Myöhäispaleoliittinen kausi

Wikipedia
Ohjattu sivulta Myöhäispaleoliittinen
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: lähdekritiikkiä, karhun sarvet, oletukset vs. totuus, ks. keskustelusivu, Wiik pois.
Eräs myöhäispaleoliittisen kivikauden asuntotyyppi lienee ollut kota.

Myöhäispaleoliittinen kausi oli kivikauden jakso noin 36 500–12 000 vuotta sitten, jonka kuluessa nykyihminen levisi Eurooppaan, alkoi luoda luolataidetta ja valmistaa yhtä taitavammin metsästyksessä ja saaliseläinten käsittelyssä tarvittavia kivisiä ja luisia työkaluja.

Myöhäispaleoliittisella kaudella oli jääkausi, jonka aikana ilmasto vaihteli melko lämpimästä hyvin kylmään. Jääkauden ihmiset olivat kivikautisia majoissa asuvia ihmisiä, jotka elivät metsästyksellä ja kasveja keräilemällä. Luoliin kokoonnuttiin monesti rituaaleja varten. Ihmiset lienevät liikkuneen melko erillään, korkeintaan muutaman perheen kokoisina ryhminä harvaan asuen ja kokoontuneen tiettyinä vuodenaikoina suurempiin metsästysoperaatioihin, esimerkiksi peurojen vaeltaessa.

Noin 43 000 – 36 500 vuotta sitten nykyihminen syrjäytti Euroopasta neandertalinihmisen sukupuuttoon joko sulauttamalla sen itseensä tai ehkä jopa hävittämällä. Kauden alussa ihminen saapui Eurooppaan lämpimällä jaksolla, mutta noin 28 000 vuotta sitten pakkanen alkoi kiristyä ja asutuksen painopiste siirtyi lännessä Etelä-Ranskaan ja Espanjaan, Itä-Euroopassa Kreikkaan ja Ukrainaan.

Jääkauden huippukauden jälkeen syntyi luolamaalauksia luonut Madeleinen kulttuuri. Myöhäispaleoliittisella kaudella ihminen teki lukuisia uusia keksintöjä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin kivikauden historiassa. Muun muassa keihäänheitinpuu kehitettiin ja kauden lopussa jousi ja nuoli. Osattiin tehdä monenlaisia ansoja eläimille.[1] Viime jääkauden keskivaiheilla taide kehittyi huomattavasti: kausi alkoi mammutinmetsästäjien äitijumalataiteella, ja päättyi luolamaalauksiin. Kaudella opittiin lämpö- ja painekäsittelemään materiaaleja ja kivenkäsittelytaito kehittyi huippuunsa. Muistakin materiaaleista – esimerkiksi peuranluusta – tehtiin monenlaisia, usein koristeellisia esineitä. Myöhäispaleoliittinen kausi päättyi jääkauden loppumisen aikoihin ja alkoi mesoliittinen kausi.

Sisällysluettelo

Myöhäispaleoliittisen kulttuurin piirteitä[muokkaa]

Elanto hankittiin myöhäispaleoliittisella kaudella metsästämällä, kalastamalla ja luonnon kasveja keräilemällä. Asunnot muistuttivat monesti lappalaisten kotaa tai kupumaista wigwamia. Muun muassa Itä-Siperian tšuktšien, Kanadan subarktisen alueen intiaanien[2] ja aboriginaalien alkuperäiset kulttuurit muistuttavat tutkijoiden mielestä myöhäispaleoliittista kulttuuria. Näistä voidaan tehdä päätelmiä varhaisemmasta kivikauden elämästä. Monet ihmiset uskoivat tuonpuoleiseen, henkimaailmaan. Eläinten ja ihmisten välillä oli uskonnossa kiinteä yhteys, esimerkiksi karhun uskottiin olevan heimon kantaisä totemistiseen tapaan. Jotkut eläimet olivat pyhiä, niitä ei saanut kaataa kuin äärimmäisessä hädässä jos sittenkään. Šamaanilta kysyttiin neuvoja kovan elämän vastaan tuomissa ongelmissa.

Kansojen, heimojen ja alueiden välillä oli huomattaviakin eroja mitä tuli ihmisten taitoihin, yhteiskuntiin, asutuksen liikkuvuuteen, sotaisuuteen, uskontoihin ja elintapoihin, niin kuin oli eurooppalaisten kohtaamien metsästyksessä eläneiden alkuperäiskansojen keskuudessakin.

Metsästys[muokkaa]

Osattiin rakentaa mutkikkaita, tehokkaita ansoja eläimille.[3] Riistaa ajettiin ehkä verkkoon tai saartoaitaan. Myöhäispaleoliittista kulttuuria ei sellaisenaan suoraan tunneta, jonkinlaisia arvioita siitä on koetettu tehdä tutkimalla joidenkin maiden alkuasukkaiden oloja, ja tekemällä päätelmiä luolataiteesta ja esinelöydöistä. Tämä vertailu voi tuottaa oikeita, mutta myös vääriä kuvia jääkauden ajan kansojen elämästä.

Kyettiin pyydystämään vaikeasti kaadettavia paksunahkaisia eläimiä, niin kuin jo keskipaleoliittisella kaudella. Lisäksi kaudella alettiin pyytää nopeasti juoksevaa eläimistöä, kuten hevonen, hirvi, metsäkauris ja antilooppi. Eläimiä lienee metsästetty ryhminä, ja saalis jaettu joidenkin sääntöjen mukaan, ehkä saaliin saamista eniten edistäneelle eniten. Ajoittain saattoivat ihmiset kerääntyä yhteen metsästämään tiettyä riistaa. Näihin tapahtumiin on voinut liittyä kulttimenoja, jotka liittyvät aikuisuuden alkuun, eli initiaatioriittejä. Kulttimenojen johtajilla on saattanut olla muita tärkeämpi asema. Jääkaudella metsästettiin pensastundralla ja metsätundralla Keski- ja Itä-Euroopassa runsaiten mammutteja, mutta monissa Länsi- ja Keski-Euroopan osissa oli monimuotoisempaa eläimistöä. Peuraa ei metsästetty keihäällä, vaan jousella ja nuolella. Joidenkin mukaan ihmisten sytyttämät metsäpalot olisivat tuhonneet monilta eläimiltä kasvillisuuden jääkauden loppuaikoina, pelkkä metsästys ei olisi riittänyt elämiä hävittämään.lähde? Joitain eläimiä ajettiin laumoina suuriin aitauksiin[4], toisia ajettiin takaa syvässä lumihangessa tai eläimiä surmattiin niiden ylittäessä jokea. Myöhäispaleoliittisten ihmisten on väitetty kesyttäneen peuran ja hevosen, mutta varmaa tämä ei ole.[5]

Yhteiskunta[muokkaa]

Yhteiskunnan yhteisöjen koko, liikkuvuus ja hierarkia saattoivat kovastikin vaihdella alueesta toiseen. Heimo tai ryhmä saattoi liikkua esimerkiksi tundralla sijaitsevan kesäleirin ja metsässä sijaitsevan talvileirin välillä. Toisina vuodenaikoina kalastettiin, toisina metsästettiin. Toisilla alueilla saattoi olla keskusleiri, jossa asuttiin enin aika, ja josta tehtiin vain ajoittain metsästysretkiä, joilla asuttiin tilapäisleireissä.

Joillain alueilla, joilla kalaa ja riistaa oli runsaasti saatavilla, pienet paikoillaan asuvat ryhmät lienevät koostaneet suurempia klaaneja esimerkiksi muinaissaamelaisen siitajärjestelmän tapaan. Rikas mies saattoi olla heimon johdossa. Sungirista tehtyjen hautalöytöjen mukaan joillakin alueilla on joillakin ihmisillä saattanut olla enemmän varallisuutta ja korkeampi asema kuin toisilla.

Jotkin heimot saattoivat pitää orjia, ja naisen asema vaihteli heimosta toiseen. Toisilla, riistaköyhemmillä alueilla pienet ryhmät lienevät liikkuneet irrallaan, ja varsinaista päällikköä ei ollut, ja heimoja yhdisti vain sama murre. Varallisuuserot olivat pieniä. Aivan metsän ja tundran rajalla suurriistaa eli vähemmän, ja siellä esimerkiksi jäniksien pyynnillä oli suurempi merkitys[6][7]. Ihmiset elivät hyvin lyhyen aikaa mm. metsästysonnettomuuksien ja sairauksien takia, ja harva eli 40–50-vuotiaaksi. Metsästys lienee vaatinut parin päivän työmäärän viikossa.kenen mukaan?

Asuminen[muokkaa]

Yleensä ihmiset liikkuivat pieninä ryhminä ja asuivat erilaisissa majoissa. Löytyneiden majojen pohja on yleensä pyöreä noin 5 metrin läpimittainen, ja siinä on ollut tulisija. Jotkin ajalta säilyneet majamaiset talot olivat suuria, noin 40 metriä pitkiä. Puuttomalla arolla majan rakentamiseen käytettiin yleensä mammutinluuta, mutta tukirakennepuu saatettiin kuljettaa kaukaa, ehkä jopa kesyn peuran vetämällä ahkiolla. Majat oli ainakin joskus järjestetty esimerkiksi riviin tai kehään. [8]. Joissakin luolissa asuttiin, kivettiin luolan edustaa, tasoitettiin maaperää, tehtiin irtokivistä matalia väliseiniä.

Kulkuvälineet[muokkaa]

Australia asutetiin n 60000-40000 BP[9]. Vaikka tällöin oli jääkausi ja merenpinta alempana täytyi ylittää 90 km syvää vettä[9]. Tällöin vene, lautta tai muu kelluva kulkuväline oli käytössä. Jotkut ovat väittänet että venettä olisi käytety indonesiassa jo 880000-781000 vuotta sitten[9].

Uskonto[muokkaa]

Lienee uskottu jonkinlaiseen korkeimpaan olentoon, tuonpuoleiseen ja kuolemanjälkeiseen elämään. Joidenkin paleoliittisten kuvien sanotaan liittyvän šamanismiin. Lintupäinen hahmo oli šamaani, joka kävi tuonpuoleisessa hurmostilassa. Šamaanilla oli sarvikruunu ja sauva, joka oli koristeltu eläinten kuvilla ja eläimen päällä. Jotkut linnut olivat shaamaanin suojelushenkiä. [10] Myöhäispaleoliittinen uskonto lienee laajalti ollut totemistinen, eli uskottiin, että ihmisten ja eläinten välillä on kiinteä yhteys, ja eläin oli monesti heimon kantaisä, harvemmin kasvi.

Joitain säilyneitä hautoja peitettiin monesti kivillä, Tshekin alueelta on löydetty Predmostista kivikehän sisältä hauta. Monesti haudasta on löydetty punaokraväriä. Joihinkin paikkoihin on haudattu karhun kalloja sarvet aina tiettyyn suuntaan.[11]

Veistokset ja luolamaalaukset[muokkaa]

Miehet koristelivat itseään naisia enemmän. Miehen asema lienee ollut naisten asemaa parempi, koska mies oli tärkeä metsästäjänä. Lännessä tehtiin luolamaalauksia, idässä pienoisveistoksia ja geometrista ornamentiikkaa. Kuvien, veistosten ja luolamaalausten teon syitä ei tunneta, arvailut niiden vaikuttimista perustuvat tietoihin joidenkin myöhemmin eläneiden metsästystä harjoittavien kansojen kulttuurista.

Myöhäispaleoliittisella kaudella kehittyi luolataide, jossa ajoittaisina kokoontumispaikkoina käytettyihin luoliin maalattiin riistaeläinten ja harvemmin petoeläinten kuvia. Ihmisten kuvat ovat harvinaisempia, ja näissä melko yleinen aihe naisen sukupuolisuus. Joissain maalauksissa näkyy eläimen turkkiin pukeutunut ihminen, joka lienee šamaani, joka kutsutaan apuun silloin, kun on sairaus tai riista vähissä.[12]

Eläinten kuvat luolamaalauksissa ovat useimmiten yksittäisiä, yhteistä toimintaa ei esiinny. Uusia maalauksia tehtiin vanhojen päälle. Maalauksia tehtiin luolan perille vaikeapääsyisiin paikkoihin, ja jotkut luolat tukittiin irtokivillä. Joidenkin tutkijoiden mielestä luolamaalauksilla uskottiin saatavan metsästysonnea[13]. Laajemmin ajallen kyse on ehkä ollut animalismista, ajatuksesta että ihmisellä olisi yhteys eläinkuntaan. Eläin käsitettiin suojelijaksi tai toiseksi minäksi. Joidenkin luonnonkansojen parissa eläinkuvat liittyvät menoihin, jotka pidetään pojan kasvaessa aikuiseksi. Yliluonnolliset olennot, riistan- ja metsänhenget ovat mukana menoissa, ja ehkä voivat esiintyä ihmisinä, eläiminä ja näiden välimuotoina. Eläimen henki piti karkottaa ihmisestä pois esimerkiksi kävelemällä sitä esittävän kuvan luota takaperin. Niinpä eläimen henki on saatettu sulkea luolaan. Luolakuvia on voitu tehdä moneen tarkoitukseen. Alueilla, joilla luolamaalauksia ei tunnettu, maalattiin puu- ja luulevyihin myös eläinten kuvia, joiden tarkoitus oli ehkä sama kuin luolamaalausten. Uskotaan joidenkin ihmis-eläinkuvien esittävän eläinten herraa tai riistan- tai metsänhaltijaa.

Naista esittävät pienoisveistokset[14][15][16], olivat ehkä auttavien henkien asuinpaikkoja, suvun kantaäitejä ja metsästysonnen tuojia tai naisjumalattaria. Käden silpominen sormia katkomalla lienee liittynyt suvun jäsenen sairauteen ja kuolemaan. Tästä on merkkejä joistakin luolista löytyneiden käden kuvien painalluksissa. Kaadettu karhu syötiin joidenkin Siperian ja Pohjois-Amerikan heimojen parissa juhla-ateriana, ja luut tai vain pääkallo kaivettiin maahan uskoen, että karhu herää henkiin. Monet myöhäispaleoliittiset löydöt liittyvät karhuihin. Myös peurojen ruhoja upotettiin uhreina maahan, luultavasti metsästysretkellä ensimmäisenä kaadettu peura.

Myöhäispaleoliittisia kulttureja vastaavia uudempia kulttuureja[muokkaa]

Muun muassa Kanadassa ja Alaskassa elävien eskimojen, aleuttien ja metsästyksellä elävien Kanadan subarktisen alueen athabasca-ryhmän intiaanien elämäntapa oli ennen eurooppalaisten tuloa käytännössä myöhäispaleoliittinen[17][18][19][20] Myöhäispaleoliittista traditiota edustivat myös Itä-Siperian alkuperäiskansat, tšuktšit, ostjakit ja evengit ennen poronhoitoa ja Suomen metsäsaamelaiset. Uskonto oli totemistinen, uskottiin heimon polveutuvan kantaisästä, eläimestä. Muita myöhäispaleoliittisia muistuttavia alkuperäiskansoja ovat Australian aboriginaalit, Afrikan bushmannit ja pygmit ilman eurooppalaisia vaikutuksia ja Indonesiasta itään saarilla asuvat tasadait.

Nykyihminen leviää Aasiassa[muokkaa]

Nykyihmisen levittäytyminen maapallolle.
Pääartikkeli: Nykyihmisen levittäytyminen maapallolle

Nykyihminen syntyi afrikassa noin 250 000 – 150 000 vuotta sitten. Nykyihmisen on väitetty vaeltaneen Afrikasta ulos lyhyeksi aikaa noin 100 000 vuotta sitten, mutta tämä ihmisjoukko lienee kuollut sukupuuttoon tai löydöt ovat väärin ajoitetut. Varsinainen nykyihmisen maailmanvalloitus alkoi noin 60 000 – 50 000 vuotta sitten. Nykyihminen saavutti Euroopan, Kiinan ja Australian viimeistään 40 000 vuotta sitten.lähde?

Nykyihmisen saapuminen Eurooppaan[muokkaa]

Euroopan myöhäispaleoliittisia löytöpaikkoja
Pohjois-Espanjan ja lounaisen Ranskan ns. Ibero-Cantabrian alue on tunnettu paleoliittisista löydöistään. Punaiset pisteet ovat varhaisia kivikautisia löytöpaikkoja.

Nykyihmisen luomaa Aurignacin kulttuuria oli Israelin seuduilla noin 47 000 radiohiilivuotta sitten.[21] Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan viime jääkauden lämpimänä kautena noin 45 000-35 000 kalenterivuotta sitten[21]. Noin 38 000 – 36 000 vuotta leviäminen näyttää olleen nopeata. Ranskaan syntyi ja myöhemmin Aurignacin kulttuuri noin 36 000 radiohiilivuotta sitten.[21] Samalla nykyihminen syrjäytti Neandertalin ihmisen Moustierin kulttuurin ehkä hävittämällä näitä suoraan, tartuttamalla näihin tappavia tauteja tai viemällä näiden riistan, tai sulauttamalla heidät geneettisesti itseensä. L'Arbredan luolassa näkyy melko nopea Naendertalin ihmisen häviäminen ja korvautuminen nykyihmisillä noin 40 500 – 38 500 vuotta sitten, mikä viittaa siihen, että nykyihmiset joko tappoivat luolan neandertalilaiset tai ajoivat heidät pois.[22][23]. Samoin näyttää käyneen Abric Romanin kallionjyrkänteellä, mutta El Castillon luolassa Neandertalin ihmisen ja nykyihmisen asutuskerrostumien välillä on metrin paksuinen kerrostuma. Tämä viittaa Neandertalin ihmisten hävinneen ensin, ja nykyihmisen asettuneen luolaan vasta melko pitkän ajan kuluttua.

Joillakin alueilla nykyihminen ja Neandertalin ihminen näyttävät eläneen pitkään rinta rinnan[23]. Nykyihmisen saapuminen Eurooppaan oli asteittaista, ja asutus alussa melko harvaa. Nykyihmisen vaikutus Neandertalin ihmisiin synnytti Chatelperronin kulttuurin, joka vastasi Aurignacin kulttuuria edeltänyttä esi-Aurignacin kulttuuria. Eri alueilla syntyi monia muita niin sanotun siirtymävaiheen kulttuureja.[24][25] Samaan aikaan kukoisti Keski-Euroopassa nykyihmisen Szeletan kulttuuri. Nykyihmisen saapumisajan arviointi on radiohiiliajoitusten perusteella vaikeaa, koska hyvin vanhoissa näytteissä syntyy helposti suuria ajoitusvirheitä.

Aurignacin ja Gravetten aallot[muokkaa]

Unbalanced scales.svg
 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: koko kappaleen ainoa viite Kalevi Wiikin kirja

Aurignacin aalto lienee tullut Eurooppaan idästä jostain Kaspianmeren ja Araljärven koillispuolelta [26]. Nykyihmisen luomaa Aurignacin kulttuuria saattoi olla Euroopassa jo noin 44 000 kalenterivuotta sitten. Keski-Eurooppaan se levisi ehkä jo 40 000[27] kalenterivuotta eli 36 500 radiohiilivuotta sitten. Aurignacin kulttuurille olivat ominaisia terämäiset piikiviesineet, kannastaan halkaissut luiset keihäänkärjet[28] ja luolataide. Noin 34 000 kalenterivuotta sitten kulttuuri oli varmasti levittäytynyt koko Eurooppaan. Aurignacin aaltoon liittyi metsästysmenetelmien kehitys: metsästys erikoistui, ravinnonhankinta siirtyi enemmän keräilystä metsästykseen, asutus tiheni lähelle tulevien maanviljely-yhteisöjen tiheyttä, yhteiskuntaan syntyi luultavasti statuseroja[29].

Toinen asutusaalto tuli Lähi-idästä[30] Gravetten aallossa 30 000 – 24 000 vs. Noin 28 000 vuotta sitten[31] Ranskasta Pyreneiden läheltä Moskovan lähelle Venäjälle tunnettiin pienet äitijumalatarta esittävät lihavat venuspatsaat. Nykyihmiselle olivat tyypillisiä mm. keihäänsuoristimet, reikäpäiset tapit, joita on löydetty Molodova V:stä Ukrainasta. Luolataide alkoi kehittyä noin 25 000 vuotta sitten. On luultavaa, että varhaisen myöhäispaleoliittisen kauden ihmiset olivat jo kielellisesti ja geneettisesti hajanaista joukkoa. Gravetten kulttuuri ulottui yhtenäisenä Pyreneiltä Uralille asti ja Gravetten ihmiset olivat geneettisesti Aurignacin ihmisiä muistuttavia. Varhaisin harjakatto oli 19 000 BP Ohalo II:ssa Israelissa.

Asutus jääkauden huippukaudella[muokkaa]

Noin 20 000 vuoden takaiset kulttuurit Euroopassa, lännessä Solutrén, idässä Epi-Gravetten kulttuuri.
Ranskan ja Englannin alueen kasvillisuusvyöhykkeet jääkauden huippukaudella

Jääkauden huippukaudella mannerjäätikkö oli Pohjois-Saksan ja Etelä-Englannin tasalla[32], ja tundra ulottui Etelä-Ranskaan ja Unkariin asti.[33][34]

Euroopassa asui jääkaudella ehkä 30 000 – 40 000 ihmistä, jotka metsästivät valtavaa riistamäärää, jonka pääluku ihmisiin suhteutettuna oli suunnaton.lähde? Noin 24 000 – 21 000 kalenterivuotta sitten ihmisasutus katosi Siperian ja Euroopan kylmimmiltä alueilta jääkauden ollessa huipussaan, samoin kuin useimmat riistaeläimetkin. Ilmaston kylmeneminen ja kuivuminen ajoi ihmisiä jäätikön läheiseltä tundravyöhykkeeltä etelään pakoon ja jakoi Euroopan ihmisasutuksen läntiseen Ranskan-Pyreneiden lohkoon ja itäiseen Ukrainan-Tšekkoslovakian lohkoon.[35] Kolmas asutuslohko oli Italian ja Kreikan seuduilla Balkanin niemimaalla, ja siihen liittyi Epi-Gravetten kulttuuri.[36] Väitetään tämän jakautumisen luoneen erilaisia kieliryhmiä, mutta on luultavinta, että Euroopan asuttaneet ihmiset puhuivat eri seuduilla alkujaankin eri kieliä.lähde? On väitetty Pyreneiden jääkautisten ihmisten puhuneen baskin sukuista kieltä ja Venäjän eteläosien ja Ukrainan ihmisten olleen sukua suomalais-ugrilaisille, jonkinlaista esiuralilaisia.lähde? Mitään väitettä ei voi todistaa tai kumota. Esi-indoeurooppalaiset asuivat silloin jossain Aasian sisäosissa.

Arvellaan riistaeläinten häviämisen syyn olleen mm. kuivuudessa, joka ohensi niiden ravintokasveja talvella suojaavaa lumipeitettä.lähde? Toiset sanovat, että pohjoisen asukkaat yksinkertaisesti kuolivat kylmään, koska olivat eteläistä lämminveristä rotua ja eivät osanneet nykyajan jukagirien tavoin valmistaa kylmää kestäviä vaatteita.lähde? Monesti asutuskelvottomuuden syyksi väitetään sitä, ettei kylmillä, kuivilla arotundrilla kasvanut polttopuuta. Vaikka ihmiset usein polttivatkin muun muassa mammutin luita, luiden sytyttämiseen tarvittiin nykyisten tutkimusten mukaan joka tapauksessa jonkin verran puuta[37] ja näin ihmiset saattoivat asua arotundraa hieman lämpimämmällä, kosteammalla pensastundralla, jossa kasvoi polttopuuksi sopivia puita[38].

Vielä Ukrainaa idempänä ihmisiä oli Uralin eteläosan tienoilla. Koillis-Venäjällä saattoi olla asutusta. Jossain vaiheessa noin 20 000 vuotta sitten ihmisiä lienee asunut Venäjällä Petšora-joen lähellä lyhyen aikaa. Asutus näyttää hävinneen Jenisei-joen keskijuoksulta jääkauden ankarimmassa vaiheessa.[39]

Ranskassa ja Pyreneiden seuduilla vallitsi jääkauden huippukaudella Solutrén kulttuuri, mutta idässä Gravetten perinnettä jatkaneita épigravettelaisia kulttuureja. Solutrén ihmiset käsittelivät taidolla monia materiaaleja, mm. piikiveä.

Ihmisen pysyvät asuinpaikat[40] näyttävät olleen leveysasteen 55° ja pysyvän ikiroudan rajan eteläpuolella, Länsi-Euroopassa 48 leveysasteen eteläpuolella. Bretagnen niemimaa ja Pariisin allas olivat asutuksesta autioita. Asumaton alue oli kylmimmän kuukauden keskilämpötilaltaan alle –9 astetta. [41][42] Idässä asutus oli lähimmillään 250 km, lännessä 400–500 km:n päässä suuren mennerjäätikön reunasta. Ilmeisesti Atlantti viilensi silloin läntistä Eurooppaa kesällä ja teki leveän kaistan Pohjois-Keski-Euroopasta asuinkelvotonta tundraa. Ranskassa pohjoisin ihmisasutus oli Pariisin, Bretagnen kärjen ja Rennesin linjalla. Tiheämpää asutusta, ja täysin varmasti myös kylmänä kautena oli etelämpänä Dordognessa. Tämä eteläisempi, varmasti asuttu alue on merkitty joissakin kartoissa tundraksi tai aroksi, ja sen pohjoispuolella Pohjois-Ranskassa oli tundraa tai polaariaavikkoa.[43] Etelä-Ranskan keskilämpötila oli kesällä 15 astetta.[44] Keski-Ranskassa Dordognen ja Vezieresin jokilaaksossa näyttää olleen eräänlainen keidas, jossa oli tiheää asutusta 100 % varmasti jääkauden huippukaudella. Myös Rhônen laaksossa oli asutusta[45] Saint Marcelissa.

Ranskassa oli jääkauden huippukaudella aavikon eläimiä.ja Rhônejoen laaksossa. Mammutin, biisonin ja peuran piti pystyä elämään asuinvyöhykkeellä. Ihmiset asuttivat Itä-Euroopassa ja Etelä-Siperiassa kylmiä, kuivia ja puuttomia alueita käyttäen samoja tekniikoita kuin nykyajan arktisen alueen ihmiset Keski-Veiksel-kauden eli happi-isotooppivaihe 3:n kylmemmällä kaudella ja LGM:n alkuvaiheessa.[46]

Talvi oli jäätikön lähistöillä myrskyinen ja kylmä. Jään läheiset puuttomat ruohotundra ja polaariaavikko olivat talvella liian kylmiä ihmisille. Pysyvän ikiroudan alue oli asuinkelvotonta, siellä vuoden keskilämpötila oli alle 0 °C. Tilapäistä asutusta oli koivuvyöhykkeessä ja vastaavilla aroilla. Keskileveysasteiden mammuttiarolla asui ihmisiä laajoilla vyöhykkeillä. Ihmisiä asui pysyvästi ja tiheään riistalle sopivilla aromaisilla ja mäntyä kasvavilla alueilla, joilla ei ollut tilapäistäkään ikiroutaa.[47]

Mammutit elivät Keski-Euroopassa Tšekissä 28 000 – 21 800 BP (rcbp??), ja niiden elinympäristö huononi 22 000 BP. Noin 18 000 BP mammutti katosi alueelta. Alppien ja Pohjois-Saksan välisellä polaariaavikolla näyttää olleen hieman ihmisasutusta aivan jääkauden kylmimmän vaiheen jälkeen. Jääkauden huippukaudella ihmisasutusta oli itäisessä Euroopassa arotundralla Ukrainassa, Romaniassa, Unkarissa ja näistä erillään lännessä. Nykyihminen asui Djnestrin, Dneprin ja Donin laaksossa Ukrainassa sekä Länsi-Euroopassa, Ranskassa ja Espanjassa. Pohjois-Moldovassa Dneprin seuduilla oli asutussaareke, leveämpi alue ulottui Valko-Venäjän Homelin seudulta ja Ukrainan Kiovan seuduilta Saratovin tienoille Kaspianmeren pohjoispuolelle; Ranskassa arolla jäätyneiden Pyreneiden lähellä molemmin puolin (Pohjois-Cantabriassa ja Lounais-Ranskassa).

Idässä asutusta oli ehkä myös Romaniassa ja Itä-Unkarissa Tonavan yläjuoksun ja Karpaattien välissä jääkauden kylmimpään aikaan, Määrin Tšekkoslovakian asuinpaikat näyttävät olleen hylättyjä tuolloin. Ukrainassa asui ihmisiä muun muassa Kostjonkissa, Mezinissä, Gagarinossa ja Avdeevossa. Tämä alue oli periglasiaalista aroa. Länsi-Venäjän pohjoisimmat ihmiset lienevät asuneet Brjanskin tienoilla, jossa kasvoi jäätikön läheistä (periglasiaalista) metsäaroa tai metsätundraa, jossa kasvoi niityn seassa satunnaisina puistoina mäntyä ja koivua. Tätä pohjoisempana oli asumiskelvotonta arktista ruohotundraa noin 150 km kaista, ja joutomaata toiset 150 km jäätikön rajalle asti.[48][49] Tähän liittyviä löytöjä on tehty Desnajoen mutkasta Novgorod-Severskistä. Ukrainasta pohjoiseen oli suuria jäätikön patoamia järviä, joista suurin oli Ob-joen laaksossa. Tehtiin pitkiä nahalla päällystettyjä harjanmuotoisia taloja ja kumpumaisia luurakennelmia. Mutta noin 30 000 vuotta sitten lämpimänä aikana ihmisiä oli asunut Keski-Englannin eteläosassa.

Ilmasto myöhäispaleoliittisella kaudella[muokkaa]

Kauden alussa oli Euroopassa melko lauhaa, noin 43 000 – 40 000 vallitsi lämmin Hengelon interstadiaali. Tämän jälkeen ilmasto aaltoili vuosituhansien aikana rajusti. Noin 30 000 vuotta sitten jää saattoi peittää koko Suomen, Keski-Euroopassa kasvoi tiheitä metsiä ja Pohjois-Ranskassa ja Englannissa arotundraa.[50]. Ihminen saattoi asua Venäjällä Moskovan lähellä vielä Tursac-kaudella 26 000 – 24 200, jolloin jäätikkö oli alkanut kasvaa.

Pakkanen alkoi kiristyä 30 000 vuotta sitten ja todella kylmää tuli 25 000 vuotta sitten, jolloin viimeistään mannerjäätikkö laajeni Suomen yli ja n. 24 000 vs esim. Sungirin asuinpaikka Moskovan lähellä hylättiin. Ilmaston kylmeneminen harvensi huomattavasti Tšekin Määrin seudun asutusta. Noin 20 000 – 18 000 vuotta sitten Solutrén kulttuurin aikoihin mannerjäätikkö oli laajimmillaan ja oli hyvin kylmää. Suomessa oli jäätöntä Pohjanlahdella ainakin osan ajasta välillä 52 000 – 26 000 vuotta sitten. Hengelo-interstadiaalina jäätikkö oli vetäytynyt pois Suomesta. Mammutin luita on löydetty Suomesta ajalta 40 000 – 24 000 vs.

Ehkä noin 40 000 vuotta sitten koettiin melko kylmä jääkauden vaihe. Noin 35 000 vuotta sitten mammutteja vaelteli Suomessa. Noin 30 000 vuotta sitten oli melko lauhaa, pakkanen oli kiristynyt 25 000 vuotta sitten, jolloin mannerjäätikkö oli peittänyt Suomenkin. Kaikkein kylmintä oli 24 000 – 18 000 vuotta sitten jääkauden maksimin aikaan. 20 000 vuotta sitten Solutrén kulttuurin aikoihin elettiin jääkauden kylmintä vaihetta. Sen jälkeen tulivat lämpimät Laugerien ja Lascauxin interstadiaalit, ja kylmä Pommeri-stadiaali. Nykyihmisen ilmaannuttua Eurooppaan alkoi suurriista harventua 10 000 – 15 000 vuoden sisään.

Euroopan asuinpaikkoja[muokkaa]

Jääkauden aikaisen Euroopan taiteen alueita. Ohut sininen viiva on jääkauden aikainen ranta jään ollessa laajimmillaan, ja merenpinnan ollessa alimmillaan. Paksu vaaleansininen viiva on jäätikön suurin laajuus. Vihreä alue ja pisteet, liikkuvaa taidetta. Oranssi alue ja punaiset pisteet, kalliotaidetta.

Muualla Euroopassa kuin Ranskassa Luxemburgin seudulla asuttiin myös. Saksassa oli asutusta Frankfurt am Mainin seuduilla, ja Pohjois-Tšekissä Ostravan seuduilla, ja Pohjois-Unkarissa tai itäisessä Etelä-Slovakiassa Miskolcin seuduilla, ja Pohjois-Romaniassa. Asutusta ei liene ollut Karpaattien pohjoispuolella. Juuri Karpaattien pohjoispuolisten Etelä-Puolan Deszczowan ja Mamutovan luolien asutuksen ajoitus ei ole 100-prosenttisen varma.[51] [52] Englanti autioitui jo noin 28 000 – 27 000 vuotta sitten, samoin Pohjois-Ranska ja myös Alppien ympäristö. Pohjoisia Keski-Euroopan jääkauden maksimin löytöpaikkoja ovat mm. Willendorf II, Grubgraben, Balla Cave, Ságvár, Dolní Věstonice, K lna, Milovice ja Moravany Lopata II.[53]. Moldovan pohjoisrajalla asuttiin Cosati I:ssa ja Ciuntussa.

Jääkauden kylmältä ajalta on uudemmissa tutkimuksissa löydetty monia asuinpaikkoja Keski-Euroopasta ajalta 23 000 – 15 000 BP (rcbp??), joka on jääkauden kylmin, mutta ilmastoltaan hyvin vaihteleva. Näitä paikkoja ovat muun muassa Ságvár Unkarissa, Stránská Skalá IV (18 200 – 17 700 BP) ja Milovice Tšekissä lauhalta ajalta 19 000 – 18 000 BP. Spadzista Etelä-Puolassa Krakovan lähellä juuri Karpaattien pohjoispuolelta oli ajalta noin 21 800 BP. Ilmasto lämpeni taas noin 18 000 – 17 500 rc?BP

Ilmasto alkaa lauhtua[muokkaa]

Noin 20 000 vuotta sitten, viimeistään noin 18 000 vuotta sitten alkoi ilmasto lauhtua. Ensiasutus saapui koivuvaltaiselle metsävyöhykkeelle, ja vakinainen asutus mäntyvyöhykkeelle. Noin 17 000 vuotta sitten alettiin luoda erittäin värikästä luolataidetta Ranskassa ja Pyreneillä. Syntyi Madeleinen kulttuuri[16], johon liittyi myös taitavasti tehtyjä luisia keihäänheittimiä ja väkäsharppuunoita. Peuroja metsästettiin, kun ne olivat vaeltamassa talven alavilta mailta kesän yläville mailla viileään, jäätiköiden lähelle.

16 000 vuotta sitten, kun jää oli alkanut vetäytyä, Pyreneiden alueen ihmiset siirtyivät Keski-Ranskaan aron ja riistan mukana ikiroudan rajan siirtyessä pohjoiseen perustaen Hollannin ja Tanskan seuduille Hampurin kulttuurin, joka eli pääosin peuranpyynnillä. Aluksi alueen asutus oli kesäasutusta, myöhemmin vakinaisempaa. Idässä Ukrainan ja Etelä-Venäjän mammutinmetsästyskulttuuri alkoi kuihtua idästä alkaen häviten noin 12 500 vuotta sitten. Viimeisenä hävisi Moldovan seudun mammutinmetsästys.

Aivan paleoliittisen kauden lopussa n. 11 000 – 10 000 vuotta sitten oli Pohjois-Puolasta, Liettuan eteläosista Valko-Venäjän pohjoisosien ja Jaroslavin seuduille ulottuvalle vyöhykkeelle syntynyt peuranmetsästäjäkulttuureja: Swidryn, Desnan ja Kundan kulttuurit. Näiden pohjoispuolella oli Baltian jääjärvi ja Skandinavian jääkilpi Salpausselkien seudulla. Pohjois-Norjassa oli Komsan kulttuuri, joka ehkä jäi kylmällä dryaskaudella eristykseen.

Myöhäispaleoliittisen kauden jako[muokkaa]

Myöhäispaleoliittisen kauden perusjako on tämä: (vs vuotta sitten)

Myöhäispaloliittisen kauden aluejako[muokkaa]

Varhaisia nykyihmisen löytöpaikkoja Euroopassa[muokkaa]

  • Batšo Kiro ja Temnata (Bulgaria)
  • Grotta de Fumane (Italia)
  • El Castillo (Espanja)

Lähi-idän myöhäispaleoliittisia kulttuureja[muokkaa]

  • Emire
  • Baradost
  • Antel
  • Anthlit
  • Icebar
  • Natuf (Palestiinassa)

Itä-Afrikassa oli myöhäispaleoliittisella ajalla Stillbay, Pohjois-Afrikassa merkittävä Aterin kulttuuri, Kiinassa myöhäispaleoliittisen kauden alussa Fen ja myöhemmin Ordos. Angaran kulttuuri Siperiassa oli merkittävä.

Myöhäispaleoliittisia löytöpaikkoja[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Burenhult G (toim.): Ihmisen suku, Ensimmäiset ihmiset. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18779-8.
  • Burenhult G (toim.): Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset. WSOY, 1994. ISBN 9789510187807.
  • Legay G: Intiaaniatlas. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20440-4.
  • Michaelis, Herbert: Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, 1. osa. Suom. Raili Kivinen & Juhani Pietiläinen. Kirjayhtymä, 1971.
  • Pauketat, Timothy R. & Loren, Diana: North American Archaeology. Blackwell Publishing Limited, 2005. ISBN 9780631231844.
  • Taylor C F & Sturtevant W C: Suuri intiaanikirja. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4749-7.
  • Virrankoski R: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 605.. SKS / Gummerus, 1994. ISBN 9789517177887.
  • Waldman C: Atlas of the North American Indian. Facts on File, 1985. ISBN 9780816021369.
  • John F Hoffecker, Scott A. Elias: Human ecology of Beringia. Columbia University Press, 2007. ISBN-13 978-0-231-13060-8.

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Michaelis 1971, sivu 61
  2. ↑ Virrankoski 1994, s. 377.
  3. ↑ Michaelis 1971, s. 62–86.
  4. ↑ Taylor & Sturtevant, s. 185
  5. ↑ Burenhult 1993, s. 92
  6. ↑ Legay, s. 85
  7. ↑ Taylor & Sturtevant, s. 182
  8. ↑ Michaelis, s. 62–86
  9. ↑ a b c Pauketat-Loren 2005, s. 43.
  10. ↑ Michaelis, s. 62–.
  11. ↑ ”Arkeologia, paleoliittinen”, Tiedon portaat osa 6, s. 400–. WSOY, 1966,1967,1969-1970.
  12. ↑ Burenhult s. 114.
  13. ↑ Suuri maailmanhistoria 1, Alussa oli ..., Leif Steffen Danielsen Bjarte Kaldhol Nils Petter Thuesen, Koko kansan kirjakerho,1983, ISBN 951-864-008-9, ISBN 951-864-000-9, suom Tarmo haarala, suom toim päätoim Jorma Tiainen, s 51
  14. ↑ Libor Balák: Detaily-tělní ozdoby-sošky Kostěnky, Avdějevo, Dolní Věstonice, Brasempoy
  15. ↑ Libor Balák: Éra velkých evropských loveckých civilizací severského typu SVĚT CIVILIZACE GRAVETTIENU Antropark, Archeologického ústavu Akademie věd ČR v Brně.
  16. ↑ a b Libor Balák: ZÁPADOEVROPSKÁ CIVILIZACE MAGDALÉNIENU Éra velkých evropských severských civilizací Antropark, Archeologického ústavu Akademie věd ČR v Brně.
  17. ↑ Legay, s. 85
  18. ↑ Taylosr & Sturtevant s. 182-
  19. ↑ Virrankoski, s. 377
  20. ↑ Waldman, s. 85
  21. ↑ a b c Kartta Nature
  22. ↑ L'Arbreda Cave (Spain) about.com
  23. ↑ a b Science: Modern man not so modern New Scientist
  24. ↑ Clive Finlayson, Jose S. Carrion: Rapid ecological turnover and its impact on Neanderthal and other human populations
  25. ↑ The Early Aurignacian in central Europe and its place in a European perspective Abteilung für Ältere Urgeschichte und Quartärökologie, The Department of Geosciences at the University of Tübingen
  26. ↑ Eurooppalaisten juuret sivu 58
  27. ↑ Lähde "Eurojuuret", Kalevi Wiik, Eurooppalaisten juuret sivu 22, kartta 2 ja sivu 58, sivu 59
  28. ↑ http://www.urgeschichte.uni-tuebingen.de/fileadmin/downloads/Conard/Teyssandieretal2006.pdf
  29. ↑ Eurojuuret sivu 50
  30. ↑ Eurojuuret sivu 55 Kartta 2, sivu 57 Kartta 4 ja sivu 58 Kartta 5
  31. ↑ Eurojuuret sivu 55, sivu 57
  32. ↑ izzn’t freezin izzit? Frozen Atlantic-Blogi 2006
  33. ↑ Banks, d'Errico Porquerolles: GARP Genetic Algorithm for Rule-Set Prediction/Application of GARP to the LGM (PDF)
  34. ↑ http://pages.globetrotter.net/peter_frost61z/European-hair-and-eye-color.htm
  35. ↑ Banks, d'Errico Porquerolles: GARP Genetic Algorithm for Rule-Set Prediction/Application of GARP to the LGM (PDF)
  36. ↑ http://www.kaltio.fi/index.php?365
  37. ↑ Hoffecker&Elias 2007, s. 113, s. 114
  38. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Hoffecker_Elias_2007_113 ei löytynyt
  39. ↑ The Enisei River of Central Siberia in the Late Pleistocene Journal of Arch. Research.
  40. ↑ Neandertals and bears, john hawks weblog
  41. ↑ Banks, d'Errico Porquerolles: GARP Genetic Algorithm for Rule-Set Prediction/Application of GARP to the LGM (PDF)
  42. ↑ http://pagesperso-orange.fr/hibiscustour/fondoc-2.htm
  43. ↑ Europe (map)
  44. ↑ Richard E.Leakey; Ihmisen jäljillä; Kirjayhtymä 1981; ISBN 951-26-2059-6; sivu 164
  45. ↑ Neandertals and bears, john hawks weblog, Friday April 17 2009 12 14 am ,Figure 2 from Sommer and Nadachowski 2006 doi:10.1111/j.1365-2907.2006.00093.x, figure
  46. ↑ Beringiar barrier Scott a. Elias XVI INQUA Congress
  47. ↑ Investigation of the relationship between permafrost distribution in NW Europe andextensive winter sea-ice cover in the North Atlantic Ocean during the cold phases of the Last Glaciation H. Renssena,b,*, J. Vandenberghe
  48. ↑ http://donsmaps.com/images/vegzonesukraine.gif
  49. ↑ The World at 18,000 Bp: High Latitudes, O. Soffer,C. Gamble;Northern Latitudes. Vol. 1,
  50. ↑ Rick Kessler: Paleoshaman/INTRODUCTION to the ICE AGE 2007.
  51. ↑ http://www.blackwell-synergy.com/doi/pdf/10.1111/j.1365-2907.2006.00093.x?cookieSet=1
  52. ↑ http://mappemonde.mgm.fr/num11/articles/art06306.html
  53. ↑ http://www.blackwell-synergy.com/doi/pdf/10.1111/j.1365-2907.2006.00093.x?cookieSet=1
  54. ↑ Burenhult 1994, s. 140

Kirjallisuutta[muokkaa]

  • Richard Leakey, Ihmisyyden synty
  • Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset
  • Jelinek, Jan: Primitive Hunters, Hamlyn 1989, IDBN 0 600 552950
  • Prehistoric Europe, Timothy Champion, Clive Gamble, Stephen Shennan, Alasdair Whittle, Academic Press London 1984, ISBN 0-12-167550-5, ISBN 0-12-167552-1 Pbk.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Myöhäispaleoliittinen_kausi&oldid=13170372