Monikulttuurisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Monikulttuurisuus (engl. multiculturalism) käsitteenä tarkoittaa useaan kulttuuriin liittyvää tai usean kulttuurin piirteitä sisältävää asiaa[1]. Käsitettä käytetään ainakin kolmella tapaa: synonyymina kulttuuriselle monimuotoisuudelle, kulttuuriseen monimuotoisuuteen liittyvään poliittiseen ohjelmatyöhön tai poliittiseen kokonaisnäkemykseen kulttuurisen monimuotoisuuden hallinnasta[2][3]. Monikulttuurisuuden käsite on laajentunut etnisten ryhmien lisäksi koskemaan myös erilaisia alakulttuureita kuten vammaiset ja sukupuolivähemmistöt[4][5][6][7].

Monikulttuurisuutta on esiintynyt muun muassa valtioissa kuten USA, Kuuba, Iso-Britannia tai Jugoslavia.

Monikulttuurisuuden eri merkitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus kuvaa yhteiskunnassa vallitsevaa monimuotoisuuden tilaa määriteltynä ajankohtana. Sitä mitataan eri tavoin. Käytetyimpiä indikaattoreita on etnolingvistinen fraktionalisaatiomuuttuja (ELF), joka kuvaa todennäköisyyttä sille, että että kaksi mielivaltaisesti valittua yksilöä kuuluisivat samaan etniseen tai kulttuuriseen fraktiooni. Muuttuja s_i kuvaa fraktion suuruutta.[8][9].

ELF=1-\sum^N_{i=1} s^2_{i}

Lisäksi monimuotoisuuden indikaattori (eli osoittaja) voi ottaa huomioon eri etnisten ja kulttuuristen ryhmien välisen erilaisuuden. Erilaisuuden mittarina voidaan käyttää esimerkiksi kielitieteellisiä eroavaisuuksia eri kielten välillä[9].

Politiikan vaste etniseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuudella tai monikulttuurisuuspolitiikalla voidaan viitata politiikkaan, jonka tavoitteena on organisoida ja hallita yhteiskunnassa vallitsevaa etnistä ja kulttuurista monimuotoisuuden tilaa[2], eli harjoittaa erilaisuuden poliittista organisointia[10] (engl. diversity management tai diversity governance).

Monikulttuurisuus poliittisen filosofian tarkastelukohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisessa filosofiassa monikulttuurisuus on suuntaus, jossa tutkitaan politiikan keinoja vastata kulttuuriseen ja etniseen monimuotoisuuteen. Se on läheisesti kytkeytynyt identiteettipolitiikkaan (engl. identity politics), eroavaisuuksien politiikkaan (engl. politics of differences) ja tunnustamisen politiikkaan (engl. the politics of recognition). Tyypillinen tutkimuskohde on erilaiset ratkaisut taloudelliseen ja poliittiseen epätasa-arvoon, jota vähemmistöasema tuottaa.[11]

Maahanmuuttajapoliittinen eräs suuntaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuuspolitiikka on myös eräs nykyaikaisissa kansallisvaltioissa harjoitettu maahanmuuttajiin kohdistuvan politiikan suuntaus. Tämä tarkoittaa politiikkaa, jossa suhtaudutaan puolueettomasti tai myönteisesti maahanmuuttajaryhmien muodostumiseen valtaväestöstä selkeästi erottuviksi etnisiksi tai kulttuurisiksi yhteisöiksi ja jossa näiden yhteisöjen pyrkimyksiin synnyttää ja ylläpitää omia organisaatioitaan suhtaudutaan myönteisesti.[10]

Vaihtoehtoiset maahanmuuttajapolitiikan suuntaukset ovat sulauttamispolitiikka, kotouttamispolitiikka ja erottelupolitiikka. Monikulttuurista maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitu harjoitetun Iso-Britanniassa, Alankomaissa sekä Ruotsissa. Näidenkin maiden nähdään siirtyneen kotouttavaan ja sulauttavaan maahanmuuttajapolitiikkaan, joka korostaa maahanmuuton kohdemaiden kansallisten kulttuurien ja kielien oppimisen tärkeyttä.[10].

Francesco Pirelli, Monumentti monikulttuurisuudelle, 1985. Viiden samanlaisen veistoksen sijoituspaikat ovat Torontossa Kanadassa, Buffalo Cityssä Etelä-Afrikassa, Chang Ch'ünissa Kiinassa, Sarajevossa Bosniassa ja Sydneyssä Australiassa.

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The British Journal of Psychiatry -lehti julkaisi 2012 eri kansallisuuksia laajalti käsittäneen tutkimuksen, jonka päätelmänä todetaan, että oman kulttuurisen tai etnisen ryhmän suuri tiheys asuinalueella toimii puskurina mielenterveysongelmille. Jos taas oman ryhmän edustus alueella on pieni, riski sairastua erilaisiin psykooseihin, kuten skitsofreniaan, kasvaa[12].

Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät.[13] Yhdysvaltalaisen Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan pohjoisamerikkalaisissa monikulttuurisissa yhteisöissä koetaan alkuunsa sukupuolesta ja iästä riippumatta eristäytymistä. Haastatellut ihmiset luottavat keskivertoa vähemmän hallintoon ja omiin poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa eivätkä osallistu hyväntekeväisyystyöhön.[14]

Putnamin mukaan nämä ongelmat ovat ratkaistavissa.[15] Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat ”sosiaalista pääomaa”, eri kansanryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta. Ihmisten tulee saada mahdollisuuksia tavata säännöllisesti erilaisia ihmisiä ja tunnistaa samanlaisuutensa etnisyydestä riippumatta.[13] Putnam varoittaa poliittisesta vihanlietsonnasta ja toteaa, että entistä suurempi monimuotoisuus on nykyajassa yhtä peruuttamatonta kuin aikanaan teollinen vallankumous.[16]

Patric Sturgisin tutkimusryhmän mukaan asuinalueen etninen monimuotoisuus ei vähennä väestöryhmien välistä luottamusta eikä sosiaalista koheesiota. Päin vastoin.[17]

Laaja sosiaalista koheesiota tutkinut kansainvälinen vertailu päätyi samanlaiseen tulokseen. Sen mukaan keskeisimpiä sosiaalisen koheesion selittäjiä ovat bruttokansantuote, tuloerot sekä tietoyhteiskunnan kehitysaste. Väestön etnisellä monimuotoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä väestön sosiaaliseen koheesioon ja keskinäiseen luottamukseen.[18]

Monikulttuurisuus ja multikulturalismi maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuus on yksinkertainen väestöllinen tosiasia eli yhteiskunta sisältää esimerkiksi useita eri kieliä, uskontoja ja etnisiä ryhmiä. Multikulturalismi tarkoittaa sitä vastoin kulttuurisen monimuotoisuuden virallista tunnustamista, myönteistä tai vähintään neutraalia suhtautumista tähän monikulttuurisuuteen sekä kielten, kulttuurien ja etnisten identiteettien säilymisen julkista tukemista.[19]

Multikulturalistisia maita olivat Euroopassa 1980-luvulla olivat lähinnä Ruotsi, Iso-Britannia ja Alankomaat. Näistä maista Alankomaat on viime vuosikymmeninä tehnyt selkeän suunnanmuutoksen. Sen sijaan Ruotsissa ja Britanniassa suhtautuminen on vuosituhannen jälkeen säilynyt suurin piirtein ennallaan. Euroopan maiden välillä on suuria eroja multikulturalismissa.[20]

Suomea ja Ruotsia voi pitää multikulturalistisina maina. Vuosituhanteen vaihteessa Alankomaat kääntyi huomattavasti nationalistisempaan ja erityisesti maahanmuuttajia sulauttavaan suuntaan. Assimilaatiopolitiikkaa on kokoajan noudatettu Tanskassa ja se jatkuu yhä. Sen sijaan Norja on lähestynyt Suomen ja Ruotsin suhtautumistapaa ja toimintamalleja.[21]

Monikulttuurisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt 1900-luvun lopulla vilkastuneen maahanmuuton myötä. Vuonna 2007 Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön Cuporen erikoistutkija Pasi Saukkonen[22] totesi (maahanmuuttajalukujen valossa) Suomen kuuluvan edelleen Itä- eikä Länsi-Eurooppaan. Hän tosin muistuttaa myös, että ulkomaalaisperäisen väestön kasvuvauhti on ollut Suomessa viime vuosina yksi Euroopan kovimpia. Lisäksi Suomi on Saukkosen mukaan ollut suorastaan ”fantastisen nopea” ottamaan muutoksen huomioon virallisella tasolla.[23]

Monikulttuurisuuden arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikulttuurisuus on joskus myös saanut osakseen arvostelua. Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi monikulttuurisuuden epäonnistuneen Saksassa.[24] Iso-Britannian pääministeri David Cameron on sanonut ajatuksen monikulttuurisuudesta olevan epäonnistunut.[25][26] [27] Myös Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy on todennut monikulttuurisuuden epäonnistuneen.[28] [29] Muita monikulttuurista politiikkaa kritisoivia ovat olleet esimerkiksi Australian entinen pääministeri John Howard[30], Espanjan entinen pääministeri Jose Maria Aznar[31], hollantilainen poliitikko ja Tilburgin yliopiston professori Paul Scheffer[32], Ruotsidemokraatit[33], Tanskan kansanpuolue[34], Hollannin nykyinen hallitus[35] [36] ja belgialainen puolue Vlaams Belang[37].

Erikoistutkija Pasi Saukkonen on sanonut, että Suomen politiikka on epäsuorasti sulauttavaa, koska se painottaa yksilön osallistumista yhteiskunnan toimintaan ja työelämään. Toisaalta hänen mukaansa politiikka on multikulturalistinen, painottaahan se oman identiteetin säilyttämistä. Saukkosta huolestuttaa riittävätkö Suomen resurssit molempiin tavoitteisiin. Häneen mukaan moninaistuvan yhteiskunnan hallinnassa ei ole kovin hyvin onnistuttu muuallakaan Euroopassa.[38]

Anders Behring Breivik teki poliittiset iskut, koska hän vastusti monikulttuurisuutta ja islamisaatiota. Iskuilla Breivik halusi estää Norjan muuttumisen monikulttuuriseksi ja islamilaiseksi.[39]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b Inglis, Christine: UNESCO MOST Policy Paper No. 4, Multiculturalism: New Policy Responses to Diversity (pdf) 1996. UNESCO MOST. Viitattu 8.11.2012. (englanniksi)
  3. Timo Soukola: Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet (pdf) 1999. Sitra. Viitattu 15.11.2012.
  4. Jasinskaja-Lahti, Inga & Liebkind, Karmela & Vesala, Tiina: Rasismi ja syrjintä Suomessa: Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-850-8.
  5. Forsander, Annika: Luottamuksen ehdot: Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Väitöskirja, Turun yliopisto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja. D 39. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2002. ISBN 952-9605-82-X.
  6. Pitkänen, Pirkko & Kouki, Satu: Vieraiden kulttuurien kohtaaminen viranomaistyössä. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2778-5.
  7. Katso myös: Monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa käsitteitä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Viitattu 2.4.2010.
  8. {{Verkkoviite | osoite = http://telematica.politicas.unam.mx/biblioteca/archivos/040107017.pdf%7C nimeke = Ethnic Diversity and Economic Performance | tekijä = A. Alesina, E. La Ferrara | tiedostomuoto = pdf| selite = | julkaisu = Journal of Economic Literature| ajankohta = | julkaisupaikka = | julkaisija =| viitattu = 28.01.2013| kieli =(englanniksi)
  9. a b James Fearon: Ethnic and Cultural Diversity by Country (pdf) (sivut 195–222) Journal of Economic Growth. 2002. dartmouth.edu. Viitattu 28.01.2013. (englanniksi)
  10. a b c Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3. , sivu 208
  11. Song, Sarah: Multiculturalism The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2010 Edition). plato.stanford.edu. Viitattu 28.01.2013. en
  12. Ethnic density as a buffer for psychotic experiences The British Journal of Psychiatry. 26.07.2012. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  13. a b Does diversity make us unhappy? BBC News. 30.5.2006. Viitattu 17.9.2008. (englanniksi)
  14. Iloniemi, Eero: Monikulttuurisuusmyytti murenee. Nykypäivä, 2007, nro 30, s. 11.
  15. Jonas, Michael: The downside of diversity. The Boston Globe, 2007, nro 5.8. http://www.boston.com/news/globe/ideas/articles/2007/08/05/the_downside_of_diversity/.
  16. http://canadasworld.wordpress.com/2009/04/01/jason-kenneys-views-on-multiculturalism-counterbalanced-by-research-from-michael-adams-and-robert-putnam/
  17. Sturgis, Patrick et al: Ethnic diversity, segregation and the social cohesion of neighborhoods in London. Ethnic and Racial Studies, 2014, nro 37:8 http://dx.doi.org/10.1080/01419870.2013.831932.
  18. Scandinavia is Global Leader in Social Cohesion International Comparison on Social Cohesion. 16.7.2013. Viitattu 22.11.2014. (englanniksi)
  19. http://www.cupore.fi/documents/MonikulttuurisuusJaKulttuuripolitiikkaPohjoisEuroopassa4.pdf
  20. http://www.cupore.fi/documents/MonikulttuurisuusJaKulttuuripolitiikkaPohjoisEuroopassa4.pdf
  21. http://www.cupore.fi/documents/MonikulttuurisuusJaKulttuuripolitiikkaPohjoisEuroopassa4.pdf
  22. http://www.gaudeamus.fi/martikainen-muuttajat/
  23. http://maailma.net/artikkelit/kotoutuminen_monikulttuuriseen_yhteiskuntaan_vaatii_paljon_myos_meilta
  24. http://www.theguardian.com/world/2010/oct/17/angela-merkel-german-multiculturalism-failed
  25. http://www.bbc.co.uk/news/uk-politics-12371994
  26. http://www.telegraph.co.uk/news/politics/david-cameron/8305346/Muslims-must-embrace-our-British-values-David-Cameron-says.html
  27. http://yle.fi/uutiset/david_cameron_monikulttuurisuus_ei_toimi/5317737
  28. http://www.dailymail.co.uk/news/article-1355961/Nicolas-Sarkozy-joins-David-Cameron-Angela-Merkel-view-multiculturalism-failed.html
  29. http://yle.fi/uutiset/sarkozy_vallitseva_maahanmuuttajapolitiikka_epaonnistunut/5320951
  30. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/australiaandthepacific/australia/8031840/Former-Australian-PM-attacks-multiculturalism.html
  31. http://www.freerepublic.com/focus/f-news/1726950/posts
  32. http://www.academia.edu/4164173/Scholten_P._2012_._The_Dutch_Multicultural_Myth._In_Taras_Ed._Challenging_Multiculturalism._Edinburgh_Edinburgh_University_Press
  33. http://www.civilliberty.org.uk/newsdetail.php?newsid=1970
  34. http://books.google.fi/books?id=eJiQBAAAQBAJ&pg=PA137&lpg=PA137&dq=danish+people%27s+party+multiculturalism&source=bl&ots=R5_zgANvxB&sig=H9XfkAYX_9-rxmoAV3hdR5WUypY&hl=fi&sa=X&ei=iaRWVMfWMYXPOM-0gKAN&ved=0CC4Q6AEwAg#v=onepage&q=danish%20people's%20party%20multiculturalism&f=false
  35. http://www.gatestoneinstitute.org/2219/netherlands-abandons-multiculturalism
  36. http://conservativepapers.com/news/2013/01/26/the-netherlands-to-abandon-multiculturalism/#.VFanA_msWXZ
  37. http://books.google.fi/books?id=KlgtBAAAQBAJ&pg=PA215&lpg=PA215&dq=the+New+Flemish+Alliance+and+Vlaams+Belang,+oppose+multiculturalism&source=bl&ots=CTbrLH7lsB&sig=w0zv4vM_63iNbtixtFU1dnVtZtg&hl=fi&sa=X&ei=LcBWVN7MM4L0PJ7qgeAE&ved=0CC4Q6AEwAg#v=onepage&q=flemish%20alliance&f=false
  38. http://maailma.net/artikkelit/kotoutuminen_monikulttuuriseen_yhteiskuntaan_vaatii_paljon_myos_meilta
  39. http://edition.cnn.com/2012/08/24/world/europe/norway-breivik-trial/

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laqueur, Walter: Euroopan viimeiset päivät. (The last days of Europe: Epitaph for an old continent, 2007.) Suomentanut Leif Sundström. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-458-0.
  • Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.): Erilaisuus. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-136-4.
  • Oksi-Walter, Päivi & Roos, Jonna & Viertola-Cavallari, Ritva: Monikulttuurinen perhe. Helsinki: Arkki, 2009. ISBN 978-951-618-805-1.
  • Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.): Suomalainen vieraskirja: Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-176-3.
  • Raulo, Marianna: Ihmisiä vai ihmisiä: Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8.
  • Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]