Madeleinen kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Madeleinen kauden väkäsharppuunoita.

Madeleinen kulttuuri (Magdalénen kulttuuri) oli jääkauden loppupuolen metsästyskulttuuri alkujaan Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa 20 500–13 400 kalenterivuotta sitten. Tämä kulttuuri tunnetaan parhaiten luolamaalauksistaan ja luisista väkäsharppuunoistaan ja peuranmuotoisista keihäänheittimistään. Luiset työkalut olivat tarkoituksenmukaisia ja koristeellisiakin. Madeleinen ajan ihmisten elintapojen on sanottu muistuttaneen eskimoiden elintapaa ennen eurooppalaisten tuloa. Luolamaalauksia oli muun muassa Lascauxissa ja Altamirassa, ja ne lienevät liittyneen metsästykseen liittyviin uskonnollisiin rituaaleihin. Tänä aikana jousi ja nuoli keksittiin Euroopassa tai levisi tänne. Madeleinen kulttuuri oli myöhäisen jääkauden Euroopan läntinen haara, joka levitti vaikutteitaan laajalle Eurooppaan ja Venäjällekin. Alussa tätä kulttuuria oli vain Etelä-Ranskassa, hieman myöhemmin Espanjassakin, sitten kulttuuri levisi Keski-Ranskaan ja myöhemmin Etelä-Saksaan ja jopa Länsi-Tšekkiin asti. Monesti Madeleinen ihmisiä pidetään vain peuranmetsästäjinä, mutta tuon kulttuurin ihmiset metsästivät myös hevosia ja muuta suurriistaa.

Jääkauden loppupuolella Madeleinen vaikutus levisi Englantiin ja ehkä jopa Norjan rannikolle asti. Tämän kulttuurin aikana oli pohjoisen mannerjäätikön suurin laajuus ohitettu ja voimakas jään vetäytyminen ja lämpeneminen alkoi noin 14 700 vuotta sitten, mutta pian tuli kylmä takatalvi, nuorempi dryas. Ajalle ominaisia luolamaalauksia tehtiin luultavasti siksi, että niiden uskottiin takaavan hyvän metsästysonnen. Varmasti tätä ei osata sanoa, ja luolamaalausten maalaamisen syistä onkin kehitelty monia teorioita. Noin 14 700 vuotta sitten ilmaantunut Hampurin kulttuuri lienee ainakin saanut vaikutteita Madeleinen kulttuurista. Madeleinen kulttuurin jälkeen tuli Pyreneiden lähellä Azilin kulttuuri, ja Pohjois-Euroopassa Tjongerin eli (?) Federmesserin kulttuurit.

Madeleinen kulttuurin alue Euroopassa.

Madeleinen kulttuuri ajoittuu aikaan noin 20 500–13 400/11 500 kalenterivuotta eli noin 18 000–10 000 radiohiilivuotta sitten. Kulttuuri kesti pitkään, kokonaista 8000 vuotta, muuntuen ajan mukana. Madeleinen ajan ihmiset elivät pääosin metsästämällä suurriistaa eli megafaunaa, nimenomaan peuroja ja muita hirvieläimiä. Peuralaumat vaeltelivat vuodenaikojen mukana jopa tuhansia kilometrejä metsästäjät perässään. Esimerkiksi Ranskassa asuttiin Dodgognen suojissa vain talven ajan, ja simpukoista pääteltiin seurattiin peuroja niiden vaeltaessa keväällä rannikolle.[1] Madeleinen ihmiset tappoivat myös muun muassa mammutteja, villasarvikuonoja, ja alkuhärkiä.

Madeleinen kulttuurin nimikkolöytöpaikka on Keski-Ranskassa Dordognen maakunnassa, Tursacissa oleva La Madeleinen luola, joka on suojaisan kalliojyrkänteen alla Vezerejoen lähellä. Arkeologit kiistelevät siitä, kehittyikö Madeleinen kulttuuri aiemmasta Badegoulen kulttuurista. Hyvin varhaisia Madeleinen löytöjä on tehty Pariisin altaan metsästä. Varhaisimmat Madeleinen löytöpaikat osuvat Ranskan alueelle.

Madeleine III -kauteen asti kulttuurin raja oli lännessä suunnilleen Dordognen ja Limousinen etelärajan tienoilla Bordeauxista itään. Idässä kulttuuri oli levinnyt Rhônen jokilaaksoon, ja siellä sen luoteisraja ulottui suunnilleen Franche-Comten eteläosista Luonin ja Dijonin puolivälistä Rhône-Alpesin länsiosiin. Ranskan vuorisella keskiylängöllä ehkä hieman yli 1500 m:n korkeudessa ei ollut Madeleinen tyyppistä asutusta kauden alkuvaiheessa. Myös noin 100 km leveydeltä Atlantin rannikolta ei ole Ranskasta löydetty Madeleinen asutusta.[2]. Suunnilleen koko Espanja oli Madeleinen kulttuurin piirissä.

Madeleinen ihmisten elämäntapa oli riistan perässä vaeltelevaa, ja he kokoontuivat luoliin rituaaleja varten. Kaudella tapahtui huomattavaa väestönkasvua. Ihmisten uskotaan eläneen muutaman kymmenen hengen ryhmissä, jotka koostivat satojen ihmisten heimoja. Madeleinen luolamaalauskulttuuri levisi laajalle alueelle, muun muassa Italiaan, Venäjälle, Saksaan ja Englantiinkin noin 14 000 vuotta sitten Creswellin kulttuurin nimellä. Venäjällä kulttuuria sanotaan Molodovan kulttuuriksi. Pohjoisessa Madeleinen kulttuuri levisi Etelä-Tanskaan ja eteläiseen Keski-Englantiin asti, ja Madeleinen kauden löytöjä on tehty Euroopasta huomattavasti runsaammin kuin aikaisempien myöhäispaleoliittisten kausien löytöjä, ja suuria keskittymiä on myös pohjoisessa, tosin kuin aiemmin kylmempinä aikoina.[3] Kartiomaiset työkalut ja harppuunat ilmestyivät myöhäisellä Madeleinen kaudella, niin kuin veneetkin.

Madeleinen kaudella tehtiin työkaluja mammutin syöksyhampaista, luusta ja sarvesta, vaikka kivityökaluja käytettiin edelleenkin. Mikroliitit, pienet terämäiset kivensirpaleet, ilmestyivät mukaan kuvaan viimeistään Madeleine 2 -kaudella. Tekniikka kehittyi kivikauden mitassa nopeasti. Metsästysvälineistäkin tehtiin tyylikkään näköisiä. Luusta tehtiin veitsiä ja keihäänkärkiä eläimen muotoisiksi koristeltuja atlatl-keihäänheitinpuita, joilla lisättiin keihään kantomatkaa vipuvaikutuksen avulla. Heitinpuu pidensi käden pituutta ja siten heiton voimaa. Tämä ennen Madeleinen kautta tehty keksintö yleistyi Euroopassa voimakkaasti tällä kaudella. Luuheittimet saatettiin tehdä mammutin, biisonin, vuohen ja hevosen muotoisiksi, koska tämän uskottiin takaavan metsästysonnen. Esineisiin oli kaiverrettu erilaisia koristekuvioita. Kaudella alettiin valmistaa peuransarvesta väkäsharppuunoita ja atraimia sekä kehitettiin jousi ja nuoli sekä silmällinen luuneula ompelua varten. Madeleinen kauden luonteenomaisimmat esineet lienevät olleen luiset väkäsharppuunat.

Suurin osa kauden luolamaalauksista maalattiin kauden lopulla 15 000–12 000 vuotta sitten. Vaikka muualla Etelä-Euroopassa on luolamaalausten tekoon soveltuvia luolia, niitä tehtiin eniten Ranskassa ja Espanjassa.[4] Niitä tehtiin muun muassa Lascauxiin, Espanjan Altamiraan, Pech-Merleen ja Niauxiin.[5] Luolamaalaukset esittävät yleensä metsästettäviä eläimiä, muun muassa peuroja, biisoneita, härkiä. Luolat lienevät olleen ajoittaisia kokoontumispaikkoja ja maalaukset liittyivät ehkä metsästysonnen varmistamiseksi aiottuihin uskonnollisiin menoihin. Ryhmät kohtasivat toisensa joinain vuodenaikoina ja metsästelivät suurimman osan ajasta omalla alueellaan.

Väestö kasvoi nopeasti Madeleinen kaudella. Noin 20000 vuotta sitten Ranskan alueella asui ehkä 2000-3000 asukasta, ja noin 10000 vuotta sitten noin 6000-9000 ihmistä, eli väestö kolminkertaistui.lähde? Väestö lienee keskittynyt alueellisesti, muualla Euroopassa asui 20000 vuotta sitten ehkä 10000 asukasta.[6]. Laugerie-hautessa, Laugerie-Bassessa ja St-Christophessa Vezerejoen varrella asui kussakin ehkä satoja ihmisiä. Jos nykyisistä alkuperäiskansoista tehdyt johtopäätökset ovat oikeita, yhteiskunta koostui suurista 500-800 hengen klaaneista, jotka olivat jakautuneet 20-70 ihmisten ryhmiin.[7]. Tätä vahvistaa kuva, että Les Eyziessä asui neljässä kalliosuojassa ehkä 400-600 ihmistä.[8]. Näin ollen paleoliittisella kaudella väestötiheys vaihteli suuresti, mikä näkyi yhteiskuntarakenteiden vaihteluna, jollainen tavattiin Kanadan pohjoisosien arktisella ja subarktisella alueella olevien tundra- ja metsäalueiden heimojen eroina.

Madeleine kulttuuri kehittyi ajan mukana, ja mikroliittien määrä lisääntyi kehityksen kulkiessa eteenpäin. Kausi jaetaan kuuteen alakauteen. Viimeisinä Madeleinen alakausina tämän kivikautisen kulttuurin ihmiset siirtyivät aikaisemmalle tundran valtaamalle alueelle. Jo madeleine IV-vaiheessa kulttuuri levisi Keski-Ranskaan Tours-Orleans-Nancy-linjalle ja lännessä Limognesin pituuspiirille. Etelä-Saksaan Reinin yläjuoksulle ja se laajeni koko Baijerin ja Baden-Württenburgin alueelle Etelä-Saksaan.[2] Madeleine V-vaiheessa kulttuuri saattoi laajentua Pohjois-Ranskaan Belgian rajalla, ja myös Lontoon seuduille silloin kuivaa maata pitkin.

Tätä kulttuuria seurasi Pohjois-Espanjan ja Lounais-Ranskan Azilin kulttuuri ja eräs aikalainen/seuraaja oli peuranmetsästäjien Hampurin kulttuuri. Tämän ja/tai Solutré-kauden aikana asutus laajeni Siperiassa 20 000–10 000 vuotta sitten. Koillis-Siperiassa oli asutusta viimeistään 15 000 vuotta sitten. Ilmasto vaihteli Madeleinen kaudella huomattavasti, välillä oli jääkauden kylmiä ja välillä lämpimiä kausia. Tämä heijastui mm. Ranskan kasvillisuuden vaihteluna, metsä ja avoin aro/tundrakasvillisuus vaihtelivat. Alussa oli lämmin Lascaux-interstadiaali, sitten tuli kylmä kausi vanhin dryas, myöhemmin lämpeni Bölling-Alleröd-kausiksi ja kylmeni dryaskaudeksi. Kausi päättyi noin 10 000 vuotta sitten tapahtuneeseen, jääkauden päättäneeseen lämpenemiseen, jonka jälkeenkin isot mannerjäätiköt sulivat hitaasti pitkän aikaa.

Sisällysluettelo

Madeleinen kulttuurille tyypillistä esineistöä [muokkaa]

  • Keihäslinko eli keihäänheitin
  • Peuranluusta tehty ornamentein uurrettu väkäsharppuuna
  • Äitijumalattaren patsas
  • Simpukankuorikaulakoru
  • Tappi, jonka päässä on reikä, työkalu jota käytettiin keihään teroittamiseen
  • Luuneula
  • "Komentosauva"

Madeleinen kulttuurin ajoitus [muokkaa]

Madeleinen kulttuuri päättyi Alleröd-kauden alussa noin 12 000 radiohiilivuotta sitten, jolloin alkoi Azilin ja Federmesserin aika. Jousi ja nuoli tulivat mukaan hieman ennen Allerödiä vanhemmalla dryaskaudella.

Esimadeleine oli noin 24 800–23 000 kalenterivuotta eli 21 700–19 300 radiohiilivuotta sitten. Varhaismadeleinen kausi alkoi noin 20 300 vuotta eli 17 500 radiohiilivuotta sitten. Madeleinen kulttuuri oli vaiheiden 3–6 oli noin 20 500–13 400 vuotta sitten eli 18 180–11 450 radiohiilivuotta sitten.

Madeleinen kauden jako [muokkaa]

Kerrostumat, ajat radiohiilivuosina. Kulttuuri alkoi levitä Eurooppaan laajalle alueella vasta noin 14500 radiohiilivuotta sitten eli noin 17500 kalenterivuotta sitten. Suluissa olevat ajat summittaisia, voivat alkaa 500 vuotta aikaisemminkin.[9]

  • Protomagdalenian 23000–21500 (Perigord VII), pitkänomaisia piikiviteriä.
  • Aurignac V 21500–-21000 = Esisolutre
  • 0 18500–18000→ tai 18000–17000 Alempi Badegoulien, leikkauskaivertimet (joissa poikkipuu?)
  • I (17000→ 17000–16000) Ylempi Badegoulien, satunnaisesti työstettyjä piikiven säleitä ("raclettes")
  • II 17000 (16300–15000/14300) Mikroliitit ilmestyvät taas, Lascaux
  • III 16000–13000 BP (14300 rcbp→ 14700→ 15000–14000)
  • IV 13500–12800 BP (13500→ 14000–13000)
  • V 12800–12400 (12500 → 13000–12500) 1-puoliset luuharppuunat
  • VI 12400–12200 (9500 → 12000–11500/n. 10000) 2-puoliset luuharppuunat

Madeleinen II-kulttuuri vallitsi Etelä-Ranskassa Bordeaux'n eteläpuolella, muttei länsirannikolla. Madeleine levisi IV–V-kausilla Keski-Ranskaan noin ja Etelä-Saksaan Frankfurtin leveyksille asti, ja ehkä Pariisin altaaseenkin, ja Etelä-Englantiin.

V-kaudella Tšekin länsiosaan asti.

Ajat C-14 BP

  • Varhais 15000–14000 BP
  • Keski 14000–13000 BP
  • Myöhäis 13000–11000 BP

Tavallinen jako jakaa kerrostumat I–III alempaan, IV–VI ylempään.

  • 16000–14000 BP Magdalene IV-VI ylämadeleine
  • 14000–12000 BP IV alamadeleine
  • Lascauxin luola, Ranskassa, 17000 BP luolataidetta, varhaismadeleine
  • Altamiran luola, Espanjassa, 15000–13000 BP – keskimadeleine
  • Niauxin luola, Ranskassa, 13000–13800 BP – keskimadeleine
  • Le Portelin luola Ranskassa, 12000 BP myöhäsmadeleinen luolataidetta

Ilmaston vaihtelut Madeleinen kaudella [muokkaa]

Ydinalueen Madeleine katsotaan monesti päättyneen Allerödin alussa, jolloin se korvautui Azilin kulttuurilla.

  • Vanhempi/vanhin dryas 17000–15000 vs: hyvin kylmää
  • Bølling ja Allerød 15000–13000 vs: lämmin
  • 13000–11500 vs: Nuorempi dryas, hyvin kylmää, tundra levisi taas etelään

Madeleinen kulttuurin löytöpaikkoja [muokkaa]

Madeleinen kulttuurin alue [muokkaa]

Madeleine kulttuuri levisi lähes koko Länsi-Euroopan mannermaalle. Se kattoi suunnilleen Ranskan, Keski- ja Etelä-Saksan ja Espanjassa Pyreneiden ja Sistema Ibericon pohjoisosat ulottuen miltei Madridiin asti. Välimeren rannikolla kulttuuri ulottui lähelle Barcelonaa ja idässä Marseillen ja Nizzan välille Alppien juurelle. Keski-Euroopassa kulttuurin eteläraja oli Alpit Geneven-Bodensee-linjalla Nurnbergin ja Munchenin välistä ja Tšekin tienoilla Tonava. Idässä kulttuuri ulottui Wienin ja Brnon tienoille. Tskein itärajan seuduille. kulttuurin luoteisraja kulki suunnilleen Sudeetit-Elba-linjalla. Pohjoisessa kulttuurin raja kulki Jyllannin niemimaan eteläosassa niin että niemimaan länsiosa oli Madeleine kulttuuria. Britteinsaarella kulttuurin eteläraja kulki Leedsistä ja Manchesterista etelään Kingston upon Hullista ja Bristolin pohjoispuolelta aivan eteläisimpään Walesin eteläisten vuorten rinteille[10]. Luolamaalauksia tehtiin suppeammalla alueella Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa.

Varsinainen Madeleinen kulttuuri [muokkaa]

Madeleinen kulttuurin löytöpaikkoja alueittain.

Muuntunutta Madeleinen kulttuuria tai sen piirteitä sisältäviä löytöpaikkoja [muokkaa]

Venäjällä [muokkaa]

  • Mezhirich, Mezin, Gontzy ja Yudinovo

Katso myös [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Madeleinen kulttuuri.

Lähteet [muokkaa]

  • Ihmisen suku: 1. Ensimmäiset ihmiset. WSOY Helsinki 1993. ISBN 951018778X.

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 91.
  2. ↑ a b Suomalaisten alkuperästä
  3. ↑ Jean-Pierre Bocquet-Appel: Démographie du paléolithique supérieur en Europe. (pdf-tiedosto) (ranskaksi)
  4. ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 104.
  5. ↑ Ihmisen suku 1. 1993.
  6. ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 93, 104.
  7. ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 93.
  8. ↑ Ihmisen suku 1. 1993, s. 105.
  9. ↑ Grottes et Abris-sous-Roche Français et Espagnols (ranskaksi)
  10. ↑ Bodo Harenberg: Gummeruksen suuri maailmanhistoria osa 1. Atena kustannus OY, Painopaikka Belgia 1988 ISBN 951-20-3262-7, koko sarja ISBN 951-20-3080-2, Luku kohti Homo Sapiensia, kartta Varhaisen kivikauden nuoremman jakson toinen vaihe, s. 17.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Madeleinen_kulttuuri&oldid=12838197