Asevelvollisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
  Ei armeijaa
  Ei toimeenpantua asevelvollisuutta
  Asevelvollisuuden poistaminen suunnitteilla
  Asevelvollisuus
  Ei tietoa

Asevelvollisuus tarkoittaa valtion määrittelemää kansalaisen velvollisuutta osallistua valtion puolustukseen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen takaamiseen. Asevelvollisuus on osa kaikkia kansalaisia koskevaa maanpuolustusvelvollisuutta. Monissa maissa on käytäntönä tukeutua valikoivaan asevelvollisuuteen tai ammattiarmeijaan yleisen asevelvollisuuden sijaan.

Monien valtioiden lainsäädäntö mahdollistaa asepalveluksen suorittamisen rauhan aikana siviilipalvelun muodossa.

Suomen lain mukaan asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää kahdeksantoista vuotta. Asevelvollisuuteen kuuluvat kutsunnat, varusmiespalvelus, kertausharjoitus, ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon aikainen palvelus.[1] Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta.

Asevelvollisuus nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuus on voimassa monissa Aasian maissa sekä useimmissa entisen Neuvostoliiton, Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Lähi-idän maissa.[2] Euroopasta laajamittainen asevelvollisuus on kylmän sodan jälkeen lähes kadonnut: Suomen lisäksi Kreikassa, Sveitsissä ja Kyproksella on laaja, suurinta osaa miehistä koskeva asevelvollisuus.[3] Tanskassa, Norjassa ja Itävallassa asevelvollisuus on nimellisesti voimassa, mutta koska kyseisissä maissa palveluksesta kieltäytyviä ei rangaista, ei niissä käytännössä ole asevelvollisuutta.[4][5][6] Nato-maista asevelvollisuus on käytännössä voimassa vain Kreikassa ja Turkissa.

Asevelvollisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todistus asevelvollisen osallistumisesta kertausharjoituksiin vuonna 1897

Suomessa asevelvollisuus koskee 18–60-vuotiaita miehiä, siten että asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jonka aikana henkilö täyttää 18 vuotta ja jatkuu sen vuoden loppuun, jonka aikana henkilö täyttää 60 vuotta. Aseellinen varusmiespalvelusaika on 165, 255 tai 347 päivää koulutuksesta riippuen ja aseeton 270 tai 362 päivää. Jos vakaumukseen perustuvat syyt estävät asevelvollista suorittamasta palvelusta, määrätään hänet suorittamaan siviilipalvelusta, jonka kesto on 347 päivää. Kokonaan palveluksesta kieltäytyvät tuomitaan ehdottomaan vankeuteen 181 päiväksi. Aseeton voidaan kutsua kertausharjoituksiin yhteensä enintään 75 päivän ajaksi.

Valikoiva asevelvollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valikoivassa asevelvollisuudessa palvelukseen kutsutaan huomattavasti pienempi osa ikäluokasta kuin yleisen asevelvollisuuden tapauksessa. Valikoivaa asevelvollisuutta on kokeiltu Saksassa ja Ruotsissa. Valikoivan asevelvollisuuden kannalla Suomessa on ollut Vihreät.[7]

Kesällä 2009 yhdessä viimeisistä puheistaan puolustusvoimain komentajana amiraali Juhani Kaskeala esitti näkemyksen, jonka mukaan nuorten erittäin huonon kunnon vuoksi Suomessa jo käytännössä toteutetaan valikoivaa asevelvollisuutta.[8] Tosin jo ennen talvisotaa saatettiin joissakin kutsuntapiireissä vapauttaa noin puolet ikäluokasta, yleensä terveydellisiin tekijöihin vedoten. Tosiasiassa armeija halusi säädellä koulutettavien ikäluokkien määrää säästösyistä, mutta etenkin siksi että se ei halunnut kouluttaa joukkoja sodan ajan vahvuuden yli ("kirjavahvuus").

Asevelvollisuus koskee useimmissa sitä soveltavissa maissa vain miehiä, mitä on pidetty sukupuolten tasa-arvon vastaisena.[9] Lokakuussa 2014 Norja päätti ensimmäisenä Euroopan maana ottaa käyttöön sukupuolineutraalin asevelvollisuuden. Se koskee vuonna 1997 ja sen jälkeen syntyneitä miehiä ja naisia. Norjassa syntyi kyseisenä vuonna noin 60 000 henkeä, joista 10 000 valitaan aikanaan asepalvelukseen.[10] Käytännössä Norjassa ei kuitenkaan ole asevelvollisuutta miehillekään, sillä asepalveluksesta kieltäytymisestä ei ole vuoden 2011 jälkeen seurannut rangaistusta[11] ja siviilipalveluksesta on luovuttu[12]. Myös Norjan puolustusvoimien henkilöstöosaston mukaan naisten pakottaminen armeijaan on epätodennäköistä, vaikka siitä tulee mahdollista.[10]

Asevelvollisuuden kustannukset taloustieteellisesti arvioituna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Asevelvollisuudesta luopuminen näyttäisi nostavan talouskasvua 4 prosenttia vuosikymmenessä. Sen sijaan puolustusmenoilla ei ole ollut merkitsevää vaikutusta talouskasvuun. [13]

USA:n asevelvollisuudesta luopumiseen ratkaisevasti vaikuttaneen Nobel-palkitun Milton Friedmanin mukaan asevelvollisten työ ei muutu kansantaloudellisesti halvemmaksi sillä, että siitä ei makseta[14].

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija se tulee 1–2 % BKT:stä kalliimmaksi kuin ammattiarmeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5–3,5 % BKT:stä. [13][15][2]

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi ammattiarmeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi. [13]

Asevelvollisuuden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikoinaan sotaväkeen pakottaminen (asevelvollisuus) oli mielivaltaista. 1300-luvun Italiasta 1700-luvun lopulle käytettiin lähinnä palkka-armeijoita. Ranskan vallankumouksen luisuessa liberaaleilta sosialistien käsiin vuonna 1793 otettiin jälleen käyttöön sotaväkeen pakottaminen, jota korvautui 1800 efektiivisesti ammattiarmeijalla, ja vuoden 1814 Preussissa asevelvollisuus tuli nykymuodossaan käyttöön. [2]

Aiemmin sotavoimat perustuivat yleensä palkka-armeijoihin, muun muassa Suomessa osin myös veroluonteiseen ruotujakoon, jossa tietty määrä taloja, eli ruotu oli velvollinen kustantamaan sotamiehen.

Ranskan suuren vallankumouksen ajauduttua sotiin, 19 fructidoria vuonna VI (5.9.1798) annettiin Jean-Baptiste Jourdanin nimeä kantanut asevelvollisuuslaki, jossa määrättiin "jokainen ranskalainen on sotilas ja velvollinen puolustamaan isänmaataan." ("Tout Français est soldat et se doit à la défense de sa patrie") Asevelvollisuuden avulla armeijan koko kyettiin kasvattamaan lähes 20-kertaiseksi ancien regimen aikaisiin armeijoihin verrattuna. Ranskan asevelvollisuusarmeija löi useimmat Euroopan ammattiarmeijat. Tähän oli kaksi syytä: Ranskan asevelvollisuusarmeijoilla oli musertava numeerinen ylivoima - usein jopa kymmenkertainen, ja toisaalta Ranskan upseerikunta muuttui meritokratiaksi, jossa upseerin osaaminen, ei aatelisarvo, ratkaisi ylenemisen. Käytäntö levisi myöhemmin muihin maihin, ja militaristisen Preussin esimerkki oli tärkeimpiä esikuvia otettaessa asevelvollisuus käyttöön vuonna 1871, tosin keisarin määräyksestä.

Asevelvollisuus oli voimakkaasti kytköksissä nationalismiin, jolloin valtion etujen katsottiin olevan yksilön etuja korkeammalla. Suurien ammattiarmeijoiden aikakausi oli 1800- ja 1900-luvuilla, kulminoituen ensimmäiseen maailmansotaan ja erityisesti toiseen maailmansotaan. Yhdysvalloissa asevelvollisuus otettiin käyttööön vasta vuonna 1917, koska vastustus asevelvollisuutta kohtaan oli suurta Amerikan sisällissodan (1861–1865) aikaan. Yhdysvalloissa asevelvollisuus lakkautettiin Vietnamin sodassa koettujen tappioiden aiheuttamaan yleiseen vastustukseen. Nykyään puolustusvoimille kaluston tekniikka ja tulivoima ovat sotilaiden lukumäärää tärkeämpiä, minkä vuoksi asevelvollisuuden merkitys on länsimaissa pienentynyt. Myös suuren sotilaallisen hyökkäyksen uhka on monilla alueilla olematon. Asevelvollisuus voidaan kuitenkin käynnistää useimmissa maissa sotilaallisen hyökkäyksen uhatessa.

Ruotsin asevelvollisuuden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1808 sattuneen Gotlannin miehityksen johdosta 7 000 gotlantilaismiestä koulutettiin ja aseistettiin, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan. Vuonna 1812 maanpuolustuskoulutus laajennettiin valtakunnalliseksi, ja vuonna 1904 tuli Ruotsiin yleinen asevelvollisuus. [16]

Vuonna 2009 Ruotsin porvarihallitus päätti lakkauttaa asevelvollisuuden. Ammattiarmeijan kooksi tulee 50 000 sotilasta. [17] Ruotsi siirtyi ammattiarmeijaan 1. heinäkuuta 2010. [18]

Vuonna 2013 tutkija Charlys Salonius-Pasternak ulkopoliittisen instituutin kommentissaan totesi seuraavasti : "Maavoimat on käytännössä tuhottu; niiden resurssit ovat hyvin rajalliset, ja ne täyttävät rekrytointitavoitteensa vain vaivoin. Ilmapuolustuskapasiteettia on tuskin lainkaan. Ruotsi ei enää kykene puolustamaan itseään eikä turvaamaan Itämerta ympärillään."[19] Tämä oli osa suurempaa mediakeskustelua Ruotsin armeijan tilasta. Komentaja Göranson totesi Ruotsin vuotuisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittissa seminaarissa että uudistus on vielä kesken ja uudistus ei ole epäonnistunut. [20]

Suomen asevelvollisuuden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuuden puolustajien argumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuuden tarvetta perustellaan yleensä ulkoisen sotilaallisen potentiaalin muodostamalla uhalla, joka vaatii suuren kenttäarmeijan käyttöä osana puolustusratkaisua. Mailla, joilla on pienet resurssit käytettäväksi puolustukseen, on yleensä tällainen omaa aluetta hyväksi käyttävä puolustusratkaisu, joista eräät versiot ovat käytössä Suomen tai Sveitsin puolustusvoimilla. Riskien hallinnan periaatteen (riski = todennäköisyys * riskin vakavuus toteutuessaan) mukaisesti vaikka todennäköisyys sotilaallisen voiman käyttöön esimerkiksi Suomea vastaan on tällä hetkellä pieni, niin mahdollisesti toteutuessaan sen seuraukset olisivat hyvin vakavat. Tässä tilanteessa sotilaallisiin syihin nähden yhä tärkeämmäksi asevelvollisuutta oikeuttavaksi tekijäksi Suomessa on noussut sellaiset tekijät kuin maanpuolustustahdon ylläpitäminen, toisin sanoen armeijakoulutuksessa omaksuttavien arvojen levittäminen laajalle yhteiskuntaan. Asevelvollisuutta perustellaan useimmiten yksilön velvollisuuksilla yhteisöä kohtaan.

Yleisen asevelvollisuuden käyttöä perustellaan usein sen väitetyllä kustannustehokkuudella ammattiarmeijaan verrattuna. Uskottavan ts. riittävän suuren kenttäarmeijan ylläpitäminen ei puolustajien mielestä olisi muuten mahdollista valtion käytettävissä olevilla resursseilla. Taloustieteilijät tosin ovat pitäneet ammattiarmeijaa päinvastoin kansantaloudellisesti halvempana.

Lisäksi yleisen asevelvollisuuden puolustajat toteavat, että kouluttamalla jokainen ikäluokka kriisitilanteiden varalle, voidaan luottaa siihen, että mahdollisen kriisin, kuten suuronnettomuuden, sattuessa paikalla löytyy järjestelmälliseen toimintaan tottuneita ihmisiä. Muina etuina he pitävät myös yleisen asevelvollisuusjärjestelmän avoimuutta ympäröivälle yhteiskunnalle sekä yksittäisen sotilaan taistelutahdon riippumattomuutta hänelle maksetun palkan suuruudesta ja maksajasta.

Asevelvollisuuteen perustuvan armeijan laatua usein epäillään verrattuna ammattiarmeijaan. Näkemykset tämän väitteen paikkansapitävyydestä vaihtelevat. Toisaalta esimerkiksi Israelin armeijan tehokkuus ja toisaalta esimerkiksi Venäjän armeijan ongelmat (molemmat asevelvollisuusarmeijoita) tuovat esille erilaisia kokemuksia asevelvollisuusarmeijoiden käytettävyydestä.

Hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiot järjestävät sotilaallisen turvallisuutensa ammattiarmeijalla, yleisellä asevelvollisuudella, valikoivalla asevelvollisuudella tai näiden yhdistelmällä. Maailmassa on vain muutama maa jolla ei ole omaa armeijaa.

Suomen maanpuolustusratkaisu on osaa miesikäluokasta koskeva asevelvollisuus[21], jota jotkut pitävät kustannustehokkaana tapana järjestää maanpuolustus.[22][23][24]

Kustannustehokkuusväitettä perustellaan usein vuonna 2010 julkaistulla asevelvollisuuden vaihtoehtoja selvittäneellä Suomalainen asevelvollisuus -raportilla (ns. Siilasmaan raportti).[25] Raportissa todetaan, että "Mielestämme asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky." Raportin kansantaloudellinen tarkastelu perustuu VATT:n Juha Honkatukian tekemiin laskelmiin[26], mutta raportista on kuitenkin jätetty pois Honkatukian laskelmiinsa lisäämä huomio: "On korostettava, että tutkimuksessa tarkastellut vaihtoehdot eivät ole puolustuskyvyn suhteen yhteismitallisia, eikä tutkimuksen perusteella voida vielä esittää kustannustehokkainta tapaa esimerkiksi nykytasoisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi."

Siilasmaan raportissa asevelvollisuuden kustannuksia verrattiin jatkuvasti palveluksessa olevista sotilaista muodostetun armeijan kustannuksiin. Asevelvollisista muodostetun reservin vertailukelpoinen vaihtoehto olisi kuitenkin vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista varusmiehistä muodostettu reservi, ei miesvahvuudeltaan samansuuruinen jatkuvasti palveluksessa oleva ammattisotilasjoukko. Siilasmaan raportin väite, jonka mukaan asevelvollisuus olisi kustannustehokas maanpuolustustapa, ei siis perustu tutkimustietoon, vaan on raportin kirjoittajien oma mielipide.

Kansantaloustieteen professori Roope Uusitalon mukaan taloustieteilijöiden tekemiä tutkimuksia, jotka osoittaisivat asevelvollisuuden olevan kustannustehokas tapa järjestää maanpuolustuksessa tarvittava työvoima, ei löydy:[27] "Yritin myös etsiskellä taloustietelijöitä, jotka olisivat osoittaneet - teoreettisesti tai empiirisesti - asevelvollisuuden olevan ammattiarmeijaa parempi järjestelmä, mutta huonolla menestyksellä. Ainoat esimerkit liittyvät sodanaikaiseen tilanteeseen, jossa riittävän miesmäärän mobilisointi vapaaehtoispohjalta tulisi liian kalliiksi."

Asevelvollisuuden väitetään tuottavan useita hyötyjä, kuten kunnon kohoamista, sosiaalisia taitoja, esiintymiskykyä ja johtamistaitoja.[28][29] Varusmiehet voivat kuitenkin oppia kyseisiä taitoja myös vapaaehtoismallissa, mikäli he suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina.[30] Erikoiskoulutuksen antamat hyödyt, kuten esimerkiksi ammattikuljettajan tutkinto, kuorma-auton ajokortti ja ensiaputaidot, lankeavat myös vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen suorittaville.

Puolustusvoimien antama johtajakoulutus saa vastaajilta hyvän arvosanan. Kotiutuvista upseerikokelaista 82 prosenttia on pitänyt saamaansa johtajakoulutusta vähintäänkin hyvänä.[31]

Voitaisiinko varusmieskoulutusta lyhentää?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiesten lyhintä palvelusaikaa on lyhennetty 75 päivää ja siis 2 kuukautta ja 15 päivää viimeisen 14 vuoden aikana. Taistelijan tietojen, taitojen ja käytännön valmiuksien saavuttamiseen, syväoppimiseen on käytössä 165 päivää, joka on 5 kuukautta ja 15 päivää.

Aseellinen varusmiespalvelus on vuodesta 2013 alkaen säädetyn lainmuutoksen mukaan 165, 255 tai 347 vuorokauden pituinen. Varusmieskoulutusaikaa lyhennettiin 15 vrk puolustusvoimilta edellytettyjen taloudellisten säästöjen vuoksi. Aseellinen varusmiespalvelus oli vuodesta 1998 lähtien säädetyn lainmuutoksen mukaan 180, 270 tai 362 vuorokauden mittainen, samoin vuoden 2007 uuden lain mukaan vuoteen 2013 asti. Ennen vuotta 1998 palvelusajat olivat 240, 285 tai 330 vuorokautta.

Asevelvollisuuden vastustajien argumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuutta vastustetaan monista lähtökohdista. Pasifistit vastustavat sotimista ylipäänsä. Monet liberaalit vastustavat pakkotyötä. Taloustieteilijät ovat laskeneet, että tehokkaammat puolustusvoimat saataisiin halvemmalla, jos asevelvollisuudesta siirryttäisiin palkkatyöhön. Jotkut katsovat asevelvollisuuden sitovan vanhentuneeseen ja maanpuolustuksellisesti tehottomaan armeijan koulutus- ja varustelumuotoon.

Asevelvollisuus on orjuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä argumentti lähtee siitä olettamuksesta, että maanpuolustustyö on verrattavissa mihin tahansa suojelutyöhön, jossa tehdään tietty työpanos, josta saadaan hyödykettä (turvallisuutta). Orjuus tarkoittaa epävapaan työvoiman tekemää palkatonta työtä rangaistuksen uhalla. Vastustajien mukaan asevelvollisuus täyttää orjuuden tunnusmerkit: siinä nuoret miehet joutuvat tekemään työtä rangaistuksen uhalla ilman palkkaa ja ilman itsemääräämisoikeutta, ja he joutuvat riskeeraamaan työkykynsä, terveytensä ja henkensä ilman minkäänlaista korvausta.

Valtiot ovat keskenään Yhdistyneiden kansakuntien Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sopineet, että "ketään ei saa pitää orjuudessa" ja, että "ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä". Samassa sopimuksessa on sovittu:

Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta:

... ... mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä;[32]

Näin ollen tämän valtioiden keskenään sopiman ihmisoikeussopimuksen puitteissa asevelvollisuutta ei tulla katsomaan orjuudeksi tai pakkotyöksi.

Moraalittomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa maissa, kuten useissa Länsi-Euroopan maissa, on turvallisuusympäristön analyysissä päädytty siihen, että sotilaallista koulutusta on tarve antaa vain osalle ikäluokasta muiden ollessa siitä vapautettu. Lisäksi joidenkin käsitysten mukaan asevelvollisuudella ei ole kestävää moraalista pohjaa.lähde?

Demokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion demokraattisuus korreloi negatiivisesti asevelvollisuuden kanssa.[33] Kansan oman päätäntävallan voi tällä perusteella väittää tietyssä valtiossa johtavan siihen, että asevelvollisuutta ei kyseisessä valtiossa ole.

Kalleus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Poutvaaran mukaan asevelvollisuuden lakkauttaminen vahvistaisi kansantaloutta ja "vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko". Poutvaaran mukaan myös palkallisen varusmiespalveluksen työsopimukseen voidaan liittää sitoutuminen reserviin kuten muissakin maissa. [13][2]

Nobel-palkittu taloustieteilijä Milton Friedman piti asevelvollisuutta sekä moraalittomana että kalliina ja tehottomana ratkaisuna. [14]

Tehottomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevelvollisuuden vastustajat väittävät nykyisen asevoimien teknisen kehityksen tehneen yleisestä asevelvollisuudesta paitsi kalliin myös hyödyttömän verrattaessa sen suorituskykyä tekniseen ammattiarmeijaan. Asevelvollisuuden vastustajat pitävät käsitystä asevelvollisuuden halpuudesta myyttinä, joka johtuu vaihtoehtoiskustannusten tuntemattomuudesta: he väittävät että yleinen asevelvollisuus käyttää enemmän resursseja verrattuna ammattiarmeijaan, esimerkiksi työvoiman käyttönä, kuin sillä säästetään rahaa. Toisaalta jotkut esittävät että valtioiden itsemääräämisen takaamista ja alueellisen koskemattomuuden turvaamista uskottavasti ei viime kädessä voi tarkastella vain taloudellisena kysymyksenä.kenen mukaan?

Alankomaissa 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaminen laski siellä ansiotasoa keskimäärin viidellä prosentilla vielä kymmenen vuotta palveluksen jälkeen. Suomalais-saksalais-yhdysvaltalainen tutkimus Panu Poutvaaran, Katarina Kellerin ja Andreas Wagenerin tekemänä osoittaa, että nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Kielteinen kasvuvaikutus on sitä pahempi, mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä joutuu palvelukseen ja mitä pitempi keskimääräinen palvelusaika on. [34]

Asevelvollisuus vähentää korkeakoulutusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen professorin teoreettisen mallin perusteella asevelvollisuus vähentää korkeakoulutusta. Empiirinen data OECD-maista 1960-2000 vahvisti johtopäätöksen. [35]

USA:n asevelvollisuuden lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Milton Friedmanin moraaliset ja taloudelliset argumentit saivat presidentti Richard Nixonin nimittämään asevelvollisuuden lakkauttamista pohtivan 15-jäsenisen komission, jonka epävarmat jäsenet kääntyivät vähitellen Friedmanin argumenttien kannalle, ja asevelvollisuus lakkautettiin Yhdysvalloissa vuonna 1973. [36]. Vietnamin sodan komentaja William Westmorelandin sanoessa em. komission kuulustelussa, ettei hän haluaisi johtaa palkkasoturiarmeijaa, professori Milton Friedman vastasi: "Johdatteko mieluummin orja-armeijaa?". "En pidä siitä, että isänmaallisia asevelvollisiamme kutsutaan orjiksi", Westmoreland sanoi. "En pidä siitä, että isänmaallisia vapaaehtoisia kutsutaan palkkasotureiksi", Friedman vastasi, ja lisäsi Westmorelandin olevan palkkakenraali. [36]

Vastustavia kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Tänä elektronisen sodankäynnin ja mediamanipulaation aikana emme voi kieltää vastuutamme toimia ajoissa, omatuntomme mukaisesti." –Asevelvollisuuden ja armeijajärjestelmän vastainen julistus, 1993–2007 (Serge Tolstoi, Ela Gandhi, Luciano Pavarotti, Dario Fo, Linus Pauling, Zygmunt Bauman, Bernardo Bertolucci, Pete Seeger ym.) [1]

"Asevelvollisuus alistaa yksilöt militarismille. Se on orjuutta. Se, että kansakunnat sallivat sen, on todiste sen heikentävästä vaikutuksesta." –Asevelvollisuuden ja nuorten armeijakoulutuksen vastainen julistus, 1930 (Arvid Järnefelt, Albert Einstein, Sigmund Freud, H.G. Wells, Bertrand Russell, Thomas Mann ym.) [2]

"Valtio, joka ajattelee olevansa oikeutettu pakottamaan kansalaisensa sotimaan, ei tule koskaan pitämään oikeassa arvossa heidän elämäänsä ja onnellisuuttaan rauhan aikana" –Asevelvollisuuden vastainen manifesti, 1926 (Einstein, Gandhi ym.) [3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.mll.fi/nuortennetti/koulu_ja_tyo/oikeudet-ja-velvollisuudet/asevelvollisuus/
  2. a b c d The Political Economy of Conscription, Panu Poutvaara & Andreas Wagener, IZA DP No. 4429, Sep 2009
  3. Luettelo maista asevelvollisuuden mukaan
  4. http://www.wri-irg.org/node/13541
  5. http://www.wri-irg.org/programmes/world_survey/reports/Denmark
  6. http://www.wri-irg.org/programmes/world_survey/country_report/en/Austria
  7. Valikoiva asevelvollisuus Vihreät - De gröna. Viitattu 18.6.2009.
  8. Joonas Laitinen: Kaskeala: Suomi siirtynyt valikoivaan asevelvollisuuteen Helsingin Sanomat. 30.6.2009. Viitattu 1.7.2009.
  9. http://www.tasa-arvo.fi/nyt/keskustelussa/miesnakokulma
  10. a b Yle ulkomaat - Norjalaisille naisille asevelvollisuus – "Meillä on kaikki syy olla ylpeitä"
  11. Nektet å møte opp til militæret
  12. Norway: end of substitute service for conscientious objectors
  13. a b c d Asevelvollisuus tulee kalliimmaksi kuin palkka-armeija, HS 5.10.2008
  14. a b Why Not a Volunteer Army?, Milton Friedman, New Individualist Review 4 (4), 1967
  15. Tutkija: Asevelvollisuus tulee Suomelle kalliiksi, Yle 19.2.2010
  16. Almqvist, Helene: Lediga. Utgå. SvD.se. 27.6.2010. Svenska Dagbladet. Viitattu 27.6.2010.
  17. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Asevelvollisuus+lakkautetaan+Ruotsissa/1135246952837 HS 16.6.
  18. http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/07/yleinen_asevelvollisuus_paattyi_ruotsissa_1800670.html
  19. http://www.fiia.fi/fi/publication/381/ruotsin_puolustuspolitiikan_periaatteet_ja_kaytanto_ovat_ristiriidassa/#.UphxcFM5fAk
  20. http://www.hs.fi/ulkomaat/Uudistus+ei+ole+ep%C3%A4onnistunut/a1389734693084
  21. http://ohion.fi/faktaa.htm
  22. Valtioneuvoston turvallisuuspoliittiset selonteot
  23. http://www.suomenmaa.fi/etusivu/ammattiarmeija_maksaisi_yhdeks%C3%A4n_miljardia_vuodessa_6603958.html
  24. http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151017-kustannustehokas-yleinen-asevelvollisuus
  25. http://defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf
  26. https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/muistiot_11.pdf
  27. http://blog.hse-econ.fi/?p=5647
  28. Sotilaan käsikirja 2012
  29. Johtajan käsikirja 2012
  30. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK42010/KAK42010Poutvaara.pdf
  31. Loppukyselyn tulokset 2012
  32. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760008/19760008_2
  33. http://harrisschool.uchicago.edu/programs/beyond/workshops/ampolpapers/fall07-mirilovic.pdf
  34. Keller, K., Poutvaara, P. & Wagener, A. 2008 - Military Draft and Economic Growth in OECD Countries
  35. Does Military Draft Discourage Enrollment in Higher Education? - Evidence from OECD Countries, Katarina Keller, Panu Poutvaara, Andreas Wagener, IZA DP No. 4399, Sep 2009
  36. a b The Life and Times of Milton Friedman, Reason, March 2007