Buddhalaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osa artikkelisarjaa
Buddhalaisuus

Lotus-buddha.svg

Historia

Gautama Buddha
Buddhalaiset neuvostot

Perusteet

Neljä jaloa totuutta
Jalo kahdeksanosainen polku
etiikka
Nirvana · valaistuminen
Kolme jalokiveä:
(dharma · sangha · Buddha)

Tärkeitä käsitteitä

Kolme olemassaolon merkkiä:
(dukkha · anicca · anatta)
Skandha · Samsara
Jälleensyntymä
Pratītya-samutpāda · Karma

Harjoittaminen

Bodhisattva
Pāramitā · Buddhalainen meditaatio

Koulukunnat

Theravāda · Mahāyāna
Vajrayāna

Dharma Wheel.svg

 n  k  m 

Buddhalaisuus on Magadhassa (nyk. osa Intiaa) n. 500-luvulla eaa syntynyt filosofia tai uskonto. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty prinssi Siddhartha Gautama, joka kuitenkin luopui rikkauksistaan ja tuli myöhemmin Buddhaksi eli valaistuneeksi (Buddha, kirj. "herännyt"). Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta.

Usein kiistellään siitä, pitäisikö buddhalaisuus luokitella uskonnoksi vai elämänfilosofiaksi.[1] Tämä johtuu mm. siitä, että toisin kuin useimpien uskontojen perustajat, Buddha ei opettanut minkään jumalten palvontaa eikä ylistänyt sokeaa uskoa.[2] Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi. Kuuluisassa Kalamasutrassa Buddha sanoo, ettei mitään tule uskoa "vain siksi että niin on usein sanottu tai niin on tapana uskoa -- vain koska niin huhutaan tai niin sanotaan pyhissä teksteissä -- vain päättelyn tai olettamusten pohjalta -- tai sen ajatuksen perusteella, että 'tämä munkki on opettajamme.'"[3][4]

Buddhalaisuuden ydinopetus on, että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä (paal. dukkha) tai epätyydyttävää[5], eivätkä ohimenevät asiat voi tuottaa todellista onnea. Tästä huolimatta buddhalaisuus ei ole pessimistinen uskonto[6], sillä kärsimyksestä voi myös vapautua. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan kärsimystä on (ensimmäinen totuus), mutta sillä on syy eli janoaminen sekä tiedottomuus (toinen totuus), se voidaan lopettaa pääsemällä irti sen syistä ja valaistumalla (kolmas totuus), ja on olemassa tapa saada se loppumaan: jalo kahdeksanosainen polku (neljäs totuus).

Buddhalaisuuden keskeinen päämäärä on siis valaistuminen eli nirvana, joka nähdään kaiken kärsimyksen loppuna. Valaistumisen voi saavuttaa kehittämällä jaloa kahdeksanosaista polkua, joka jakaantuu kolmeen pääosaan: hyveen, keskittymisen ja viisauden kehittämiseen. Valaistunut tajuaa olemassaolon perimmäisen luonteen eikä siksi enää takerru maailmaan. Näin hänen tiedottomuutensa ja halunsa lakkaavat, ja niiden myötä kärsimys.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siddhartha Gautama syntyi Lumbinissa, Nepalissa. Hän eli nuorena rikasta elämää, mutta päätti myöhemmin luopua omaisuudestaan, ryhtyä askeetiksi ja löytää totuuden.

Siddhartha Gautama eli noin 563–483 eaa. ja sanotaan, että hänen kuollessaan Intiassa oli jo 18 suurta buddhalaisluostaria. Ensimmäinen voimakkaasti sen leviämiseen Intiassa ja muualla vaikuttanut henkilö oli keisari Ashoka (273–232 eaa.). Intiasta buddhalaisuus alkoi hävitä vuoden 500 jälkeen, osittain hindulaisuuden voimistumisen ja osittain muslimivalloitusten takia (muslimit tuhosivat 1000- ja 1100-luvuilla suuret luostariyliopistot). Buddhan opit vaikuttivat kuitenkin hindulaisuuteenkin, ja eräät hindut ovat jopa sitä mieltä, että Buddha on Vishnun yhdeksäs avatar eli ruumiillistuma.

Nykyisin buddhalaisuutta esiintyy Intiassa lähinnä maan koillisosassa. Buddhalaisuuden keskeisiä vaikutusalueita ovat nykyään Sri Lanka, Tiibet sekä Kaakkois- ja Itä-Aasia, joissa se on valtauskonto monissa maissa. 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien monia buddhalaisuuden muotoja on levinnyt myös länsimaihin.

Buddhalaisuuden koulukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhaa esittäviä patsaita

Buddhalaisuudessa on lukuisia suuntauksia ja koulukuntia, pääsuuntauksia on kolme:

Theravada-buddhalaisia arvioidaan olevan noin 124 miljoonaa, mahayana-buddhalaisia noin 185 miljoonaa ja vajrayana-buddhalaisia noin 20 miljoonaa.

Buddhalaisuuden oppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä jaloa totuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neljä jaloa totuutta

Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat:

  1. Totuus kärsimyksestä (dukkha) Elämässä on kärsimystä, Buddhalaisuudessa käytetään usein sanaa kärsimys Buddhan käyttämän sanan dukkha käännöksenä. Dukkhan merkitys on kuitenkin kärsimystä paljon laajempi: se viittaa kaikenlaisiin kielteisiin tunteisiin yleisestä tyhjyyden tai epätyydyttävyyden tunteesta fyysiseen tai henkiseen tuskaan. Buddha ei siis väittänyt koko elämää kärsimykseksi. Dukkha voidaan kääntää esimerkiksi epätäydelliseksi, epätyydyttäväksi, pysymättömäksi tai turhauttavaksi. Kaikki asiat, onnellisetkin, ovat dukkhaa, koska ne ovat pysymättömiä eivätkä voi tuoda pysyvää onnea.[7]
  2. Totuus kärsimyksen syystä (samudaya) Kärsimyksen syynä on itsekäs halu ja tarrautuminen (tanha, janoaminen). Ihminen janoaa koko ajan itselleen tavaroita ja asioita, eikä koskaan voi olla tyytyväinen. Janoa on kolmenlaista: aistinautintojen jano, olemattomuuden jano ja ikuisen olemassaolon jano. Perimmäinen syy kärsimykselle on tietämättömyys, josta jano ja viha syntyvät.[8]
  3. Totuus kärsimyksen lakkaamisesta (nirodha) Kärsimys lakkaa, kun janoaminen ja sen perussyy, tietämättömyys, lakkaavat.
  4. Totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä (magga) Kärsimyksen loppuun johtaa jalo kahdeksanosainen polku.

Jalo kahdeksanosainen polku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalo kahdeksanosainen polku on neljäs neljästä jalosta totuudesta ja tie kärsimyksestä vapautumiseen. Polun osien yhteydessä käytetään sanaa ”oikea” paalinkielisen sanan samma käännöksenä, mutta sitä ei pidä ymmärtää väärän vastakohtana. Sillä tarkoitetaan pikemminkin täydellistä. Polku jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat viisaus, etiikka ja meditaatio. Osat ovat kaikki yhtä tärkeitä, ja niitä harjoitetaan seuraavassa järjestyksessä: etiikka, meditaatio ja viisaus. Polku on osiensa summa.[9]

viisaus

  • oikea näkemys Neljän jalon totuuden ymmärtäminen.
  • oikea aikomus Luopuminen, hyvätahtoisuus ja väkivallattomuus. Luopuminen takertumisesta, pahantahtoisuudesta ja julmuudesta.

etiikka

  • oikea puhe Rehellinen ja hyväntahtoinen puhe. Valehtelun, karkean tai joutavan puheen ja juoruilun välttäminen.
  • oikea toiminta Väkivallattomuus, pidättyminen ottamasta, mitä ei ole annettu, kohtuullisuus aistinautinnoissa ja päihteidenkäytön välttäminen.
  • oikea elinkeino Elinkeino, joka ei tuota vahinkoa elollisille olennoille.

meditaatio

  • oikea ponnistus Taitavien mielentilojen edistäminen ja taitamattomien välttäminen.
  • oikea tarkkaavaisuus Jatkuva tietoisuus itsestä, omista teoista ja mielentiloista.
  • oikea keskittyminen Syvempien mielentilojen saavuttaminen meditaation kautta.

Pratitya-samutpada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pratitya-samutpada

Pratitya-samutpada, eli ehdonvarainen seuraamus tai ehdonvarainen seurausketju, on eräs keskeinen opetus buddhalaisuudessa. Ehdonvarainen seuraamus tarkoittaa sitä, että kaikki olemassa olevat asiat ja ilmiöt ovat toisistaan riippuvaisia ja edellyttävät toistensa olemassaoloa. Kaikki asiat ja ilmiöt vaativat tiettyjä ilmiöitä ja olosuhteita syntyäkseen ja myös muuttuvat tai katoavat olosuhteiden muuttuessa. Esimerkiksi ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä tai terveenä muita ihmisiä, ruokaa, vaatteita, ilmaa hengitettäväksi, vettä juotavaksi jne.

Kahdentoista nidanan ketju on tämän periaatteen sovellutus, joka osoittaa jälleensyntymän perimmäisen syyn eli tietämättömyyden. Ketjun jokainen linkki edellyttää aina edellisen olemassaoloa ja johtaa seuraavaan. Ketjun viimeinen linkki johtaa taas ensimmäiseen ja kierre on valmis. 12 nidanaa ovat: 1) tietämättömyys, joka johtaa 2) karman syntyyn, eli tietoiseen tekoon. Se taas johtaa 3) tajunnan syntyyn, 4) yksilöön, jolla on nimi ja muoto. Niiden myötä syntyy 5) viisi aistia ja mieli (ns. kuusi perustaa). 6) Kun on aistit, syntyy kosketus, joka johtaa 7) tunteeseen ja 8) halun (tanhan) syntyyn ja 9) tarrautumiseen. 10) Tästä seuraa tuleminen ja 11) jälleensyntymä, mikä arvatenkin johtaa 12) sairauteen, vanhuuteen ja kuolemaan.[10][11]

Kolme olemassaolon merkkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhan opetuksen mukaan kaikkia maailman ehdonvaraisia asioita ja ilmiöitä koskee kolme tuntomerkkiä. Nämä kolme tuntomerkkiä eivät kuvaile vain materiaalista maailmaa, vaan myös psykologisia ilmiöitä, kuten tunteita ja mielentiloja. Kaikki ilmiöt ovat pysymättömiä (anicca), epätyydyttäviä (dukkha) ja vailla itseä (anatta). Nirvana on tila, jossa samsarasta on vapauduttu ja joka ei ole ehdonvarainen. Pysymättömyys ja epätyydyttävyys eivät siis koske sitä.[12]

  • Anicca (paalia, sanskritiksi anitya): Kaikki maailman asiat ovat muuttuvia ja katoavaisia: et voi astua samaan virtaan kahdesti. Mikään maailmassa ei pysy ikuisesti, vaan muuttuu ja katoaa. Jotkut muutosprosessit kestävät pitkään ja jotkut vain hetken. Esimerkiksi hyönteinen elää vain jonkin aikaa, mutta planeetat ja tähdet sen sijaan elävät miljardeja vuosia, mutta nekin kuitenkin tuhoutuvat. Muutos koskee myös mielentiloja ja tunteita; nekin kaikki syntyvät erilaisten olosuhteiden vallitessa ja ne myös katoavat.[13]
  • Dukkha (paalia, sanskritiksi duḥkha): Tämä on myös ensimmäinen jalo totuus, joten neljä jaloa totuutta kytkeytyvät olemassaolon tuntomerkkeihin tämän kautta. Koska mikään maailmassa ei ole pysyvää, ei mikään voi tuottaa lopullista onnellisuutta. Siksi kaikki ehdonvaraiset asiat ovat epätyydyttäviä. Dukkha käännetään usein 'kärsimykseksi', mutta sana kattaa koko kirjon kielteisiä tunteita aina tyhjyyden tunteesta kovaan henkiseen ja fyysiseen kipuun.[14]
  • Anatta (paalia, sanskritiksi anātman): ”ei-itse”, ”minättömyys”. Ihmisellä ei ole sielua eikä mitään pysyvää minuutta. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan niin fyysisesti kuin henkisesti ja oikeastaan syntyy uudelleen joka hetki. Ihminen koostuu viidestä skandhasta, joihin kuuluu esimerkiksi ruumis tai tietoisuus. Yhdestäkään niistä ei voida sanoa, että se olisi ”minä” tai ”minun”. Itse asiassa millään olemassa olevalla ei ole pysyvää omaa olemusta.

Kolme jalokiveä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhalaisuuden kolme elementtiä ovat valaistuminen, joka henkilöityy Buddhan hahmossa, buddhalaiset opetukset eli Dharma ja buddhalainen yhteisö, Sangha. Buddha, Dharma ja Sangha muodostavat Kolme jalokiveä, joihin buddhalaiset turvautuvat.

Kolme jalokiveä ovat:

  • Buddha (valaistunut). Tämä on titteli olennoille, jotka ovat saavuttaneet valaistumisen kuten Buddha ja auttavat toisia saavuttamaan sen. Buddha voidaan myös kuvata viisautena joka ymmärtää Dharmaa, ja täten Buddha merkitsee täydellistä viisautta, joka näkee todellisuuden sellaisena kuin se on. Näiden lisäksi Buddha tarkoittaa mielen täysin kehittynyttä tilaa.
  • Dharma: Buddhan opetukset, jotka johdattavat olennot vapautumiseen ja valaistumiseen. Dharma tarkoittaa olentojen käyttäytymiseen perustuvaa luonnonlakia ja sen seurauksia (syy ja seuraus). Se voi tarkoittaa myös ultimaattista ja kestävää Todellisuutta joka on erottamaton Buddhasta.
  • Sangha: kanssaharjoittajat. Sillä tarkoitetaan käytännössä ystäviä ja auttajia polulla valaistumiseen. Sangha voi tarkoittaa myös buddhalaisten munkkien ja nunnien yhteisöjä tai oivaltaneita harjoittajia.

Buddhalaisuuden syntyaikoina hindulaisuudessa esiintyi monia koulukuntia, jotka pohtivat tavallisille ihmisille kovin vieraita kysymyksiä. Yksinkertaista buddhalaista moraaliopetusta on pidetty vastalauseena erityisesti papistolle, ja veljeskunnan sisältä buddhalaiset poistivat kastilaitoksen. Buddhalaisten elämäkertojen mukaan Buddha oli sotilaskastiin (ei siis papistoon) kuuluva kuninkaan poika, ja kuuluisan buddhalaiskuninkaan Asokan kerrotaan olleen alinta kastia.

On olemassa monia erilaisia Buddhan elämäkertoja, mutta mitään Buddhan kirjoittamaa ei ole. Intialaiset arvelevat, että ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset laadittiin noin sata vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Vanhimmat intialaiset buddhalaiset muistiinpanot ovat kuningas Ashokan kallioihin ja pylväisiin hakkauttamat.

Buddhalaiset tekstit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhan arvioidaan käyttäneen opettaessaan Magadhan valtakunnan puhekieltä magadhi-prakritia. Perimätiedon mukaan pian Buddhan kuoleman jälkeen suuri joukko valaistuneita seuraajia, arhateja, kokoontui neuvonpitoon, jossa munkkikuri (vinaya) ja opetukset (dharma) kerrattiin ja jaettiin osiin munkkiryhmien mieleenpainettaviksi. Tällaiset resitoijien ryhmät vastasivat tekstien säilyttämisestä useiden sukupolvien ajan. Varhaiset buddhalaiset jakautuivat munkkikuri- ja oppitulkintojen takia useisiin koulukuntiin noin keisari Ashokan valtakaudesta alkaen, ja jokainen koulukunta lisäsi teksteihin omia kommentaarejaan.

Noin vuonna 250 eaa. keisari Ashoka lähetti munkkeja Sri Lankaan. Nämä munkit käyttivät resitoimissaan teksteissä magadhin ja Intian länsiosien prakritin sekamurretta, josta käytettiin nimeä paali, tekstien kieli. Nykyisen Theravada-koulukunnan paali-kaanon pohjautuu näihin teksteihin, ja sen sisältö kirjoitettiin talteen palmunlehdille ensimmäisellä vuosisadalla eaa.

Intian mantereen puolella vaikuttaneiden varhaisten koulukuntien kaanoneista säilyi intialaisilla kielillä vain osia, ja ne tunnetaankin lähinnä kiinan- ja tiibetinkielisistä käännöksistä. Sama kohtalo oli noin vuoteen 100 jaa. mennessä syntyneen mahayana-suuntauksen teksteillä, joissa ihanteena on arhatin sijasta bodhisattva.

Buddhalaisuuden kirjalliset kaanonit Tripitakat ovat erittäin laajoja.

Buddhalainen filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Buddhalainen filosofia

Buddhalainen filosofia käsittelee laajasti metafysiikan, fenomenologian, etiikan ja tietoteorian ongelmia. Buddhalaisuus hylkää monet intialaisen filosofian ajatukset, jotka olivat kehittyneet jo Buddhan elinaikana. Hindulaisen filosofian näkökulmasta buddhalainen filosofia luetaan heterodoksisiin nastika -koulukuntiin, koska buddhalaisuus ei tunnusta Veda-kirjoja uskonnollisena auktoriteettina.

Buddhalainen etiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Buddhalainen etiikka

Buddhalaisuudessa pyritään vapautumaan kärsimyksestä, ja etiikka on tässä yksi keino. Myös elämän kunnioitus, myötätunto ja rakkaus ovat tärkeitä arvoja buddhalaisuudessa.

Buddha opetti keskitien merkitystä. Hän eli itse elämänsä alkuosan ylellisyydessä palatsissa, minkä jälkeen hän vetäytyi askeesiin. Valaistuttuaan Gautama oivalsi, että ihmisen tulisi välttää ääripäitä, eli niin nautintoja elämänsisältönä kuin myös nihilismiä ja kielteisyyttä.

Buddhalaisten juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zenkōjin buddhalaistemppeli Naganossa Japanissa
  • Bodhin päivä, jolloin Gautamasta tuli Buddha
  • Paranirvana-päivä, jolloin Buddha siirtyi nirvanaan.
  • Wesak, kolmipäiväinen juhla, jossa muistetaan Buddhan elämän tärkeimpiä vaiheita.
  • Dharmatšakran päivä, jolloin Buddha opetti ensimmäistä kertaa.

Buddhalaisten sijoittuminen valtioittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten buddhalaisia suhteessa maan koko väestöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kambodža 96 %[15] (Theravada, islam 3 %, kristinusko ja muut 2 %)
  2. Mongolian lippu Mongolia 96 % (50 % harjoittaa)[16] (Vajrayana, islam 3 %, kristinusko ja muut 1 %)
  3. Thaimaan lippu Thaimaa 94,6 %[17] (Theravada, islam 4 %, kristinusko 0,7 % ja muut 0,3 %)
  4. Hongkong 90 % [18])[19] ( buddhalais-taolais-konfutsealaisuus, kristinusko ja muut 7 %)
  5. Myanmarin lippu Myanmar 89 % (Theravada, kristinusko 4 %, islam 4 %, animismi ja muut 2 %) [20]
  6. Vietnamin lippu Vietnam 85 % (Mahajana-konfutsealais-taolaisuus, kristinusko 7 %, Cao Dai 3 %, muut 3 %)
  7. Macaon lippu. Macao 85 % (17%[21] harjoittaa) ( buddhalais-taolais-konfutsealaisuus, kristinusko 6 %, ateismi ja muut 3 %)
  8. Laos 67 %-98 % [22][23] (67 % Theravada, perinteinen animismi 31 %.)
  9. Kiina 80 % [24]) (buddhalais-taolais-konfutsealaisuus, ateismi 10,5 %, kristinusko 4 %, islam 1,5 %)
  10. Bhutanin lippu Bhutan 75 %[25] (laamalaisuus, hindulaisuus 25 %)
  11. Joulusaari 75 % (buddhalais-taolais-konfutsealaisuus, kristinusko 12 %, islam 10 %, muut 3 %)
  12. Sri Lankan lippu Sri Lanka 70 %[26] (Theravada, hindulaisuus 15 %, kristinusko 7 %, islam 7 %)
  13. Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea 67 % (Mahayana yhdessä konfutsealaisuuden kanssa, 90 % Juche[27])
  14. Taiwanin lippu Taiwan 35,1-75 %[28][29] (buddhalais-taolais-konfutsealaisuus, kristinusko 4 %, muut 2 %)
  15. Singaporen lippu Singapore 51%[30] (40% harjoittaa) ("Triple religion", islam 14,9 %, kristinusko 14,6 %, hindulaisuus 4 %, muut)
  16. Japani 20-45 % (šintolaisuus yhdessä mahajanalaisuuden kanssa) [31]
  17. Malesian lippu Malesia 23 % (islam 60,3 %, "buddhalais-taolais-konfutsealaisuus", kristinusko 9 %, hindulaisuus 6 %, muut 1,7 %)
  18. Etelä-Korea 22,8 %[32][33](Mahajanalaisuus konfutsealaisuuden kanssa, kristinusko 29 %)
  19. Brunein lippu Brunei 15 % (islam 67 %, buddhalais-taolais-konfutsealaisuus , kristinusko 10 %, muut 8 %)
  20. Nepalin lippu Nepal 11,4 % (hindulaisuus 80,6 %, Vajrayana, islam 4 %, muut 4 %)

Lumbini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siddharta Gautama, Buddha, syntyi kuuluisassa Lumbinin puistossa, josta tuli pian pyhiinvaelluksien kohde. Yksi pyhiinvaeltajista oli intialainen keisari Ashoka. Kohdetta kehitetään parhaillaan buddhalaiseksi pyhiinvaelluskeskukseksi, jossa keskeisen osan muodostavat Buddhan syntymään yhdistetyt arkeologiset jäännökset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pauling, Chris: Mitä buddhalaisuus on. (Introducing buddhism, 2003.) 2. uudistettu painos. Helsinki: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, 2003. ISBN 951-96285-8-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.3.2008).
  • Timo Muola: Buddhalaisuus Viitattu 22.5.2008.
  • Kulananda: Buddhalaisuuden periaatteet. Like, 2005. Englannista suomentanut Lauri Porceddu.
  • Morris, Tony: Mihin uskovat buddhalaiset. (What do buddhists believe?, 2006.) Suomentanut Leenastiina Kakko. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21647-6.
  • Sangharakshita: Opas Buddhan polulle. Like, 2000. Englannista suomentanut Lauri Porceddu.
  • Tony Morris: Mihin uskovat buddhalaiset. Otava, 2008.
  • John Snelling: Buddhalaisuus. Tammi, 1996. Englannista suomentanut Tuula Saarikoski.
  • Andrew Skilton: Buddhalaisuuden historia. Fwbo, 2003. Englannista suomentanut ja toimittanut A.Laaksonen.
  • Asko Parpola (toimittaja): Intian kulttuuri. Otava Oy, 2005. ISBN 951-1-18365-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä Buddhalaisuus on - Johdanto Triratna.
  2. Buddhalaisuus Kagyu Samye Dzong Finland.
  3. Sokea usko ja tieto munsurinaa.blogspot.fi.
  4. Kalama Sutta Access to Insight. (englanniksi)
  5. Sante-roshi: Buddhan tie - kärsimyksestä vapautuminen Helsinki Zen Center.
  6. Mitä Buddhalaisuus on - Viisaus Triratna.
  7. Buddhan opin ydinkohdat Oph - etälukio. Viitattu 1.11.2008.
  8. Barbara O'Brien: Four Noble Truths About.com. Viitattu 3.8.2009. (englanniksi)
  9. Kulananda: ”Jalo kahdeksanosainen polku”, Buddhalaisuuden periaatteet, s. 46. Like, 2005. ISBN 952-471-535-X.
  10. Sangharakshita: ”Kaksitoista rengasta”, Opas Buddhan polulle, s. 86. Like, 2000. ISBN 951-578-685-1.
  11. John Snelling: ”Kaiken keskinäinen riippuvuus”, Buddhalaisuus, s. 67. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0669-1.
  12. Kulananda: ”Ehdonvaraisen olemassaolon kolme tunnusmerkkiä”, Buddhalaisuuden periaatteet, s. 48. Like, 2005. 952-471-535-X.
  13. Tony Morris: ”Kaikki muuttuu”, Mihin uskovat buddhalaiset, s. 43. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21647-6.
  14. John Snelling: ”Dukha”, Buddhalaisuus, s. 61. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0669-1.
  15. https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/cb.html
  16. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2006/71350.htm
  17. https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/th.html
  18. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2009/127268.htm#hong_kong
  19. CIA Factbook – Hong Kong Cia.gov. Viitattu 16.5.2009.
  20. Burma—International Religious Freedom Report 2009 2009-10-26. U.S. Department of State. Viitattu 2010-04-17.
  21. Background Note: Macau Profile U.S. State Department. Viitattu Viitattu = 7.1.2008.
  22. (67% Buddhist according to a 2005 census) taken in 2009 at September 9 from https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/la.html
  23. Zickgraf, Ralph. Laos (series: Major World Nations). Philadelphia: Chelsea House Publishers (1999), pg. 9-10.
  24. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2005/51509.htm
  25. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2009/127364.htm
  26. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2009/127371.htm
  27. http://www.adherents.com/largecom/Juche.html
  28. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2005/51508.htm
  29. [with more than 75% identifying themselves as Buddhists or Taoists]http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/35855.htm
  30. [1]

  31. Only one in five Japanese claim a belief in God [2] "35.8% Buddhist [3]
    polls show two-thirds profess no religion [4]
    Basic Facts Christianity in Japan at a Glance (1998). 1996, 1997, 1998 Paul Tsuchido Shew
    70 percent profess no religious membership [5]
    According to Demerath (2001:138), 64% do not believe in God and 55% do not believe in Buddha, [6]
  32. http://www.state.gov/g/drl/rls/irf/2009/127275.htm
  33. state.gov, About Korea - Religion,Every Culture - South Koreans, Every Culture - Culture of SOUTH KOREA

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dhammapada: Totuuden tie. Suomennos: Lauri Porceddu (Dharmachari Sarvamitra). Suomennettu Sangharakshitan englanninkielisestä käännöksestä Dhammapada: The way of truth. Helsinki: Like, 2002. ISBN 952-471-043-9.
  • Farrer-Halls, Gill: Pieni Buddha-kirja. (The Buddha book, 2005.) Suomentanut A. Laaksonen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30928-1.
  • Gothóni, René & Mahapanna: Buddhalainen sanasto ja symboliikka. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-499-5.
  • Kornfield, Jack & Fronsdal, Gil (toim.): Buddhan opetuksia. Suomennos: Tuula Saarikoski. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26812-7.
  • Morris, Tony: Mihin uskovat buddhalaiset. (What do buddhists believe?, 2006.) Suomentanut Leenastiina Kakko. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21647-6.
  • Nagapriya: Karma ja jälleensyntyminen. (Exploring karma and rebirth, 2004.) Suomennos: Dharmachari Sarvamitra (Lauri Porceddu). Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-614-3.
  • Pauling, Chris: Mitä buddhalaisuus on. (Introducing buddhism, 2003.) 2. uudistettu painos. Helsinki: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, 2003. ISBN 951-96285-8-4. Teoksen verkkoversio.
  • Skilton, Andrew (Dharmacari Sthiramati): Buddhalaisuuden historia. (A concise history of Buddhism, 1994.) Suomennos ja toimitus: A. Laaksonen. Helsinki: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, 2003. ISBN 952-5527-00-X.
  • Snelling, John: Buddhalaisuus. (The elements of Buddhism, 1992.) Suomentanut Tuula Saarikoski. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0669-1.
  • Strong, John S.: Buddha: Elämä ja teot. (The Buddha: A short biography, 2001.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Helsinki: Art House, 2002. ISBN 951-884-354-6.
  • Wallace, B. Alan: Buddhalainen mielenharjoitus. (Buddhism with an attitude: The Tibetan seven-point mind training, 2001.) Suomentanut Kaya Brandt. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-97-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta buddhalaisuus.