Liettua

Liettuan tasavalta (liett. Lietuvos Respublika) eli Liettua (liett. Lietuva) on valtio Itämeren rannalla Euroopassa. Se on yksi Baltian maista. Liettuan rajanaapureita ovat Latvia, Valko-Venäjä, Puola ja Venäjä (Kaliningradin alue). Liettuan pääkaupunki on Vilna. Maan asukasluku on noin 3,5 miljoonaa ja pinta-ala on 65 200 km² eli noin yksi viidesosa Suomen pinta-alasta.

Liettua on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Maantiede
- 3.1 Läänit
- 3.2 Suurimmat kaupungit
4 Ilmasto
- 4.1 Tilastoidut äärilämpötilat kuukausittain ^[5]
5 Väestö
6 Talous
- 6.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 6.2 Merkittävimmät vientituotteet
7 Lähteet
8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Keskiaikainen Liettua mainitaan ensimmäisen kerran saksankielisessä Quedlinburgin kronikassa vuonna 1009. Maan yhdisti suuriruhtinas Mindaugas, joka vuonna 1253 kruunattiin ensimmäiseksi kuninkaaksi.

Pääartikkeli: Liettuan suuriruhtinaskunta

Saksalaiset yrittivät käännyttää pakanalliset liettualaiset kristinuskoon 1200-luvulla, mutta tuloksetta. Suuriruhtinas Vytautas Suuri voitti Saksalaisen ritarikunnan 1410 Tannenbergissa, ja maa välttyi saksalaisvallalta. Liettuasta tuli ajan myötä suurvaltakunta, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta. Siitä tuli lopulta myös kristitty valtio 1300-luvun lopulta alkaen.

Pääartikkeli: Puola-Liettua

Vuonna 1569 Liettua yhdistyi rauhanomaisesti Puolan kanssa Lublinin unionissa, muodostaen Puola-Liettuan. Tämä liitto säilyi Puolan jakoihin asti vuoteen 1795, jolloin Liettua liitettiin pääosin Venäjän keisarikuntaan. Preussin saama osa liitettiin sekin vuonna 1814 Venäjän keisarikuntaan.

Liettuassa tehtiin venäläistämistoimia 1863–1904, muun muassa kiellettiin liettuankielinen kirjallisuus. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Vilnan Suuri Seimas vaati turhaan itsehallintoa.

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota ja itsenäistyminen

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset valloittivat suurimman osan Liettuaa vuonna 1915. Helmikuussa 1918 aikaisempaa pienempi Liettuan kuningaskunta itsenäistyi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Saksalaiset suostuivat Liettuan maaneuvoston kokoontumiseen, joka julisti maan itsenäiseksi ja valitsi kuninkaaksi Monacossa asuneen Württembergin ruhtinaan, josta tuli Mindaugas II. Liettuasta tuli kuitenkin jo marraskuussa tasavalta, kun Saksa hävisi sodan.

Sotien välisen Liettuan tärkein poliitikko oli Antanas Smetona, joka toimi maan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920.^[1]

Puna-armeija seurasi vetäytyviä saksalaisjoukkoja ja eteni joulukuussa 1918 Liettuan rajojen yli, jossa se valloitti nopeasti noin 2/3 maasta ennen kuin joutui taisteluihin liettualaisten kansallismielisten ja heitä tukevien saksalaisten ja toisaalta puolalaisten kanssa. Liettua ja Neuvosto-Venäjä solmivat 12. heinäkuuta 1920, Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan ollessa vielä käynnissä, Moskovassa rauhansopimuksen ja tunnustivat toisensa. Itsenäistynyt Liettua jäi vaille Venäjän sille luovuttamaa Vilnaa, kun Puola hyökkäsi maahan elokuussa 1920 ja miehitti Puolan–Liettuan sodassa alueen, joka liitettiin puolalaisten hallitseman Keski-Liettuan komitean päätöksellä Puolaan. Kansainliitto vahvisti alueliitoksen Liettuan vastalauseista huolimatta. Sen sijaan Liettua valtasi vuonna 1923 Memelin saksankielisen alueen Ranskan miehitysjoukoilta.

Maan toiseksi presidentiksi valittiin kristillisdemokraattien Aleksandras Stulginskis. Maan jälleenrakennus eteni nopeasti, mutta poliittinen elämä oli jännittynyttä. Presidentiksi valittiin 1926 Kazys Grinius, jonka valinnan jälkeen Liettuan muutenkin jännittynyt poliittinen tilanne kiristyi entisestään. Lopulta 17. joulukuuta 1926 sotilasvallankaappauksen jälkeen Antanas Smetonas palasi valtaan.^[2] Syynä vallankaappaukselle annettiin mm. Liettuan solmima hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Smetona hajotti kaappauksensa jälkeen parlamentin ja nimitti pääministeriksi aluksi fasistijärjestö Rautasusien (Geležinis Vilkas) johtajan Augustinas Voldemarasin, jonka syrjäytti kuitenkin jo 1929 ja hallitsi itsevaltaisesti aina vuoteen 1940.

Ennen toisen maailmansodan alkua Adolf Hitlerin johtama Saksa vaati Memeliä liitettäväksi Saksan Itä-Preussiin, mikä toteutuikin 22. maaliskuuta 1939. Kun toinen maailmansota alkoi Saksan hyökkäyksellä Puolaan, Liettuassa oli vahva pyrkimys saada Vilna sotavoimin Puolalta, johon myös Saksa kannusti.

[muokkaa] Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta

Syksyllä 1939 Neuvostoliitto pakotti Liettuan luovuttamaan sotilastukikohtia, joihin sijoitettiin 20 000 sotilasta. Vastineeksi sopimuksesta Liettua sai takaisin Vilnan kaupungin ja osan Puolan hallussa olleesta alueesta Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan. Vilnasta tuli taas pääkaupunki ja maa sai nykyisen itärajansa. Saksa oli kuitenkin saman vuoden maaliskuussa pakottanut Liettuan luovuttamaan itselleen Klaipėda eli Memelin.

14. kesäkuuta 1940 Neuvostoliitto antoi Liettualle ultimaatumin päästää rajoittamaton määrä joukkoja maahan. Pian tämän jälkeen Liettuasta muodostettiin Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostovallassa Liettuassa ehdittiin toteuttaa viljelymaiden ja yritysten kansallistaminen ja kyydittää vastustelijat Siperiaan. Presidentti Antanas Smetona pakeni Yhdysvaltoihin, kun taas hänen Liettuaan palannut vastustajansa Augustinas Voldemaras vangittiin ja kuljetettiin Venäjälle.

Saksan miehitti Liettuan 1941 hyökättyään Neuvostoliittoon. Ennen sodan alkua Liettuan väestöstä 10 % oli juutalaisia miehitetyn Puolan pakolaisten ansiosta. Teloitukset aloitettiin välittömästi ja miehityksen kuluessa 90 % juutalaisista ehdittiin tuhota.^[3] Vuonna 1944 neuvostojoukot työnsivät saksalaiset pois Liettuasta ja neuvostovalta palautettiin. Vastarintamiehet, ns. metsäveljet vastustivat neuvostovaltaa pitkälle 1950-luvulle.

Neuvostoliitossa alkaneen Perestroikan ja glasnostin myötä Liettuassa vahvistui kansallistunne ja itsenäisyyspyrkimykset. Kesäkuussa 1988 perustettiin uudistusliike Sąjūdis,^[2] jonka tavoitteena oli aluksi autonomia ja sittemmin itsenäisyys.

[muokkaa] Itsenäinen Liettua

Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoi itsensä irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta antaen kaiken valtansa parlamentille. Helmikuun 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti vielä tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa.^[4] Venäjän silloinen presidentti Boris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991.

Liettua otettiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi 17. syyskuuta 1991, ja maa lähestyi tämän jälkeen Länsi-Eurooppaa, ja siitä tuli sekä Euroopan unionin että NATO:n jäsen vuonna 2004.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Liettuan politiikka

Dalia Grybauskaitė on ollut Liettuan presidenttinä 12. heinäkuuta 2009 lähtien.

Liettuan presidentti on valtionpäämies, ja hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Samoin Liettuan presidentti toimii armeijan ylipäällikkönä ja johtaa ulkopolitiikkaa. Hän nimittää myös pääministerin, jonka eduskunnan on myös hyväksyttävä. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muut ministerit, johtavat virkamiehet, tuomarit ja perustuslakituomioistuimen jäsenet.

Liettualla on yksikamarinen eduskunta, Seimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. Puolueilta vaaditaan 5 prosenttia maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan. Liettuan tämänhetkisenä presidenttinä toimii Dalia Grybauskaitė.

[muokkaa] Maantiede

Liettuan kartta.

Pääartikkeli: Liettuan maantiede

Liettua on suurin Baltian maista, kaksi kertaa Belgian kokoinen ja hieman pienempi kuin Irlanti. Merenrantaa Liettualla on 99 km. Pääkaupunki Vilna on 213 metriä merenpinnan yläpuolella. Liettuan korkeimmasta kohdasta ei ole varmaa tietoa – se on joko Juozapine tai Kruopine, jotka molemmat ovat 293–294 metrin korkuisia. Liettuan pinta-alasta metsää on kolmasosa. Liettuan pisin joki on Nemunas (Niemen).

[muokkaa] Läänit

Liettuan lääni- ja kuntajako.

Liettua jaetaan kymmeneen lääniin (apskritys, yksikkö - apskritis), jotka on nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu kuntia vastaaviin 43 kunnallispiiriin sekä kuntia vastaaviin kaupunkikuntiin ja kuntiin. Näitä yksiköitä on yhteensä 60, ja ne sijoittuvat lääninrajojen mukaisesti läänien alueille.

[muokkaa] Suurimmat kaupungit

Tiedot vuodelta 2008

Kaupunki	Väkiluku	Väestötiheys (/km²)	Pinta-ala (km²)
Vilna	544206	1354	401
Kaunas	355586	2281	157
Klaipėda	184657	1926	98
Šiauliai	127059	1605	81
Panevėžys	113653	2236	52
Alytus	68304	1747	40
Marijampolė	47010	2271	21
Mažeikiai	40572	2956	14
Jonava	34446	-	-
Utena	32572	2191	15,1
Kėdainiai	31055	-	44

[muokkaa] Ilmasto

Vuoden keskilämpötila Liettuassa on +6,7 astetta, tammikuun -2,8 astetta ja heinäkuun +17,9 astetta. Liettuan lämpötilojenvaihtelut voivat olla suuria kesän +30 asteesta talven –32 asteeseen. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 744,8 mm ja kosteusprosentti 78.

Liettua kuuluu luonnonmaantieteellisesti hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Havupuiden osuus metsien puustosta on hiukan alle puolet, yleisimpänä kuusi. Eri metsätyypeissä on valtalajeina yleensä 3-5 puulajia, havupuiden lisäksi erityisesti jaloja lehtipuita. Soita ei juurikaan ole, mutta lehtomaiset kosteikot ja tervaleppä-paju-saarniluhdat ovat yleisiä. Tyypillisiä lehtipuita ovat koivut, lepät, haapa ja jalot lehtipuut, kuten tammi, pähkinäpensas ja lehmus. Pyökki kasvaa Liettuassa pohjoisimmillaan. Sen levinneisyyden pohjoisraja seurailee suurin piirtein Latvian ja Liettuan rajaa.

[muokkaa] Tilastoidut äärilämpötilat kuukausittain ^[5]

Äärilämpötilat Liettuassa (°C)

Kuukausi

Tammi

Helmi

Maalis

Huhti

Touko

Kesä

Heinä

Elo

Syys

Loka

Marras

Joulu

Korkeimmat lämpötilat

+12,6

+16,5

+21,8

+28,8

+34

+35

+37,5

+36

+32

+26

+18

+15,6

Alhaisimmat lämpötilat

-40,5

-42,9

-37,5

-23,0

-6,8

-2,8

+0,9

-2,9

-6,3

-19,5

-23

-34

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Liettuan väestö

Yli 80 % Liettuan väestöstä on etnisesti liettualaisia ja puhuvat liettuan kieltä, joka on ainoa virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat puolalaiset (6,7 %) venäläiset (6,3 %)^[6] ja valkovenäläiset (1,5 %). Puolalaiset ovat keskittyneet Liettuan kaakkoisosiin Vilnan alueelle. Venäläiset ja valkovenäläiset ovat keskittyneet Vilnaan (14 %) ja Klapeidaan (28 %), lisäksi he muodostavat enemmistön Visaginasin kaupungissa.

Suurin osa liettualaisista on katolilaisia, loput ovat ortodokseja, protestantteja ja juutalaisia. Liettuassa toimii myös maan esikristillistä uskontoa elvyttävä liike Romuva.

Liettuassa on maastamuutto yleistä, viimeisten sadan vuoden aikana on vain yhdestä Euroopan maasta muuttanut väkilukuun suhteutunutta enemmän ihmisiä ulkomaille kuin Liettuasta, nimittäin Irlannista. Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin. Liettuan väkiluku on supistunut runsaaseen kolmeen miljoonaan.^[7] Vuosina 2001-2003 Liettuassa tehtiin suhteellisesti eniten itsemurhia Euroopassa.^[8]

[muokkaa] Talous

Liettuan reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1996–2006.

Pääartikkeli: Liettuan talous

Liettuan talous on siirtynyt suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja se on kasvanut nopeasti viime vuosikymmenenä. Vuonna 2006 työttömyysaste oli 6,1 % ja inflaatio kolme prosenttia. Vuonna 1999 maan talous joutui ongelmiin johtuen suuren Venäjän kaupan kautta heijastuneesta Venäjän rahoituskriisistä. Tämän jälkeen Liettua on pyrkinyt lähentymään taloudellisesti enemmän Euroopan unionia. Energiantuotannossaan Liettua on vanhenevan Ignalinan ydinvoimalan varassa, voimala tuottaa noin 70 % maan tarvitsemasta sähköstä.

Vaikka Liettuan euroon siirtymisvuotta ei vielä tiedetä, on maalle jo suunniteltu omat liettualaiset eurokolikot.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

Liettuan ainoa satama on Klaipėdassa.

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Lähteet

↑ http://www.britannica.com/EBchecked/topic/549575/Antanas-Smetona
↑ ^2,0 ^2,1 Liettuan historia 2000. Donelaitis-seura. Viitattu 26.8.2009.
↑ http://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005444
↑ http://news.bbc.co.uk/onthisday/hi/dates/stories/january/13/newsid_4059000/4059959.stm
↑ www.meteo.lt: Records of Lithuanian climate
↑ https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/lh.html
↑ http://europa.eu/abc/european_countries/eu_members/lithuania/index_fi.htm
↑ Tuohinen, Petteri: Oma elämä 19.7.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.2.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liettua.

Liettuan matkailuneuvonta Helsingissä
Donelaitis-seura - Liettuan ystävyysseura
Liettua Google Mapsissa
Tietoa Liettuasta ja sen maantieteestä.
Kulttuuriperintö Liettuassa. (englanniksi) (liettuaksi)
Matkaopas aiheesta Lithuania Wikitravelissa (englanniksi)

Liettuan tasavalta

Läänit (apskritys) ja kunnallispiirit

Läänit	Kunnallispiirit
Alytus	Alutys - Druskininkai - Varēna - Lazdiji - Simna
Kaunas	Jonava - Kaišadore - Kaunas - Kaunasin kaupunkikunta - Kēdaiņi - Pienin kaupunkikunta - Prieni - Raseiņi