Villamammutti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Villamammutti
Rekonstruktio villamammutista
Rekonstruktio villamammutista
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Norsueläimet Proboscidea
Heimo: Norsut Elephantidae
Suku: Mammutit Mammuthus
Laji: primigenius
Kaksiosainen nimi
Mammuthus primigenius
(Blumenbach, 1799)
Levinneisyyskartta
Villamammutin levinneisyys viime jääkaudella on merkitty karttaan vaaleanvihreällä
Villamammutin levinneisyys viime jääkaudella on merkitty karttaan vaaleanvihreällä
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Villamammutti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Villamammutti Commonsissa

Villamammutti eli villakarvamammutti (Mammuthus primigenius) on jääkauden aikana laajalle levinneellä arotundralla elänyt mammuttilaji. Norsueläimiin kuuluneella villamammutilla oli pitkä, tiheä ja paksu turkki ja valtavat syöksyhampaat, jotka kaartuivat pään yli. Nykyisistä norsueläimistä villamammutti muistutti eniten aasiannorsua, mutta sopeutui muun muassa turkkinsa ansiosta tätä paremmin kylmään ilmastoon. Siperiasta on löydetty suohon uponneita, muumioituneita mammutin ruhoja. Villamammuttien ruhoja tutkimalla on päätelty niiden syöneen eniten heinä- ja sarakasveja ja jonkin verran puiden silmuja.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros villamammuteista

Yleensä mammuteista puhuttaessa tarkoitetaan juuri villamammuttia. Villamammutti eli villakarvamammutti oli kylmiin arktisiin oloihin erittäin hyvin sopeutunut norsueläin. Villamammutin selkä oli luisu ja häntä lyhyt, vain 36 cm mittainen[1], ja sen päässä oli pitkät karvat luultavasti kärpäslätkäksi[2]. Villamammutin korvat olivat pienet[3] ja niiden pinta-ala vain 1/15 afrikannorsun korvista[4]. Villamammuttiuroksen säkäkorkeus oli tavallisimmin 2,7–3,4 metriä[5], mikä on sama kuin suurimman nykyisin elävän maanisäkkään, afrikannorsun. Näin ollen mammutit painoivat 3–6 tonnia[6]. Eläimen painosta oli pään osuus 12–25 %.lähde?. Syöksyhampaat olivat uroksella yleensä 2,4-2,7 m pitkät ja painoivat 45 kg[7], mutta saattoivat joskus olla huomattavastikin suuremmat. Puolustukseen ja ruoan kaivamiseen lumen alta tarvittavat syöksyhampaat tekivät päästä painavan, joten sen painoa kannattelevan niskan oli oltava lyhyt. Tästä syystä mammutti ei kyennyt kumartamaan päätään maahan, vaan nosti ruoan suuhunsa kärsänsä avulla.

Mammutti painoi syntyessään ehkä noin 90 kg[8] ja sen korkeus oli 90 cm. Uroksesta tuli täysikokoinen vasta 40-vuotiaana ja naaraasta 25-vuotiaana[9]. Villamammutti eli jopa 60-vuotiaaksi[10]. Villamammutilla oli niskakyttyrä, jollainen on myös aasiannorsulla[11]. Vaikka mammuttien säilyneet turkit ovat oransseja, kyseessä lienee haalistuma tummanruskeasta tai mustasta. Mammutilla oli ohutvillainen, 2,5-8 cm paksu alusturkki ja hyvin paksusta siimamaisesta karvasta koostuva päällysturkki[12]. Turkki peitti koko ruumiin. Kärsässä karvoitus oli vain muutaman senttimetrin pituista, mutta selässä 30 cm pitkää, ja kyljissä oli 90 cm mittainen helma[13] samaan tapaan kuin myskihärillä. Luultavasti mammutti vaihtoi edellä kuvatun pitkän talviturkin pois, ja kesäturkki oli oletettavasti hieman lyhyempi. Kaikki säilyneet pakastuneet mammutit ovat talviturkillisia[14] ja lienevät kuolleet syksyllä, eikä kesäturkillisia yksilöitä ole säilynyt. Mammutilla oli myös 1–2 sentin paksuinen nahka ja sen alinen 8-10 cm paksu rasvakerros, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvä lämmöneriste kuin villa[15].

Mammuttien perheryhmät koostuivat naaraista, urokset elivät yksin tai pienissä poikamiesryhmissä[16]. Mammuttien perheryhmissä oli 2-20 yksilöä: vanhoja naaraita ja niiden jälkeläisiä[17]. Tavallisin mammuttiryhmä oli 10 yksilön suuruinen[18].

Villamammutti ja nykyiset norsut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisistä norsuista villamammutti muistuttaa enemmän Aasiassa elävää aasiannorsua kuin afrikkalaisia norsuja. Villamammutin veren hapenottokyky oli luultavasti nykyisten norsujen hapenottokykyä parempi[19][20][21][22] niin että eläin pärjäisi paremmin kylmässä. Vuonna 2013 Uuden Siperian saarilta löydetystä mammutista saatiin viitteitä siitä, että mammutin veri olisi siinä olevan luonnollisen jäänestoaineen ansiosta pysynyt juoksevana jopa -17 asteen pakkasessa, kun joidenkin maaoravien veren tiedetään olevan nesteenä vielä -2.9 asteen pakkasessa[23][24].

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyneiden mammuttien mahalöydöistä päätellen villamammutti söi enimmäkseen heiniä, sarakasveja[25][26] ja ruohoja.

Lisäksi mammutit söivät kukkakasveja, pensaita, varpuja, sammalia, juuria ja syötäväksi kelpaavia puiden osia[27].

Yhteenvetona voi todeta, että mammutin päiväateria oli yleensä 135-300 kg erilaisia heinämäisiä kasveja[25]. Varovaisempien arvioiden mukaan mammutti olisi syönyt vain 180-250 kg päiväss[28]. Mammutti on saattanut käyttää syömiseen aikaa jopa yli 20 tuntia vuorokaudessa[29]. Villamammutin ruoansulatus oli melko yksinkertainen ja ainakin puolet ravinnosta meni sulamatta suolen läpi. Toisaalta villamamutti pystyi hyödyntämään melko monipuolista ravintoa. Mammutit eivät näytä yleensä syöneen puiden lehtiä, mutta niiden jätöksistä on löydetty jonkin verran jäännöksiä lepästä, koivusta, kuusesta ja lehtikuusesta[27].

Esimerkiksi niin kutsutusta "Shandrinin mammutista" löytyi 290 kg ravintoa, josta 90 % oli heinää[25]. Mukana oli lisäksi hieman pajun, koivun, lehtikuusen ja lepän silmuja[25]. Jääkauden lämpimällä jaksoilla eläneestä "Jukagirin mammutista" on löydetty huomattava määrä pajun jätettä. Luultavasti mammutti söi pajun silmuja monien muiden eläinten tavoin keväällä, jolloin silmujen myrkkypitoisuus oli pieni. Säilyneistä mammuteista on löytynyt lisäksi muun muassa lapinvuokkoja ja puolukoita[27] Monista Beringian seudun ja Amerikan mammuteista on löydetty kohtalaisesti Kobresia-sarakekasvia, jota nykyisin kasvaa alpiinisella alueella ja muun muassa Mongolian kuivilla alueilla[30]

Mm. luuston kasvattamiseen mammutit tarvitsivat nykyisten norsujen tavoin erittäin runsaasti kivennäisaineita, muun muassa kalsiumia, natriumia ja magnesiumia[31][32][33].

Villamammutin elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammuttien jäännöksiä löytyy lössikerrostumista, jotka syntyivät tuulisina, kylminä jääkauden aikoina, jolloin oli pölymyrskyjä. Mammutit elivät jääkaudella kuivalla, kylmällä kuiva-aroa muistuttavalla arotundralla. Alue oli puuton tai vähäpuinen. Se oli tuulinen ja talvella vähäluminen. Kasvillisuus vaihteli savannia muistuttavasta matalaan ruohikkoon ja aavikkoon. Siellä oli ainakin paikoin enemmän kasveja kuin nykyisillä niukkaravinteisilla tundrilla[25]. Suurin osa kasveista kasvoi vain lyhyen kasvukauden aikana. Mammuttiarolla oli kuivaa, ja kasvit kasvoivat nykyistä tundraa nopeammin ja runsaslukuisemmin[25]. Mammuttiaron kasvillisuuteen kuuluivat heinät, sarat ja pienet marunoiden tapaiset pensaat sekä ruohokasvit, joihin luetaan herneen, leinikin ja päivänkakkaran sukuiset kasvit[25]. Varsinkin arotundran lämpimimmissä osissa kasvoi muun muassa vaivaiskoivua ja vaivaispajua. Mammuttiaron eteläosissa kasvoi paikoitellen puita, kuten lehtikuusia ja koivuja[25].

Arotundra muistutti jossain määrin nykyajan Etelä-Venäjän aroja, vaikka oli niitä kylmempi[25]. Esimerkiksi Wrangelin saaren normaalia lajirikkaampaa tundraa on pidetty arotundran jäänteenä. Kuivassa suolaisessa ympäristössä riitti mammuteille suolapitoista maaperää, josta se sai kivennäisiä. Yleensä kuivalla, mosaiikkimaisella mammuttiarolla oli kosteita keitaita, esimerkiksi virtaavaa vettä, josta mammutit saivat juodakseen. Joillakin etelään päin suuntautuneilla rinteillä kasvit kasvoivat eri tavalla kuin pohjoisrinteillä, ja niillä esiintyi arktisia keitaita. Föhn-ilmiö oli merkittävä lämmittäjä ja kasvillisuuden rehevöittäjä joillakin alueilla.

Nykyajan norsulla on helpointa pitkäruohoisessa ympäristössä, jota arotundra ei aina ollut. Mammutin kannalta parhaita elinympäristöjä lienevät olleen subarktiset arot tai metsäarot, joiden keskellä, lähinnä jokilaaksossa oli siellä täällä puita tai metsiä[34]. mammuttieron eteläisempi osa oli kesälämpötillataan havumetsävyöhykettä vastaavaa "boreaalista"[35]. Jääkauden huippukaudelta peräisin olevia mammutteja on löydetty Ukrainan jokilaaksoista, joissa oli puistomaista ympäristöä, vaikka niiden ympärillä olikin kylmää suola-aroa[36]. Afrikannorsujahan on eniten metsäsavanneilla, missä yhden lauman elinalue on muutamia kymmeniä neliökilometrejä, kun taas kuivilla alueilla alue on jopa tuhansien neliökilometrejä[37], Namibian aavikkonorsuilla peräti parisataa tuhatta neliökilometriä. Mammutti ei viihtynyt hyvin esimerkiksi metsätundralla tai kuivilla periglasiaalisilla aroilla[34]. Ei osata sanoa, vaelsiko mammutti peuran tavoin vuodenaikojen mukaan talveksi pois kylmiltä alueilta[38]. Ainakin mammutin lähisukulainen aasiannorsu on melko liikkuva.

Mammuttien esiintyvyys lienee vaihdellut huomattavasti elinympäristön kasvimäärien mukaan. Teoriassa yksi mammutti eläisi muutamalla hehtaarilla hyvätuottoista ruohomaata, mutta muutkin eliöt kuluttavat ruohoa. Tällöin keskimääräinen mamuttiaro saattoi elättää yhden mammutin viidellä neliökilometrillä, hyvällä alueella yhden mammutin neilikilometrillä, ja huonolla alueella yhden neliöpeninkulmalla[39].

Eräissä laskelmissa on väitetty mammuttien määrälliseksi tiheydeksi 0,1-4 mammuttia/km² eli samaksi kuin nykyisten aasian- ja afrikannorsujen tiheys[40]. Toinen lähde väittää Siperiassa eläneen 0,038 - 0,23 mammuttia/km². Eräs arvio väittää Siperiassa eläneen mammutteja tiheydellä 1 mammutti/10 km²[41], toinen 16 mammuttia 100 km².

Mammuttitiheys luultavasti vaihteli ajan mukana, kun ilmasto ja kasvillisuus muuttuivat. Jotkut kiistävät tämänkin[42] ja väittävät mammuttien alkaneen hävitä vasta jääkauden loppupuolella. Joidenkin lähteiden mukaan mammutti olisi hävinnyt tai harvinaistunut huomattavasti jääkauden kylmimpänä aikana esimerkiksi Euroopassa. Toisten tutkimusten mukaan Pohjois-Siperian mammuttitiheys vaihteli ajan mittaan noin satakertaisesti.

Elinympäristö mahdoton?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tutkijoiden mukaan mammutin elinalue olisi supistunut jääkauden ankarimpana aikana ja ollut suurimmillaan jääkauden keskikylmissä vaiheissa[43]. Joidenkin tietojen mukaan mammutti katosi jääkauden kylmyys- tai kuivuushipun aikana 2 0000-15 000 vuotta sitten mm. Lenan jokisuiston läheltä Lenan jokisuiston tienoilta[44], jolloin Pohjois-Siperian laajoilla alueilla vallitsi hyvin kitukasvuinen tundra tai polaariaavikko[44]. Paremmat olot mammutille olisivat olleet Pohjois-Siperiassa aiemmin happi-isotooppivaiheessa 3[45] noin 35 000-30 000 vuotta sitten ja erityisen hyvät 50 000-40 000 vuotta sitten, jolloin oli hyvin lämmintä ja kuivaa[44]. Kuiva arokasvillisuus palasi Pohjois-Siperiaan mammutille epäedullisen kylmän tundran jälkeen ajalle noin 14500-12500 radiohiilivuotta sitten[46][47]. Mutta se että mamutteja säilyi eniten pohjoisen arovaiheista, saattaa viitata vain siihen että ne säilyivät kylmillä aroilla pisimpään kuoltuaan, ja siihen, että mammutti eli myös suhteellisen kylmissä kosteissa oloissa[48][49].

Monia mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden ankarimmalta ajalta, jolloin laajat alueet olivat kylmää puoliaavikkoa ja/tai aavikkoa. Laajoilla alueilla kasvoi pääosin ruohoa ja heinää[50]. Eräiden tietojen mukaan mammutit elivät ainakin joskus melko lähellä mannerjään reunaa. Tähän viittaavat löydöt ja ajoitukset joiden mukaan mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden huippukaudelta Mckenzie-joen suistosta, Banksin saarelta ja luultavasti myös Melvillen saarelta melko läheltä valtavan jääkautisen laurentiden jäätikön reunaa[51].

On keskusteltu paljon siitä, miten oli mahdollista, että mammutit elivät kuivalla, kylmällä ja melko niukkatuottoisella arotundralla[52][53][54][55]. Joidenkin mielestä arotundra oli nykyistä tundraa ainakin osaksi tuottavampi ja/tai runsaslajisempi muun muassa lössilannoituksen takia. Kuivempi jääkauden arotundra oli laajalti myös kesällä nykyistä tundraa lämpimämpi, vaikka olikin talvella kylmempi[55]. Kun tuuli kuljetti lössiä, kasvit saivat runsaasti ravinteita[56]. Tällöin mammutin syömän ravinnon määrä ja/tai laatu olisi ollut ainakin paikoitellen parempi kuin mitä nykyisellä tundralla yleensä on. Toinen vastaus on, että mammutti liikkui huomattavan laajalla alueella ravintoa etsien hieman nykyisten Namibin puoliaavikolle sopeutuneiden savanninorsujen, eli niin kutsuttujen "aavikkonorsujen" tapaan käyttäen hyväkseen normaalia runsaskasvuisempia keitaita. Venäjällä tehtyjen tutkimusten mukaan eroosio synnytti jääkauden aikana jokien viereen suuria balkoiksi kutsuttuja painumia, jotka keräsivät kosteutta mammuttien tarvitsemaa kasvillisuutta varten. Näihin kehittyi humukseltaan mustamultaa vastaava maannos, jossa saattoi kasvaa runsas niittykasvillisuus[57]. Jokien tulvatasangoilla oli rehevää kasvillisuutta, joka huokutteli mammutteja[58]. Toisaalta raskaat mammutit eivät pystyneet kulkemaan hyvin mutaisessa tai soisessa maastossa. Jääkauden kylmimpänä aikana mammutteja lienee Ukrainan seuduun mammutteja lienee eniten elänyt Itä-Euroopan tasangon keskiosan länsipuoliskossa, jossa periglasiaalinen aro tuotti maksimissaa 800-1700 kg/ha ja jokivrsien niityt enintään 2500 kg/ha[59]. Nykyisen tundrakasvillisuuden vuosituotanto on tätä luokkaa[60]. Bliss ja Richards ovat väittäneet Keski-Beringian ympäristön tuottaneen jääkaudella jopa 9 tonnia/ha maan päällistä kasvibiomassaa, josta 6500 kg/ha heinä-sara-marunanniityillä[55] [61]. Niinpä tämän valossa ei ole mahdotonta, että mammutit olisivat eläneet myös kylmässä Beringiassa tai jopa Jakutian pohjoisosien jokilaaksoissa jääkauden kylmimpään aikaan.

On tehty laskelmia, joiden mukaan pienet 20-30 mammutin laumat saattoivat laiduntaa suhteellisen kuivissa, kasvibiomassan nettotuotannoltaan pienissä vain 500-1000 kg/ha luokkaa olevissa ympäristöissä. Tällöin lauma vaati 10,5 km² suuruisen alan ruohoa kasvavaa ympäristöä. Koska kasvillisuus oli laikkuista, lauma laidunsi noin 20-50 km² alalla.[62].

Esimerkiksi Wrangelinsaaren mammuttilöydöt onkin tehty pääosin jokivarsilta joko sen takia, että mammutteja on sieltä helpompi löytää, tai siksi että mammutit elivät jokivarsien lähellä[63][64]. Myös lähes kaikki Siperian mammuttilöydöt on tehty jokien tai rantojen läheltä[65]. Nykyajan norsutkaan eivät mene kauas juomapaikkojen läheltä, mutta saattavat vaeltaa vettä etsiäkseen jopa 30 km. Arotundra oli mosaiikki, jossa aavikkomaisten alueiden keskellä oli kosteampia niittyjä[66]. Esimerkiksi ajoittain veden alle jääneet tulvaniityt olivat hyvin tuottavia. Tyypillisesti nykyisllä tundralla eläimet laiduntavat joko

Jääkauden ympäristöt eivät liene kaikilla alueilla olleet niin kylmät kuin mitä perinteisesti on ajateltu. Esimerkiksi "Berezovkan mammutista" on löydetty kasveja, joita elää nykyään huomattavasti etelämpänä. Jääkaudella lienee mammuttien elinympäristössä ollut nykyistä lämpimämpää erilaisten ilmavirtausten tai pilvettömyyden takia.

Villamammutin levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villamammutti näyttää Alaskassa viihtyneen melko lähellä jääkautisen mannerjään reunaa[67]. Jääkauden huippukaudella Alaskan heinäkuun keskilämpötila oli tyypillisesti + 3-6 °C. Tällöin villamammutin kylmänsietokyky lienee ollut sama kuin nykyisen myskihärän. Mammutin lisäksi suurista eläimistä hyvin pohjoisessa eli esimerkiksi villasarvikuono. Villamammutteja on löydetty Euroopasta ja Aasiasta alueelta, jonka eteläraja kuljee Pohjois-Espanjasta Italian eteläkärkeen ja Pohjois-Balkanin halki Kaukasukselle ja suunnilleen Araljärven halki Pohjois-Sahalinin leveyksille ja Kamtšatkan niemimaan pohjoisosan halki. Tämän mukaan Amerikassa eli villamammutteja lähinnä Alaskassa, Länsi-Kanadassa ja Pohjois-Yhdysvalloissa jopa New Yorkin seuduilla.[68] Villamammutti eli Euroopassa jopa Keski-Suomen ja Keski-ruotsin leveyksillä asti, ja Aasiassa jopa Jäämeren rannoilla asti[69].

Pohjoismaissa mammutteja eli Etelä-Norjassa ja Keski-Ruotsissa sekä pohjoisessa Keski-Suomessa asti, joskin useimmat jäännökset ovat jääkauden hävittämiä.

Mammutit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on löydetty mammutin jäännöksiä ainakin yhdeksältä eri paikkakunnalta.[70] Kolme luista on löytynyt Helsingistä (Töölöstä, Herttoniemestä ja Vuosaaresta).[71]

Viimeisin paljastunut löytö tapahtui vuonna 2006, kun professori emerita Marja Simonsuuri-Sorsa löysi muuton yhteydessä autotallistaan mammutin olkaluun, jonka hän itse oli kaivanut esiin jo opiskeluaikoinaan vuonna 1960.[72] Tämän ikää ei ole toistaiseksi määritelty.

Mammutit kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekonstruktio mammutista Prahan kansallismuseossa.

Mammutit esiintyvät monien Siperian kansojen kansanperinteissä. Vaikka mammutit ovat kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten, Siperian asukkaat löysivät toisinaan niiden luita ja jopa hyvin säilyneitä ruhoja. Siksi he uskoivat, että mammutit elävät yhä. Eläviä mammutteja ei kuitenkaan näkynyt, joten niiden uskottiin siirtyneen jokiin ja pyörteisiin, ja saavan aikaan rantojen vyörymisen. Hantien erään heimon sankarilaulu kertoo, miten Ob-joen mammutit hävitettiin. "Multavatsaisten vesimammuttien" poikaset, kuten kertomus olentoja kutsui, hyökkäsivät syvyyksistä, tuhosivat monta venettä ja söivät niiden miehistöt. Sankari iski tyhjien veneiden pohjiin kiinni rautaisia ongenkoukkuja, ja työnsi veneet vesille. Mammutin poikaset hyökkäsivät veneiden kimppuun ja kuolivat koukkuihin. Tätä jatkettiin, kunnes hyökkäykset loppuivat. Tällöin arveltiin mammuttien loppuneen. 1800-luvulla Renwallin sanakirjassa ja M. A. Castrénin Kalevalan ruotsinkielisessä käännöksessä suomen sana tarvas käännettiin "elefantiksi". Nykytutkimus ei kuitenkaan tue tätä käännöstä.

Jäätyneet mammutit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Siperiasta löytyneistä, muutamista talteen saaduista harvinaisen hyvin säilyneistä mammuteista.

Yleensä mammuteista on löydetty vain yksittäisiä luita ja joskus kokonaisia luurankoja. Se että mammutti ei yleensä säily hyvin johtuu siitä, että maan pinnalle kuollut eläin joutuu haaskansyöjien ruoaksi, ja loput pehmeästä kudoksesta hävittää bakteerien mädätystoiminta. Mutta Siperiasta on löydetty muutamia mammutteja, joiden on nahka melko hyvin säilynyt[73] ja jopa mammutin syömää ravintoa niiden vatsoista. Tunnetuin lienee Berezovkajoen jäätynyt mammutti, joka löytyi Itä-Siperiasta vuonna 1900. Kun paikallinen metsästäjä löysi sen, mammutin raato haisi. Silti sudet olivat syöneet sitä. Mammutin suussa ja mahassa oli vielä ruohoa. Mammutti näytti kuolleen äkillisesti tukehtumalla. Kuollut mammutti hautautui aikoinaan maahan, ja nousi routimisen ja sulamisen takia maan pinnalle. Berezovkajoen mammuttiin on liitetty monia tarinoita, joiden todenperäisyys on enemmän tai vähemmän kiistanalainen. Mammuttia katsomaan saapuneiden tutkijoiden on väitetty syöneen jopa pakastunutta mammuttia pihvinä. Vuonna 1960 tunnettu amerikkalainen näennäistieteeseenkin erikoistunut tutkija Ivan Sanderson väitti Saturday Evening Postissa tämän ja monen muunkin mammutinraadon säilyneen niin siksi, että ne olivat pakastuneet alle -100 asteeseen hyvin nopeasti. Tämä olisi saattanut johtua äkillisestä katastrofista, vaikkapa tulivuorenpurkauksesta. Toisten tutkijoiden mukaan se olisi voinut johtua vaikkapa avaruudesta pudonneista vesimassoista, jotka imivät mukaansa avaruuden kylmyyden. Monetkaan paleontologit eivät ole silti Sandersonin ja muiden jättikatastrofia kannattavien väitteitä vahvistaneet, päinvastoin vastustaneet niitä. Ei voida esimerkiksi todistaa sitä, että mammutti olisi äkkiä jäätynyt hyvin kylmäksi ulkoisen pakastumisen takia ja sen ansiosta säilynyt hyvin. eikä myöskään sitä, että suuri määrä mammutteja olisi kuollut kerralla yhtaikaa samalla tavoin kuin hyvin säilyneinä löydetyt mammutit.

Katastrofiteorioita arvostelevat paleontologit pitävät joidenkin mammuttien säilymistä harvinaisten yhteensattumien tuloksena. Paleontologi Björn Kurténin mukaan mammutin säilyminen perustui harvinaiseen jäätymiseen ja kuivumiseen, ja säästymiseen haaskansyöjiltä. Maanvyöryt ovat arktisilla alueilla yleisiä, ja jokin niistä on saattanut haudata mammutin kylmään ikiroudan lähelle vaikkapa maassa olevaan kanjoniin tai halkeamaan. Eristävä maakerros suojasi mammuttia sulamiselta. Esimerkiksi Suomessakin Lapin palsoissa näkyy, että turve peittää suuria jääkimpaleita, jotka sulavat vasta, kun palsan sisällä kasvava jääkimpale rikkoo turpeen.

Mammuttien katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pleistoseenin joukkotuho

Yleisesti uskotaan jääkauden lopun ilmastonmuutosten[74] ja nykyihmisen harjoittaman lisääntyneen metsästyksen hävittäneen mammutit. Mammuttien määrä alkoi vähetä Euroopassa noin 40 000 vuotta sitten, jolloin nykyihminen saapui alueelle. Jääkauden kylmin vaihe harvensi mammuttien määrää ehkä ilmaston kuivumisen vuoksi. Jääkauden lopussa ihminen levittäytyi mammuttien elinalueilla. Toisaalta ilmasto, maaperä ja kasvillisuus muuttuivat kostumisen takia. Kuiva lössipitoinen, ikiroutainen mammuttiaro korvautui metsällä ja soisella tundralla laajoilla alueilla. Ehkä kasvilajisto harveni ja muuttui mammuteille sopimattomaksi, ja metsittymien vähensi mammutin syömien heinien ja muiden kasvien määrää. Maaperän kostuminen hapatti maan ja hävitti mammuttien tarvitsemia kivennäisaineita. Tämä huononsi mamuttien syömän ravinnon laatua. Talvien kostuminen johtui lumen syvenemiseen. Lopullinen häviäminen tapahtui noin 16 000-10 000 vuotta sitten. On myös pidetty mahdollisena ihmisen käyttämien koirien levittäneen mammutit tappanutta kulkutautia jääkauden lopuilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lister, Adrian & Bahn, Paul: Mammutit: Jääkauden jättiläiset. (Mammoths – giants of the ice age, 2007.) Esipuhe: Jean M. Untinen-Auel. Suomennos: Arja Hokkanen. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25064-3.
  • Tom Björklund, Seppo Vuokko: Mammutin aika, elämää jääkaudella. Helsinki: Tammi 2009. ISBN 978-951-31-4113-4.
  • Björn Kurtén: Kuinka mammutti pakastetaan. Suom. Irma Rostedt. Tammi, 1982. 951-30-5627-9 (sid.).
  • Kurtén, Björn: Jääkausi, WSOY 1972

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lister&Bahn 2000, s 72
  2. Lister&Bahn 2000, s 72
  3. Lister&Bahn 2000, s 72
  4. Lister&Bahn 2000, s 72
  5. Lister&Bahn 2000, s 68
  6. Lister&Bahn 2000, s 68
  7. Lister&Bahn 2000, s 80
  8. Lister&Bahn 2000, s 69
  9. Lister&Bahn 2000, s 68
  10. Lister&Bahn 2000, s 68
  11. Lister&Bahn 2000, s 68
  12. Lister&Bahn 2000, s 70
  13. Lister&Bahn 2000, s 70
  14. Lister&Bahn 2000, s 70
  15. Lister&Bahn 2000, s 68
  16. Lister&Bahn 2000, s 86
  17. Lister&Bahn 2000, s 86
  18. Lister&Bahn 2000, s 86
  19. Woolly mammoth's survival secret? Antifreeze blood Ian Sample
  20. Scientists Rebuild Wooly Mammoth Blood By Andrea Thompson, Published May 04, 2010, LiveScience
  21. Scientists Rebuild Wooly Mammoth Blood
  22. [http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/8657464.stm Mammoth blood protein 'resurrected' by scientists Paul Rincon BBC News 4 May 2010
  23. Can a mammoth carcass really preserve flowing blood and possibly live cells? Kate Wong Nature 30 May 2013
  24. Exclusive: The first pictures of blood from a 10,000 year old Siberian woolly mammoth Anna Liesowska, The Siberian Times, 29 May 2013
  25. a b c d e f g h i Lister&Bahn 2000, s 74
  26. [www.chm.bris.ac.uk/~chidb/personal/content/paper27.pdf The ecological implications of a Yakutian mammoth's last meal] Bas van Geel, André Aptroot, Claudia Baittinger, Hilary H. Birks, Ian D. Bull, Hugh B. Cross, Richard P. Evershed, Barbara Gravendee, Erwin J.O. Kompanje, Peter Kuperus, Dick Mol, Klaas G.J. Nierop, Jan Peter Pals, Alexei N. Tikhonov, Guido van Reenen, Peter H. van Tienderen, Received 3 May 2007 Available online 28 March 2008, Quaternary Research 69 (2008) 361–376
  27. a b c Mammutin aika, sivu 148
  28. Mammutit, sivu 76
  29. Lister&Bahn 2000, s 77
  30. Chapter 7: Shandrin Mammoth
  31. The Late Pleistocene beast solonetz of Western Siberia:“mineral oases” in mammoth migration paths, foci of the Palaeolithic man's activity Leshchinskiy, S. V. La Terra Degli Elefanti–The World of Elephants: Proceedings of the First International Congress, CNR, Rome. 2001.
  32. THE CONNECTION OF MAMMOTH MIGRATIONS WITH GEOCHEMICAL LANDSCAPES OF Ca-, Mg-, Na-CLASSES IN THE SOUTHEASTERN PART OF WESTERN SIBERIA (L) Sergei V. LESCHINSKY Tomsk State University, 1999-MAY16-MAY20,2nd International Mammoth Conference,ABSTRACTS (3), edted by Jelle W.F. REUMER & John DE VOS
  33. ammoth landscapes: good country for hunter-gatherers Haynes, G. (2006), 142, 20-29.
  34. a b [Eastern European mammoth distribution and environments during the Middle Valdai Briansk Interstade (33,000-24,000 BP)] A.K. Markova1, A.N. Simakova2, A.Yu. Puzachenko1, L.M. Kitaev. Institute of Geography of the Russian Academy of Sciences, Moscow, Russia.
  35. The North Eurasian mammal assemblages during the end of MIS 3 (Brianskian–Late Karginian–Denekamp Interstadial) Anastasia K. Markova, Andrei Yu. Puzachenko Thijs van Kolfschoten, Quaternary International Volume 212, Issue 2, 1 February 2010, Pages 149–158, Quaternary Changes of Mammalian Communities Across and Between Continents
  36. Velicho&Zelikson 2005, [Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] Quaternary International 126–128 (2005) 137–151
  37. Vuokko 2009, s 54
  38. Vuokko 2009, s 54
  39. Vuokko 2009, s 54
  40. Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth David Nogués-Bravo,Jesús Rodrígue
  41. Tiede 2006 syys- tai lokakuu
  42. [1]
  43. Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth Nogués-Bravo D, Rodríguez J, Hortal J, Batra P, Araújo MB, 2008 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth. PLoS Biol 6(4): e79. doi:10.1371/journal.pbio.0060079
  44. a b c Paleoenvironmental and paleoclimatic records from permafrost deposits in the Arctic region of Northern Siberia, L. Schirrmeister et al.,Quaternary International 89 (2002) 97–118, tarkemmin s 108
  45. Wetterich, S. , Kuzmina, S. , Andreev, A. , Kienast, F. , Meyer, H. , Schirrmeister, L. , Kuznetsova, T. and Sierralta, M. (2008): Palaeoenvironmental dynamics inferred from late Quaternary permafrost deposits on Kurungnakh Island, Lena Delta, Northeast Siberia, Russia , Quaternary Science Reviews, 27 (15), pp. 1523-1540 . doi: 10.1016/j.quascirev.2008.04.007
  46. [New insights into the Weichselian environment and climate of the East Siberian Arctic, derived fromfossil insects, plants, and mammals, A Sher, S Kuzmina, T Kuznetsova, L Sulerzhitsky, Quaternary Science Reviews (2005), Volume: 24, Issue: 5-6, Pages: 533-569 ISSN: 02773791 , DOI: 10.1016/j.quascirev.2004.09.007
  47. The late Pleistocene environment of the Eastern West Beringia based on the principal section at the Main River, Chukotka Quaternary Science Reviews (August 2011), 30 (17-18), pg. 2091-2106 Svetlana A. Kuzmina; Andrei V. Sher; Mary E. Edwards; James Haile; Evgeny V. Yan; Anatoly V. Kotov; Eske Willerslev , 10.1016/j.quascirev.2010.03.019
  48. Woolly Mammoths Remains: Catastrophic Origins? Sue Bishop
  49. Woolly Mammoths: Suited for Cold? Philip R. Burns
  50. []http://web.archive.org/web/20090706054906/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract02.htm#SIMAKOVA
  51. [pubs.aina.ucalgary.ca/arctic/Arctic58-4-361.pdf The Eastern Limit of Beringia: Mammoth Remains from Banks and Melville Islands, Northwest Territories ] C.R. Harington, ARCTIC, Vol 58, No 4 (2005)
  52. Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s 25, 24
  53. Origin and causes of the mammoth steppe: a story of cloud cover, woolly mammal tooth pits, buckles, and inside-out Beringia R. Dale Guthrie Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1-3, January 2001, Pages 549-574 doi:10.1016/S0277-3791(00)00099-8
  54. The Last Giant of Beringia: The Mystery of the Bering Land Bridge, Dan O'Neill, s 135
  55. a b c Chapter 4: Mammoth Fauna on Arctic Tundra Hans Krause research Report Chapter 15:4, ja Bliss&Richards :Paleoecology of Beringia, 1982, s 241
  56. Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s 25, 24
  57. THE ROLE OF LOCAL LANDSCAPES OF THE PERIGLACIAL FOREST-STEPPE ON THE RUSSIAN PLAIN IN THE FORMATION OF FOOD RESOURCES FOR MAMMOTH HERDS IN THE VALDAI TIME S.A. SYCHEVA
  58. Lister ja Bahn 2000, s. 30
  59. Landscape, climate and mammoth food resources in the East European plain during the Late Paleolithic, A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Institute of Geography RAN, Moscow, Russia - paleo@online.ru,The World of Elephants - International Congress, Rome 2001
  60. CAVM
  61. Present-day arctic vegetation and ecosystems as a predictive tool for the arctic-steppe mammoth-biome, L. C. Bliss, J, H. Richards, teos Paleoecology of Beringia David Moody Hopkins, Academic Press, New York 1982, Product of the Wenner-Gren Foundation for Anthropological Research Symposium held June 8-17, 1979 in Burg Wartenstein, ISBN 0123558603, ISBN 9780123558602, s 255, s 256
  62. [ww.sovraintendenzaroma.it/content/download/4930/63057/.../724_727.pdf Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Quaternary International 126–128 (2005) 137–151, Institute of Geography, Russian Academy of Sciences, Staromonetny 29, Moscow 109017, Russian Federation. Available online 1 July 2004, laskelma s. 143
  63. Radiocarbon Dating Evidence for Mammoths on Wrangel Island, Arctic Ocean, until 2000 BC S. L. VARTANYAN, Radiocarbon Volume 37, Number 1, 1995, pp. 1-6. Copyright © 1995 by the Department of Geosciences, The University of Arizona
  64. CAPPERS A RECONSTRUCTION OF THE LANDSCAPE ON THE BASIS OF PLANT REMAINS FROM THE MAMMOTH SITE NEAR ORVELTE (THE NETHERLANDSR.T.J. CAPPERS & S. BOTTEMA
  65. Lister ja Bahn 2000, aukeamat s. 152-153, s 154-155 ja s. 38-61
  66. The Pleistocene “Tundra-Steppe” and the productivity paradox: the landscape approach Available online 18 December 2000,Boris A. Yurtsev. Komarov Botanical Institute, Russian Academy of Sciences, St. Petersburg, Russia, doi:10.1016/S0277-3791(00)00125-6
  67. Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä Tiede 7/2000, Björn Kurtén, Mikael Fortélius
  68. Tage Nilsson: The Pleistocene. Fig 21.19 sivu 492
  69. The Ice Age 6 - A Pleistocene Bestiary University of California 1998 Revised: 12/23/2003 george@id.ucsb.edu
  70. Suomen mammutit 2003. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 28.3.2010.
  71. Suuri Luu meren pohjalta Geoligo 62/2010
  72. Suomen mammutit Geologia.fi
  73. Björn Kurtén: Kuinka mammutti pakastetaan. Suom. Irma Rostedt. Tammi, 1982. 951-30-5627-9 (sid.).
  74. Did climate change drive the woolly mammoth to extinction? Genetic tests reveal species declined as weather warmed Mail Online, Daily Mail, 11 September 2013, Ellie Zolfagharifard