Max Weber
| Maximilian Weber | |
|---|---|
 Max Weber luetaan 1900-luvun keskeisimpiin yhteiskuntatieteilijöihin. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. huhtikuuta 1864 Erfurt, Preussi |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1920 (56 vuotta) München, Weimarin tasavalta |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Maximilian Carl Emil Weber (21. huhtikuuta 1864 Erfurt – 14. kesäkuuta 1920 München) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä, Max Weber vanhempi, oli merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstenin kanssa. Hänen nuorempi veljensä Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä.
Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Samalla tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”.
Vuonna 1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitiedon opiskelijaksi palvellen samalla toisinaan Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi testin, joka oikeutti hänet harjoittamaan lakia nuorempana asianajajana. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitiedossa 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän oikeushistoriallisen teoksen. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi teoksensa Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Tämä takasi Weberille oikeuden täyteen akateemiseen arvoon.
Näinä vuosina Weber kuitenkin keskittyi erityisesti yhteiskuntapolitiikkaan. Hän liittyi vuonna 1888 Verein für Sozialpolitikiin, eräänlaiseen itsenäiseen oppineiden aivoriiheen, joka pohti yhteiskunnallisia asioita. Vuonna 1890 tämä aivoriihi käynnisti tutkimushankkeen, joka pohti ”Puolan ongelmaa” eli ulkomaalaisten maatyöläisten muuttoliikettä itäiseen Saksaan samalla kun paikalliset maatyöläiset muuttivat teollistuviin kaupunkeihin. Weber asetettiin tutkimushankkeen johtoon ja tämän takia hän kirjoitti suurimman osan tutkimuksesta. Lopullista raporttia pidettiin laajalti erinomaisena empiirisen tutkimuksen esimerkkinä ja Weberin maine asiantuntijana maatalouspolitiikassa lujittui.
Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin kaukaisen sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu kirjoittaja. Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti hermoromahdus, joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta.
Vuonna 1903 hänestä tuli aikakauslehti Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitikin toimittaja. Weberistä tuntui kuitenkin, ettei hän voinut jatkaa normaalia opetustyötä ja toimi siitä lähtien yksityisenä oppineena. Tätä auttoi hänen vuonna 1907 saamansa perintö. Vuonna 1904 hän vieraili Yhdysvalloissa ja osallistui taiteiden ja tieteiden kongressiin, joka pidettiin St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä.
Weberin laajimmin tunnettu teos, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, julkaistiin vuonna 1904 (suom. 1980). Siinä hän tarkasteli kapitalismin henkistä (eettistä) pohjaa. Hän katsoi, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa. Kalvinistit tarvitsivat varmuuden pelastumisestaan, joten he ajattelivat, että maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon.[1] Tämä Weberin mukaan osaltaan synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan epäuskonnollisena, irronneena syntytaustastaan. Weber ei toisaalta tarkoittanut, että kalvinismi olisi ollut välttämätön pohja kapitalismin syntymiselle, vaan sanoi, että kapitalismi olisi ilman kalvinismia syntynyt jossain muussa muodossa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. Vuonna 1918 Weber toimi asiantuntijana Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versailles'n rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komiteassa.
Vuodesta 1918 hän jatkoi opettamista, ensin Wienin yliopistossa ja vuodesta 1919 Münchenin yliopistossa, jossa hän johti ensimmäistä saksalaista sosiologian instituuttia.
Max Weber kuoli keuhkokuumeeseen Münchenissä 14. kesäkuuta 1920.
Ymmärtävä sosiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ymmärtävä sosiologia viittaa Weberin määritelmään sosiologiasta. Weberille sosiologia oli tiede, joka ymmärtää tulkiten sosiaalista toimintaa ja siten selittää sen kulun ja sen vaikutusten syitä. Ymmärtävässä sosiologiassa ymmärtämiseen liittyy aina selittävä ote. Sosiologian tulee selittää syitä toiminnalla sekä toiminnan vaikutuksia ja seurauksia. Inhimillisen toiminnan ehdoksi Weber asettaa sen, että toimija liittää toimintaan subjektiivisen merkityksen. Sosiaalista toiminta on vasta silloin kun toimijan subjektiivinen merkityksenanto ottaa huomioon muut toimijat. Weberille vain yksilöt voivat olla toimijoita.
Kootut teokset[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gesammelte Aufsätze zur Religionssoziologie I-III (1920)
- Wirtschaft und Gesellschaft (1922)
- Gesammelte Aufsätze zur Wissenschaftslehre (1922)
- Gesammelte politische Schriften (1921)
- Gesammelte Aufsätze zur Sozial- und Wirtschaftsgeschichte (1924)
- Gesammelte Aufsätze zur Soziologie- und Sozialpolitik (1924)
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pörssi. (Die Börse, 1894.) Suomentanut Tapani Hietaniemi. Helsinki: Tutkijaliitto, 1990. ISBN 951-9297-80-4.
- Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. (Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus, 1904.) Suomentanut Timo Kyntäjä. Helsinki: WSOY, 1980 (2. painos 1990). ISBN 951-0-09226-6.
- Tiede ja politiikka: Kutsumus ja ammatti. (Wissenschaft als Beruf, 1917; Politik als Beruf, 1919.) Suomentanut Tapani Hietaniemi ja Risto Hannula. Tampere: Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-213-8.
- Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus: Kirjoituksia uskonnonsosiologiasta. (Gesammelte Aufsätze zur Religionssoziologie, 1920–1921.) Suomentanut Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino, 1989. ISBN 951-9066-32-2.
- Kaupunki. (Die Stadt, 1921.) Suomentanut Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino, 1992. ISBN 951-9066-59-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hietaniemi, Tapani: Max Weber ja Euroopan erityistie: Vertailevia sivilisaatiohistoriallisia tutkielmia. Helsinki: Tutkijaliitto, 1998. ISBN 952-5169-08-1.
- Hietaniemi, Tapani (toim.): Aiheita Weberistä: Max Weber modernista rationaalisuudesta, uskonnosta, oikeudesta ja yhteiskuntaluokista. Helsinki: Tutkijaliitto, 1987. ISBN 951-9297-64-2.
- Kauppinen, Ilkka ym. (toim. Ilkka Kauppinen, Miikka Pyykkönen & Olli-Pekka Moisio: 1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-495-464-8.
- Töttö, Pertti: Max Weberin tieteenteoriasta. Kuopio: Kuopion yliopisto, 2004. ISBN 951-781-472-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7727–7728, art. Weber, Max. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Pekonen, Kyösti: Max Weber. Teoksessa Politiikan moderneja klassikkoja, toim. Jukka Kanerva, s. 173-174. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-474-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kim, Sung Ho: Max Weber The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Markku Koivusalo: Research and Teaching Weber Max (1864-1920)
| ||||||||||||||||||||||||||
