Clovis-kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clovisin keihäänkärki on keskellä, muut muiden paleointiaanien tekemiä.

Clovis-kulttuuri eli Llano-kulttuuri oli yksi varhaisimmista intiaanikulttuureista Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa noin 13 500 – 12 800 vuotta sitten. Tämän kulttuurin ihmiset koostuivat kivikautisista paleointiaaneista, jotka liikkuivat pieninä ryhminä riistan perässä ja metsästivät muun muassa mammutteja luisilla ja piikivikärkisillä keihäillä[1].

Clovis-kulttuuri vallitsi pääosin nykyisen Yhdysvaltain alueella, mutta joitakin löytöjä on tehty jopa Panamasta asti.[2] Tunnetuimmat tämän kulttuurin jäljistä ovat New Mexicosta Clovisin kaupungin läheltä luolasta löytyneet jäänteet, jotka on ajoitettu 13 000 vuoden taakse. Vain muutaman vuosisadan kukoistettuaan Clovisin kulttuuri aloitti nopean jakaantumisensa lukuisiin uusiin paikallisiin perinteisiin eri puolilla mannerta ja katosi.[3]

Clovisin ihmisten alkuperää ei ole varmuudella selvitetty. Uusimpiin tutkimustuloksiin nojaavan teorian mukaan heidän esi-isänsä saattoivat olla Euroopan lounaisia rannikkoalueita asuttaneita solutrealaisia, jotka ovat tulleet Ranskasta ja Espanjasta jään reunaa pitkin kulkevaa Atlantista reittiä.[4] [5]

Merkkejä varhaisemmista kulttuureista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet löydöt Amerikan mantereella viittaavat mahdolliseen ihmisasutukseen ennen Clovisin kulttuuria, jopa 60 000 – 70 000 vuotta sitten.[6] Monien löytöjen ajoitus on yhä kiistanalainen koska esimerkiksi maanvyörymät ovat saattaneet haudata tuoreempia esineitä vanhempiin kerrostumiin ja sotkea monet otetut radiohiiliajoitukset (C-14). Tunnetuimpia löytöpaikkoja ovat Pennsylvaniassa oleva Meadowcroft Rockshelter ja Virginian Cactus Hill.[4] Etelä-Amerikan mantereella Chilessä olevan Monte Verden löydöt ja Venezuelan El Jobon Taima-Taima-luolan löydöt ovat mahdollisesti jopa 2000 vuotta vanhempia kuin Clovis-kulttuurin löydöt.[7]

Viimeisin löytö Clovisia varhaisemmasta kulttuurista tehtiin Oregonissa vuonna 2002 - 2003. Tuolloin kaivettiin esiin Paisleyn luolat, jotka olivat syntyneet muinaisen järven rantaan. Luolista on löydetty selviä merkkejä noin 14 000 vuotta vanhoista ihmisten tuottamista jätöksistä.[8]

Clovis ja Amerikan asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään teorian mukaan Amerikan mantereen ensimmäiset asukkaan tulivat Beringin salmen läpi jääkauden lopulla avautunutta jäätöntä käytävää pitkin.

Useimpien tutkijoiden mielestä Clovis-kulttuurin yläpaleoliittiset ihmiset asuttivat ensimmäisenä Amerikan Itä-Aasiasta käsin. Riukiusaarilla Japanissa tavattiin merkkejä ihmisasutuksesta jo 35 000 – 15 000 vuotta takaperin. Ihmisiä saapui Kamtsatkan niemimaalle, läntiseen Beringiaan viimeistään n. 17 000 vuotta eli 14 000 radiohiilivuotta sitten mahdollisesti silloin kun jääkauden ankarin vaihe hellitti tilapäisesti.

Ensimmäisten amerikkalaisten on uskottu yleisesti tulleen jalkaisin Beringinsalmen yli jääkaudella kun merenpinta oli alhaalla jäätiköiden sidottua itseensä suuria määriä vettä. Paleointiaanit saapuivat ensin Alaskaan noin 14 000 vuotta sitten (12 000 radiohiilivuotta sitten) ja vaelsivat ehkä myöhemmin Kalliovuorten itäisillä rinteillä olevan Kordillieerien jääkäytävän läpi, joka johti Albertan jäättömille eteläisille tasangoille.[9]

Toinen mahdollinen saapumisreitti on veneillä pitkin Kanadan länsirannikkoa, missä jäätikkö vetäytyi aiemmin ja nopeammin kuin Kanadan jääkäytävän kohdalla. Tällöin intiaanit olisivat saapuneet ensimmäisenä Yhdysvaltoihin luoteisrannikoille. Uusimpien tutkimusten valossa Clovisin ihmiset ovat saattaneet tulla Atlantista reittiä pitkin lounais-Euroopasta ja tehneet maihinnousun Pohjois-Amerikan itärannikolla.[10]

Clovisin alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clovisin kulttuuri levittäytymisen tapahtui joko lännestä itään tai päinvastoin. Clovis-löytöjä tehtiin aluksi lähinnä Suurten tasankojen alueilta. Erään vanhentuneen teorian mukaan Clovisin varhaisin pääpainopiste olisi ollut eteläisillä tasangoilla Texasista ja Oklahomasta (13 450 – 12 900 kalenterivuotta) kaivettujen löytöjen perusteella. Myöhemmin suurimmat löydöt kaivettiin mantereen itäosasta. Ohiosta ja Alabamasta on löydetty enemmän Clovisin nuolenkärkiä kuin muista osavaltioista.[11] Kanadan itärannikolta Nova Scotiasta löytyvä Debert oli pohjoisin itärannikon Clovis-paikoista ja sijaitsi 100 kilometrin päässä mannerjäätikön reunasta noin 12 600 vuotta sitten. Myös Chesapeakenlahdelta löydetyt vanhat merenalaiset löydökset ja maininnat Suurten järvien ympäristön muinaisesta asutuksesta tukevat Clovisin kulttuurin itäisiä alkujuuria.[12] Pohjois-Amerikan länsirannikolla Clovisin alue ulottui Kaliforniaan, joskin näin läntiset löydöt olivat harvinaisia.[13].

Etelä-Amerikassa ensimmäiset Clovisiin viittaavat löydöt ajoitettiin 12 750 vuoden takaisiksi.[14] Väli-Amerikassa Clovis-kärkiä on löydetty Guatemalasta, Costa Ricasta ja jopa Panamasta asti. Lisäksi Clovis-tyyppisiä kärkiä on kaivettu esiin niinkin etelästä kuin Venezuelasta.[15].

Varsinaisen Clovisin kauden pituudeksi on arveltu vain joitakin satoja vuosia. Vaikka jääkauden jälkeisten vesistöjen ja niitä ympäröivien suoalueitten ylittäminen on vienyt aikaa, on kulttuurin leviäminen mantereen eri kolkkiin tapahtunut nopeasti. Eräiden nykytutkijoiden mukaan kulttuurin sijaan pitäisi puhua eri yhteisöjen omaksumasta samankaltaisesta tarve-esineiden työstötekniikasta, jonka joku metsästäjien ryhmä aloitti tekemällä tunnusomaisen uurteen keihäänkärkiinsä. Tapa siirtyi ryhmältä toiselle ja kulkeutui liikkuvan elämäntavan mukana laajoille alueille.[11]

Clovis-leiripaikoilta on löydetty piikivijätettä, ja luuytimen esille saamiseksi murskattuja tai poltettuja luita. Löydöksien joukossa on myös kivestä hakattuja säleitä, joista on tehty esineitä, ja mammutinluista tehtyjä sylintereitä. Varsinaisia ihmisasumuksista ei ole riittäviä todisteita. Metsästyksessä käytettiin monia eri keinoja. Joskus saalistettava eläinlauma ajettiin alas kallionjyrkänteeltä. Saaliin metsästys ja jälkikäsittely oli ohjattua yhteistoimintaa. Kaivauksissa löydetyt pienten eläinten luut, kalojen ja nilviäisten jäänteet sekä erilaiset siemenet todistivat, että nämä ihmiset hyödynsivät kaikenlaista ravintoa.[16]

Eläimistö ja sen katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättiläiskokoisen glyptodontit katosivat Amerikan mantereelta Clovis-kulttuurin aikoihin.

Vaikka Clovisin ihmisten ruokavalioon kuuluivat kaikki luonnon antimet heidät tunnetaan parhaiten suurriistan metsästäjinä. Saalistuksen kohteina olivat pääasiassa biisonit, mutta myös mammutit, mastodontit,hirvet, hevoset ja kamelit[17]

Noin 11 000 – 10 000 vuotta sitten tapahtuneet jääkauden päättymiseen liittyvät ilmastonmuutokset aiheuttivat todennäköisesti sen, että suurin osa Jääkauden aikaisista suurista eläinlajeista kuoli Amerikassa sukupuuttoon Clovis-kauden aikana.[18]. Lämmintä Alleröd-kautta seurannut kylmä ja kuiva Dryas-kausi koetteli koko mannerta.[19] Muun muassa mammutti ja mastodontti hävisivät. Myös lentokyvyttömät petolinnut kuten strutsit katosivat. Samoin kävi hirviösusien, jättiläiskokoisten majavien, laiskiaisten, glyptodonttien ja sapelihammaskissojen.[20]

Aikalaiset ja seuraajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clovisin aikalaiseksi katsotaan lounaisilla alueilla vaikuttanut Sandia-kulttuuri, jonka tunnusmerkkeinä olivat pyöreämuotoiset keihäänkärjet. Viimeistään Clovis-kulttuurin aikana itäinen Beringia (Alaska) oli lähes varmasti jo asutettu. Varhaisia löytöjä edustavat Amerikkalaista Paleoarktista perinnettä edustaneet Nogahabara ja Swan Point Site, joista ensimmäinen oli hylätty noin 13 000 vuotta sitten. Alaskassa vaikuttanutta Denali- ja Nenana-kulttuureita pidetään yleisesti vanhimpina sikäläisistä paleoliittisen kauden kulttuureista. Ne juonsivat suoraan koillisen Siperian Dyuktai-kulttuurista, mutta omasivat myös piirteitä Clovisista.[12] Varhaisimpia Clovis-kärkiä ei ole löydetty Alaskasta, Kanadan jääkäytävästä tai Tyynenmeren rannoilta[21].

Clovisin pitkästä, uurretusta kärjestä kehittyi aikaa myöten monia muunnoksia. Alussa uurre piteni ja kärjen koko pieneni. Noin 11 000 radiohiilivuotta sitten ilmestyivät pitkäuurteiset, Clovisin kärkiä muistuttavat Gaineyn kärjet, joiden perä oli hyvin kaareva. Gaineyn kanssa samoihin aikoihin ilmestyneissä Folsomin kärjissä uurre oli "pääasia" ja kärkiosa selvästi Clovisin tyyppiä pienempi. Gaineyn jäädessä lähinnä itäisten alueiden harvoin mainituksi haarautumaksi levisi Folsom laajoille alueille länteen ja Suurille tasangoille ja siitä tuli Clovisin varsinainen seuraaja.[22].[23] Suurilla syvänteillä, Kolumbian ylätasangolla ja Tyynenmeren luoteisrannikolla vaikuttaneessa Stemmed Pointin kulttuurissa ei ollut merkkejä Clovisin vaikutuskaudelta jääneistä piirteistä.[21].

Clovisin vanavedessä syntyivät Tennesseestä ja Kentuckystä löydetyt Barnes/Cumberland-kärjet.[24] Noin 11 000 kalenterivuotta sitten levisi pitkä, uurteeton Wyomingin Agate Basinista alkunsa saanut kärkityyppi. Myös Goshen ja Folsom uudistivat irtokärkien kehityskaarta. Keski-Amerikassa syntyi Clovisin pohjalta luultavasti Panaman seuduilla niin sanottu kalanpyrstökärki-perinne, joka levisi Tulimaahan asti.[25].

Vertailu Vanhan Maailman kulttuureihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clovis-kulttuurin löydöt ovat tyypillisiä myöhäispaleoliittisia löytöjä, jotka ovat yhdistelmä monesta Euroopan paleoliittisen kauden kulttuurista[26]. Clovisin kärjet muistuttavat jääkautisen nykyisissä Espanjassa ja Lounais-Ranskassa vaikuttaneen Solutrén tietyn tyyppisiä kärkiä. Solutrén tunnetaan erityisen hienostuneesta kivenkäsittelytekniikasta, ja se mainitaan Länsi-Euroopan kehittyneimpämä paleoliittisena kulttuurina. Yhteistä Clovisille ja Euroopan esineistölle ovat muun muassa kiviytimet joista työkaluja on isketty, linssimäiset kaksipuoliset terät, soikeat veitset, harvinaiset kivipalakaivertimet ja puolikuun muotoiset veitset[26]. Solutrealaistén värikäs luolataide puuttui clovisilaisten jälkeenjättämästä kulttuurista, mutta pienten kivien käyttö koristeluihin oli molemmilla lähes identtinen. Kummassakin kulttuurissa oli käytössä myös samankaltainen perinne, jossa työkalut haudattiin ja peitettiin punaisella okralla.[27]

Clovisin esineistöstä löytyy yhtäläisyyksiä niinikään Baringian paleoliittisiin ja Euroopan myöhäispaleoliittisiin löytöihin samoin kuin Aurignacin ja Madeleinen kulttuureihin[26].

Geneettiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset geneettiset tutkimukset 1990-luvulla osoittivat Amerikan mantereen intiaanien jakaantuneen neljään eri mitokondriaaliseen DNA-haploryhmään. Nämä sukulinjat periytyvät äidin puolelta. B-ryhmää on löydetty vain Japanin, Kiinan, kaakkois-Aasian, Polyneesian ja Melanesian alkuperäisväestöstä.[28] A-, C- ja D-haploryhmät johtavat olettamusten mukaan pääosin Siperiaan. Perintötekijöiden kulkeutumisaika ja -reitit ovat auki, mutta useat tutkijat uskovat useaan eri muuttoliikkeeseen, joista ensimmäinen olisi tehty 20 000-40 000 vuotta sitten, viimeinen vasta jääkauden päättyessä. B-ryhmän uskotaan muuttaneen muita ryhmiä myöhemmin.[29]

Vuonna 1997 geneetikot löysivät alkuperäisten amerikkalaisten keskuudesta viidennen haploryhmän, joka tunnetaan nimellä X. Tämä ryhmä keskittyy Suurten järvien ja Ohion alueille ja saattaa kertoa Clovisin ihmisten alkuperästä. Tiedemiehet ovat varmoja, että kysymyksessä ei ole keskinäisten seka-avioliittojen aiheuttama uusi muunnos, vaan alkuperäinen erillinen ryhmä. X-haploryhmää esiintyy harvinaisena itäisessä-Siperiassa asuvalla paikallisella heimolla, mutta on suhteellisen yleinen Pyreneitten niemimaalla ja baskien keskuudessa. Tätä ryhmää löytyy myös Bulgariasta, Suomesta ja Israelista.[29]

Clovis-ihmisten mahdollinen geneettinen yhteys lounais-Euroopan solutréanilaisiin on uusimpien tutkimusten myötä vahvistunut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Ensimmäisenä solutrénilaisten ja clovislaisten mahdollista yhteyttä toisiinsa tutki 1990-luvulla Smithsonian instituutin arkeologi Dennis Stanford. Solutrén-kulttuurin asiantuntijat suhtautuivat teoriaan kielteisesti, eikä Stanfordin ehdotusta julkaistu yhdessäkään tieteellisessä julkaisussa.[30]. Stanford jatkoi kuitenkin tutkimuksiaan, joista kertoo 2012 ilmestynyt Across Atlantic Ice.[31] Näiden tutkimustulosten valossa voidaan esittää varsin perusteltu teoria siitä, että Clovisin esi-isät olivat eurooppalaisia. Väitteet perustuvat vanhojen löydösten ajankohtiin, arkeologiin tavarakokoelmiin ja ympäristötekijöiden rekonstruktioon.[32]

Varhaiset ihmislöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löydökset muinaisten amerikkalaisten luurangoista ovat harvinaisia. Eurooppalaiset ovat löytäneet lukuisia yli 10 000 vanhoja luurankoja, mutta Pohjois-Amerikassa vastaavia löydöksiä on tehty vain 9. Näiden ruumislöytöjen ajoitukset ovat edelleen kiistanalaista, ja eri tutkijat ovat antaneet eri arvioita sirpaleina löydettyjen luurankojen kytköksistä nykyajan rotuihin, kansoihin ja heimoihin. [33]

Vuonna 1959 löydettiin Kalifornian edustalta Sante Rosan saarelta luuranko, joka nimettiin Arlington Springsin mieheksi. C-14 menetelmä antoi miehen iäksi 13 000 vuotta eaa. Löytö todisti ihmisten käyttäneen veneitä jo muinaisina aikoina.[5] Nevadasta löytynyt Spirit Cave man (henkiluolan mies) ja Idahon Buhl woman (Buhlin nainen) edustivat samoja aikakausia. Kummastakin luurangosta löytyi selviä yhtäläisyyksiä ainuihin, Japanin varhaisiin asukkaisiin.[28]

Brasiliasta löydetty Luzia-luuranko, joka on yli 11 000 vuotta vanha, muistuttaa geneettisiltä ominaisuuksiltaan Australian aboriginaaleja. 1990-luvun lopulla Brittiläisessä Columbiassa toimivan Simon Fraserin yliopiston Arkeologi Knut Fladmark esittikin teorian, että Amerikan alkuperäiset asukkaat ovat saattaneet olla Australian alkuasukkaita.[34]

Vuonna 1997 Washingtonista löydettiin noin 10 000 vuotta vanha Kennewickin ihmisen luuranko. Pääkallon muoto sai johtavan tutkijan uskomaan, että muinaiset intiaanit olivat juuriltaan eurooppalaisia. Uutinen levisi julkisuuteen lehdistön välityksellä. Arkeologit ja intiaaniaktivistit pilkkasivat väitettä yksimielisesti.[35] Yhdysvaltain armeijan pioneerit aikoivat luovuttaa luurangon nez perce-intiaaneille haudattavaksi heidän esi-isänään. Joukko tiedemiehiä esti kuitenkin luovutuksen paikallisten poliitikkojen myötävaikutuksella. Vuonna 2005 pieni ryhmä tiedemiehiä tutki yli 300 Kennewickin miehen luuta löytääkseen lisää todistusaineistoa muinaisen vainajan alkujuurista.[5]

Clovisin esineistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös basaniittiä eli piiliusketta käytettiin Clovisin työkaluissa.

Clovisin keihäiden irtopäiden, lihankaapimien ja monien muiden työkalujen valmistamiseen käytetyt kiviaineet olivat piikivi,kalsedoni, jaspis ja laavalasi[36].

  • Clovisin kärjet olivat 8 - 13 cm pitkiä, litteitä hyvin työstettyjä koveraperäisiä, ja muistuttavat lähinnä Solutrén kärkiä. Tutkijoiden mukaan Clovis-tyylisellä keihäänkärkien uurtamisella ei saavuteta merkittävää etua, vaan tällä on voinut olla jokin sosiaalinen tai uskonnollinen merkitys[21].
  • Koristeltuja ja väkäsillä varusteltuja kärkiä (Florida)[37] Joskus kärkien sivussa oli kahva.[38]
  • Mammutin syöksyhampaista tehtyjä kärkiä.
  • Käsikirveitä ja -puukkoja, jotka oli tarkoitettu enemmän teurastukseen kuin puun käsittelyyn.
  • Erilaisia Raaputtimia puun käsittelyyn ja viimeistelyyn.
  • Kaivertimia koville ja pehmeille materiaaleille. Käytettiin mahdollisesti nahan koristelun lisäksi eräänlaisina tatuointineuloina.[39]
  • Piikivileikkureita, joskus sirpin muotoisia.
  • Kaapimia (sivulta katsoen koveria), muun muassa pisaramaisia ja kolmiomaisia,joiden päässä puolikuun muotoinen terä[40]
  • Säleistä iskettyjä talttamaisia esineitä ja pientä poraa vastaavia työkaluja, joilla tehtiin reikä puuhun.[41]
  • Suhteellisen raskaita varrellisia kuokkamaisia työkaluja.[39]
  • Erilaisia nahan käsittelyyn tarkoitettuja kaapimia.
  • Kaksipäisiä luutappeja, joiden käyttötarkoitus saattoi liittyä seremonioihin. Muistuttavat jääkautisen Euroopan Aurignacin kulttuurin vastaavia.
  • Hirvieläimen sarvista tehtyjä koristeltuja ja molemmista päistään viistettyjä sauvoja.[42]
  • Terävä syöksyhammasta muistuttava luutappi, jota on käytetty piikiven työstötalttana
  • Luunaskaleita, joissa terävä kärki,(keksittiin jossain vaiheessa jääkaudella, ehkä Solutren aikana). Käytetty vuotien käsittelyyn.
  • Luusta valmistettuja keihäänvarren siloittamiseen käytettyjä esineitä, joissa on reikä keskellä[43]. (Vastaavia löydetty Luoteis-Siperiasta ja Madeleinen kulttuurin esineistöstä.)

Tärkeimpiä ajoitettuja Clovis-kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listassa olevat luvut ilmaisevat kalenterivuosia, jotka on kalibroitu radiohiiliajoituksista.[44] Noin 13000 vuotta eli 11150 radiohiilivuotta vanhat paikat ovat jo tavallisia.[45] [46]

Löytöpaikka Osavaltio Löydön oletettu ikä Löydön laajuus ja sisältö
Gault Site Keski- Texas 13 450 – 12 900. Suuri leiripaikka. Löydetty mm. kalkkikivistä tehty neliömäinen rakennelma, joka on saattanut olla ihmisasutuksen lattia.[47].
Adams Site Tennessee 12 500 - 13 000 Suuri leiripaikka.
Well Creek Crater Tennessee 12 500 - 13 000 Suuri leiripaikka.
Topper Etelä-Carolina Mahdollisesti yli 15 000 vuotta. Suuri leiripaikka, jossa osa löydöksistä viittaa Esi-Clovisiin.
Carson-Conn-Sort Tennessee 12 500 - 13 000 Suuri leiripaikka, ympäristössä paljon piiliuskelähteitä.[48].
Big Pine Etelä-Carolina 12 500 - 13 000 Suuri leiripaikka, jonka kaivauksissa on löytynyt työkalujen lisäksi todisteita muinaisesta kallionlouhinnasta ja runsaista piiliuske-lähteistä ylämaalla sekä Savannahjoen varrella.[49]
Kincaid Rockshelter Etelä-Texas Noin 13 000 Clovisin kesäiseltä leiripaikalta löydetty alligaattorien, kilpikonnien, vompattien ja pesukarhujen luita.[50].
Aubrey Texas 13 560 Läheltä nykyistä Dallasia löydetty jälkiä mammuttien, biisonien ja suurten maalaiskiaisten tappopaikoista.[50].
Lange Ferguson Etelä-Dakota 13 000 Mammuttien tappopaikka.
Paleo Crossing Ohio 13 000 Mahdollisesti pohjoisen Ohion ensimmäisen intiaanisiirtokunnan leiripaikka.[51]
Anzick Montana 13 000 132 luutyökalua ja muuta esinettä löydetty romahtaneesta kalliosuojasta.[37].
Whipple Site New Hampshire 12 674 Työkalulöytöjä.
Blackwater Craw New Mexico 13 275 Esineitten joukossa luusta muotoiltuja helmiä, jotka todistavat, että Clovisin ihmiset koristelivat itseään.[52].
Dent Site Colorado 12 635 - 12 899 Löydetty muun esineistön mukana tulvien esiin nostamat suuren mammutin jäänteet, joissa lonkkaluun alapuolella Closisin keihäänkärki.[53].
Colby Wyoming 12 908 Toiminut Lähinnä ruoan varastointipaikkana.[48]
Sheaman Wyoming 12 130 Keihäänkärkiä, käsikirveitä ja muita työkaluja.
East Wenatchee Washington 12 000 - 13 000 Löydetty haudattuja ja punaisella okralla maalattuja esineitä sekä sirpaleita kahden lapsen pääkalloista.[48]
Sloth Hole Florida 13 035 Lukuisia mammutin syöksyhampaista tehtyjä sauvoja ja Clovisin kulttuurille epätavallisia väkäisharppuunoita suurten vesieläinten saalistamiseen.[54]
Shawnee Minisink Pennsylvania 12 935 Clovisin aikaista esineistöä, mutta ei merkkejä sukupuuttoon kuolleen suurriista tappopaikoista.
Cactus Hill Virginia 12800 Clovisia varhaisemman kulttuurin aikaisia kaivertimia, käsikirveitä ja irtokärkiä.[55]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alex, Lynn M: Iowa's Archaeological Past (Bur Oak Original), Univ of Oklahoma Press. ISBN 978-0877456810
  • Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku: Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia) Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
  • Berglund, Björn E. Ensimmäiset ihmiset, Ihmisen suku 1, Wsoy, 1993. ISBN 951-0-18779-8
  • Bradley, Bruce A. Across Atlantic Ice, Univ of California Press, 2012. ISBN 978-0-520-22783-5 (englanniksi)
  • Ceram, C.W: Ensimmäinen amerikkalainen: intiaanien arvoitus, Vaasan kirjapaino, 1973. ISBN 951-260313-6
  • Fagan, Brian: The First North Americans, Thames & Hudson, 2011. ISBN 978-0-500-02120-1 (englanniksi)
  • Fagan, Brian: Pitkä kesä: ihmiskunnan historia ja ilmastonmuutos, Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7595-9
  • Fiedel, Stuart J. & Kuzmin, Jaroslav V.: Is more preceise dating of paleoindian expansion feasible?. Radiocarbon Journal, 2009, 52. vsk, nro 2, s. 337-345. Tucson, USA: Arizonan yliopisto. ISSN 0033-8222. Verkkoversio (pdf) Viitattu 22.2.2014. (englanniksi)
  • Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs, Ihmisen ihmiskuntien kohtalot. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 1998. ISBN 952-5202-56-9.
  • Haynes, Gary: American Megafaunal Extinctions at the End of the Pleistocene, Springer, 2009. ISBN 978-1402087929
  • Lepper, Bradley T: Ohio Archeology, Orange Frazer Press, 2005. ISBN 978-1882203390 (englanniksi)
  • Mann, Charles C: "1491, The Americas Before Columbus", Granta Books, 2005. ISBN 978-1-86207-876-5 (englanniksi)
  • Timothy R. Pauketat, Diana DiPaolo Loren: North American Archaeology. Blackwell Publishing Ltd, 2005. ISBN 0-631-23184-6 pbk, ISBN 0-631-23183-8 hbk. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.7.2011).
  • Simms, Steven R. Ancient People of the Great Basin and Colorado Plateau, Left Coast Press, 2008. ISBN 978-1-59874-296-1 (englanniksi)
  • Stanford, Dennis J. & Bradley, Bruce A. Across Atlantic Ice, Univ of California Press, 2012. ISBN 978-0-520-22783-5 (englanniksi)
  • Webb, David: First Floridians And Last Mastodons: The Page-Ladson Site in the Aucilla River, Springer, 2006. ISBN 978-1402043253
  • West, F H: American Beginnings. The University of Chicago Press, 1996. ISBN 0-226-89399-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berglund 1993 s. 189.
  2. Stanford & Bradley 2012 s. 32.
  3. Fagan 2011 s. 31.
  4. a b Stanford & Bradley 2012 s. 14.
  5. a b c Andersson & Henriksson 2010. s. 30.
  6. Berglund 1993 s. 90.
  7. Simms 2008. s. 106.
  8. Fossiilisia ihmisjätöksiä 14 000 vuoden takaa Pohjois-Amerikasta ohjelmaopas.yle.fi. Viitattu 17.12.2012. .
  9. Stanford & Bradley 2012 s. 7.
  10. Stanford & Bradley 2012 s. 248.
  11. a b Lepper 2005. s. 42.
  12. a b Stanford & Bradley 2012 s. 242.
  13. Bradley 2012 s. 253.
  14. Faught, Michael K.: Underwater archaeology, Paleoindian origins, and histories of settlement Viitattu 28.10,2009. (englanniksi)
  15. Taima Taima bradshawfoundation.com. Viitattu 28.10.2009. (englanniksi)
  16. Fagan2008 s. 81.
  17. Cabrillo.edu Clovis Complex. (englanniksi)
  18. Jared Diamond, Tykit taudit ja teräs, Terra Cognita 2003, s 52, s 50
  19. Stant, Linda R.: Changes in the Earth's Climate for the Past Two Million Years Viitattu 13.6.2012. (englanniksi)
  20. Mann 2005. s. 157.
  21. a b c Pauketat-Loren 2005, s 50.
  22. Pauketat-Loren 2005, s 51
  23. Alex200. s. 50.
  24. Gramsy, Richard: The Cumberland/Barnes Tradition: Its Character and Chronological Position within a Greater Fluted Point Tradition Viitattu 17.6.2012. (englanniksi)
  25. Strimmer 2009 s. 31.
  26. a b c West 1996, s 554
  27. Paleoamerican Origins si.edu/Encyclopedia_SI. Viitattu 14.6.2012. (englanniksi)
  28. a b Simms 2008. s. 108.
  29. a b Little, Gregory L.: DNA analysis of Native Americans Viitattu 13.6.2012. (englanniksi)
  30. Mann 2005. s. 383.
  31. Across Atlantic Ice: The Origin of America's Clovis Culture barnesandnoble.com. Viitattu 11.6.2012. (englanniksi)
  32. Stanford & Bradley 2012 s. 247.
  33. Mann 2005. s. 153.
  34. Mann 2005. s. 171
  35. Mann 2005. s. 170.
  36. Fagan 2009. s. 28.
  37. a b Stanford & Bradley 2012 s. 60.
  38. McLoughlin, Patrick: Early Minnesota - Part 1 Viitattu 28.10.2010. (englanniksi)
  39. a b Stanford & Bradley 2012 s. 57.
  40. Artifacts From The Southeast alaskanartifacts.com. Viitattu 28.10.2009. (englanniksi)
  41. Stanford & Bradley 2012 s. 56.
  42. Stanford & Bradley 2012 s. 59.
  43. Ceram 1973 s. 201.
  44. Stanford & Bradley 2012 s. 42.
  45. Baker, Tony: Clovis First / Pre-Clovis Problem -- Revisited 2004 Viitattu 28.10.2009. (englanniksi)
  46. Haynes, Vance: Dating a Paleoindian Site in the Amazon in Comparison with Clovis Cuture Viitattu 28.10.2009. (englanniksi)
  47. Stanford & Bradley 2012 s. 35.
  48. a b c Stanford & Bradley 2012 s. 39.
  49. Clovis in Allendale: The Topper and Big Pine Tree Sites clovisinthesoutheast.net. Viitattu 17.6.2012. (englanniksi)
  50. a b Stanford & Bradley 2012 s. 44.
  51. An Archaeological History of Northeast Ohio cmnh.org/site. Viitattu 15.6.2012. (englanniksi)
  52. Stanford & Bradley 2012 s. 177.
  53. Stanford & Bradley 2012 s. 4.
  54. Webb 2006. s. 534.
  55. Stanford & Bradley 2012 s. 105.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Clovis-kulttuuri.