Magadha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Magadhavaltio ennen laajenemistaan noin 600 eaa.
Etelä-Aasian historia ja Intian historia
Flag of Bangladesh.svg Flag of Bhutan.svg Flag of India.svg
Flag of Maldives.svg Flag of Nepal.svg Flag of Pakistan.svg Flag of Sri Lanka.svg
kivikausi 70 000–3300 eaa.
Mehrgarh-kulttuuri • 7000–3300 eaa.
Indus-jokilaakson kulttuuri 3300–1700 eaa.
Myöhäinen Harappan-kulttuuri 1700–1300 eaa.
Veda-kausi 1500–500 eaa.
rautakausi • 1200–500 eaa.
Mahajanapadat 700–300 eaa.
Magadha-valtakunta 684–320 eaa.
Maurya-valtakunta • 321–184 eaa.
Keskiaikaiset kuningaskunnat 230 eaa.–1279
Sātavāhana • 230 eaa.–199
Kushana • 60–240
Gupta • 300–550
Pala • 750–1174
Chola • 250 eaa.–1279
islamilaiset sulttaanikunnat 1206–1596
Delhin sulttaanikunta • 1206–1526
Deccanin sulttaanikunnat • 1490–1596
Hoysala 1040–1346
Kakatiya 1083–1323
Vijayanagara 1336–1565
Suurmogulien valtakunta 1526–1707
Sikhivaltio 1801-1849
Maratha-valtio 1674–1818
Siirtomaakausi 1757–1947
Itsenäinen Intia 1947 eteenpäin
Valtioiden historiat
BangladeshBhutanIntia
MalediivitNepalPakistanSri Lanka
Alueelliset historiat
BengalHimachal PradeshOrissa
Pakistanin historialliset alueetPohjois-Intia
Etelä-Intian historiaTiibet
Erityisalojen historiat
DynastiatTalousIndologiaKieletKirjallisuus
MerenkulkuArmeijaTiede ja tekniikkaAikajana
malline: näytä  keskustele  muokkaa
Magadhavaltion arvioitu laajuus 400-luvulla eaa.

Magadha (मगध) oli yksi kuudestatoista niin sanotusta Mahajanapadasta (suom. suuri valtio) tai muinais-Intian alueesta. Kuningaskunnan sydän oli Gangesin laaksossa oleva Biharin osa, pääkaupunkina Rajagriha ("kuninkaan talo", nykyinen Rajgir). Magadha laajentui 500- ja 400-luvuilla eaa. valloittamalla naapurinsa Angan, Kashin ja merkittävimmän kilpailijansa Kosalan.[1] Magadhan muinainen kuningaskunta mainitaan Ramayanassa[2], Mahabharatassa[3] ja Puranoissa[4], ja erityisesti buddhalaisissa ja jainalaisissa teksteissä.

Kaksi Intian valtauskonnoista on lähtöisin Magadhasta. 500–400-luvuilla eaa. elänyt Gautama Buddha perusti buddhalaisuuden, joka levisi myöhemmin Itä- ja Kaakkois-Aasiaan, kun taas Mahavira perusti jainalaisuuden.[5] Myöhemmin kaksi Intian suurinta valtakuntaa, Maurya- ja Gupta-valtakunnat, saivat alkunsa Magadhasta. Ne edistivät Intian tieteitä, matematiikkaa, tähtitiedettä ja filosofiaa, ja niitä pidettiin Intian "kulta-aikana".

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magadhan kuningaskunta sai alkunsa kaupankäynnin ja maanviljelyn kannalta edullisessa Gangesin laaksossa. Sen ydin käsitti suurin piirtein nykyiset Patnan ja Gayan alueet Etelä-Biharissa ja osan Bengalia ja Orissaa kaakossa. Muihin alueen valtioihin verrattuna Magadhalla oli jo aluksi merkittävä maantieteellinen etu, sillä sen pääkaupungin lähellä sijaitsi hyödynnettävissä oleva rautaesiintymä.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magadhan varhaisista hallitsijoista on vain vähän varmaa tietoa. Tärkeimmät lähteet ovat Sri Lankan buddhalaiset kronikat, Puranat ja eräät muut jainalaiset ja buddhalaiset tekstit. Vuoteen 540 eaa. mennessä Magadha oli kuitenkin kasvanut alueen voimakkaimmaksi valtioksi Shishunaga-dynastian hallinnassa. Sen kuninkaat Bimbisara ja Ajatashatru laajensivat valtakuntaa entisestään valloittamalla naapurimaat Kashin ja Kosalan. Sittemmin rappeutuneen Sisunga-dynastian kaatoi 300-luvulla eaa. Ugrasena Mahapadma Nanda, joka teki Magadhasta koko Pohjois-Intiassa merkittävän voimatekijän.

Nanda-dynastian jälkeen Maghada oli Chandraguptan perustaman voimakkaan Maurya-dynastian keskus. Se laajeni suurimpaan osaan Etelä-Aasiaa Asokan hallitessa, ja yhdisti siten lähes koko Intian ensimmäisen kerran yhden vallan alle. 200-luvulla eaa. alkanutta Maurya-dynastian rappiota seurasi pitkä hajaannuksen kausi 300-luvulle asti, jolloin Magadhaa keskuksena pitänyt Gupta-valtakunta yhdisti Intian jälleen. Magadhan asema Intian johtavana keskuksena päättyi Gupta-valtakunnan hajottua 500-luvulla, ja islamin levitessä Intiaan 600-luvulla uudet keskukset, kuten Pala- ja Cholavaltiot alkoivat hallita Intian kehitystä.

Magadha-dynastiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brihadratha-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brihadratha-dynastiasta ei ole varmoja historiallisia tietoja. Purana-tekstien mukaan Magadha-valtion perusti Brihadratha-dynastia, joka hallitsi noin 1000 vuotta. Voidaan olettaa, että Puranoiden tiedot ovat ainakin osin historialliset, sillä kreikkalainen historioitsija Megasthenes (n. 350 eaa. - 290 eaa.) mainitsee magadhalaisten hallitsijalistojen olevan niissä.[4] Ensimmäinen hallitsija oli Brihadratha. Hänen poikansa Jarasandha esiintyy myös Mahabharathassa.[3]

Pradyota-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pradyota-dynastia

Myös pradyota-dynastiasta kertovat tiedot ovat epätarkkoja. Vayu Puranan mukaan Pradyota-dynastia oli vallassa 138 vuotta. Sen valta loppui kansan noustua kapinaan. Uudeksi kuninkaaksi nousi Shishunaga, joka aloitti uuden nimeään kantavan dynastian.[6], [7]

Haryanka-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Haryanka-dynastia

Sri Lankan buddhalaisten kronikoiden mukaan Pradyota-dynastiaa seurasi Haryanka-dynastia, johon kuuluivat Magadhan tämän ajan merkittävimmät hallitsijat Bimbisara ja Ajatashatru. Tämän lähteen mukaan Shishunaga-dynastia olisi ollut melko merkityksetön ja vain välivaihe Haryanka- ja Nanda-dynastioiden välillä. Bimbisaran ja Ajatashatrun hallintokausi käsitellään kuitenkin tässä artikkelissa Puranoiden mukaisesti Shishunaga-dynastian osana, sillä Puranoita voidaan pitää luotettavampina niiden tarkkuuden vuoksi.[7] Molemmat lähteet kertovat näistä hallitsijoista samat asiat, vaikka sijoittavatkin heidät eri dynastioihin.

Shishunaga-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Shishunaga-dynastia

Purana-eeposten mukaan Shishunaga-dynastia ryhtyi hallitsemaan Magadhaa 684 eaa. Pääkaupunki oli aluksi Rajagriha, myöhemmin Pataliputra (nykyinen Patna). Tällä kaudella kehittyivät kaksi Intian pääuskonnoista, jotka ovat lähtöisin Magadhasta. Gautama Buddha 500- tai 400-luvulla eaa. perusti buddhalaisuuden, joka myöhemmin levisi Itä- ja Kaakkois-Aasiaan, kun taas Mahavira perusti jainalaisuuden.

Shishunaga-dynastia oli tehnyt vuoteen 540 eaa. mennessä Magadhasta Gangesin suiston voimakkaimman valtion. Kuningas Bimbisara (543–491 eaa.) liitti Magadhaan naapurimaa Angan ja aloitti siten Magadhan voimakkaan laajentumisen. [4] Bimbisara oli naimisissa kovimman kilpailijavaltion, Kosalan prinsessan kanssa. Bimbisaran poika Ajatashatru (hallitsijana 491–461 eaa.) tappoi isänsä, ja seurauksena Kosalan ja Magadhan välille syttyi sota. Rauhansopimuksessa Ajatashatru meni Kosalan nuoremman prinsessan kanssa naimisiin ja sai liitettyä Kosalan Magadhaan. [6], [1]

Ajatashatrun aikana alkoi uuden pääkaupungin Pataliputran rakentaminen. [1] Pääkaupungin vaihtoon vaikutti Pataliputran parempi sijainti Licchavia vastaan käytävän sodan kannalta. Jainalaiset tekstit kertovat, kuinka Ajatashatru käytti tässä sodassa kahta uutta asetta: katapulttia ja suojattua hevosvetoista sotavaunua, jossa oli heiluva nuija. Jälkimmäistä on verrattu moderneihin tankkeihin. [6]

Ajatashatrun jälkeen valtakuntaa hallitsi joukko heikompia kuninkaita, joita buddhalaiset kronikat pitävät varsinaisena Shishunaga-dynastiana. Historiallisesti varmaa on, että tämä dynastia kesti vuoteen 424 eaa., jolloin sen kumosi Nanda-dynastia. [7] Tästä eteenpäin historialliset lähteet ovat yksimielisiä.

Nanda-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nanda-dynastia

Nanda-dynastian perusti edeltävän Shishunga-dynastian kuningas Mahanandinin avioton poika. Mahapadma Nanda kuoli 88-vuotiaana, halliten pääosan tämän 100-vuotiaan dynastian ajasta. Mahapadma palautti Magadhan Shishunga-dynastian loppuvaiheiden heikkouden jälkeen Ajatashatrun aikaiselle tasolle ja teki valtion merkittäväksi voimatekijäksi koko Pohjois-Intiassa. Hänen jälkeensä hallitsivat peräkkäin hänen kahdeksan poikaansa. Tämä sekava kausi antoi mahdollisuuden Maurya-suvun valtaannousulle. [1]

Maurya-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maurya-valtakunta
Maurya-valtakunta suurimmillaan

Chandragupta Maurya hyödynsi Magadhan sekavaa tilaa ja Syrjäytti hallitsevan Nandakuninkaan Dhana Nandan. Asiaa auttoi kansan tyytymättömyys Nandoihin. [1] Aleksanteri Suuren Intian-retken luoman hajaannuksen turvin Chandragupta alkoi laajentaa Magadhaa ja hänen kuollessaan 301 eaa. Maurya-valtakunta oli koko Pohjois-Intian valtias.

Chandraguptan poika Bindusara laajensi valtakuntaa edelleen lounaaseen, ja hänen kuollessaan Intian niemimaan eteläkärjen lisäksi ainoastaan nykyisen Orissan alueella sijainnut Kalinga vastusti Mauryan valtaa. Bindusaran poika Ashoka valloitti Kalingan. Tuloksena oli niin suuri verilöyly, että sotimispolitiikkaa ajanut Ashoka kääntyi buddhalaisuuteen ja julistautui ahimsan, väkivallattomuuden kannattajaksi.

Maurya-dynastian hallitessa Intian talous kukoisti ja kauppa ja maanviljely kehittyivät yhtenäisen hallinnon suojeluksessa. Tänä aikana myös Pataliputra kasvoi voimakkaasti ja siitä tuli yksi Intian loistokkaimmista kaupungeista. [5] Kalinga-sodan jälkeen maassa oli puoli vuosisataa kestänyt rauha. Chandragupta Mauryan viehtymys jainalaisuuteen[8] edesauttoi sosiaalisia ja uskonnollisia uudistuksia, kun taas Ashokan buddhalaisuus toi väkivallattomuuden ja sosiaalisen ja poliittisen sovun kansallisiksi ihanteiksi.

Ashokan kuoltua etäisimmät maakunnat julistautuivat itsenäisiksi. Maurya-suku hallitsi kuitenkin vuoteen 184 eaa. asti keski-Intiaa ja Gangesin laaksoa. Tuolloin sotilaskomentaja Pusyamitra Sunga kaappasi vallan.

Sunga-valtion laajuus

Sunga-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sunga-dynastia

Sunga-dynastia perustettiin 184 eaa., noin 50 vuotta Ashokan kuoleman jälkeen, kun silloinen Mauryan armeijan ylipäällikkö, Pusyamitra Sunga salamurhasi kuningas Brihadrathan, viimeisen Maurya-hallitsijan. Sunga-dynastia kesti vuoteen 72 eaa., jolloin pääministeri Vasudeva Kanva murhautti kuningas Devabhimin. Sunga-dynastian kausi oli Intian hajaannuksen alun aikaa, eivätkä heikot hallitsijat kyenneet muuttamaan tilannetta [5]

Kanva-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kanva-dynastia

Kanva-dynastia korvasi Sunga-dynastian ja hallitsi Intian itäosaa vuosina 71–30 eaa. Ensimmäinen kuningas Vasudeva salli Sunga-dynastian kuninkaiden jatkaa hallitsijoina entisen valtakuntansa nurkkauksessa.[6] Magadhaa hallitsi neljä Kanvahallitsijaa. 30-luvulla eaa. uudelleen voimistunut Kalinga hyökkäsi etelästä entisen valloittajansa kimppuun ja lopetti Kanva-dynastian ajan. Magadhan romahduksen jälkeen eteläiset Andhra- ja Satavahana-kuningaskunnat korvasivat Magadhan voimakkaimpana Intian valtiona. Intiaan ei kuitenkaan syntynyt koko niemimaan yhdistävää voimakasta valtiota, vaan hajaannuksen ja ulkomaisten valloittajien aika jatkui 300-luvulle jaa. asti.

Gupta-valtakunta noin vuonna 500

Gupta-dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gupta-valtakunta

Gupta-dynastia nousi valtaan Magadhan ydinalueilla noin vuonna 240. Vuonna 305[6] valtaan noussut Chandragupta I alkoi laajentaa pikkuvaltiotaan, ja vuonna 320 hän kruunautti itsensä Magadhan vanhassa pääkaupungissa Pataliputrassa. Sittemmin hän ja hänen poikansa laajensivat valtakunnan käsittämään koko Pohjois-Intian ja Induksen suiston. Monista, muun muassa Samudraguptan (hallitsi 335–370) yrityksistä huolimatta valtakuntaa ei saatu laajennettua käsittämään etelässä Mauryan aikaisia alueita, joskin nämä tunnustivat Guptan yliherruuden.

Guptavaltio oli Mauryan jälkeen suurin poliittisista ja sotilaallisista valtakunnista antiikin Intiassa. Guptavaltion aika oli Intian "kulta-aikaa" matematiikassa, tähtitieteessä ja filosofiassa. Sen aikana buddhalaisuuden merkitys Intiassa väheni ja alueen valtauskonnoksi tuli hindulaisuus. Viimeinen merkittävä Guptahallitsija oli Skandagupta (vallassa 454–467). Hänen jälkeensä valtakunta alkoi nopeasti luhistua heikkojen hallitsijoiden ja hunnien hyökkäysten takia. 500-luvun loppupuolella Guptavaltakunta oli lopullisesti tuhoutunut, ja Intia jakaantui uudelleen pikkuvaltioihin.

Magadhan kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brihadratha-dynastia (n. 1700-799 eaa.)(Purana-eeposten mukaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brihadratha
  • Jarasandha
  • Sahadeva
  • Somapi (1678–1618 eaa.)
  • Srutasravas (1618–1551 eaa.)
  • Ayutayus (1551–1515 eaa.)
  • Niramitra (1515–1415 eaa.)
  • Sukshatra (1415–1407 eaa.)
  • Brihatkarman (1407–1384 eaa.)
  • Senajit (1384–1361 eaa.)
  • Srutanjaya (1361–1321 eaa.)
  • Vipra (1321–1296 eaa.)
  • Suchi (1296–1238 eaa.)
  • Kshemya (1238–1210 eaa.)
  • Subrata (1210–1150 eaa.)
  • Dharma (1150–1145 eaa.)
  • Susuma (1145–1107 eaa.)
  • Dridhasena (1107–1059 eaa.)
  • Sumati (1059–1026 eaa.)
  • Subhala (1026–1004 eaa.)
  • Sunita (1004–964 eaa.)
  • Satyajit (964–884 eaa.)
  • Biswajit (884–849 eaa.)
  • Ripunjaya (849–799 eaa.)

Pradyota-dynastia (799-684 eaa.) (Purana-eeposten mukaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pradyota
  • Palaka
  • Visakhayupa
  • Ajaka
  • Varttivarddhana

Shishunaga-dynastia (684-424 eaa.) (Purana-eeposten mukaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shishunaga (684–644 eaa.)
  • Kakavarna (644–618 eaa.)
  • Kshemadharman (618–582 eaa.)
  • Kshatraujas (582–558 eaa.)
  • Bimbisara (543–491 eaa.)
  • Ajatashatru (491–461 eaa.)
  • Darshaka (vuodesta 461 eaa.)
  • Udayin
  • Nandivardhana
  • Mahanandin (vuoteen 424 eaa.)

Haryanka-dynastia (684-552 eaa.) (buddhalaisten kronikoiden mukaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bimbisara (684–632 eaa.)
  • Ajatashatru (632–600 eaa.)
  • Udaybhadda (600–584 eaa.)
  • Anuruddha (vuodesta 584 eaa.)
  • Munda (vuoteen 576 eaa.)
  • Nagadasaka (576–552 eaa.)

Shishunaga-dynastia (552-424 eaa.) (buddhalaisten kronikoiden mukaan)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shishunaga (552–520 eaa.)
  • Kalasoka (520–492 eaa.)
  • Kalasokan 10 poikaa (vuoteen 424 eaa.)

Nanda-dynastia (424-321 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mahapadma Nanda (vuodesta 424 eaa.)
  • Pandhuka
  • Panghupati
  • Bhutapala
  • Rashtrapala
  • Govishanaka
  • Dashasidkhaka
  • Kaivarta
  • Dhana Nanda (vuoteen 321 eaa.)

Maurya-valtakunta (324-184 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunga-dynastia (185-72 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pusyamitra Sunga (185–149 eaa.)
  • Agnimitra (149–141 eaa.)
  • Vasujyeshtha (141–131 eaa.)
  • Vasumitra (131–124 eaa.)
  • Andhraka (124–122 eaa.)
  • Pulindaka (122–119 eaa.)
  • Ghosha
  • Vajramitra
  • Bhagabhadra
  • Devabhuti (83–72 eaa.)

Kanva-dynastia (71-30 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vasudeva (vuodesta 71 eaa.)
  • Vasudevan seuraajat (vuoteen 30 eaa.)

Gupta-dynastia (n. 240-570)[1], [9], [10][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasialliset kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinharaja Tammita-Delgoda: Matkaopas historiaan: Intia. Gummerus Oy, 1996. ISBN 951-579-031-X.
  • Asko Parpola (toimittaja): Intian kulttuuri. Otava Oy, 2005. ISBN 951-1-18365-6.
  • Jukka O. Miettinen: Intia: Kaupunkeja, kulttuuria, historiaa. Otava Oy, 1999. ISBN 951-1-16234-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Sinharaja Tammita-Delgoda: Matkaopas historiaan: Intia. Gummerus Oy, 1996. ISBN 951-579-031-X.
  2. Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Magadha”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  3. a b Kisari Mohan Ganguli (kääntäjä): The Mahabharata.1883-1896. Myös: Sacred-Texts: Hinduism 26. helmikuuta 2006. Internet Sacred Text Archive (ISTA). Viitattu 16. elokuuta 2007.
  4. a b c Encyclopedia Britannica: Magadha 2006. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 16.elokuuta 2007.
  5. a b c Jukka O. Miettinen: Intia: Kaupunkeja, kulttuuria, historiaa. Otava Oy, 1999. ISBN 951-1-16234-9.
  6. a b c d e f Magadha dynasty: Indian history 2006. www.gloriousindia.com. Viitattu 16. elokuuta 2007.
  7. a b c W. Woodville Rockhill: Life of the Buddha, s.233. Sri Satguru Pub., 2004. ISBN 81-7030-793-7. Myös: Mahavamsa 4:Das zweite Konzil 2. kesäkuuta 2006. Alois Payer. Viitattu 16. elokuuta 2007.
  8. Asko Parpola (toimittaja): Intian kulttuuri. Otava Oy, 2005. ISBN 951-1-18365-6.
  9. The operative milieu of merchants and the role of the state in Gupta Bengal 2005. Asiatic Society of Bangladesh. Viitattu 29.elokuuta 2007.
  10. Nalanda AncientWorlds LLC. Viitattu 29.elokuuta 2007.