Meritokratia
Wikipedia
| Valtiomuodot |
|---|
|
Tämä artikkeli on osa |
|
| muokkaa |
Meritokratia on yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa nimitykset ja työnjako perustuvat yksilön lahjakkuuteen, ansioihin ja saavutuksiin varallisuuden, perhesuhteiden, ystävyyssuhteiden, iän, suosion tai yhteisöllisen aseman sijaan. Meritokraattiset yhteiskunnat, valtiot ja organisaatiot painottavat lahjakkuutta, koulutusta ja pätevyyttä yhteiskuntaluokan, kansallisuuden tai sukupuolen sijaan.
Termiä on alunperin käytetty kielteisessä merkityksessä kuvaamaan yhteiskuntaa, jossa yksilön asema määräytyy kilpailun kautta (katso sosiaalidarvinismi), mutta monet pitävät käsitettä myös myönteisenä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Termin alkuperä
Termi on peräisin Michael Youngin vuonna 1958 julkaistusta romaanista Meritokratian nousu 1870-2033, joka on poliittisesti meritokratiaa vastustavassa tarkoituksessa kirjoitettu, sen huonoja puolia korostava dystopistinen tulevaisuudenkuvaus yhteiskunnasta, jossa yksilön yhteiskunnallinen asema määritellään älykkyysosamäärän ja vaivannäön summana. Teoksessa meritokraattinen järjestelmä johtaa lopulta vallankumoukseen, jossa massat syöksevät kansalaisten tuntemuksista vieraantuneen eliitin vallasta.
[muokkaa] Esimerkkejä meritokraattisista järjestelmistä
Tšingis-kaanin Mongoli-imperiumissa meritokratia oli pääasiallinen keino valita sotapäälliköitä. Tšingis-kaani saattoi luottaa jopa vihollissotilaisiin ja -kenraaleihin, jos nämä olivat todistaneet uskollisuutensa kaania kohtaan.
Napoleonin Ranskaa pidetään toisinaan meritokratiana. Napoleonin noustua valtaan Ranskan vallankumouksen jälkeen vanhaa eliittiä ei ollut juurikaan jäljellä, joten hän valitsi toimiin niihin parhaiten sopivia ihmisiä, joihin kuului joskus jopa entisiä yläluokan jäseniä.
Suomen suuriruhtinaskunta on myös esimerkki historiallisesta meritokraattisesta järjestelmästä. Vaikka valta oli virallisesti keskitetty itsevaltiaalle, hallinnosta vastasi käytännössä koulutettu luokka, johon pääsemiseen ei vaikuttanut syntyperä vaan ainoastaan koulutus. Korkean koulutuksen saaminen tosin vaati käytännössä yleensä korkeaa varallisuutta.
Nykyistä Suomea on kutsuttu meritokratiaksi [1]. Meritokratiaksi Suomen tekisi laajasti saatavilla oleva ilmainen koulutus, joka mahdollistaa lähes kaikkien siihen kykenevien nuorten korkeakouluttautumisen. [2] Tässä yhteydessä Suomen kutsuminen meritokratiaksi voi olla joko hyväksyvän tai paheksuvan asenteen ilmaus, riippuen siitä, pitääkö puhuja meritokratiaa tavoiteltavana asiana vai ei.
