Kiinalainen filosofia
Wikipedia
Kiinalaisella filosofialla eli kiinalaisessa kulttuuripiirissä harjoitetulla filosofialla on monituhatvuotinen historia. Sen katsotaan usein alkaneen Yijingistä (I ching, "Muutosten kirja", oikeammin "Muutosten klassikko"), muinaisesta ennustamisen käsikirjasta, joka esitteli monet kiinalaisen filosofian perusajatukset. Sen iästä voidaan esittää vain arvioita – se on tunnettu kirjallisena ainakin 500-luvulla eaa.,[1] mutta se perustuu neoliittiseltä kaudelta kulkeutuneeseen suulliseen perimätietoon.
Länsimaisen filosofian tavoin kiinalainen filosofia käsitti monenlaisia osa-alueita ja siihen kuuluu useita eri suuntauksia. Monia merkittäviä filosofisia koulukuntia syntyi erityisesti Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausilla. Tämän vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa. Tuona aikana alkunsa saaneista koulukunnista merkittävimmät ovat kungfutselaisuus, taolaisuus, mohismi ja legalismi. Kungfutselaisuuden perustajan Kungfutsen Keskustelut ja taolaisuuden perustajan Laotsen Dao de jing (Tao te ching) ilmestyivät noin vuonna 600 eaa., suunnilleen samoihin aikoihin kuin esisokraatikot vaikuttivat antiikin Kreikassa. Myöhemmin Tang-dynastian aikana Intiasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli myös merkittävä filosofinen ja uskonnollinen oppi Kiinassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koulukuntia
[muokkaa] Kungfutselaisuus
-
Pääartikkeli: Kungfutselaisuus
Kungfutselaisuus on filosofinen koulukunta, joka on kehittynyt Kungfutsen (孔子, 551–479 eaa.) opetusten pohjalle. Hänen opetuksensa on koottu Kungfutsen keskusteluiksi. Kungfutselaisuus on moraalisten, yhteiskunnallisten, poliittisten ja uskonnollisten ajatusten järjestelmä, jolla on ollut valtava vaikutus kiinalaiseen historiaan, ajatteluun ja kulttuuriin aina nykyaikaan saakka. Länsimaisille se on näyttäytynyt ikään kuin Kiinan keisarikunnan "valtionuskontona". Sen vaikutus on ulottunut myös Koreaan ja Japaniin.
Keskeisiin kungfutselaisiin käsitteisiin kuuluvat rén (humaanisuus), zhèngmíng ("nimien oikaisu", eli esim. hallitsijan aikomusten ja kansalaisten kokemusten on oltava yhtäpitäviä, muuten hallitsija hallitsee epäoikeudenmukaisesti ja voidaan syrjäyttää), zhōng (lojaalisuus), xiào (rakkaus vanhempia kohtaan), ja lǐ (rituaali).
[muokkaa] Uuskungfutselaisuus
-
Pääartikkeli: Uuskungfutselaisuus
Vaikka kungfutselaisuus menettikin suosiota taolaisuudelle ja buddhalaisuudelle, uuskungfutselaisuus yhdisti kiinalaisen ajattelun eri osia metafyysiseksi filosofiaksi. Sen käsitteisiin kuuluvat li (prinsiippi, ikään kuin Platonin ideat), qi (vitaalinen tai materiaalinen voima), taiji (Suuri Ultimaatti), ja xin (mieli).
[muokkaa] Taolaisuus
-
Pääartikkeli: Taolaisuus
Taolaisuus on filosofia ja uskonto, jonka sanotaan perustuvan Laotsen teokseen Dao de jing ja osittain Chuang Tzun nimiin laitettuun teokseen Zhuangzi. Dao (ent. tao, 道) merkitsee kirjaimellisesti "tietä" tai "polkua". Kaikki merkittävät kiinalaiset filosofiat ovat tutkineet moraalisen elämän oikeaa polkua, mutta taolaisuudessa se saa kaikkein abstraktimman merkityksensä. Dao saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati yinin ja yangin vuorovaikutuksessa muuttuva tila.
Vaikka taolaisuus onkin kungfutselaisuuden kilpailija moraalisten opetusten lähteenä, vastakkainasettelua kuvaa kiinalainen sanonta "harjoita kungfutselaisuutta ulkopuolella, taolaisuutta sisäpuolella".
[muokkaa] Legalismi
-
Pääartikkeli: Legalismi
Legalismi on pragmaattinen poliittinen filosofia, jonka on muotoillut Han Fei. Legalismi oli Qin-dynastian valtionfilosofia. Sitä syytettiin totalitarismin synnyttämisestä, ja siksi se menetti suosiotaan.
Legalismin mukaan hallitsijan tulisi hallitessaan muistaa seuraavat kolme asiaa:
- Fa (法 fǎ): laki tai periaate.
- Shu (術 shù): menetelmä, taktiikka, taide tai valtiomiehentaito.
- Shi (勢 shì): legitimiteetti, voima tai karisma.
[muokkaa] Buddhalaisuus
-
Pääartikkeli: Buddhalainen filosofia
Buddhalaisuus on uskonto ja käytännöllinen filosofia, joka keskittyy Intiassa 500-luvulla eaa. eläneen Gautama Buddhan opetuksiin. Yleisenä terminä Buddha tarkoittaa henkilöä, joka on löytänyt todellisuuden todellisen luonteen.
Vaikka buddhalaisuus syntyikin Intiassa, sillä on ollut suurin vaikutus Kiinassa. Koska kiinalainen perinne keskittyy etiikkaan metafysiikan sijasta, buddhalaisen filosofian sisällä on kehittynyt erilaisia koulukuntia, jotka eroavat alkuperäisistä intialaisista koulukunnista. Merkittävimpiä näistä ovat Sanlun, Tiantai, Huayan ja Chán (eli Zen). Ne käsittelevät mm. korkeampaa tietoisuutta, totuuden tasoja, todellisuuden mahdollista perimmäistä tyhjyyttä, sekä valaistumisen saavuttamista.
[muokkaa] Mohismi
-
Pääartikkeli: Mohismi
Mozin perustama mohismi kannatti universaalia rakkautta, jonka tavoitteena oli molemminpuolinen hyöty. Kaikkien tulee rakastaa toisiaan samalla tavalla, tasapuolisesti ja puolueettomasti, jotta konfliktit ja sodat vältettäisiin. Mozi vastusti kungfutselaisia rituaaleja ja kannatti sen sijaan käytännöllistä selviytymistä maanviljelyn, linnoittautumisen ja valtiomiehentaidon avulla. Perinteet ovat ristiriitaisia, ja tarvitaan perinteen ulkopuolista opastusta sen selvittämiseen, mikä osa perinteestä on hyväksyttävää. Moraalisen oppaan tulee tämän vuoksi tukea ja rohkaista sosiaalista käyttäytymistä, joka maksimoi yleisen hyödyn. Mohismia voikin verrata utilitarismiin.
[muokkaa] Loogikot
-
Pääartikkeli: Nimien koulukunta
Loogikot eli Nimien koulukunta keskittyi logiikkaan, paradokseihin, nimiin ja aktuaalisuuteen. Loogikko Hui Shi oli Chuang Tzun haastaja, ja argumentoi taolaisuutta vastaan hyväntahtoiseen ja humoristiseen tyyliin. Toinen loogikko, Gongsun Long, esitti kuuluisan valkoinen hevonen ei ole hevonen -dialogin tai -paradoksin. Koulukunta ei menestynyt, koska kiinalaiset eivät pitäneet sofistiikkaa ja dialektiikkaa käytännöllisenä.
[muokkaa] Kiinalaisia filosofeja
- Kungfutse, kiinalaisen filosofian suuri mestari
- Meng Zi, Kungfutsen seuraaja, lähempänä idealismia
- Xun Zi, Kungfutsen seuraaja, lähempänä realismia
- Zhu Xi, uuskungfutselaisuuden perustaja
- Wang Yangming, xinxuen eli "mielentilan" puolestapuhuja
- Laotse, taolaisen koulukunnan johtaja
- Chuang Tzu, jonka sanotaan kirjoittaneen teos Chuang Tzu'
- Liezi, jonka sanotaan kirjoittaneen teos Liezi
- Mozi, mohismin perustaja
- Han Fei, legalismin teoreetikko
- Lin-chi, suuri zen-buddhalainen ajattelija ja opettaja
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Antony Flew & Stephen Priest [edd], A Dictionary of Philosophy. Pan Macmillan, 2002. ISBN 0-330-48730-2.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Chinese Philosophical Etext Archive (englanniksi)
- Chinese Text Project – kiinalaisia filosofisia kirjoituksia (kiinaksi) (englanniksi)
- Wong, David: Chinese Ethics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Wong, David: Comparative Philosophy: Chinese and Western The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

