Uskontososiologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uskontososiologia tutkii uskonnon roolia yhteiskunnassa: sen käytäntöjä, historiallisia taustoja, kehityskulkuja ja universaaleja teemoja. Tutkimuksen painopisteenä on erityisesti uskonnon toistuva rooli kaikissa yhteiskunnissa ja eri historian aikoina. Uskonnonsosiologia eroaa uskonnonfilosofiasta siten, että se ei tutki uskonnollisten uskomusten pätevyyttä - tosin useiden keskenään ristiriitaisten opinkappaleiden vertailu voi edellyttää "metodologista ateismia".[1]

Moderni akateeminen sosiologia alkoi tutkia uskontoa Émile Durkheimin vuonna 1897 julkaistun tutkimuksen myötä, jossa hän käsitteli katolisen ja protestanttisen väestön itsemurhien määriä. Tutkimus oli yhteiskunnallisen tutkimuksen perusteos, joka erotti sosiologian muista tieteenaloista, kuten psykologiasta. Karl Marx ja Max Weber korostivat teoksissaan uskonnon ja taloudellisen/yhteiskunnallisen rakenteen välistä suhdetta. Nykyisin uskontososiologiassa käsitellään tavallisesti maallistumista, yksityistä uskontoa ja uskonnon yhtenäisyyttä globalisaation ja monikulttuurisuuden konteksteissa. Nykyaikainen uskonnonsosiologia voi tutkia myös epäuskonnollisia ilmiöitä, kuten sekulaarin humanismin uskomusjärjestelmiä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berger, Peter L. The Sacred Canopy: Elements of a Sociological Theory of Religion (1967). Anchor Books 1990 paperback: ISBN 0-385-07305-4