Jainalaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakaristi on jainalaisuuden pyhin merkki.

Jainalaisuus on hindulaisuuden pohjalta syntynyt kaiken elävän kunnioittamista korostava intialainen uskonto. Jainalaisuus on dharmalainen uskonto, jonka mukaan ei ole olemassa mitään korkeampaa voimaa, jonka puoleen ihmiset voisivat kääntyä. Se on pienimpiä ns. maailmanuskonnoista, ja sen kannattajia on (lähteestä riippuen) 3–6 miljoonaa, joista suurin osa asuu Intiassa.

Jainalaisuus perustuu suurelta osin Mahaviran (599527 eaa.) opetuksiin. Jainalaiset kuitenkin uskovat, että ennen Mahaviraa on ollut 23 suurta opettajaa eli tirthankara, ja siis Mahavira oli 24. tirthankara.

Jainalaisuuden oppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jainalaiset tavoittelevat buddhalaisten tavoin nirvanaa eli vapautusta askeesin avulla. Ihmisen sielu on luonnostaan valoisa ja kirkas, mutta karma voi sumentaa sen. Itsekkäät, julmat ja välinpitämättömät teot pimentävät sielun, mutta epäitsekkäät, huomaavaiset ja ystävälliset teot voivat auttaa sielua kirkastumaan. Kaikilla elävillä organismeilla on sielu, siis myös kasveilla. Jainalainen maailmankäsitys on syklinen: maailmankaikkeus on ikuinen. Koska maailmankaikkeudella ei ole alkua, sitä ei ole luotu, eikä siis ole luojaakaan. Pelastus ei jainalaisuudessa ole maallikolle mahdollinen, paitsi mikäli hän kuolemansa lähestyessä esimerkiksi sitoutuu kuolemaan täydellisen paaston seurauksena. Naiselle pelastuminen on mahdollista vain silloin, jos hän seuraavassa jälleensyntymässään on mies.

Jainalaiset uskovat ahimsaan (väkivallattomuus), askeesiin, karmaan, samsaraan (jälleensyntyminen) ja jivaan (sielu).

Uskonnon mukaan karman laki hallitsee muuttumatonta ja ikuista maailmaa. Jälleensyntymisen ketjusta voi vapautua noudattamalla askeesia ja viittä ohjetta:

  1. ei saa tappaa
  2. ei saa varastaa
  3. ei saa valehdella
  4. ei saa elää siveettömästi
  5. ei saa olla ahne

Kultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jainalaisen munkin elämä on äärimmäisen kurinalaista. Luostarilupauksessaan hän luopuu tappamisesta, varastamisesta, valehtelemisesta, seksuaalisesta kanssakäymisestä ja omistamisesta. Maallikkojen kultti muodostuu muun muassa ruoan, kukkien ym. lahjojen viemisestä jumalankuville. Jainalaisuus tuntee neljätoista askelta karmasta vapautumiseen. Näihin kuuluu muun muassa tietoisuus oikeasta käyttäytymisestä.

Elämää kunnioittaakseen jainalaiset askeesimunkit saattavat pitää kasvojensa edessä suojaa välttyäkseen nielemästä pieneliöitä. Jotkut lakaisevat tietä edessään, jotteivät tappaisi muurahaisia ja muita eläimiä.

Jainalaisuudessa on kaksi lahkoa:

  • Shvetambara, eli valkoisiin verhotut
  • Diagambara, eli taivaaseen verhotut

Elämäntapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jainalaisuuden mukaan kaikki elämä on pyhää, ja pahinta mitä ihminen voisi tehdä on toisen tappaminen. Jainalaiset ovat kasvissyöjiä, mutta myös juurekset ovat kiellettyjä, koska niitä esiin kaivettaessa voivat madot ja muut mullassa elävät eliöt vahingoittua. Jainalaiset uskovat kasvistenkin kärsivän kuollessaan, mutta niiden tietoisuuden aste on paljon kehittymättömämpi kuin eläinten. Kasvin surmaaminen on pienempi paha kuin eläimen surmaaminen. Tämä ehdoton ahimsa-periaatteen noudattaminen asettaa rajoituksia myös ammatinvalinnalle. Useat jainalaiset ovatkin kauppiaita tai rahanlainaajia.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jainalaisia on lähes 4 miljoonaa, lähinnä Intiassa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokallio,Tapio;Helve,Helena;Salmenkylä,Riitta;Tolonen,Anja: Uskonto ja maailmankatsomus. Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-249-4.