajäännöksistä on löydetty myös suolamaltsojen, marunoiden, koivujen ja okakuusten jäänteitä.[6]

Mammuttien lajiutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat norsut, nelisyöksyhampainen Stegotetrabelodon ja pienempi Primelephas, elivät Afrikassa kuutisen miljoonaa vuotta sitten. Mammutit ja varsinaiset norsut alkoivat kehittyä Afrikassa erilleen 5–4 miljoonaa vuotta sitten. Mammutit ja nykyiset norsut kuuluvat samaan norsujen heimoon (Elephantidae). Ensimmäiset mammuttilajit olivat Mammuthus subplanifrons ja Mammuthus africanavus Afrikassa. Tämän jälkeen mammutit levisivät ympäri Eurooppaa ja Euroopan varhaisimmat löydökset ovat olleet etelänmammutille (Mammuthus meridionalis) kuuluvia. Etelänmammutti levisi myös Pohjois-Amerikkaan Aasian ja Siperian kautta. Ilmaston muuttuessa myös kasvillisuus muuttui metsistä aroiksi ja aromammutit (Mammuthus trogonther) kehittyivät Euraasiassa. Villamammutit (Mammuthus primigenius) kehittyivät edelleen aromammuteista. Pohjois-Amerikassa sen sijaan kehittyi kolumbianmammutti (Mammuthus columbi) etelänmammutista ja kolumbianmammutista mahdollisesti edelleen Mammuthus jeffersonii, jonka olemassaolosta ei ole päästy yksimielisyyteen.[7]

Mammuttien sukupuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat pitkään kiistelleet siitä, mikä hävitti villamammutin holoseenikauden alussa, jääkauden päätyttyä. Eräät tutkijat olettavat mammutin hävinneen ihmisen harjoittaman heittokeihäsmetsästyksen takia, koska mammutti ei hävinnyt viimeistä edeltäneen Saale-jääkauden lopussa[8]. Ajatusta tukee se, että monia suuria nisäkkäitä katosi maapallolta geologisesti katsoen nopeasti[9]. Jääkauden lopulla tapahtui suuria kasvillisuuden ja ilmaston muutoksia, arotundra[10] katosi, ilmasto lämpeni ja muuttui kosteammaksi laajoilla alueilla ja synnytti nykyisen soisen tundran[10] ja havumetsän, joka ei ollut mammutille sopivaa elinympäristöä. Tähän viittaa se, että Aasian viimeisiksi ajoitetut mammutit elivät Pohjois-Siperiassa nykyisellä tundralla ja monissa muissakin paikoin kylmillä alueilla[11]. Ilmastonmuutoksen takia ahtaalle joutunut mammutti saattoi hävitä lopullisesti juuri nykyihmisen osaaman tehokkaan metsästystekniikan takia. Ilmastonmuutos ja ihmisen aiheuttama metsästys siis ehkä yhdessä selittävät parhaiten villa­mammutin tuhon[12]. Viimeiset mammutit, jotka olivat kääpiömuotoja villamammutista, elivät Wrangelinsaarella löytöjen mukaan 7 000-3 700 vuotta sitten[13].

Löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Siperiasta löydetty villamammutin poikanen "Dima".

Heinäkuussa 2007 Venäjältä löydettiin harvinaisen hyvin säilynyt 40 000 vuotta jään peitossa ollut puolivuotias mammutti, joka nimettiin Ljubaksi. Venäjän tiedeakatemian eläintieteellisen instituutin varajohtaja Aleksei Tihonovin mukaan löydön avulla saatetaan pystyä lopullisesti selvittämään mammutin geenit. Geenit tarjoavat ainakin teoriassa mahdollisuuden mammutin kloonaamiseen.[14] Toinen löydetty poikanen on esillä Pietarissa. Kolmas mammutinpoikanen löydettiin vuonna 2011 Siperiasta Jamalin niemimaalta.[15] Löydöistä on saatu hyvälaatuisia luuydinnäytteitä, joiden perusteella japanilais-venäläinen tutkijaryhmä uskoo kloonaamisen olevan mahdollista istuttamalla alkio norsun kohtuun. Ryhmän aikeena on aloittaa kloonausprojekti vuonna 2012.[16]

Toukokuussa 2012 julkistettiin tieto, että Kreetalta on löytynyt hyvin pienen mammutin, minimammutin (Mammuthus creticus), luita. Sen säkäkorkeus on ollut vain runsaan metrin verran, ja se on elänyt runsaat kolme miljoonaa vuotta sitten. Sen iho oli luultavasti paljas. Se oli kehittynyt pieneksi eläessään saarella, kuten usein eri eläinten kohdalla käy. Siitä oli aiemmin löytynyt vain hampaita, ja silloin se luokiteltiin norsuksi, mutta uudet löydöt ovat tarkentaneet lajin kuuluneen mammutteihin.[17][18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lister, A. M. & Sher, A. V.: The Origin and Evolution of the Woolly Mammoth. Science, 2.11.2001, 294. vsk, nro 5544, s. 1094–1097. doi:10.1126/science.1056370. (englanniksi)
  • Tieteen kuvalehti, nro 10/2006
  • Lister, Adrian & Bahn, Paul: Mammutit: Jääkauden jättiläiset. (Mammoths – giants of the ice age, 1994, 2000.) Esipuhe: Jean M. Untinen-Auel. Suomennos: Arja Hokkanen. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25064-3.
  • Kultti, Seija: Suomen kymmenes mammuttilöytö Helsingin Vuosaaresta. Geologi, {{{Vuosi}}}, 2006. vsk, nro 4, s. 116. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.
  • Tom Björklund, Seppo Vuokko. Mammutin aika. Tammi 2009.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lister & Bahn. 2000. Sanasto, s. 142
  2. Lister & Bahn. 2000. s. 14
  3. Lister & Bahn. 2000. s. 32
  4. Lister & Bahn. 2000. Mammutin syöksyhampaat, s. 80–81
  5. Lister & Bahn. 2000. s. 31
  6. Lister & Bahn. 2000. Ympäristö ja ruokavalio, s. 74–76
  7. Lister & Bahn. 2000. s. 22–31
  8. Lister & Bahn. 2000. s. 135
  9. Lister & Bahn. 2000. s. 124
  10. a b Lister & Bahn. 2000. s. 132
  11. Lister & Bahn. 2000. s. 125
  12. Lister & Bahn. 2000. s. 136
  13. Lister & Bahn. 2000. "Maapallon viimeiset mammutit", s. 137
  14. Dmitry Solovyov: Baby mammoth find promises breakthrough Reuters. 11.7.2007, Moskova. (englanniksi)
  15. Kolmas mammutin poikanen löytyi Siperiasta YLE Uutiset Lappi. 18.8.2011, päivitetty 8.6.2012.
  16. Japan, Russia see chance to clone mammoth: report Dawn.com Urdu edition. 4.12.2011, Tokio. (englanniksi)
  17. Minimammutit kansoittivat Kreetaa miljoonia vuosia sitten. Helsingin sanomat, 11.5.2012, s. C2. HS:n arkistossa.
  18. Anniina Wallius: Pari hammasta ja jalan luu johtivat minimammutin jäljille YLE uutiset. 9.5.2012.