Legalismi (kiinalainen filosofia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Legalismi (kiin. 法家, Fǎjiā) oli yksi neljästä kiinalaisen filosofian tärkeimmästä koulukunnasta Kiinan Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämä kausi, noin vuosina 770-221 eaa., oli Kiinassa suuren kulttuurisen ja intellektuaalisen kehityksen aikaa, ja siksi sitä kutsutaan nimellä Sata koulukuntaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legalismin perustajana on usein nähty kungfutselainen filosofi Xunzi, koska hänen oppilaistaan Han Fei ja Li Si olivat kummatkin legalisteja. Li Sin johdolla legalismista tuli Qin-dynastian valtiofilosofia. Jotkut tutkijat ovat pitäneet hänen legalismiaan varhaisimpana tunnettuna totalitarismin muotona.[1]

Oikeusfilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legalismi oli luonteeltaan käytännöllistä poliittista filosofiaa ja oikeusfilosofiaa, eikä se esittänyt teoreettisia kysymyksiä luonnosta tai elämän tarkoituksesta.[2] Kiinalaisessa kontekstissa legalismi tarkoittaa näin filosofiaa, joka kannattaa lain valtaa. Näin sen merkitys eroaa termin ”legalismi” käytöstä länsimaisessa oikeusfilosofiassa.

Koulukunnan merkittävin filosofi Han Fei katsoi, että hallitsijan tulee hallita alamaisiaan seuraavan kolmen periaatteen mukaisesti:

  1. Fa (法 fǎ, ”laki” tai ”periaate”): Lain sääntöjen tulee olla selkeästi kirjoitettuja ja julkisia. Kaikki alamaiset ovat tasa-arvoisia lain edessä. Lakien tulee palkita niitä noudattavia ja rangaista niitä rikkovia. Näin taataan, että lain toimeenpano on järjestelmällistä ja ennustettavaa. Valtiota johtaa laki, ei hallitsija. Jos laki on täytännössä, jopa heikko hallitsija on vahva.
  2. Shu (術 shù, ”menetelmä”, ”taktiikka” tai ”taito”): Hallitsijan tulee harjoittaa erityisiä taitoja tai ”salaisuuksia” pitääkseen huolen, etteivät muut kaappaa valtaa valtiossa. Erityisen tärkeää on, ettei kukaan pysty ymmärtämään hallitsijan motivaattoreita, jolloin kukaan ei voi tietää, millainen käyttäytyminen edesauttaisi uralla etenemistä; poikkeuksena fan ja lakien noudattaminen.
  3. Shi (勢 shì, ”legitimiteetti”, ”voima” tai ”karisma”): Valta on hallitsijan asemassa, ei itse vallassa olevassa hallitsijassa. Siksi todellisen hallitsijan tulee hankkia legitimiteettinsä esimerkiksi voimansa tai karismansa avulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chinese Legalism: Ancient Roots of Eastern Totalitarianism World Future Fund . Viitattu 9.1.2009.
  2. Legalism philtar.ucsm.ac.uk. Viitattu 9.1.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Creel, H. G.: ”The Totalitarianism of the Legalists”, Chinese Thought from Confucius to Mao Tsê-tung. Chicago: The University of Chicago Press, 1953.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Legalism (Chinese philosophy)