Mackenzie
| Mackenzie River | |
|---|---|
 Näkymä Mackenziejoelle Inuvikin suuntaan. |
|
| Alkulähde | Iso Orjajärvi |
| Laskupaikka | Pohjoinen jäämeri |
| Maat | Kanada |
| Pituus | 1 738 km |
| Virtaama | 9 700 m³/s |
| Valuma-alue | 1 805 200 km² |
 Mackenziejoen valuma-alue |
|
Mackenziejoki (engl. Mackenzie River, ransk. Fleuve Mackenzie) on suuri joki, joka virtaa Kanadan luoteisosassa ja laskee Pohjoiseen jäämereen. Se saa alkunsa Isosta Orjajärvestä Luoteisterritorioissa ja on 1 738 kilometrin pituudellaan Kanadan pisin joki. Yhdessä sivujokiensa Peacen ja Finlayn kanssa sen pituus on 4 241 kilometriä, ja se on näin koko Pohjois-Amerikan toiseksi pisin joki Mississippi-Missourin jälkeen. Mackenziejoen valuma-alue on 1 805 200 neliökilometriä ja virtausnopeus 9 700 kuutiometriä sekunnissa.
Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinainen Mackenziejoki on 1 738 kilometriä pitkä, ja se saa alkunsa Ison Orjajärven läntisestä haarasta läheltä Fort Providencea.[1] Joen suu on noin 10 kilometriä leveä, mutta joki kapenee Fort Providencen kohdalla vain 825 metriä leveäksi.[2]
Mackenzieen liittyy Fort Simpsonin kohdalla 1 115 kilometrin pituinen Liardjoki. Liittymäkohdassa näkyy selvästi ero Mackenzien kirkkaan ja Liardin ruskean silttipitoisen veden välillä. Vaikka joet yhdistyvät samaan uomaan, niin ne kulkevat periaatteessa vierekkäin 480 kilometrin matkan. Fort Simpsonin pohjoispuolella Mackenziejoki on 1,6 kilometri leveä ja virtaa jyrkkien törmien välissä. Fort Simpsonissa vuoden keskimääräinen virtaama on 6 770 kuutiometriä sekunnissa. Tulvakaudella touko-lokakuussa virtaama on keskimäärin 10 340 kuutiometriä sekunnissa.[2]
Liardin jälkeen, lähellä North Nahanni -joen liittymäkohtaa Mackenzien länsi-luoteinen kurssi kääntyy kohti pohjoista sen ohitettua Mackenzievuorten jyrkänteen.[1]
Fort Normanissa lyhyestä Great Bear Riveristä tulee kylmää ja kirkasta Ison Karhujärven vettä. Norman Wellsin kohdalla Mackenzie levenee 6,4 kilometriä leveäksi ja on enää 53 metriä merenpinnan yläpuolella. Tässä vaiheessa vuoden keskimääräinen virtaus on 8 550 kuutiometriä sekunnissa ja kesäkuukausien 13 030 kuutiometriä sekunnissa.[2]
Kohdassa, jossa Mountain River virtaa Mackenzieen lännestä, alkaa Sans Sault Rapidsina tunnettu koskialue. Muutaman kilometrin matkalla joki tippuu 6 metriä. Fort Good Hopen kylän eteläpuolella joki puolestaan kapenee, kun se virtaa Ramparts - kalkkikivikallioiden ohi.[2]
Pian Rampartsin jälkeen Mackenzie alkaa meanderoida, ja virtaa alkaa tukkia saaret ja liikkuvat hiekkasärkät. Arctic Red Riverin liittymiskohdasta on enää 270 kilometriä mereen.[1] Sen kohdalla Mackenzie virtaa jälleen jyrkkien, 60 metriä joen pinnasta kohoavien kallioden välistä.[2]
Mackenzien suisto alkaa Point Separationista. Hieman sitä ennen Arctic Red Riverin liittymäkohdassa vuotuinen virtaus on 9 630 ja kesäkuukausina 15 290 kuutiometriä sekunnissa. Suistoalueelle laskee Mackenzien viimeinen merkittävä sivujoki, Peel. Suisto on 12 170 kilometrin laajuinen jokiuomien, järvien ja lampien sokkelo.[2] Suistoalueen kolme tärkeintä vesiuomaa omat East Channel, Peel Channel, Middle Channel, joka on Mackenzien tärkein Beaufortinmereen laskevista uomista.[1]
Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mackenziejoen valuma-alue on 1,805 miljoonan neliökilometrin laajuinen.[2] Se käsittää noin viidenneksen koko Kanadan pinta-alasta, ja on maailman 12. suurin valuma-alue.[3]
Valuma-alueen varrella on yhdeksän yli tuhannen neliökilometrin laajuista järveä.[4] Suurimmat järvistä ovat Athabascajärvi, Iso Orjajärvi ja Iso Karhujärvi.[3]
Vaikka itse Mackenziejoki on 1 738 kilometriä pitkä, sen pisin latvahaara on 4 241 kilometrin päässä [1] Kaukaisin jokihaara saa alkunsa Finlayjoesta, joka laskee Willistonjärveen, josta vesi virtaa Peacejokea pitkin eteenpäin.[2] Peace puolestaan yhdistyy Athabascajokeen jokien yhteisellä suistoalueella, josta Athabasca virtaa sekä poispäin että kohti Athabascajärveä. Athabascajoen virtauksen suunta riippuu Peacejoen virtauksesta. Joet yhdistyvät Slavejokeen, joka laskee Isoon Orjajärveen, josta itse Mackenziejoki saa alkunsa.[5]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mackenziejoessa elää 45 kalalajia. Niistä monet vaeltavat suurina joukkoina Mackenzien ja sen sivujokien välissä. Omulsiika vaeltaa Mackenzien suistosta aina Liardjokeen asti. Sillisiika, Stenodus nelma ja imukarppi vaeltavat Liardin ja Mackenzien välillä.[1]
Lumihanhet, pikkujoutsenet ja hietakurjet muuttavat Mackenzieta pitkin, ja ne viettävät kesäajat joen suistoalueella. Suisto on myös maitovalaiden lisääntymisalue, ja siellä viihtyy myös runsas piisamikanta.[1]
Mackenziejoki ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki on sula noin viisi kuukautta vuodessa. Se jäätyy yleensä lokakuun aikana, ja jää alkaa murtua toukokuussa. Talvikuukausina joitakin sen osia käytetään jääteinä.
Mackenziejoki nimettiin skotlantilais-kanadalaisen tutkimusmatkailija Alexander Mackenzien mukaan, joka pyrki jokea pitkin Tyynellemerelle vuonna 1789. Saavuttuaan pettymyksekseen kuitenkin Jäämerelle hän antoi joen nimeksi aluksi Disappointment River. Athabasca-intiaanikielissä joen nimi on Deh Cho.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mackenzie River Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- Piper, Liza & Marsh, James H.: Mackenzie River The Canadian Encyclopedia. 2006. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- Culp, Joseph & Prowse, Terry D. & Luiker, Eric A: ”Mackenzie River Basin”. Teoksessa Arthur C. Benke & Colbert E. Cushing (toim.): Rivers of North America. Burlington, MA: Elsevier Academic Press, 2005. ISBN 0-12-088253-1. Google-kirjat (viitattu 8.5.2017). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mackenzie Wikimedia Commonsissa
