Monikulttuurisuus

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työpaikka
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Vammaiset
Yhteisöjä kohtaan

Arabit · Juutalaiset · Kristityt
Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Pakkosiirto
Rikos ihmisyyttä vastaan
Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n • k • m 

Monikulttuurinen tarkoittaa useaan kulttuuriin liittyvää tai usean kulttuurin piirteitä sisältävää kulttuurien välistä vuorovaikutusta.[1] Laajan määrittelyn mukaan monikultturisuuteen kuuluu etnisten ryhmien lisäksi mm. vammaiset ja sukupuolivähemmistöt [2], [3], [4].

Monikulttuurisuuden vastakohta on yhtenäiskulttuuri. Suomessa on 2000-luvulla käyty vilkasta keskustelua, onko maa monikulttuurinen vai yhtenäiskulttuuri.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Monikulttuurisuuden historia

Nykyistä monikulttuurisuusajatusta tarkastellaan yleensä 1800-luvulla vakiintuneen kansallisvaltiojärjestelmän valossa, mutta jo Lutherin, Calvinin ja Zwinglin uskonpuhdistus 1500-luvulla antoi alkusysäyksen eurooppalaiselle monikulttuurisuudelle.[5]

[muokkaa] Monikulttuurisuuden eri merkitykset

Tuomas Martikaisen mukaan kansainvälisessä politiikassa monikulttuurisuudella on ymmärretty kulttuuripiirteiltään eroavien ryhmien vuorovaikutusta. Kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n toiminta perustuu tähän ajatukseen. Termi on liittynyt myös erilaisten etnisten ryhmien rinnakkaiseloon valtioiden sisällä (vertaa Japanin valtakulttuuri ja ainut). Monikulttuurisuus sekoitetaan joskus monikulturismiin, joka tarkoittaa valtion harjoittamaa politiikkaa, jolla pyritään eri kansanryhmien ja kulttuurien tasavertaisuuteen. Kanadan valtion 'multiculturalism' perustuu tähän ajatukseen. [6] [7] [8] Kansainvälinen siirtolaisjärjestö ja YK:n Kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista pyrkivät säätelemään ja tukemaan monikulttuurista maahanmuttoa hallitusten välisin sopimuksin.

[muokkaa] Monikulttuurisuus Suomessa

Pääartikkeli: Monikulttuurisuus Suomessa

Kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana vilkastuneen maahanmuuton myötä. Vaikka maahanmuuttajia on Suomessa eurooppalaisittain vertaillen vähän, on ulkomaalaisten muutto Suomeen vuonna 2007 koko itsenäisyyden ajan ennätykseen [9]. Monikulttuurisuus-käsite on myöskin yleistynyt julkisessa kielenkäytössä maapalloistumisen ja maahanmuuttajaväestön kasvun myötä. Seurauksena on ollut uusi uussuomalainen kulttuuri [10], [11].

Monikulttuurisuuden puolesta ovat Suomessa puhuneet muuan muassa tasavallan presidentti Tarja Halonen, kulttuurivähemmistökoordinaattori Umayya Abu-Hanna, vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, Suomen Romanifoorumin toiminnanjohtaja Miranda Vuolasranta[12] ja entinen ministeri Olli-Pekka Heinonen.[13]

[muokkaa] Monikulttuurisuuden tutkimus

Francesco Pirellin Monumentti monikulttuurisuudelle Torontossa, Kanadassa. Neljä muun identtisen veistoksen sijoituspaikat ovat Buffalo City, Etelä-Afrikka; Chang Ch'ün, Kiina; Sarajevo, Bosnia; ja Sydney, Australia.

Monikulttuurisuutta tutkitaan pääosin yliopistoissa antropologian, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden piirissä. Kiinnostus monikulttuurisuuteen on lisääntynyt ja monikulttuurisuuteen liittyviä tutkimuksia löytyy nykyään lähes kaikkien tieteenalojen piiristä. Monikulttuurisuuden tutkimukset liittyvät ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevaan tilanteeseen. Britanniassa, jossa maahanmuuttajien määrä on nopeasti kasvanut 1980-luvun jälkeen, vähemmistöpolitiikan tutkimus on keskittynyt erityisesti rasismin ongelmiin ja vaikutusprosesseihin, johtaen keskeiseksi antirasistisen paradigman vähemmistökysymysten hallinnoinnissa. Siirtolaisvaltaisessa Kanadassa kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksessä on nähty myös monikulttuurisuuden positiiviset voimavarat, mikä on johtanut laajempaan näkemykseen myös poliittisella ja tieteellisellä kentällä. Suomessa monikulttuuriset tutkimukset ovat liittyneet sekä rasismin ehkäisyyn, että monikulttuurisuuden tuomiin voimavaroihin.[14]

[muokkaa] Tutkimussuuntauksia

  • Etnisiä ryhmiä käsittelevä tutkimus (esim. tietyn etnisen vähemmistön kulttuuria, asemaa tai elinoloja).
  • Interventiotutkimukset käsittelevät vähemmistöpoliittisia toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta (esim. suvaitsevuuteen kasvattaminen).
  • Asennetutkimukset käsittelevät valtaväestön suhtautumista etnisiin vähemmistöihin (esim. oppilaiden asennoituminen maahanmuuttajia kohtaan).
  • Etnisten suhteiden tutkimukset tarkastelevat kulttuurisen vuorovaikutuksen näkökulma (esim. kahden kulttuurin parisuhteet).
  • Integraatioprosessin tutkimukset tarkastelevat vähemmistöjen sopeutumista (esim. kotoutumista, oikeudellista asemaa, elinoloja tai syrjäytymistä).
  • Palvelujärjestelmien tutkimukset monikulttuurisesta vuorovaikutuksesta (esim. sosiaali-, opetus-, terveys- ja työvoimapalveluja sekä oikeusjärjestelmä tai palveluntuottajien kokemuksia).
  • Vähemmistökulttuureja koskeva tutkimus joka liittyy kulttuurin perusteella rajattuihin ryhmiin (esim. uskontoon, uskomukseen tai elämäntapaan).
  • Vammaiskulttuureja koskevat tutkimukset (esim. vammaisryhmät tai potilasjärjestöt).
  • Identiteettitutkimukset tutkimukset (esim, sukupuolisiseen tai muuhun vähemmistön identiteettiin liittyvät kysymykset).[14]

[muokkaa] Monikulttuurisuuden kritiikkiä

Monikulttuurisuuden leviämistä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat arvostelleet eduskunnassa istuvista puolueista erityisesti Perussuomalaiset ja eduskunnan ulkopuolisista puolueista vuoteen 2008 saakka rekisteröitynä puolueena toiminut Suomen Kansan Sinivalkoiset. Kriitikkiä on esittänyt myös esimerkiksi Suomen Sisu -järjestö, joka korostaa kansallista kulttuuria yhteiskunnan ytimenä ja kansallisen identiteetin turvaamista. Näkyviä monikulttuurisuuden vastustajia ovat olleet Olavi Mäenpää ja Tony Halme, joille monikulttuurisuuden vastustaminen on ollut myös tärkeä vaaliteema.[15][16] Voimakasta kritiikkiä monikulttuurisuutta kohtaan ovat esittäneet myös slavisti Jussi Halla-aho[17] ja monikulttuurisuuteen tutkijan työssään perehtynyt valtiotieteilijä Iivi Anna Masso.[18][19][20]

Perussuomalaiset Nuoret ry:n keväällä antaman 2008 julkilausuman mukaan monikulttuurisuuden kritisoiminen on vaikeaa rasistiksi leimautumisen takia.[21]

[muokkaa] Ääriainesten suosiminen

Iranilaistaustaisten brittifeministien Azam Kamguian ja Maryam Namzien mukaan monikulttuurisuusideologia kieltää muiden nauttiman tasavertaisen lainsuojan niiltä etnis-kulttuuristen vähemmistöjen edustajilta, jotka haluavat hyötyä länsimaiden tarjoamasta vapaudesta ja tasa-arvosta kansallisten enemmistöjen tavoin, koska se oikeuttaa heidän erilaisen kohtelun. Vallanpitäjillä on taipumus kuunnella pikemminkin etnis-kulttuuristen vähemmistöjen fundamentalisteja kuin liberaaleja muslimeita ateisteista puhumattakaan. Observerin kolumnisti Nick Cohenin mukaan poliittisen vasemmisto laiminlyö myös kansallista turvallisuutta värvätessään äärijärjestöjen edustajia neuvonantajikseen vähemmistöasioissa.[22]

Itseään suvaitsevina pitävät länsimaiset varovat avoimesti tuomitsemasta ääri-islamilaisia, koska pelkäävät suvaitsemattomuuden lisääntymistä kaikkia muslimeja kohtaan ja maltillistenkin muslimien suututtamista. Maltillisten muslimien ja itseään suvaitsevaisina pitävien länsimaalaisten vaietessa, keskustelun kulun määräävät äärimuslimit ja suvaitsemattomat länsimaalaiset. Molempien tahojen tavoitteena on todistaa, ettei muslimien ja länsimaalaisten ole mahdollista elää yhdessä. Jos suvaitsevaiset länsimaalaiset antavat vain suvaitsemattomien ihmisten esittää maahanmuuttokritiikkiä, nämä voivat jopa tahallisesti leimata kaikki muslimit äärimuslimien aiheuttamiin ongelmiin, jolloin muukalaisvihalle syntyy otollinen maaperä. Muukalaisviha puolestaan edistää maltillistenkin muslimien radikalisoitumista. Maltilliset muslimit kärsivät eniten radikaalin islamin aiheuttamista ongelmista. Muslimimaissa maltilliset muslimit ovat esimerkiksi radikaalien terrori-iskujen uhreja, länsimaissa he ovat radikaalien muslimien aiheuttamien ennakkoluulojen uhreka.[23]

[muokkaa] Monikulttuuristen yhteisöjen luottamuspula

Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät. Britannian "tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission" puheenjohtaja, itsekin maahanmuuttaja Trevor Phillips on sanonut, että ihmiset ovat onnellisempia asuessaan omanlaistensa seurassa. Harvardin professorin Robert Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat "sosiaalista pääomaa"; eri etnisten ryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta.[24]

[muokkaa] Monikulttuurisen yhteisön vaikutus yksilöön

Harvardin yliopiston professori Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan monikulttuurisissa yhteisöissä elävät kokevat itsensä sukupuolesta ja iästä riippumatta vieraantuneiksi.

  • Tällaisissa yhteisöissä ihmiset luottavat keskivertoa vähemmän hallintoon ja julkiseen sanaan
  • He eivät luota poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, eivätkä äänestä
  • He eivät osallistu talkoisiin, eivätkä tee hyväntekeväisyystyötä
  • Yhteisöissä asuvilla on keskivertoa vähemmän ystäviä ja he viettävät paljon aikaa kotonaan
  • He kokevat itsensä keskivertoa onnettomammiksi.[25]

Tutkija Richard Johnstonin mukaan erilaisuus on uhka kansalaisyhteiskunnalle.[26]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ Jasinskaja- Lahti, I., Liebkind, K. & Vesala, T. (2002) Rasismi jasyrjintä Suomessa. Gaudeamus, Helsinki.
  3. ↑ Forsander, A. (2002) Luottamuksen ehdot. Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Väestöliitto, Helsinki:
  4. ↑ Pitkänen, P. & Kouki, S. (1999) Vieraiden kulttuurien kohtaaminen viranomaistyössä. Edita, Helsinki.
  5. ↑ Arno Tanner: Asennevapaasti monikulttuurisuudesta
  6. ↑ Martikainen, Tuomas (2006) Ylirajainen kulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki
  7. ↑ About Canada: Multiculturalism in Canada (englanniksi) / (ranskaksi)
  8. ↑ Government of Canada: Constitution Act, 1982 (englanniksi) / (ranskaksi)
  9. ↑ Kotoutuminen monikulttuuriseen yhteiskuntaan vaatii paljon myös ”meiltä”
  10. ↑ www.kulturforalla.info/doc/perspectives_on_intercultural_dialogue.pdf Näkökulmia kulttuurienväliseen vuoropuheluun
  11. ↑ Monikulttuurisuus – mitä se on? Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 15.6.2007.
  12. ↑ Monikulttuurisuus puhutti kuudennessa Presidenttifoorumissa 20.7.2008. Suomen tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 18.2.2008.
  13. ↑ Markku Pohjola /sd ym.: Rasismin vastaisen asennekasvatuksen lisäämisestä kouluopetuksessa
  14. ↑ 14,0 14,1 Erikoistutkija Kaija Matinheikki-Kokko, Jyväskylän yliopisto: KATSAUS MONIKULTTUURISUUSTUTKIMUKSEN KEHITYKSEEN SUOMESSA
  15. ↑ Nuorisojärjestön johtaja pitää kansallisvaltiota monikulttuurisuuden pysäyttäjänä – Perussuomalainen näkee Varissuolla ensimmäisenä lautasantennit Turun Sanomat. 20.7.2008. Viitattu 18.2.2008.
  16. ↑ Suomen Sisu: Periaateohjelma
  17. ↑ Radio Rock -podcastit: Haastattelussa Jussi Halla-aho 4.9.2008. Radio Rock. Viitattu 19.9.2008.
  18. ↑ Masso, Iivi Anna: Holhousta vuoropuhelun nimissä 19.3.2008. Uusi Suomi. Viitattu 21.9.2008.
  19. ↑ Masso, Iivi Anna: Hirsi Ali 22.11.2007. Uusi Suomi. Viitattu 21.9.2008.
  20. ↑ Ambassador Portrait: Iivi Anna Masso 2008. DG EAC – European Year of Intercultural Dialogue 2008. Viitattu 22.9.2008.
  21. ↑ PS Nuoret Ry: Rasistiksi leimaaminen estää yhteiskunnallista keskustelua
  22. ↑ Masso, Iivi Anna: Unohdetut toiset. Vapaa-ajattelija, 2009, 65. vsk, nro 2, s. 6. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry..
  23. ↑ Muhammed, Husein: Radikaalia islamia ei saa sietää. Humanisti, 2009, nro 2, s. 10. Helsinki: Suomen humanistiliitto ry.. suomi
  24. ↑ Does diversity make us unhappy? BBC News. 30.5.2006. Viitattu 17.9.2008. (englanniksi)
  25. ↑ Eero Iloniemi: Monikulttuurisuusmyytti murenee. Nykypäivä, 2007, nro 30, s. 11.
  26. ↑ http://www2.arts.ubc.ca/cresp/rjmulti.pdf

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.): Erilaisuus. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-136-4.
  • Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli & Ruuska, Petri: Suomi toisin sanoen. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-156-9.
  • Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.): Suomalainen vieraskirja: Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-176-3.
  • Raulo, Marianna: Ihmisiä vai ihmisiä: Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8.
  • Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Monikulttuurisuus
Henkilökohtaiset työkalut