Liettua

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liettuan tasavalta
Lietuvos Respublika
Liettuan lippu Liettuan vaakuna
lippu vaakuna

Liettuan sijainti Euroopan unionin alueella

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Dalia Grybauskaitė
Algirdas Butkevičius

Pääkaupunki Vilna
54°41′N, 25°17′E

Muita kaupunkeja Kaunas, Klaipėda, Šiauliai, Panevėžys

Pinta-ala
– yhteensä 65 302[1] km² (sijalla 120)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2013) 2,972 mij.[2] (sijalla 135 (noin))
– väestötiheys 45,5 / km²
– väestönkasvu -1,0[2] % (2013)

Viralliset kielet liettuan kieli

Valuutta liti (LTL)

BKT (2011) sijalla 81
– yhteensä 30,8 miljardia EUR[3]
– per asukas 10 120 EUR [3][4]

HDI (2010) 0,783[5] (sijalla 44)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,2[6] %
– teollisuus 28[6] %
– palvelut 68,8[6] %

Aikavyöhyke +2
– kesäaika UTC+3

Itsenäisyys
 – julistautui
 – tunnustettu
 – uudelleen

 Neuvosto-Venäjästä
16. helmikuuta 1918
12. heinäkuuta 1920
Neuvostoliitosta 11. maaliskuuta 1990

– ajoneuvot: LT
– lentokoneet: LY

Kansainvälinen
suuntanumero
+370

Motto Vienybė težydi (Anna yhtenäisyyden kukoistaa)

Kansallislaulu Tautiška giesmė

Liettuan tasavalta (liett. Lietuvos Respublika) eli Liettua (liett. Lietuva) on valtio Itämeren itärannalla Euroopassa. Liettuan asukasluku on 3,0 miljoonaa ja maan pääkaupunki on Vilna.

Nykyisen Liettuan aluetta ovat hallinneet vuosisatojen varrella myös puolalaiset, saksalaiset ja venäläiset. Vuosina 1940–1941 ja 1944–1991 maa oli osa Neuvostoliittoa Liettuan sosialistisena neuvostotasavaltana. Liettuan uusi itsenäisyys tunnustettiin vuonna 1991. Vuonna 2004 Liettua liittyi Natoon ja Euroopan unioniin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liettuan maantiede
Maailmanperinnekohde Kuurinkynnään hiekkadyynejä.

Liettua rajoittuu pohjoisessa Latviaan, idässä Valko-Venäjään, etelässä Puolaan ja Venäjään (Kaliningradin alue). Länsiraja kulkee Itämerellä. Liettua on pinta-alallaan 65 300 km² suurin Baltian maista. Tämä vastaa noin viidesosaa Suomen pinta-alasta. Merenrantaa Liettualla on tarkastelutavasta riippuen 90 kilometriä[6][7] tai enemmän.[8][9] Liettuan korkein kohta, Aukstojas, on 293,8 m merenpinnan yläpuolella.[7] Liettuan pisin joki on Valko-Venäjän puolelta alkava 917 kilometriä pitkä Nemunas (Niemen).[10]

Liettua on suurimmaksi osaksi alankoja, soita ja metsiä.[11] Liettuan järvet sijoittuvat suurimmalta osin ylänköalueille. Yli 0,5 hehtaarin kokoisia järviä on yhteensä 2 830 ja ne peittävät 880 neliökilometrin alueen. Järvistä suurin on 44,79 neliökilometrin laajuinen Druksiai.[7] Suurin saari on Kaliningradin alueen pohjoispuolella Nemunasin suiston suojelualueella sijaitseva, tulvistaan ja linnustostaan tunnettu Rusnė (noin 48 km2).[12]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trakain historiallinen kansallispuisto ympäröi Trakain linnan ympäristöä.

Liettua kuuluu luonnonmaantieteellisesti lauhkean vyöhykkeen sekametsäalueeseen. Metsät peittävät 31,3 prosenttia maa-alasta.[13] Noin 70 % metsistä on talousmetsää. Havupuiden osuus metsien puustosta on hiukan yli puolet, yleisimpänä mänty.[14]

Liettuan viidestä kansallispuistosta vanhin on vuonna 1974 perustettu Aukštaitijan kansallispuisto, jossa suojellaan vanhoja metsiä. Kuurinkynnään kansallispuisto muodostuu kapeasta hiekkakannaksesta. Trakaissa suojellaan järvimaiseman lisäksi historiallisia kohteita.[15]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palangan uimarantaa. Liettuan rannikkoseudulla aurinko paistaa useammin kuin maan itäosissa.

Liettuan ilmasto on lauhkea. Kesällä on lämmintä, eniten sataa elokuussa. Talvella saattaa olla purevan kylmää, jos vallitseva ilmavirtaus tulee Venäjän sisäosista.[16]

Vuoden keskilämpötila oli vuosien 1961–1990 mittausten mukaan Vilnassa 6,0 °C. Keskilämpötila on korkeimmillaan rannikon Kuurinkynnäällä (Nidassa runsas 7,2 °C) ja sisämaassa se vaihtelee välillä 5,5–6,5 °C. Kuurinkynnään Nidassa tammikuun keskilämpötila oli -3,2 °C ja heinäkuun 17,2 °C, Vilnassa on taas tammikuussa keskimäärin -6,1 °C ja heinäkuussa 16,9 °C.[17][18][19] Kylmimmillään Liettuassa on ollut 42,9 astetta pakkasta (Utena 1.2.1956) ja kuumimmillaan lämpöä on riittänyt 37,5 celsiusastetta (Zarasai 30.7.1994).[20]

Keskimääräinen vuosisademäärä oli vuosien 1961–1990 havaintojen perusteella välillä 550–850 millimetriä. Rannikolla ja maan länsiosissa satoi keskimäärin 700–850 ja maan keski- ja itäosissa 550–750 milliä vuodessa.[21] Enimmillään vuorokaudessa on satanut 250 millimetriä (Dusetos 2.7.1980) ja vuodessa 1 109,2 millimetriä (Šilutė, 1981).[20] Aurinko paistaa tilastojen valossa rannikolla enemmän (keskimäärin 1 800–1 900 tuntia vuodessa) kuin maan itäosissa (1 650–1 700 tuntia).[22]

Vilnan ilmasto Tam Hel Maa Huh Tou Kes Hei Elo Syy Lok Mar Jou Vuosi
Ylin lämpötila vuosina 1777–1990 (°C) 8,5 14,4 19,8 27,6 31,8 33,4 35,4 34,4 29,8 24,5 14,9 10,5 35,4
Vrk:n ylin lämpötila keskimäärin (°C) −3,5 −1,7 3,3 10,7 18,2 21,1 22,1 21,6 16,4 10,2 3,5 −0,5 10,2
Keskilämpötila (°C) −6,1 −4,8 −0,6 5,7 12,5 15,8 16,9 16,3 11,6 6,6 1,2 −2,0 6,0
Vrk:n alin lämpötila keskimäärin (°C) −8,7 −7,6 −3,8 1,6 7,5 10,8 12,3 11,5 7,7 3,4 −0,9 −5,2 2,2
Alin lämpötila vuosina 1777–1990 (°C) −37,2 −35,8 −29,6 −14,1 −3,6 0,0 3,5 1,0 −4,8 −14,4 −22,5 −30,5 −37,2
Sademäärä (mm) 41 38 39 46 62 77 78 72 65 53 57 55 683,0
Lähde: NOAA. Tiedot normaalikaudelta 1961–1990 sääasemalta 26730 Vilnius.[18]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liettuan historia

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat merkit ihmisasutuksesta Liettuassa ovat Kernavėn alueella, varhaiselta kivikaudelta 8 000–9 000 eaa.[23] Balttilaiset heimot asettuivat nykyisen Liettuan alueelle 600–100-luvuilla eaa. Nykyiset latvialaiset ja liettualaiset ovat heidän jälkeläisiään. Ensimmäinen maininta Liettuasta sen omalla nimellä on vuodelta 1009 Quedlinburgin luostarin aikakirjoissa.[24]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan kehitysvaiheita. Jo 1260-luvulla Liettua käsitti suuret osat Liettuan ja Valko-Venäjän nykyalueista. 1400-luvun Liettuan suuriruhtinaskunta oli myöhäiskeskiajan suurvalta. Vuoden 1569 tienoilla laajat eteläiset osat siirtyivät Puolalle.

Liettuan valtion historia alkaa 1260-luvulta, jolloin heimot yhdistyivät kuningas Mindaugasin johdolla vastustaman Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan.[25] Liettuan suuriruhtinaskunta kasvoi ajan myötä merkittäväksi monikulttuuriseksi valtioksi, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta.[25] Liettua säilytti muinaisuskoaan pisimpään Euroopan valtioista. Valtiosta tuli kristitty vasta 1300-luvun lopulla, kun suuriruhtinas Jogaila nousi vuoden 1385 Krevan unioniin liittyvän avioliiton kautta Puolan kuningas Jagelloksi ja määräsi oman kansansa ottamaan kristillisen kasteen.[26] Kansan pariin kristinusko levisi laajemmin parin seuraavan vuosisadan kuluessa. Jogailan seuraajansa, suuriruhtinas Vytautas Suuri voitti Saksalaisen ritarikunnan vuonna 1410 Tannenbergissa, ja maa välttyi saksalaisvallalta. Nyky-Liettuan lounaiskulma oli Liettuan suuriruhtinaskunnan suuruuden vuosina kuitenkin osa Preussia.

Uusi aika: Puola-Liettuan ja Venäjän keisarikunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan alueellinen jako Venäjän keisarikunnan aikana 1867-1914.

Puolan kuningas Sigismund II pyrki siirtämään Liettuan suuriruhtinaskunnan eteläosia osaksi Puolaa sopimalla tästä paikallisten ruhtinaitten kanssa. Lublinin unionissa vuonna 1569 Liettua ja Puola yhdistyivät myös juridisesti ja muodostivat Puola-Liettuan valtioliiton. Valtioliiton pääkaupunki oli Krakovassa, mutta siirtyi 1500–1600-luvun taitteessa Varsovaan. Katolinen kirkko ja puolalaistuva aatelisto levittivät puolalaista kulttuuria ja yhteiskuntajärjestystä. Liettuan kieli menetti asemaansa ja länsieurooppalaiset kulttuurivaikutteet levisivät maahan.[25]

Pohjan sodan aikana (1655–1661) Liettua ja sen talous kärsivät Ruotsin armeijan tuhoista. Ennen kuin niistä ehdittiin toipua, alkoi suuri Pohjan sota (1700–1721). Sota, rutto ja nälänhätä surmasivat merkittävän osan maan väestöstä.[27]

Puolan ja Liettuan unioni säilyi Puolan kolmanteen jakoon vuoteen 1795, jolloin Liettua liitettiin pääosin Venäjän keisarikuntaan. Lounaisin osa eli nykyisen Klaipėdan ympäristö liitettiin Preussiin. Liettuaa venäläistettiin 1863–1904, jolloin muun muassa Vilnan yliopisto suljettiin, liettuankielinen lehdistö ja kirjallisuus kiellettiin. Venäläistoimia vastustettiin ankarasti, ja lapsia opetettiin salaa liettuan kielellä kotikouluissa.[28] Monet lähtivät ulkomaille: vuosina 1868–1914 maasta muutti noin 635 000 henkeä eli viidennes väestöstä.[29] Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Vilnaan valittu Liettuan kansalliskokous vaati turhaan itsehallintoa.[25]

1900-luvulta nykyhetkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat.

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset valloittivat suurimman osan Liettuaa vuonna 1915.[30] Helmikuussa 1918 Liettuan kuningaskunta julistautui itsenäiseksi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Liettuasta tuli kuitenkin jo marraskuussa tasavalta.[31] Liettua puolusti vuosina 1918–1920 itsenäisyyttään sotimalla Puolaa, Venäjää ja Saksan tukemaa Bermondt-Avalovin armeijaa vastaan. Liettua ja Neuvosto-Venäjä solmivat Moskovassa 12. heinäkuuta 1920, Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan ollessa vielä käynnissä, rauhansopimuksen ja tunnustivat toisensa. Liettua menetti Venäjän sille luovuttaman Vilnan ympäristöineen, kun alue liitettiin Puolaan vuoden 1920 lopulla.[32] Kaunasista tuli Liettuan tilapäinen pääkaupunki.[24]

Aikaisemmin Saksaan kuulunut Klaipėdan eli Memelin alue oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskan hallinnassa.[32] Liettua lähetti 1 400 miehen armeijan rauhoittamaan alueen järjestettyään siellä ensin kapinan, ja Ranska ja Liettua sopivat alueen siirtymisestä Liettualle 1924.[33]

Maailmansotien välisen Liettuan tärkein poliitikko oli Antanas Smetona, joka toimi maan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920, ja uudelleen vuoden 1926 sotilasvallankaappauksesta aina vuoteen 1940 asti.[34]

Molotov-Ribbentrop -sopimuksen mukaisesti Liettua kuului Neuvostoliiton etupiiriin.[24] Neuvostoliitto pakotti syksyllä 1939 Liettuan luovuttamaan sotilastukikohtia, joihin sijoitettiin 20 000 sotilasta. Vastineeksi sopimuksesta Liettua sai takaisin Vilnan Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan. Vilnasta tuli taas pääkaupunki, ja maa sai nykyisen itärajansa.[35]

Neuvostoliitto antoi Liettualle 14. kesäkuuta 1940 uhkavaatimuksen päästää rajoittamaton määrä joukkoja maahan. Pian tämän jälkeen Liettuasta muodostettiin Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta.[36] Saksan valtakunta miehitti Liettuan 1941 hyökättyään Neuvostoliittoon.[24] Vuosina 1941–1944 pääosa nykyisestä Liettuasta kuului siviilihallinnoltaan Saksan Ostlandin valtakunnankomissariaattiiin. Vuonna 1944 puna-armeija työnsi saksalaiset pois Liettuasta ja neuvostovalta palautui. Vastarintamiehet, niin sanotut metsäveljet vastustivat neuvostovaltaa pitkälle 1950-luvulle.[37]

Liettuan juutalaisia ja saksalainen sotilas.

Neuvostovallassa Liettuassa ehdittiin toteuttaa viljelymaiden ja yritysten kansallistaminen ja kyydittää vastustelijat Siperiaan.[37] Presidentti Antanas Smetona pakeni Yhdysvaltoihin, ja hänen Liettuaan palannut vastustajansa Augustinas Voldemaras vangittiin ja kuljetettiin Venäjälle.[34][38] On arvioitu, että vuosina 1940-1954 natsien ja neuvostojoukkojen miehitysten aikana Liettua menetti yhteensä 780 000 kansalaistaan. Saksalaiset lähettivät liettualaisia työleireille ja surmasivat 91 % maan juutalaisista. Neuvostojoukkojen vuoden 1944 valtauksen jälkeen 120 000-300 000 liettualaista surmattiin tai lähetettiin Siperiaan. Osana Liettuan integrointia Neuvostoliiton viranomaiset rohkaisivat muuttoliikettä muista neuvostotasavalloista Liettuaan.[24]

Gorbatšovin kaudella Neuvostoliitossa alkaneen perestroikan ja glasnostin myötä Liettuassa vahvistuivat kansallistunne ja itsenäisyyspyrkimykset. Kesäkuussa 1988 perustettiin kommunismin ja neuvostovallan vastainen uudistusliike Sąjūdis.[24][26] Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoutui irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta ja antoi kaiken vallan parlamentille. Helmikuun 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa.[39] Venäjän presidentti Boris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991.[40]

Liettua otettiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi 17. syyskuuta 1991. Tämän jälkeen maa lähestyi Länsi-Eurooppaa. Viimeiset Puna-armeijan joukot poistuivat maasta vuonna 1993.[24] Liettuasta tuli sekä Euroopan unionin että Naton jäsen vuonna 2004.[30]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalia Grybauskaitė on ollut Liettuan presidenttinä 12. heinäkuuta 2009 lähtien.
Liettuan parlamenttirakennus (Seimas) Vilnassa.

Liettuan tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka päämies on Liettuan presidentti,[6] Hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Liettuan presidentti toimii myös armeijan ylipäällikkönä ja johtaa ulkopolitiikkaa. Hän nimittää pääministerin, joka tarvitsee myös eduskunnan hyväksynnän. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muut ministerit, ja lisäksi johtavat virkamiehet, tuomarit ja perustuslakituomioistuimen jäsenet.[41]

Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen eduskunta, Seimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. 71 edustajaa valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, lisäksi 70 edustajaa valitaan kansallisilta listoilta.[6] Puolueilta vaaditaan 5 prosenttia maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan.[42]

Ylintä tuomiovaltaa käyttävät perustuslakituomioistuin, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin. Presidentti nimittää kaikki tuomarit.[6]

Puolustusvoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liettuan puolustusvoimat.

Liettuan puolustusvoimissa työskentelee noin 14 700 henkilöä, joista 2 220 on siviiliä.[43] Asevelvollisuudesta luovuttiin syyskuussa 2008. Puolustusvoimat jakaantuu maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin, erikoisjoukkoihin ja vapaaehtoisjoukkoihin.[44]

Läänit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan lääni- ja kuntajako.

Liettua on jaettu kymmeneen lääniin (apskritys, yksikkö - apskritis), jotka on nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu kuntia vastaaviin 43 kunnallispiiriin sekä kuntia vastaaviin kaupunkikuntiin ja kuntiin. Näitä yksiköitä on yhteensä 60.[45]

Lääni Pääkaupunki
Alytus County flag.png Alytusin lääni Coat of arms of Alytus (Lithuania).png Alytus
LTU Kauno apskritis flag.svg Kaunasin lääni KNS Coa.svg Kaunas
LTU Klaipėdos apskritis flag.svg Klaipėdan lääni Klaipeda City Arms.svg Klaipėda
Marijampole County flag.png Marijampolėn lääni Marijampole COA.svg Marijampolė
Panevezys County flag.png Panevėžysin lääni Coat of Arms of Panevezys.svg Panevėžys
Siauliai County flag.png Šiauliain lääni Coat of arms of Šiauliai Grand (Lithuania).svg Šiauliai
Taurage County flag.png Tauragėn lääni Coat of arms of Taurage (Lithuania).svg Tauragė
Telsiai County flag.png Telšiain lääni Telsiai coat of arms.png Telšiai
Utena County flag.png Utenan lääni Coat of arms of Utena (Lithuania).svg Utena
Vilnius County flag.png Vilnan lääni Grand Coat of arms of Vilnius.svg Vilna

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klaipėdan aallonmurtaja ja majakka 200 litin setelissä, joka vastaan arvoltaan 57,93 euroa
ORLEN Lietuva-yhtiön Mažeikiain öljynjalostamo on Baltian ainoa öljynjalostamo. Merkittävä osa yhtiön tuotannosta viedään ulkomaille.

Liettuan talous on siirtynyt suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja kasvanut nopeasti viime vuosikymmenenä. Maa liittyi WTO:hon ja EU:hun vuonna 2004. Maan bruttokansantuote on kasvanut vuosina 2002-2011 keskimäärin 4,5 %, joka oli Slovakian jälkeen Euroopan yhteisömaiden suurin kasvuprosentti. Lamavuonna 2009 kansantuote laski kuitenkin -14,8  %, muina jakson vuosina BKT kasvoi.[46] Vuonna 2012 BKT:n on raportoitu kasvaneen 4,1 %. Vuoden 2012 lopussa työttömyysaste oli 12,3 % (toisella tilastointitavalla 13,0 %), mikä oli runsaan prosentin edellisvuotta vähemmän.[47]

Liettuan virallinen rahayksikkö on Liettuan liti. Sen kansainvälinen valuuttakoodi on LTL.[48] Vaikka Liettuan euroon siirtymisvuotta ei vielä tiedetä, on maalle jo suunniteltu omat liettualaiset eurokolikot.[49] Litin arvo sidottiin euroon jo vuoden 2002 helmikuussa vaihtokurssilla EUR 1,00 = LTL 3,4528.[50] Keskimääräinen kuukausipalkka oli 2 232 LTL eli 647 euroa (2012 lopussa).[51]

Suuri osa kaupasta suuntautuu edelleen itään ja Keski-Eurooppaan. Vuonna 2011 tuonnin määrä oli yhteensä 78,8 miljardia litiä. Liettuan suurimmat tuontimaat olivat Venäjä (osuus 32,1 %), Saksa (10,0 %), Puola (9,1 %), Latvia (6,6 %) ja Alankomaat (5,0 %).[52]

Maan kauppatase oli vahvasti alijäämäinen, sillä vuoden 2011 vienti oli suuruudeltaan vain 69,6 miljardia litiä. Liettuan vienti kohdistui erityisesti Venäjälle (16,6 %), Latviaan (10,2 %), Saksaan (9,3 %), Puolaan (6,9 %), Viroon (6,6 %), Alankomaihin (6,1 %) ja Valko-Venäjälle (5,2 %).[52] Viennin merkittävimmät tuoteryhmät ovat poltto- ja voiteluaineet (26,0 mrd. litiä eli 33,0 %), koneet ja kulkuneuvot 21,3 % sekä kemikaalit ja niihin liittyvät tuotteet 12,9 %.[52]

Suomen osuus Liettuan ulkomaankaupan tuonnista oli 2,1 % (1 644,1 milj. LTL) ja viennistä 1,3 % (931,2 milj. LTL).[52] Suomalaisyritykset ovat toimineet erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan sekä valmistusteollisuuden aloilla. Esimerkiksi Neste Oililla on maassa yli 50 huoltamoa, Rautakesko omistaa liettualaisen Senukai-rautakauppaketjun ja S-ryhmän Prisma-tavaratalot ovat merkittävä vähittäiskaupan toimija.

Vuonna 2011 inflaatio 4,1 %.[6] Maatalous työllistää 14 % työvoimasta ja tuottaa 3,3 % kansantuotteesta. Sen tuotteita ovat vilja, peruna, sokerijuurikas ja vihannekset.[6]

Energiatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilisia polttoaineita käyttävä 1800 MW:n Elektrėnain voimala on Liettuan suurin voimalaitos. Se on osa Lietuvos Energija -yhtiötä.

Liettuan sähköntuotanto koki suuria muutoksia, kun keskeisessä asemassa ollut Ignalinan ydinvoimala suljettiin vuoden 2009 lopussa.[53] Vielä vuonna 2004 maa oli Euroopan 27 maasta toiseksi hiilidioksiditehokkain. Silloin ydinvoimalla tuotettiin 78 % ja uusiutuvilla lähteillä 15 % maan omasta energiantuotannosta. Maa tuo öljyä ja maakaasua Venäjältä.[54] Nykyisin maan suurin voimala on raskasta polttoöljyä ja maakaasua käyttävä Elektrėnain voimala (1 800 MW). Ignalinan sulkemisen jälkeen Liettua on myös tuonut sähköä ulkomailta. Liettuan vuonna 2010 hyväksytyn, vuoteen 2050 ulottuvan energiapoliittisen strategian tavoitteena on saavuttaa energiaomavaraisuus vuoteen 2020 mennessä. Strategiapaperin mukaan energian maahantuontia monipuolistetaan, markkinoita vapautetaan ja kotimaan energiatarpeiden täyttämiseksi luodaan riittävä tuotantokapasiteetti. Tarkoituksena on strategiapaperin mukaan ryhtyä tuottamaan sähköä uudella Visaginasin ydinvoimalalla ja uudistuvilla energianlähteillä.[55] Vuonna 2013 avattiin esimerkiksi Fortumin toimittama, yhdyskuntajätettä hyödyntämään pystyvä Klaipėdan voimalaitos.[56][57] Liettua sopi myös sähkönsiirron kantaverkon yhdistämisestä Puolan kantaverkkoon vuoteen 2015 mennessä LitPolLink-siirtoyhteydellä. Tällä parannetaan sähkövarmuutta. Ennestään Liettuasta oli kantaverkkoyhteys pohjoiseen (Latviaan ja Viroon) sekä itään (Valko-Venäjän ja Venäjän suuntaan).[58]

Strategian mukaisesti Liettua allekirjoitti vuonna 2011 yhteistyösopimuksen amerikkalaisen energiayhtiön kanssa maakaasun toimittamisesta vuodesta 2015 alkaen 30 % maakaasun tuontia ja jakelua hallinneen venäläisyhtiö Gazpromin hintatasoa edullisemmin. Kaasu tuotaisiin maahan nesteytettynä meriteitse. Tätä varten Klaipėdaan on rakenteilla LNG-terminaali, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2014 loppuun mennessä.[59] Liettuan parlamentti päätti kesällä 2012 myös velvoittaa maakaasun maahantuojat ohjaamaan vähintään 25 % Liettuassa käytettävän kaasun tuonnistaan uuden kaasuterminaalin kautta. Osin Gazpromin omistama kaasun myynti- jakeluyhtiö Lietuvos Dujos päätettiin lain voimalla jakaa vuonna 2014 aikana erillisiksi jakelu- ja myyntiyhtiöiksi. Näin useat kaasuntoimittajat voivat jatkossa käyttää samaa maakaasun siirtoputkistoa.[60]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuassa on kuusi eurooppatietä
Liettuan rautateiden sähköjunayksikköjä Kaunasin rautatieasemalla (2010)
Klaipėdan satamanostureita ja irtolastialus. Klaipėdassa laivataan vuosittain esimerkiksi useita tonneja ensin rautateitse Liettuan läpi kuljetettua valkovenäläistä lannoitetta.
Valtatien A1 (E 85) osuus Kaunasista Vilnaan on Liettuan tärkeimpiä valtatieosuuksia. Täta kautta kulkee rekkaliikenne myös Vilnasta Klaipėdan satamaan.

Liettuassa on 86 lentokenttää,[6] joista kolme on kansainvälistä siviililentoasemaa: Vilna (2 029 tuhatta matkustajaa vuonna 2012), Kaunas (830 tuhatta matkustajaa / 2012) ja Palanga (128 tuhatta matkustajaa / 2012).[61][62][63]

Rautatietä on 1 767 km.[6] Kotimaanliikenteestä vastaa Liettuan rautatiet, joka liikennöi tiheästi esimerkiksi Vilnan ja Kaunasin asemien väliä. Liettuan rautateiden henkilöliikenteessä matkusti vuonna 2011 kaikkiaan 4,7 miljoonaa matkustajaa. Tästä 3,9 miljoonaa oli kotimaan liikenteen ja 0,9 miljoonaa ulkomaanliikenteen matkustajia.[64] Ulkomaanliikennettä Liettuaan tai sen kautta esimerkiksi Moskovaan, Pietariin ja Kaliningradiin operoi lisäksi Venäjän rautatiet. Valko-Venäjän rautateiden ajaa muutamia junavuoroja Minskiin. Junamatka Vilnasta Moskovaan voi kestää 15 tuntia, Pietariin 20 tuntia ja Varsovaan 12 tuntia.[65] EU-maiden välistä junaliikennettä Varsovan, Kaunasin, Riian ja Tallinnan välillä pyrkii merkittävästi nopeuttamaan ja lisäämään Rail Baltica-ratahanke 2020-luvulle tultaessa; hankkeen suunnittelu on meneillään.

Liettuassa rautateitse kuljetettu rahtimäärä ylittää vuositasolla maantiekuljetusten määrän. Vuonna 2011 Liettuan rautatiet kuljetti yhteensä 52,3 miljoonaa tonnia rahtia. Rahdista 36 % liittyi tuontiin, 29 % maan sisäiseen liikenteeseen, 25 % kauttakulkuliikenteeseen, ja 10 % vientiin. Liettuan ohella maan rautatieverkko on merkittävä kuljetusväylä myös Valko-Venäjän, Venäjän, Ukrainan, Puolan ja Kazakstanin kaupalle.[64]

Maantieverkko on pääosin hyväkuntoinen. Päällystettyä maantietä 71 563 km.[6] Kaupungeissa, sekä suurimpien asutuskeskusten välillä toimii linja-autojen reittiliikenne.[66] Henkilöautoistumisaste on silti korkea. Asukaslukuun suhteutettuna Liettuassa vuonna 2009 enemmän henkilöautoja kuin missään sen naapurimaissa tai Pohjoismaassa: 537 kappaletta tuhatta asukasta kohden eli hieman Suomea enemmän.[67] Valtatieyhteyksistä kuusi keskeisintä kuuluu eurooppatieverkkoon. Näistä väylistä Helsingin, Tallinnan ja Riian kautta Kaunasiin johtava Via Baltica (E67) on monelle suomalaiselle tuttu reitti Liettuaan ja edelleen Varsovaan. Muita eurooppateitä ovat esimerkiksi E28 (BerliiniGdanskKaliningrad–Kybartai–Vilna–Minsk) ja E85: Klaipėda–Kaunas–Vilna–LidaBukarest).[66]

Liettuan suurin satama Klaipėda kuuluu rahtimääriltään Itämeren kymmenen suurimman sataman joukkoon. Merkittävä on myös Būtingėn öljyterminaali, jonne tuotu öljy jatkaa öljyputkea pitkin noin 90 kilometriä sisämaahan Mažeikiain öljynjalostamolle. Vesiväyliä on 441 km,[6] Neumunasin varrella on muutamia jokisatamia, esimerkiksi Kaunasissa.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallispukuun ja meripihkakoruihin pukeutuneita tyttöjä Kaunasissa
Koululaisia alueensa kansallispuvuissa.

Liettuan vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maassa asui yhteensä 3 043 429 henkeä. Naisia väestöstä oli 53,9 ja miehiä 46,1 prosenttia. Kaupunkilaisiksi heistä luokiteltiin 66,7 % (2 031 211 henkeä) ja maaseudun asukkaiksi 33,3 % (1 012 218). Väestönlaskennan mukaan 99,3 prosenttia maan asukkaista oli Liettuan kansalaisia.[4]

Liettuan kieli on maan ainoa virallinen kieli.

Väkiluvun kehitys ja elinaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 maaliskuussa Liettuan väestö oli vähentymässä vauhdilla 1,0 % edellisvuoteen verrattuna. Väkiluvuksi arvioitiin tuolloin 2,972 miljoonaa.[2] Negatiivinen kehitys on jatkunut useiden vuosien ajan.[68] Suhteellisen korkean syntyvyyden takia väestön ikääntyminen ei ole samanlainen ongelma kuin muissa Baltian maissa. Tätä on selitetty roomalaiskatolisuudella ja etnisellä homogeenisyydellä.[69] Vuonna 2012 maassa syntyi 9,34 lasta tuhatta asukasta kohti.[6] Maastamuutto on yleistä: viimeisten sadan vuoden aikana vain yhdestä Euroopan maasta eli Irlannista on muuttanut väkilukuun suhteutunutta enemmän ihmisiä ulkomaille kuin Liettuasta. Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisesti Britanniaan ja Irlantiin.[70]

Liettualaisten elinajanodote vuonna 2012 oli 75,55 vuotta, naisilla selvästi korkeampi (80,66) kuin miehillä (70,72 vuotta).[6] Vuosina 2001–2003 Liettuassa tehtiin suhteellisesti eniten itsemurhia Euroopassa.[71] itsemurha on viidenneksi yleisin kuolinsyy erilaisten sydänvaivojen, keuhkosyövän ja maksasairauksien jälkeen.[72]

Etninen jakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiaan 84,2 % Liettuan väestöstä on kansallisuudeltaan liettualaisia. Suurimmat etniset vähemmistöryhmät ovat puolalaiset (6,6 %) venäläiset (5,8 %), valkovenäläiset (1,2 %) ja ukrainalaiset (0,5 %).[4] Puolalaiset ovat keskittyneet Liettuan kaakkoisosiin, Vilnan lääniin. Venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset ovat keskittyneet Vilnaan, Klaipėdaan sekä Utenan lääniin.[4] Utenan läänin Visaginasin kaupungissa he ovat muodostaneet jopa enemmistön työväestöstä; tähän Ignalinan ydinvoimalan henkilöstölle perustettuun kaupunkiin muutti Neuvostoliiton aikana runsaasti ydinvoimalatyöntekijöitä.[73]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilnan katedraali kellotorneineen
Vilnan yliopiston (1579) kirkko muistuttaa oppilaitoksen katolisesta syntyhistoriasta.

Liettuan uskonnollisista ryhmistä suurin on katolilaisuus, johon kuului vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 77,2 prosenttia väestöstä. Uskonnottomia oli 6,1 %, ortodokseja 4,1 %, vanhauskoisia 0,8 %, luterilaisia 0,6 %, reformisteja 0,2 % ja muihin uskontokuntiin kuului 0,9 % väestöstä. 10,0 prosenttia väestönlaskentaan osallistuneista ei kertonut uskontoaan. Etninen tausta näkyi uskonnollisessa suuntautumisessa selvästi. Liettuan puolalaisista 88,6 % oli katolisia. Venäläisistä taas 51,5 % oli ortodokseja, 11,9 % katolisia ja uskonnottomia 11,6 %.[4] Liettuassa toimii myös esikristillistä uskontoa elvyttävä, uuspakanallinen Romuva-liike.[74]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuassa koulunkäynti alkaa seitsemänvuotiaana neljävuotisessa alakoulussa ja jatkuu kuusivuotisessa yläkoulussa, joka jakaantuu kahteen kolmevuotiseen osaan. Alakoulussa ei anneta numeroarvosanoja. Yläkoulussa opiskellaan kahta vierasta kieltä, joista yleisimpiä ovat englanti, saksa ja ranska. Esikoulun käyminen kuusivuotiaana ei ole pakollista mutta valtio takaa siihen mahdollisuuden. Maassa toimii 21 yliopistoa, joista 15 on valtion rahoittamia.[75]

Yliopistoista vanhin ja Liettuan historiassa keskeisin on vuonna 1579 perustettu Vilnan yliopisto. Sen taustalla oli 1569 Vilnan katolisen piispan kutsumien jesuiittojen vuonna 1570 käynnistämä jesuiittakollegio. Jesuiitat kutsuttiin maahan uskonpuhdistuksen vastavoimaksi. Maahan oli jopa yritetty perustaa protestanttista yliopistoa. Jesuiittakoulussa sadat aatelisperheiden lapset (1587 jo 700 opiskelijaa) saivat katolisen pohjakoulutuksen. Tämän täydentämiseksi jesuiitat kysyivät Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas Stefan Batoryltä luvan yliopiston perustamiseen. Paavi vahvisti kuninkaan luvan ja Vilnan yliopisto sai alkunsa.[76]

Nykyaikana muita keskeisiä liettualaisia yliopistoja ovat muun muassa Kaunasin teknillinen yliopisto, Klaipėdan yliopisto, Liettuan terveystieteiden yliopisto (Kaunas), Mykolas Romeris yliopisto (Vilna), Šiauliain yliopisto, Vilnan Gediminasin teknillinen yliopisto ja Vytautas Suuren yliopisto (Kaunas).

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan suurimmat kaupungit
Kaupungin asukasluku
  > 100 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
Liettuan kartta

Taulukossa on lueteltu Liettuan 15 suurinta kaupunkia vuoden 2012 alun asukaslukuineen. Kaupunkien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.[77]

Kaupunki Lääni Väkiluku
2012[77]
Grand Coat of arms of Vilnius.png Vilna Vilnan lääni &&&&&&&&&0523050.&&&&00523 050
Kaunas city COA.png Kaunas Kaunasin lääni &&&&&&&&&0311148.&&&&00311 148
Coat of arms of Klaipeda (Lithuania).png Klaipėda Klaipėdan lääni &&&&&&&&&0160361.&&&&00160 361
Siauliai city COA.gif Šiauliai Šiauliain lääni &&&&&&&&&0107875.&&&&00107 875
Coat of Arms of Panevezys.svg Panevėžys Panevėžysin lääni &&&&&&&&&&098612.&&&&0098 612
Coat of arms of Alytus (Lithuania).svg Alytus Alytusin lääni &&&&&&&&&&058616.&&&&0058 616
Marijampole COA.gif Marijampolė Marijampolėn lääni &&&&&&&&&&040388.&&&&0040 388
Mazeikiai COA.gif Mažeikiai Telšiain lääni &&&&&&&&&&036700.&&&&0036 700
Coat of arms of Jonava (Lithuania).svg Jonava Kaunasin lääni &&&&&&&&&&030224.&&&&0030 224
Utena COA.gif Utena Utenan lääni &&&&&&&&&&028622.&&&&0028 622
Kedainiai COA.gif Kėdainiai Kaunasin lääni &&&&&&&&&&026357.&&&&0026 357
Telsiai COA.gif Telšiai Telšiain lääni &&&&&&&&&&025271.&&&&0025 271
Coat of arms of Taurage (Lithuania).svg Tauragė Tauragėn lääni &&&&&&&&&&024042.&&&&0024 042
Ukmerge COA.gif Ukmergė Vilnan lääni &&&&&&&&&&023450.&&&&0023 450
Visaginas COA.svg Visaginas Utenan lääni &&&&&&&&&&021751.&&&&0021 751

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen liettuankielinen kirja: Martynas Mažvydaksen Katekismus (1547)

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla vain vähemmistö Liettuan suuriruhtinaskunnan väestöstä oli etniseltä taustaltaan liettualaisia. Valkovenäläinen, Prahassa ensimmäiset kirjansa painanut Frantsysk Skaryna muutti vuonna 1520 Vilnaan. Vuonna 1522 hän perusti kaupunkiin Liettuan ensimmäisen kirjapainon, jossa painettiin Liettuan ensimmäinen kirja, vanhavalkovenäjän kielinen rukouskirja nimeltään Pieni matkakirja.[78][79] Ensimmäinen liettuankielellä painettu kirja oli (Catechismusa Prasty Szadei, Katekismus, 1547). Sen laati Martynas Mažvydas Königsbergin protestanttisessa yliopistokaupungissa[76] Martti Lutherin kirkkokansalle tarkoitetun Vähä Katekismuksen pohjalta. Mikalojus Daukšan kääntämä, katoliseen alkuteokseen pohjautuva, papeille ja opettajille kohdistettu Iso Katekismus ilmestyi puolestaan 1595.

Maallinen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen ilmestyi joukko sotakuvauksia, tunnetuimpana Balys Sruogan keskitysleirikuvaus.[80] Justinas Marcinkevičiusta on sanottu Liettuan kansallisrunoilijaksi. Hän on muun muassa kääntänyt Kalevalan.[81]

Musiikki ja kuvataiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikalojus Konstantinas Čiurlionis (1875-1911) on tunnetuimpia liettualaisia taiteilijoita. Hän oli jugendtyylin ja symbolismin edustaja ja toimi sekä säveltäjänä että kuvataiteilijana.[82] Liettualainen musiikkiperinne on hyvin edustettuna Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa: vuonna 2008 listalle päässeen Baltian maiden yhteiden lauluperinteen lisäksi luetteloon lisättiin vuonna 2010 liettualaiset moniääniset Sutartinė-laulut.[83][84]

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kernavėn arkeologista aluetta Neris-joen äärellä
Vilnan vanha keskusta on maailmanperintöluettelon kohde
Ristikukkula sijaitsee Šiauliain pohjoispuolella. Kukkulan risteillä muisteltiin alun perin muun muassa Puola-Liettuan kansannousujen ja Neuvostoliiton aikana menehtyneitä kansallismielisiä liettualaisia.
Rūta Meilutytė otti uintikullan Lontoon kesäolympialaisista 2012.
Hetki koripallon ystävyysottelusta Liettua-Espanja Kaunasin monitoimihallissa (Žalgiris Arena).

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Liettuasta neljä kohdetta:[85]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan kylmä ilmasto heijastuu ruokakulttuuriin, koska talvella vihannesten saati on vaikeaa ja kansa syö mielellään lämmintä ja tukevaa ruokaa. Ruokavalion perustana ovat sianliha ja savustettu liha, perunat, kaali ja punajuuret. Perinneruokiin kuuluvat kylmä punajuurikeitto šaltibarščiai ja perunasta tehdyt, raviolin tapaiset cepelinai-nyytit.[80]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan suosituin laji on koripallo. Maa on voittanut lajissa kolme olympiapronssia ja kolme Euroopan-mestaruutta. Maan tunnetuimmat koripalloilijat ovat Arvydas Sabonis, Šarūnas Jasikevičius, Arvydas Macijauskas ja Žydrūnas Ilgauskas.[86]

Liettuan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt lajin arvokisoihin. Vuoden 1924 olympialaisten jalkapalloturnaukseen maa kuitenkin osallistui.[87] Nuori Liettua ehti osallistua kaikkiaan kaksiin kesäkisoihin ja talvikisoihin vuosina 1924 ja 1928.[88]

Neuvostovuosina liettualaisten olympiamitalitili aukesi vuonna 1952 Helsingissä, kun kolme Neuvostoliiton koripallomaajoukkueen liettualaista jäsentä sai omat hopeamitalinsa. Vuosien 1952 (Helsinki) ja 1988 (Soul) välisenä aikana liettualaiset urheilijat voittivat kaikkiaan 25 kultaista, 19 hopeista ja 16 pronssista olympiamitalia osana Neuvostoliiton joukkuetta.[87]

Vuoden 1990 itsenäisyysjulistuksen jälkeen Liettua on osallistunut yhteensä kuudesti kesäolympialaisiin ja viidesti talviolympialaisiin (vuoteen 2013 mennessä). Talvikisoista maa ei ole voittanut mitaleita. Sen sijaan kesäolympialaisista on tuomisina ollut 21 mitalia, joista 6 on kultaa, 5 hopeaa ja 10 pronssia.[87][88] Liettuan tasavallan aikana menestyneimmät olympiaurheilijat ovat kolme mitalia voittaneet koripalloilija Gintaras Einikis ja kiekonheittäjä Virgilijus Alekna.[88] Kolme muutakin liettualaista koripalloilijaa on voittanut kolme olympiamitalia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Walter R. Iwaskiw, toim. Lithuania: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. Teoksen verkkoversio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About Lithuania - Geography The Official Gateway of Lithuania, lietuva.lt. Viitattu 2013-05-24. (englanniksi, liettuaksi)
  2. a b c Main socio-economic indicators of Lithuania (Taulukko sivun alaosassa, tilanne 3/2013, väestömuutoksen voi kuukauden vaihtuessa etsiä myös tietokannasta, kohdan Population yhteydestä) Statistics Lithuania. Viitattu 2013-05-25. (englanniksi, liettuaksi)
  3. a b Lietuvos statistikos metraštis - Statistical Yearbook of Lituania 2012 (pdf, noin 19 MB) (Luku 15. National Accounts, sivu 288-) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas. Viitattu 2013-05-22. (englanniksi, liettuaksi)
  4. a b c d e Lietuvos gyventojai 2011 metais: 2011 m. gyventojų surašymo rezultatai - Lithuanian 2011 Population Census in Brief (pdf) 2012. Lietuvos statistikos departamentas, stat.gov.lt. Viitattu 2013-01-09, linkki päivitetty 2013-05-25. (englanniksi, liettuaksi)
  5. HDI 2010
  6. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Lithuania CIA. (englanniksi)
  7. a b c General statistics - Geographical data Lietuvos statistikos departamentas (Statistics Lithuania), stat.gov.lt. Viitattu 2013-01-09, päivitetty 2013-05-24. (englanniksi, liettuaksi)
  8. 13. Lithuania (pdf) (Merenrannan pituus 98 km tai 262 km mainittu kappaleen 13.1. alussa) The economics of climate change adaptation in EU coastal areas, Final report. 2009. European Commission, Directorate-General for Maritime Affairs and Fisheries, ec.europa.eu. Viitattu 2013-01-09. (englanniksi)
  9. http://www.lrp.lt/en/lithuania/facts_about_lithuania.html
  10. Walter R. Iwaskiw (toim.): Topography, Drainage, and Climate Lithuania: A Country Study. U.S. Library of Congress. Viitattu 2.12.2012.
  11. Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 237. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  12. Nemunas Delta Natural Park – Venice of Lithuania best-of-european-union.eu. Viitattu 2013-05-26. (englanniksi)
  13. Jáger, L. (Ed.): COST E30 Economic integration of urban consumers' demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Lithuania. Jáger, L. (Ed.). Joensuu: Joensuun yliopisto. (englanniksi)
  14. Puulajien osuus puuston tilavuudesta v. 2000 (PDF) Keski- ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu : Liettua. Metla. Viitattu 27.4.2012.
  15. National Parks visit lithuania. 2001-2012. Travel Agency Visit Lithuania. Viitattu 1.1.2013. (englanniksi)
  16. Lithuania Country Guide BBC News
  17. Station Name: Nida, WMO Station Number: 26603 noaa.gov. Viitattu 2013-05-26. (englanniksi)
  18. a b Station Name: Vilnius, WMO Station Number:26730 noaa.gov. Viitattu 2013-05-26. (englanniksi)
  19. Climate - Air temperature Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Viitattu 2013-05-26. (englanniksi)
  20. a b Meteorologiniai rekordai Lietuvoje (Liettuan meteorologisia ennätyksiä) Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Viitattu 2013-05-26. (liettuaksi)
  21. Climate - Precipitation Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Viitattu 2013-05-26. (englanniksi)
  22. Climate - Sunshine Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Viitattu 2013-05-26. (englanniksi)
  23. History Kernavė reserve. Viitattu 5.1.2013.
  24. a b c d e f g Lithuania (11/18/11) US Department of State. Viitattu 5.1.2013.
  25. a b c d Early history Lithuania: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  26. a b Historiaa Donelaitis-seura. Viitattu 4.1.2013.
  27. Saulius Sužiedėlis: Historical Dictionary of Lithuania, s. xxv. Scarecrow Press, 2011. ISBN 9780810849143.
  28. Strazas A: Lithuania 1863-1917: Tsarist russification and the begininnings of modern Lithuanian national movement Lituanus. 1996. Viitattu 4.1.2013. (englanniksi)
  29. Lithuanian Americans (arkistoitu versio) Encarta. Viitattu 4.1.2013.
  30. a b Timeline: Lithuania BBC News. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  31. Monarchy or Republic ? Istorinė Lietuvos Respublikos Prezidentūra Kaune. Viitattu 3.12.2012.
  32. a b Independence, 1918-40 Lithuania: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  33. The Memel Insurrection in Lithuania 1923 On War. Viitattu 3.12.2012.
  34. a b Anatanas Smetona Britannica. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  35. 70th anniversary of reclaiming Vilnius 2009. Baltic Times. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  36. A. E. Senn: What Happened in Lithuania in 1940? (PDF) Lithuania Foreign Policy Review. Viitattu 3.12.2012.
  37. a b The Soviet Republic Lithuania: A Country Study. Viitattu 3.12.2012.
  38. Augustinas Voldemaras Lituanus Foundation. Viitattu 3.12.2012.
  39. On This Day 13. January BBC. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  40. Timebase 1949-1999 Documetary Showcase. Viitattu 2.12.2012.
  41. Presidential functions 2011. Office of the President of the Republic of Lithuania.. Viitattu 4.12.2012.
  42. Lithuania Seimas Parline. IPU. Viitattu 2.12.2012.
  43. Facts and Figures Ministry of National Defence Republic of Lithuania. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  44. Ministry of National Defense Republic of Lithuania Ministry of National Defence Republic of Lithuania. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  45. Counties of Lithuania Statoids. Viitattu 4.12.2012.
  46. National accounts – GDP EuroStat/ European Commission, eurostat.ec.europa.eu. Viitattu 2013-05-24. (englanniksi)
  47. Economy review Vaihtoehtoisesti Economy review of Lithuania, Fourth Quarter 2012; published in March, 2013 (pdf). Ministry of Economy of the republic of Lithuania. Viitattu 2013-05-24. (englanniksi)
  48. Valuuttakurssit – Liettuan liti (LTL) Suomen pankki. Viitattu 17.12.2012.
  49. Euro Banknotes and Coins Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  50. Exchange rates of the Litas (Maininta litan ja euron vaihtokurssin sitomisesta vuonna 2002 sivun alalaidassa) Bank of Lithuania, lb.lt. Viitattu 2013-05-24. (englanniksi)
  51. Lithuania’s average monthly wages reach 647 euros 2003-02-25. The Lithuania Tribune, lithuaniatribune.com. Viitattu 2013-05-24. (englanniksi)
  52. a b c d Lietuvos statistikos metraštis - Statistical Yearbook of Lituania 2012 (pdf, noin 19 MB) (Taulukko 19.3. Exports and imports by country, sivuilla 375-379) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas. Viitattu 2013-01-06. (englanniksi, liettuaksi)
  53. Liettuan Ignalinan ydinvoimala suljettiin onnistuneesti Helsingin Sanomat. 31.12.2009. Viitattu 11.4.2010.
  54. LITHUANIA – Energy Mix Fact Sheet (PDF) 2007. Euroopan komissio. Viitattu 17.12.2012.
  55. National Energy (Energy Independence) Strategy (PDF) 2010. Viitattu 17.12.2012.
  56. Energia ja Eurooppa esillä presidentti Niinistön valtiovierailulla Liettuassa 2013-05-14. Kokoomuksen äänenkannattaja Verkkouutuiset (Nykypäivä), verkkouutiset.fi. Viitattu 2013-05-22. (suomeksi)
  57. Presidentti Niinistö matkaa Liettuaan energia-asiassa 2013-04-30. Turun Sanomat, ts.fi. Viitattu 2013-05-22. (suomeksi)
  58. The Lithuanian LNG terminal in Klaipeda is to be operational in 2014 Centre for Eastern Studies, Warszawa, Poland, osw.waw.pl. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi)
  59. Lithuania's parliament adopts a law to build an LNG terminal near Klaipeda Centre for Eastern Studies, Warszawa, Poland, osw.waw.pl. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi)
  60. Airport statistics for 2012 year vilnius-airport.lt. Viitattu 2013-01-08. (englanniksi)
  61. Statistics - Traffic Report 2011 & 2012 kaunas-airport.lt. Viitattu 2013-01-08. (englanniksi)
  62. Palanga Airport - Traffic Report 2012 palanga-airport.lt. Viitattu 2013-01-08. (englanniksi)
  63. a b Lietuvos Geležinkeliai - 2011 annual report (pdf) 2012. Lietuvos Geležinkeliai. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi)
  64. Getting there and away Lonely Planet. 2012. Viitattu 6.1.2012. (englanniksi)
  65. a b Transport Lithunian Department of Tourism, travel.lt. Viitattu 2013-05-25. (englanniksi)
  66. Number of passenger cars per 1000 inhabitants, year 2009 unece.org. Viitattu 2013-05-25. (englanniksi)
  67. Population growth rate (%) 2000-2012 Index Mundi. Viitattu 17.12.2012.
  68. Demographic trends Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.12.2012.
  69. Liettua EU:n jäsenvaltiot. Euroopan Unioni. Viitattu 1.1.2013.
  70. Tuohinen, Petteri: Oma elämä Helsingin sanomat. 19.7.2006. Viitattu 14.2.2008.
  71. Lithuania total deaths by cause Health profile lithuania. World Health rankings. Viitattu 17.12.2012.
  72. Ethnicities in Lithuania: Introduction True Lithuania. Viitattu 14.12.2012.
  73. Romuva ECER - European Congress of Ethnic Religions. Viitattu 3.12.2012.
  74. Education in Lithuania (PDF) 2004. Ministry of Education. Viitattu 17.12.2012.
  75. a b Samalavičius, Stasys: An outline of Lithuanian history. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. ISBN 9986-017-0. (englanniksi)
  76. a b Lietuvos statistikos metraštis - Statistical Yearbook of Lituania 2012 (pdf, noin 19 MB) (Luku 2: Administative territorial division and population, sivut 33- 72, sisältäen kaupunkien väestötiedot Taulukko 2.2. Cities and towns) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas, 2012. Viitattu 2013-01-07. (englanniksi, liettuaksi)
  77. Francysk Skaryna belarus.by. Viitattu 2013-01-09. (englanniksi)
  78. Skaryna Frantsysk slounik.org. Viitattu 2013-01-09. (valkovenäjäksi)
  79. a b Culture of Lithuania Countries and their cultures. Viitattu 11.4.2012.
  80. Hannu Niemi, Liettuan kansallisrunoilija käänsi Kalevalan, Helsingin Sanomat, 23.2.2011 sivu C 4
  81. Mikalojus Konstantinas Ciurlionis 1875-1911 Metro Postcard. Viitattu 4.12.2012.
  82. Baltic song and dance celebrations Intangible Heritage Lists. 2008. Unesco. Viitattu 1.1.2013. (englanniksi)
  83. Sutartinės, Lithuanian multipart songs Intangible Heritage Lists. 2010. Unesco. Viitattu 1.1.2013. (englanniksi)
  84. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  85. Lithuania travel.lt. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  86. a b c Lithuania in the Olympic games (Huom! Lähteessä on mainittu liian vähän olympialaisia, vuoden 1990 jälkeen ollut kuudet kesäkisat ja viidet talvikisat) The Official Gateway of Lithuania, lietuva.lt. Viitattu 2013-05-25. (englanniksi)
  87. a b c Lithuania sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liettua.