Neljä jaloa totuutta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osa artikkelisarjaa
 Buddhalaisuus

Historia

Gautama Buddha
Buddhalaiset neuvostot

Perusteet

Neljä jaloa totuutta
Jalo kahdeksanosainen polku
Sila · Nirvana
Kolme jalokiveä

Tärkeitä käsitteitä

Kolme olemassaolon merkkiä
Skandha · Samsara
Uudelleensyntyminen · Dharma
Pratītya-samutpāda · Karma

Harjoittaminen

Buddha · Bodhisattva
Pāramitā · Buddhalainen meditaatio

Koulukunnat

Theravāda · Mahāyāna
Vajrayāna

 n • k • m 

Neljä jaloa totuutta (paaliksi 'Cattāri ariyasaccāni') on buddhalaisuuden ydinopetus, Sakyamuni Buddhan (historiallisen Buddhan) perustava oivallus, joka esiintyy moneen kertaan vanhimmassa buddhalaisessa tekstikokoelmassa Paalikaanonissa. Perimätiedon mukaan Buddhan ensimmäinen opetuspuhe Dharman pyörän liikkeelle panemisen sutra käsitteli neljää jaloa totuutta. Opetuksen kuulijoina olivat Buddhan kanssa aikaisemmin kilvoitelleet askeetit.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Neljä jaloa totuutta

  1. Jalo totuus kärsimyksestä
  2. Jalo totuus kärsimyksen syystä
  3. Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta
  4. Jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä

Tämä muotoilu on täsmälleen sama kuin se, jota Buddhan kulttuurissa käyttivät lääkärit tehdessään diagnoosia ja määrätessään hoitoa sairauteen: määritetään sairaus, sen syyt ja sitten määrätään hoito. Täten Buddha pitää kärsimystä "sairautena", jonka paranemiseen voimme luottaa.

Buddhalaisuutta on usein pidetty pessimistisenä kärsimyksen keskeisen aseman vuoksi. Mutta koska Buddha esitti parannuskeinon, buddhalaiset eivät pidä uskontoaan pessimistisena tai optimistisena vaan realistisena.

[muokkaa] Jalo totuus kärsimyksestä

Elämässä on kärsimystä (esitetään myös muodossa, vaikkakin hieman virheellisesti, elämä on kärsimystä). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha. Vaikka sen suomennoksena käytetäänkin usein sanaa kärsimys, on dukkhan merkitys paljon laajempi kuin pelkkä fyysinen tai henkinen kipu: se tarkoittaa kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä ja epätyydyttävää. Buddhalaisuuden mukaan siis elämä ei ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten dukkhaa.

Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista, tavaroista jne. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.

[muokkaa] Jalo totuus kärsimyksen syystä (samudaya)

Kärsimyksen aiheuttaa halu ja takertuminen (taṇhā eli pyyde). Ihminen haluaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää ja kaikenlaista muuta mielensä ulkopuolelta. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Siksi siis kaikki asiat ovat lopulta dukkhaa. Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta halusta: on aistinautintojen halu, olemisen halu ja olemattomuuden halu. Halu aiheuttaa kuoleman jälkeen jälleensyntymän.

Myös viha ja tietämättömyys liittyy kärsimyksen syyhyn. Halu nousee tietämättömyydestä, kun ihminen ei ymmärrä asioiden todellista luonnetta, eli pysymättömyyttä ja epätyydyttävyyttä. Kun ihminen ei saa mitä haluaa, syntyy turhautumista, ahneutta ja vihaa.

[muokkaa] Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta (nirodha)

kärsimys lakkaa, kun halu lakkaa. Eli sen sijaan että haluaisimme koko ajan lisää tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää tai mitä vain muuta, opimme olemaan tyytyväisiä siihen mitä meillä jo on.

[muokkaa] Jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä (magga)

Kärsimyksen loppuun johtaa jalo kahdeksanosainen polku. Sen kautta ihminen voi valaistua ja saavuttaa nirvanan eli vapautua jälleensyntymän kierrosta.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Nelj%C3%A4_jaloa_totuutta
Henkilökohtaiset työkalut