Elämänfilosofia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elämänfilosofia on filosofiaa, joka keskittyy kysymykseen ”miten pitäisi elää?”. Erityisesti elämänfilosofia tarkoittaa saksalaisella kielialueella vaikuttanutta ajatussuuntausta (Lebensphilosophie).

Elämänfilosofia painottaa filosofian teoreettisen puolen sijaan tekemistä ja henkistä toimintaa. Elämänfilosofia on usein hyvin henkilökohtaista ja subjektiivista. Elämänfilosofiaan kuuluu keskeisenä ajatus, että ajattelu on elettävä itse käytännössä todeksi.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka lähes kaikki filosofit ovat sivunneet kysymystä siitä, miten ihmisen tulisi elää, jotkut ovat omistautuneet sille kokonaan.[2] Antiikin filosofiassa monet filosofit ja koulukunnat keskittyivät lähes pelkästään etiikkaan ja hyvään elämään. Sokrateelletunne itsesi” oli keskeinen ajatus: hän sanoi, että elämä ei ole elämisen arvoista, jos sen tarkoituksena ei ole selvittää itseään itselleen.[1]

Mannermainen elämänfilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein elämänfilosofialla viitataan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella erityisesti saksalaisella kielialueella vaikuttaneeseen ja koko filosofiaa vallinneeseen ajattelusuuntaukseen. Siihen vaikuttivat muun muassa saksalaiset Friedrich Nietzsche ja Wilhelm Dilthey sekä ranskalainen Henri Bergson, ja sitä edustivat muun muassa Ludwig Klages, Theodor Lessing, Max Scheler ja Georg Simmel.[3] Periaatteessa koko mannermaista filosofiaa voidaan luonnehtia elämänfilosofiseksi, verrattuna enemmän johdonmukaisuuteen ja tarkkuuteen pyrkivään analyyttiseen filosofiaan.[4] Elämänfilosofit suosivat usein kaunokirjallista esitystapaa. Elämänfilosofia kytkeytyy usein muutenkin taiteisiin ja kulttuurikritiikkiin.[2]

Elämänfilosofeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saarinen, Esa: Filosofia ja systeemiajattelu Viitattu 20.11.2007.
  2. a b c Seppänen, Juha: Filosofia, kurssitiivistelmä Viitattu 20.11.2007.
  3. Kovalainen, Heikki A.: Miksi elämänfilosofia(lla) ei elä? Paatos 2/2007. Viitattu 20.11. 2007.
  4. Heinämaa, Sara: ”Loogisista tutkimuksista ruumiinfenomenologiaan”, Nykyajan filosofia, s. 261. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26207-2.