Veda-kausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisen Intian kuningaskuntien arvioituja sijainteja kartalla.

Veda-kausi oli Intiassa aikaa, jolloin syntyi Intian kansalliseepos Veda-kirjat. Se ajoitetaan yleensä vuosille 1500-800 eaa. Veda-kirjat muodostuvat neljästä osasta, jotka sisältävät indoeurooppalaista kieltä puhuneiden arjalaisten loitsuja, virsiä ja kirouksia.

Varhaiskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuonna 1500 eaa. alkanut Veda-kausi käynnistyi, kun Intian alueelle asettui arjalaisia.[1] Arkeologisten löytöjen perusteella on selvää, että Aasian länsiosiin muutti tuohon aikaan indoeurooppalaisia tulijoita, mahdollisesti erillisinä aaltoina. Mesopotamiaan tulivat kassiitit ja Anatolian ylängölle heettiläiset. Lähempänä Intiaa Iranin tasangolle tuli samanlainen kansanvaellus. Tuon ajan iranilaiset tekstit muistuttavat paljon veda-kirjoja. Mahdollisesti osa Iranin arjalaisista jatkoi matkaansa Intian niemimaan pohjoisosiin. Arjalaiset saapuivatkin Intiaan oletettavasti Iranin suunnalta, mutta heidän alkuperäisestä lähtöpaikastaan on ollut monia teorioita.[2]

Vedalaisen kulttuurin alkuaikana syntyi veda-kirjoista vanhin, Ringveda. Tänä aikana paimentolaiset asettuivat kyliin ja vallitsevaksi elinkeinoksi tuli laiduntamisen ja maanviljelyn yhdistäminen. Miespuolisten perheenjäsenten yhdistämästä klaanista tuli yhteiskunnan perusyksikkö. Klaanit kokoontuivat ajoittain erilaisiin kansankokouksiin, suorittivat uskonnollisia uhrimenoja papin johdolla ja kunnioittivat johtajaansa, joka oli käytännössä lähinnä sotapäällikkö.[2]

Myöhäiskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäisen Veda-kauden merkittävimmät heimoyhteisöt olivat Kuru ja Pañcāla. Delhin tienoilla hallinneet kuru-kuninkaat olivat erityisen vaikutusvaltaisia.[3] Veda-kauden myöhäisvaiheen merkittäviä kirjallisia lähteitä ovat Samaveda, Yajurveda, Atharvaveda, Brahmanat, Upanisadit ja Aranyakat. Tässä vaiheessa alkoi intiassa rautakausi. Tuolloin kehittyi myös kastilaitos, millä on ollut suuri merkitys Intian kulttuurissa myöhemmin.[4]

Myöhemmällä Veda-kaudella Intiassa kehittyi harvainvaltoja. Arkeologisesti ajanjakso on yhdistettävissä Pohjois-Intian länsi- ja keskiosissa vallinneeseen kulttuuriin, jota voidaan kuvata sen ylimystön käyttämästä korkealaatuisesta ”maalatusta harmaasta keramiikasta” (Painted Grey Ware, PGW). PGW-kulttuurin piirissä kaupungistuminen kehittyi edelleen. Vuoden 800 eaa. tienoilla Gujaratiin, Rajasthaniin ja Vidarbhaan levisi uusia ratsunomadeja. Heidän asumuksensa, aseensa ja megaliittihautansa viittaavat skyyttalaisiin. Tulokkaat omaksuivat paikallisen ”puna-musta-keramiikan” (Black-and-Red Ware, BRW). Sotaisa kulttuuri levisi vielä Etelä-Intiaan ja Sri Lankaan. Megaliittikulttuuri vallitsi Etelä-Intiassa toiselle vuosisadalle jaa.[5]

Pohjois-Intiassa Gangesin tasangolla alkoi vuoden 500 eaa. tienoilla uusi kaupungistumisaalto. Hallinnollisesti kaupungit jakautuivat janapada-nimellä kutsuttuihin kuningaskuntiin ja heimo-oligarkioihin. Kaupungit kehittyivät entisestään, eikä perinteinen Veda-uskonto enää tyydyttänyt kaikkia. Buddhalaisuus ja jainalaisuus alkoivatkin saada runsaasti kannattajia erityisesti kauppiaiden ja käsityöläisten piiristä.[5]

Magadhan kuningaskunta alkoi 400–300 luvuilla eaa. levitä, ja se kattoi lopulta Pohjois-Intian keskeisimmät alueet. Mahapadma Nandan kapina 300-luvulla eaa. päätti kuningaskunnan ja lopulta johti Maurya-valtakunnan syntymiseen.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tammita-Delgoda, SinhaRaja: Matkaopas historiaan: Intia. Kuopio: Puijo, 1996. ISBN 951-579-030-1.
  • Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tammita-Delgoda, s. 39.
  2. a b Early Vedic Period Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.1.2013. (englanniksi)
  3. Parpola, s. 33.
  4. Later Vedic Period (c. 800– c.500 BCE) Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.1.2013. (englanniksi)
  5. a b c Parpola, s. 34–35.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]