Metsäaro
Metsäaro on yleensä lauhkealla vyöhykkeellä sijaitseva kasvillisuustyyppi, jossa kasvaa laajoja ruohostoja ja puita. Metsäaroa pidetäänkin eräänlaisena metsän ja aron välimuotona, ja sitä esiintyykin usein metsän ja aron välissä. Metsäaron sademäärän takia sen puusto koostuu hajanaisista yksittäisistä puista, mutta yhtenäistä metsäaluetta ei ole. Metsäaron sanotaankin muistuttavan jossain määrin myös trooppisen vyöhykkeen savannia. Se voi olla myös metsälaikkujen ja arolaikkujen mosaiikkimaista vuorottelua. Venäjällä metsäaro on aromaista kasvillisuutta, jossa metsää kasvaa vain muun muassa jokilaaksoissa ja rotkoissa.[1]
Lauhkean vyöhykkeen metsäaro voi rajoittua joko havu-, seka- tai lehtimetsävyöhykkeeseen. Metsäarojen biodiversiteetti on suurempi kuin aroilla, joilla elää vähemmän sekä eläin- että kasvilajeja. Metsäarolla kasvaa aroille tyypillisten pohja- ja heinäisen kenttäkerroksen kasvien lisäksi toisinaan erittäin tiheä pensaskerros ja puustokerros.[2]
Metsäaroa on esimerkiksi Itä-Euroopan lehtimetsien ja Ukrainan arojen välissä. Venäjältä tunnetaan esimerkiksi Permin lähellä oleva Kungurin metsäaro. Euraasian metsäaro ulottuu katkeamattomana vyöhykkeenä Karpaateilta Itä-Siperian Altaille asti.[3] Ukrainassa lisäksi erillinen on Volynia–H’olmin metsäaro linjan H’olm–Lutsk–Žytomyr pohjoispuolella.[4] Idempänä metsäaroa on muun muassa Etelä-Siperiassa ja Mongoliassa, jossa sijaitsee esimerkiksi Daurian metsäaro Mongolian-Mandzhurian aron pohjoisrajalla[5][6] ja Selenge-Orkhonin metsäaro.
Myös Kanadassa ja Yhdysvaltain Pohjois-Dakotassa sijaitseva preerian ja pohjoisen havumetsän välissä aspen parkland on metsäaroa. Metsäaroa esiintyy myös Keski-Aasian vuorilla muun muassa Iranissa, Afganistanissa ja Balochistanissa. Iranissa pensasaroa on esimerkiksi Zagrosvuorilla.[7]
Metsän ja aron rajavyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsä rajoittuu aroon kuivuusrajana.[8] Eri maaperän kohtien kosteusolot vaihtelevat sademäärästä riippumatta, ja eri puulajit sietävät kuivuutta eri tavoin, jolloin puuraja ja metsänraja voivat sijaita kymmenien kilometrien päässä toisistaan. Metsikköjä on laaksoissa, järvien rannoilla, jokien ja purojen varsilla. Kuivuusaroilla mahdolliset puut kasvavat vuorten pohjoisilla ja itäisillä rinteillä missä kumuuden aihauttama haihtuminen on vähäisempää kuin vastakkaisella puolella.[8] Metsän ja aron vaihettumavyöhyke koostuu joko metsä- ja arolaikuista tai on savannia muistuttavaa metsäaroa.[8] Kosteimmalla metsäarolla aroa on vain laikkuina metsän keskellä.[9] Metsäarolla esiintyy muun muassa puissa pesiviä lintuja, jotka etsivät ruokaa aukealta arolta, kuten rastaat ja varikset.[8] Metsäarolle ovat ominaisia suuret ruohokasvit, kuten mesiangervo, ukonhattu ja akileija sekä lukuisat pensaat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Björklund, Tom & Vuokko, Seppo: Mammutin aika - useimmat jääkauden lajit elävät yhä. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4113-4.
- Euroopan luonto, Milos Andera, H.F. Ullmann 2998, ISBN 978-3-8331-4735-7
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Metsäaro
- ↑ Andera 2008, s. 89.
- ↑ Steppe and Forest-steppe Biomes and Regions of Northern Eurasia
- ↑ Forest-steppe
- ↑ Daurian forest steppe
- ↑ Daurian forest steppe (PA0804)
- ↑ Zagros Mountains forest steppe
- ↑ a b c d Mammutin aika, Vuokko 2009, s. 104.
- ↑ Vuokko 2009, s. 105.
