Viime jääkauden loppuvaihe

Wikipedia
Ohjattu sivulta Viime jääkauden päättyminen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääkauden loppuvaiheen ja holoseenin merenpinnan korkeuskäyrä.

Jääkauden loppuvaihe: oli noin 21500[1]-10000 kalenterivuotta sitten. Kaudella muun muassa Pohjois-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa peittänyt mannerjää vetäytyi huomattavasti ja merenpinta nousi. Tämä johtui ilmaston valtavasta lämpenemisestä. Ilmaston lämpenemisen tahtiin nousivat ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet. Merivirrat ja tuulet muuttuivat rajusti. Ajoittain koettiin yhä pitkiä kylmiä jaksoja, koska ilmasto aaltoili rajusti. Ihmiset alkoivat vähitellen levittäytyä pohjoiseen Etelä-Ranskasta ja Ukrainan ja Balkanin niemimaan seuduilta. Luultavasti noin 14000 vuotta sitten vaelsivat Amerikkaan. Jääkauden loppuvaiheessa tapahtui laaja eläinten joukkosukupuutto noin 16000-10000 vuotta sitten. Se saattoi johtua osin jääkauden päättymisen rajuista ilmaston- ja kasvillisuudenmuutoksista, jotka hävittivät laajan arotundran. Pääsyynä monien eläinten häviämiseen pidetään monesti ihmisen harjoittamaa metsästystä. Joukkosukupuuton syistä kiistellään silti yhä.

Jääkauden loppuvaihe alkoi jääkauden kylmimmän vaiheen päätyttyä noin 21000-17000 vuotta sitten, tai toisen laskutavan mukaan kun ilmasto lämpeni äkisti Bölling- tai Meiendorf-kauden alussa noin 14700 kalenterivuotta sitten. Tämän jälkeen lämpötila vaihteli rajusti. Noin 11600 vuotta sitten lämpeni, ja alkoi holoseenikausi. Sen aloittaneen preboreaalikauden alussa lämpötila värähteli rajusti.

Jääkauden päättymisen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri lähteissä esitetään erilaisia arvioita siitä milloin viime jääkausi olisi päättynyt. Monesti väitetään päättymisen alkaneen silloin kun huippujäätiköityminen LGM päättyi. Tällöin "jääkauden lopun alku" olisi alkanut noin 18000 radiohiilivuotta sitten. Eräät toiset taas pitävät jääkauden lopun alkuna Bölling/Alleröd-interstadiaalin alkua noin 14700 kalenterivuotta sitten. Joidenkin mukaan taas jääkausi olisi alkanut päättyä joskus 16000 radiohiilivuotta sitten. Eräiden mukaan myöhäisjääkausi alkoi Virossa ja Belgiassa 13500 BP sekä Ranskassa ja Siperiassa[2].

Jääkauden päättymisen syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime jääkauden päättymisen aiheutti pohjoisen pallonpuoliskon kesien lämpiäminen[3]. Kesät lämpenivät, koska Maan pinnalle saapuva Auringon säteily kasvoi ja myös hiilidioksidia vapautui ilmakehään. Maan akselikallistuman ja akselin suunnan muutos pienensi talvista Auringon säteilyä, mutta kasvatti kesäsäteilyä[3]. Näin vuodenajat voimistuivat[4]. Meret, mantereet ja ilma lämpenivät. Myös ilmavirrat muuttuivat. Lumiraja nousi pohjoisella pallonpuoliskolla, ja jäätiköt alkoivat vetäytyä. Jääkauden päättyessä Golf-virta alkoi toimia täydellä teholla. Uusien tutkimusten mukaan jääkauden päättymistä joudutti se että mereen ja ehkä jäätikön läheiseen mantereeseenkin sitoutuneita kasvihuonekaasuja hiilidioksidia ja metaania vapautui ilmakehään lyhyessä ajassa valtavat määrät. Hiilidioksidin määrä kasvoi 15000-9000 radiohiilivuotta sitten 200:sta 265 ppm:ään luultavasti Auringon sätelyn kasvun seurannaisilmiönä[3]. Hiilidioksidin määrä nousi kohtalaisen tasaisesti koko jääkauden päättymisen ajan suunnilleen samaa tahtia kuin pohjoisen insolaatio ja Antarktiksen lämpötila[5] lukuun ottamatta pientä hyppäystä Böllingin alussa. Samalla kun hiilidioksidimäärä nousi, ilmassa leijuvan lössipölyn määrä väheni[6].

Grönlannin ja Antarktiksen metaaninmäärä nousi jääkauden huippukauden jälkeen melko tasaisesti ja hyppäsi rajusti ylös Böllingin alussa[7][8][9]. Erään tutkimuksen mukaan tämä johtui siitä, että jääkauden lopun aikainen ilmastonmuutos ajoi eteläisen merialueen länsituulen vyöhykkeen etelämmäs. Näin Etelänapaa kiertävä Länsituulten virta voimistui ja nosti syvänmeren hiilidioksidia pintaan kuplimaan ilmakehään. Toisen näkemyksen mukaan hiilidioksidi olisi vapautunut jäätikön sulavesien tulvittamasta mannerjalustasta.

Viime jääkauden loppuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja Vaihe Alivaihe Kronozooni Aika vuotta sitten Aika radiohiilivuotta sitten
Holoseeni Preboreaali 10640 - 11560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Jääkauden loppuvaihe Nuorempi dryas 11560 - 12700
Allerød 12700 - 13350
Vanhempi Dryas 13350 - 13480
Bølling 13480 - 13730
Vanhin Dryas 13780 - 13860
Meiendorf 13860 - 14500
Pleniglasiaali vaihteli 14500 - 60000
Sinertävä, kylmä, punertava lämmin kausi

Viimeisen jääkauden päättyminen kesti tuhansia vuosia. Tuona aikana ilmasto aaltoili kylmästä lämpimään ja takaisin. Kun mannerjäätikkö suli ja vetäytyi, Suomen ilmasto lämpeni alun jää- ja tundrailmastosta jopa nykyistä lämpimämmäksi. Maan kohotessa ja jäätikön sulaessa Itämeri kävi läpi monia vaiheita. Alueelle mistä jää vetäytyi, alkoi kasvaa ensin tundraa, sitten pensastundraa (marunaa, kanervaa) ja lopuksi koivua ja myöhemmin mäntyä ja muita puita. Ihminen pystyi asumaan tilapäisesti vaivaiskoivuvyöhykkeessä, vakinaisemmin vasta mäntyvyöhykkeessä. Jääkauden kylmän vaiheen päätyttyä, ennen metsän tuloa syntyi laajoille alueille aroa muistuttava kasvillisuus jossa mm. ruohot yleistyivät verrattuna jääkauden määriin.

Jää alkoi vetäytyä hyvin hitaasti jo 22000-21500[10] kalenterivuotta sitten ja hieman nopeammin noin 19000 vuotta sitten lauhana aikana. Noin 19000 vuotta sitten merenpinta nousi 100-500 vuodessa 10-15 metriä jään sulaessa. Tämä johtui siitä, että eräs jäätikkö romahti mereen vapauttaen 0,25-2 sverdrupia makeaa vettä[11]. Etelä-Ranskan ilmasto oli viileä ja melko kuiva myöhäisjääkauden alussa noin 14500-12500 BP[12]. Vuotuinen sademäärä oli silloin 300 mm. Skotlannin ylämailla oli lämpötila noin 13000 radiohiilivuotta sitten 8 C:sta alempi kuin nyt[13]. Noin 18000-15000 radiohiilivuotta sitten Itä-Euroopassa syntyi "Jaroslavl a"-vaiheessa ikiroutaa 47-46 pohjoisille leveysasteille asti[14]. Noin 17000-15000 radiohiilivuotta sitten ilmasto jo lämpeni hieman, ja Keski-Venäjän tasangon ilmasto hieman kostui, ja lössin kasautuminen väheni[15].

Noin 20000-16000 kalenterivuotta sitten jää vetäytyi hitaasti ja sen reuna värähteli ja nyki[16]. Jää vetäytyi Pohjois-Saksasta luultavasti 17000-16000 vuotta sitten.[17] Näihin aikoihin mannerjäätikkö vetäytyi melko nopeasti Itä-Euroopassa.

Noin 13000-12000 radiohiilivuotta sitten eteläosien ikirouta suli nopeasti[18]. Melko varhain, 15000 kalenterivuotta sitten, syntyi Hampurin alueelle peuranmetsästyskulttuuri, josta on löydetty kodanpohjia, uhripaikkoja ja teurastuspaikkoja. Etelä-Ruotsista tuli jäätön 16000-15000 vuotta sitten, tällöin oli Norjan rannikolla jäättömiä alueita, kun jäätikkö oli siellä vetäytynyt jonkin matkaa sisämaahan. Noin 14670 vuotta sitten tapahtui melko äkillinen suuri lämpeneminen Bölling-interstadiaaliin muutaman kymmenen vuoden sisällä tai nopeamminkin. Jäätiköt alkoivat sulaa hyvin nopeasti, ja niistä vapautui meriin valtava määrä sulaa vettä, mikä näkyy sulamisvesipulssina MWP-1A merenpinnan korkeuden vaihtelukäyrässä. Böllingin lopussa oli tapahtunut puolet kaikesta jääkauden lopun ajan jäätiköiden sulamisesta[19]. Mammutti katosi laajoilta Euroopan ja Aasian alueilta Bölling-kauden lopussa noin 14000 kalenterivuotta sitten (12 000 radiohiilivuotta sitten)[20] [21] [22] [23][24].

Viime jääkauden lopun lämpötilakäyrä. Aika kulkee kuvassa oikealta vasemmalle jääkairausnäytteiden esitysten tapaan.

Laatokan eteläosa oli jäätön 13300, pohjoisosa 13000 vuotta sitten. Böllingin lämpenemisen jälkeen arktinen, kylmä ja kuiva ilmasto palasi Etelä-Skandinaviaan vanhimmalla dryaskaudella, jonka sanotaan joissain lähteissä olevan sama kuin 14000 radiohiilivuotta sitten ollut kylmä Pommeri-stadiaali. [25]

Fennoskandian eteläosissa peuranmetsästäjät seurasivat jään reunaa 200-250 km:n päässä, mutta Norjan jäättömillä alueilla jää oli ihmisten nähtävissä. Pohjoismaiden ensimmäisiä asutuskohteita jääkauden jälkeen olivat Tanskassa Själlannin Bromme ja Pohjois-Jyllannin Lungby sekä Ruotsin Malmön lähellä oleva Segebro ja Norjan Fredrikstadin lähellä oleva Høgnipen, ja Suomen Askola ehkä noin 11500 vuotta sitten Salpausselkien synnyn aikoihin. Länsi- ja Pohjois-Norjassa oli jäättömiä alueita 13 000 BP. Bergenin läheltä Blomoyn saarelta Blomvågistä on löydetty 12 700-12 200 BP vanhoja peuran luita.

Suomen eteläosa vapautui jäästä ehkä 13600-13000 vuotta sitten. Hyvin kylmä Nuorempi dryas oli 12 900-11 560 BP. Tällöin muodostui kolme Salpausselän harjannetta, jään pysyessä miltei paikoillaan tai värähdellessä muutamia kilometrejä. Pohjoisessa Keski-Euroopassa vallitsivat Ahrensburgin ja Swidryn peuranmetsästyksellä elävät kulttuurit, jotka kestivät ainakin holoseenin alkuun asti. Tundravyöhyke levittäytyi kauden kylmällä alkupuolella Keski-Ranskaan Bordeaux'n leveyksille asti.[26]

Nykyinen holoseeni-interglasiaali alkoi nuoremman dryaskauden päättyessä noin 11 560 vuotta sitten. Tällöin lämpötila kohosi 7°C kolmessa viiden vuoden hyppäyksessä tai jopa nopeammin, muutamassa vuodessa. Itämeren edeltäjä Baltian jääjärvi yhdistyi Keski-Ruotsiin syntyneen salmen kautta Atlanttiin. Pohjois-Norjassa oli peuroja noin 11500 BP ja Pohjois-Suomessakin ainakin 9750 BP, mahdollisesti aikaisemmin.

Holoseenin alussa muuttui Euroopan kasvillisuus laajoilla alueilla muutaman tuhannen vuoden sisällä. Esimerkiksi Suomessa oli vielä dryaskaudella mannerjäätikön edessä kylmä marunapitoinen kasvillisuus, joka kasvoi kalkkipitoisessa maassa. Mutta preboreaalikaudella kanerva ja suolaheinä olivat erääseen aikaan hyvin yleisiä ennen metsän saapumista. Nämä kasvilajit olivat kalkinkarttajia. Tämä viittaa siihen, että jääkauden jälkeisessä lämpenevässä ilmastossa tapahtui maaperämuutoksia mm maaperän ravinneköyhtymistä ja happamoitumista, mikä tuhosi monien kasvien elinympäristön ja ehkä osaltaan edesauttoi suurten eläinten häviämistä.

Euraasian viimeisetkin mammutit katosivat Taimyrin, Jamalin ja Gydanin niemimaalta holoseenin alussa, mutta joitain mammutteja jäi Wrangelin saarelle.

Noin 11000 kalenterivuotta sitten metsä saapui Etelä-Skandinaviaan etelästä arokasvillisuuden tilalle. Samaan aikaan Tanskassa vallitsi Maglemosen kulttuuri. Suomessa oli tundraa. Jäätikkö oli Länsi-Lapissa ja Pohjanmaalla. Ehkä noin 10500 kalenterivuotta sitten ensimmäinen asutus saapui Suomeen. Tundra ulottui Tukholman tasalle, ja Virossa vallitsi Kundan kulttuuri.

Pohjoisella pallonpuoliskolla kesäinen Auringon säteily oli huipussaan noin 10000 vuotta sitten, jolloin sitä tuli 30 W/m2 nykyistä enemmän[27]. Tällöin hiilidioksidin määrän kasvu oli päättynyt, mutta jäätiköiden sulaminen jatkui yhä. Jää suli nopeasti Suomen yltä. Yoldiamerestä tuli Ancylusjärvi. Suomi oli jäätön noin 10000 vuotta sitten, ja pian sen jälkeen jäätikkö katkesi kahtia Ruotsin tuntureilla. Tämän jälkeen pohjoinen jäätikkö pirstoutui osiin, ja Pohjois-Ruotsissa oli pieniä jäätiköitä noin 9600 vuotta sitten[28][29] ja suli lopullisesti noin 9500 vuotta sitten. Tämän jälkeenkin Ruotsissa oli laajoja tundra-alueita vielä 9000 vuotta sitten. Norjan nykyinen vuoristojäätikkö Jostedalsbreenkin suli 9000 vuotta sitten. Tällöin Skandinavia oli jo laajalti asuttu, Suomessa oli Suomusjärven kulttuuri, ja Ruotsissa Hensbackan kulttuuri. Suomen Lapissa vallitsi ns. botninen kulttuuri.

Lämpötila on vaihdellut holoseeninkin aikana jonkin verran. Tunnetaan ns. pieni jääkausi ja keskiajan lämpökausi.

Radiohiiliajat jääkauden jaksojen rajoille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhin dryas/Bölling 12800 BP[30].
  • Bölling/vanhempi dryas 12200 BP
  • Dryas/Alleröd 11800 BP
  • Alleröd/Dryas 11000 BP

Viime jääkauden loppuvaiheen kulttuureja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäispaleoliittisia ja epipaleoliittisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa:

Amerikassa:

Mesoliittisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Jääkauden päättyminen tapahtui asteittain, lämpenemisten välissä oli edelleen kylmempiä kausia.[31]

Kausi Aika BP Lämpötila Muuta
Bölling-interstadiaali 14670–14100 −10 °C Lämmin jakso aloitti mannerjään nopean sulamisen, jää vetäytyi Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa ja viimeistään nyt pois Pohjois-Saksan rannikolta.
Vanhempi Dryas << 14100–13900 −8 °C Kylmä tai lauha jakso 150−300 v.
Allerød (Alleröd) 13900–12900 2,5 °C Lämmin jakso, jonka lopulla mannerjään reuna saapui Suomen eteläosiin.
Nuorempi Dryas 12900–11560 −5,0 °C 1300 vuoden pituinen hyvin kylmä ja kuiva jakso, Salpausselät syntyivät. Lämpötila laski Grönlannissa 15 °C ja Englannissa 5 °C. Baltian jääjärvi.
Preboreaalinen 11560–10200 0–2,5 °C Viileä, Suomessa tundraa, Yoldiameri ja Ancylusjärvi.
Boreaalinen 10500/10200–9500/8900 −2,5 – 0 °C Viileä, lämpenevää kohti nykyistä ja kosteampaa kuin nyt. Laajoja osia Suomesta peittävä Ancylusjärvi, jonka vesi nousi ensin huomattavan korkealle, sitten alkoi laskea. Mannerjäätikkö suli Ruotsin sisämaassa loppuun 9500 vuotta sitten.
Kylmä piikki 8100 Kylmä piikki korkeilla leveyksillä, lämmin Antarktiksella. Sisä-Suomen reunamuodostumat?
Atlanttinen lämpökausi 9500/8800–6000/5800 +1,5 °C Nykyistä lämpimämpi jakso, Mastogloiameri, Litorinameri.
Lämpöhuippu 6900–6400 1–2 °C Nykyistä lämpimämpää
Lämpimän kauden viileä väli 8200–7700 ? Kylmä välikausi, kuiva?
Subboreaalinen 5800–3200/2600 −2 – +1,5 °C Viileähkö, viilenevä, kuusi leviää Itä-Suomeen. Itämeri.
Subatlanttinen 3200/2600– −1,5 – +1 °C Ensin viilenevä, kostea ja sateinen. Itämeri. Nykyisin lämpenevää.
Melko kylmää 2800–2600 ? Melko kylmää lyhyen ajan
Kylmää 2400−1700 −1 – −2 °C Vuoristojäätikköjen kasvua
Keskiajan lämmin kausi 1200–600
Pieni jääkausi 450−100 −1 – −2 °C
Nykyaika 100– ? Lämpimämpää, jäätiköt vetäytyvät (nykyinen ilmastonmuutos)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuusisto E, Kauppi L, Heikinheimo P: Ilmastonmuutos ja Suomi. Yliopistopaino,, 1996. ISBN 9789515702968.
  • Ruddiman, William F: Earth's climate : past and future. Worth, 2008. ISBN 9780716784906.
  • "Rutter&Velichko 1997" Quaternary of northern eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalevi Wiik, Suomalaisten juuret, ISBN 951-796-367-x, Otava Keuruu 2004, Atena kustannus OY, sivu 42, luku 1. Maankohoaminen ja sivu 47, kohta F)
  2. Rutter&Velichko 1997, s. 141.
  3. a b c Ilmastonmuutos ja Suomi, Helsinki University Press 1996, s. 24-25.
  4. Ruddiman 2008, luku deglacial Climate Change s. 206.
  5. [1]
  6. Eronen 1991, Jääkausien jäljillä, s. 238-239.
  7. Reconstruction of climate history from polar ice sheets AWI
  8. Timing of millennial-scale climate change in Antarctica and Greenland during the last glacial period Thomas Blunier Princeton University, Ed Brook Washington State University, Science, Volume 291, 109-112, 5 January 2001
  9. [2]
  10. suju1, s. 42, s. 22 viimeinen kappale, alhaalla jääkauden maksimivaiheen päättyminen
  11. Ilmaston muuttajat, Tim Flannery, Keuruu Otava Keuruu 2008, ISBN 978-951-1-21107-5, s. 74.
  12. Rutter&Velichko 1997, s. 141.
  13. Rutter&Velichko 1997, s. 141.
  14. Rutter&Velichko 1997, s. 57.
  15. Rutter&Velichko 1997, s. 177-178.
  16. suju1, s. 44.
  17. Michael Houmark-Nielsen 1, Kurt Henrik Kjær 2: Southwest Scandinavia, 40-15 kyr BP: palaeogeography and environmental change (pdf) Journal of Quaternary Science. 20.9.2003. John Wiley & Sons, Inc. Viitattu 3.1.2008. (englanniksi)
  18. Rutter&Velichko 1997, s. 179.
  19. Ruddiman 2008, s. 230. ja Quaternary Science Reviews QSR 17 1998 s. 473-506.
  20. The extinction of woolly mammoth (Mammuthus primigenius) and straight-tusked elephant (Palaeoloxodon antiquus) in Europe, Anthony J. Stuart, ScienceDirect, 10 November 2004
  21. The latest woolly mammoths (Mammuthus primigenius Blumenbach) in Europe and Asia: a review of the current evidence Quaternary Science Reviews, Volume 21, Issues 14–15, August 2002, s. 1559–1569,1 February 2002
  22. ate Quaternary megafaunal extinctions in Europe and Northern Asia: new radiocarbon evidence Anthony J. Stuart Stuart 2004
  23. Pleistocene to Holocene extinction dynamics in giant deer and woolly mammoth A. J. Stuart, P. A. Kosintsev, T. F. G. Higham & A. M. Lister, Nature 431, 684-689 (7 October 2004) | doi:10.1038/nature02890;
  24. The CalPal Online Radiocarbon Calibration
  25. Itämeri, luonto ja ihminen, Eva Fuhrman Otava, sivu 68
  26. Eurooppa 12000 cal BC. Suomalaiset Pakanasivut. Viitattu 3.1.2008.
  27. Ruddiman 2008, s. 230.
  28. Suomen luonto 1, Luonto toimii, tunturit. Päätoimittaja Paavo Havas. toimitussihteeri Aila Järvenpää, Kirjayhtymä, Helsinki,ISBN 951-26-1747-1 1. osa ja ajoituksen calpal-kalibraatio
  29. Kalevi Wiik, Suomalaisten juuret, sivu 44. Jäätiköt hupenivat olemattomiin noin 7600 cal eaa. eli 5900 C-14 uncal eaa.
  30. Rutter&Velichko 1997, s 141
  31. T Jussila: Suomen esihistorian kronologiataulukko Mikroliitti Oy. Viitattu 11.11.2012.