Kundan kulttuuri
Kundan kulttuuri oli kivikautinen metsästyskulttuuri noin 9000-5000 eaa. [1]. Tämä mesoliittinen kulttuuri kehittyi luultavasti puolalaisesta Swidryn peuranmetsästyskulttuurista [2], joka seurasi jääkauden jälkeisen mannerjäätikön perääntyvää reunaa kohti pohjoista. Kundan kulttuurista levittäytyi ilmeisesti asutusta myös Etelä-Suomeen Virosta tai Karjalankannakselta.
Sisällysluettelo |
Kundan kulttuurin synty ja laajuus [muokkaa]
Ennen Kundan kulttuurin muodostumista Itämeren eteläpuolella eli pääasiassa peuran metsästyksestä elantonsa saavia ryhmiä. Näille oli yhteistä kiven käsittelytekniikat, jotka liitetään Ahrensburgin kulttuuriin. Tämä kulttuuri levisi laajalle alueelle, joka alkoi lännessä Britanniasta ja loppui idässä Puolaan. Lopulta Ahrensburgin kulttuuri eriytyi joukoksi alakulttuureja, joista Brommen kulttuuri pyrki levittäytymään pohjoiseen Baltian suuntaan. [3]
Valko-Venäjän ja Puolan seuduilla vaikutti Swidryn kulttuuri, jonka jäsenet liikkuivat myös peuralaumojen perässä pohjoiseen. Kun molemmat kulttuurit alkoivat levitä Baltiaan, sulautuivat ne ilmeisesti keskenään muodostaen paikallisen Kundan kulttuurin [4][2]. Kundan kulttuurissa näkyvät voimakkaana monet Swidryn kulttuurin piirteet. [3]
Myös idempänä vaikuttaneet Butovon- ja Veretjen kulttuurit ovat myös Swidryn kulttuurista eriytyneitä mesoliittisia kulttuureja [2]. Näiden elinpiirit sijaitsevat toisistaan erillään, mutta kiven käsittelytekniikat ovat samantapaista. Esineistä on joskus vaikea sanoa, mihin kulttuuriin löytö kuuluu, ellei esineen maantiede ohjaa siihen. [3]
Kundan kulttuuriin liitettäviä löytöjä on tehty alueella, joka käsittää Viron, Latvian, Liettuan, Koillis-Puolan, Valko-Venäjän pohjoisosat, Luoteis-Venäjän, Karjalankannaksen ja Etelä-Suomen. [3]
Tunnettuja asuinpaikkoja [muokkaa]
Varhaisella mesoliittisella kaudella oli käytössä Kundan kulttuurin asuinpaikkoja muun muassa Pulli (9000-8600 eaa., Viro [5]), Pärnun Lodja (Viro [6]), Kundan Lammasmäe (Viro, 8700-5000 eaa.), Veshevo 2 eli Heinjoen Tarhojenranta (Venäjä [7]), Korpilahden Antrea (Venäjä [8]), Sulagals (Latvia [9]), Zvejnieki 2 (Latvia [7]), Karaviskes 6A (Liettua [9]), Kabeliai 2 (Liettua, 9200-5000 eaa. [10]), Ristola (8600-8200 eaa., Lahti), Saarenoja 2 (n. 8600 eaa., Lappeenranta), Myllykoski (n. 8800, Orimattila [11]), Helvetinhaudanpelto (8400 eaa., Juankoski [11]). Seuraavat asuinpaikat ei ole vielä kytketty Kundan kulttuuriin: Jokivarsi 1 (n. 8900 eaa., Itä-Suomi [11]) ja Rahakangas 1 (n. 8700 eaa., Joensuu [11]).
Keskisellä mesoliittisella kaudella oli käytössä asuinpaikkoja muun muassa Kabeliai 2 (Liettua, 9200-5000 eaa. [10]), Sindi-Lodja I ja II (Viro, 7000-6500 eaa. [12]), Metsääre I (Viro, 7000-5000 eaa. [12]), Narvan Joaoru (Viro, 6500 eaa. alkaen [13]) ja Kundan Lammasmäe (Viro, 8700-5000 eaa.).
Muita Kundan kulttuuriin viittaavia löytöjä on tehty ainakin seuraavilla asuinpaikoilla: (Virossa [9]) Lepakose, Navesti, Moksi, Siimusaari, Umbus, Vortsjärven saari, Narva Siyvertsi, Vihasoo, Valge-Risti, Kõpu, Ruhnu, Võhma, Pahapili, Leie Lohu, Lalsi III, Oiu I ja II ja Ridaküla; (Venäjällä) Velizh, Luga ja Tyrvala; (Liettuassa) Pasieniai; (Puolassa) Tłokowo ja Ełk; (Valko-Venäjällä) Polotsk piiri (kaksi asuinpaikkaa) ja Verkhnedvinsk alue (yksi asuinpaikka).
Asumukset ja asuinpaikan valinta [muokkaa]
Asuinpaikat valittiin käytännöllisesti läheltä vettä ja ravintoa. Virossa mesoliittiset asuinpaikat sijaitsivat jokien ja järvien rannoilla. Myöhemmin asuttiin myös merenrannikolla. Vesistöä käytettiin myös liikkumiseen. [14]
Mesoliittisten asuinpaikkojen asumuksia ei Kundan kulttuurissa tunneta kovinkaan monta. Kiinteänkin asumuksen rakennustarvikkeet olivat pääosin orgaanista materiaalia ja ne lahosivat käytön jälkeen pian pois. Ainoastaan nuotion kivetykset, nokimaa, poltetut paalunjäljet ja mahdolliset perustukset säilyvät. Asumuksen paikan voi epäsuorasti havaita myös kiven työstämisestä maahan pudonneista iskoksista. [15]
Liettuassa on havaittu asumuspainanteita varhaiselta mesoliittiselta kaudelta asti. Asumuksen kohdalta kaivetaan loivasti syvenevä kuoppa, joka toimii maalattiana. Lattian pinta-ala oli yleensä noin 20-40 neliömetriä. [15]
Tämän ylle pystytetään kattorakennelma, jonka materiaaleja ei tunneta. Ilmeisesti käytettiin nahkoja, turvetta tai tuohta (boreaalinen kausi). Katto saatettiin tukea paalutuksella. Keskelle asumusta sijaitsee usein nuotiopaikka. Tällaisia olivat useimmat Liettuan kivikauden asumukset. [15]
Liikkuva elämäntapa suosi kevyiden rakennelmien käyttöä. Väliaikaisen leirin pystyttämisessä ei kaivettu asumuksen pohjaa varten kuoppaa. Jos asumuksen tyyppinä käytettiin kotaa, jäi sen purkamisen jälkeen maahan jäljet nuotiosta ja iskoksista. Tällaista asumusta on maastossa vaikea havaita. [15]
Haudat ja kalmistot [muokkaa]
Kundan kulttuuriin liittyvät haudat sijaitsevat aina asuinpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.
Viron Kivisaaressa Võtsjärven rannalta on dokumentoitu 20 hautaa ja paljon kyntämisen levittämiä ihmisluita. Osteologien mukaan vainajat olivat 2-35-vuotiaita lapsia, miehiä ja naisia. Heidät haudattiin suorana, kädet sivuille asetettuna ja vaatetettuina. Virolaisissa haudoissa ei ole havaittu punamultaa. [16]
Latvian Zvejniekin pitkäaikaisella asuinpaikalla on tutkittu yli 300 hautaa, joista noin 100 kuuluu mesoliittiseen kauteen. Vanhin ajoitus lienee 7150 eaa. Vainajat haudattiin suorana, usein selällään makaavana, mahdollisesti käärittynä nahkaan tai raajat sidottuna, kivillä katettuna, punamultaan petettynä, vaatteisiinsa puettuina, korut vaatteisiin ommeltuna, työ- ja metsästysvälineillä sekä ruoka-antimilla varustettuna. Vainajien ilmeisesti uskottiin jatkavan elämää kuolemansa jälkeenkin. [16]
Lähteet [muokkaa]
- Kriiska, Aivar & Tvauri Andres: Viron esihistoria. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 978-951-746-879-4.
- Rankama, Tuija (toimittaja): Mesolithic Interfaces: Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia. Saarijärvi: The Archaeological Society of Finland, 2011. ISBN 978-952-67594-0-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2011). (englanniksi)
- Ostrauskas Tomas: On the Genesis of Kunda Culture – A Sorokin’s Hypothesis, comments (pdf) 2002. Archaeologiia Baltiva. (englanniksi)
- Kriiska, Aivar: Stone Age Settlement And Economic Processes In The Estonian Coastal Area And Islands, julkaisussa Coastal Estonia. Recent Advances in Environmental and Cultural History. PACT 51., s. 359-369. Rixensart, 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.11.2011). (englanniksi)
- Grinkevičiūtė, Augustina: Buildings By Data From Stone Age Settlemants In Lithuania Lietuvos Archeologijawww.istorija.lt. 2005. Lietuvos istorijos institutas. (englanniksi)
- Viitteet
- ↑ Kriiska, Aivar & Tvauri Andres, 2007, s.9
- ↑ a b c Ostrauskas Tomas, 2002
- ↑ a b c d Kriiska, Aivar & Tvauri Andres, 2007, s. 13-15 ja 34-36
- ↑ http://www.istorija.lt/la/satavicius2005en.html Swiderian culture in Lithuania
- ↑ Kriiska, Aivar, 1996
- ↑ http://www.mikroliitti.fi/kuurmanp/esipuhe.htm Mikroliitti OY, Sarenoja 2 selostuksen esipuhe
- ↑ a b Rankama, Tuija (toimittaja), Mesolithic Interface, 2011, s. 15
- ↑ http://www.mikroliitti.fi/gallmj/vkasp9.htm Mikroliitti OY esittelysivu
- ↑ a b c Kriiska, Aivar & Tvauri Andres, 2007, s. 19, 24, 26-29, 39, 42
- ↑ a b http://www.minfolit.lt/arch/14501/14647.pdf Tomas Ostrauskas: Kabeliai 2 Stone Age Site
- ↑ a b c d Rankama, Tuija (toimittaja), Mesolithic Interface, 2011, s. 23, taulukko 8, s. 120, taulukko 6
- ↑ a b Rankama, Tuija (toimittaja), Mesolithic Interface, 2011, s.67, taulukko 2
- ↑ http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/kultt/vk/kriiska/tekstid/02.html Joaorun mesoliittinen asuinpaikka
- ↑ Kriiska, Aivar & Tvauri Andres, 2007, s. 21
- ↑ a b c d Grinkevičiūtė, Augustina, 2002
- ↑ a b Kriiska, Aivar & Tvauri Andres, 2007, s. 31-33
Katso myös [muokkaa]
- Egidijus Šatavičius: Brommian (Lyngby) Finds In Lithuania
- Suomessa samanaikainen Suomusjärven kulttuuri
Sivulta puuttuu