Monikulttuurisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevuus
Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Monikulttuurisuus käsitteenä tarkoittaa useaan kulttuuriin liittyvää tai usean kulttuurin piirteitä sisältävää asiaa[1]. Perinteisesti monikulttuurisuus on merkinnyt kulttuurien välistä keskustelua, arvostusta ja vuorovaikutuksta. Monikulttuurisuuden käsite on laajentunut etnisten ryhmien lisäksi koskemaan myös erilaisia alakulttuureita kuten vammaiset ja sukupuolivähemmistöt [2][3][4][5].

Sisällysluettelo

[muokkaa] Monikulttuurisuuden strategiat

Monikulttuurisuuteen liittyy erilaisia lähestymistapoja siellä missä eri kulttuurit kohtaa. [6]. Monikulttuurisuuden vastakohtana pidetään kultturien sulauttamista, assimilaatiota ja sosiaalista integraatiota. Monikulttuurisuutta yhteiskunnassa voidaan pitää sekä rikkautena, että uhkana. Tästä on noussut kaksi näennäisesti ristiriidassa olevaa strategiaa monikulttuurisuuden kohtaamiseksi:

  • Ensimmäinen strategia korostaa vuorovaikutusta ja viestintää eri kulttuurien välillä. Kulttuurien välinen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden luoda uutta monikulttuurista kulttuuria esimerkiksi Brasilian tapaan.
  • Toinen strategia painottaa monimuotoisuuden säilyttämistä ja korostaa kulttuurien ainutlaatuisuutta. Sen mukaan kulttuurinen eristäminen suojelee niiden ainutlaatuisuutta edistäen koko maailman kulttuurista monimuotoisuutta. Ranskassa on korostettu kulttuurien ainutlaatuisuutta ja pyritty estämään kulttuurien sekoittumista tarkoituksena edistää puhtaan kulttuuriperinteen säilymistä[7].

Vastakkaiset tulkinnat ja strategiat usein täydentävät toisiaan ja tuottavat uusia kulttuurisia ilmiöitä, jotka näkyvät kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa. Käsitteen kulttuurien välisestä siirtymästä "Transkulturaatio", keksi Kuubalainen antropologi Fernando Ortiz vuonna 1940[8]. Mary Louise Pratt loi käsitteen "The Contact Zone" kuvaamaan kulttuurien välistä yhteistyötä ja toimintaa [9]. Kulttuurit eivät ole toimi tyhjiössä. Kaksi mainittua strategiaa toimivat samanaikaisesti soveltaen eri näkökohtia luoden uusia kulttuureja. Monikulttuurisuus voidaan näin ymmärtää myös tavalla, joka ylittää kulttuurien väliset esteet ja antaa mahdollisuuden rikkaampaan kanssakäymiseen erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Se merkitsee elävää moniulotteista ymmärrystä kulttuurien ainutlaatuisuudesta ja muutoksesta sekä yhteistyöstä näiden kahden suuntauksen välillä [10].

[muokkaa] Monikulttuurisuuden eri merkitykset

Kansainvälisessä politiikassa monikulttuurisuudella on ymmärretty kulttuuripiirteiltään eroavien ryhmien vuorovaikutusta. Kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n toiminta perustuu tähän ajatukseen. Termi on liittynyt myös erilaisten etnisten ryhmien rinnakkaiseloon valtioiden sisällä.[11]

[muokkaa] Monikulttuurisuus Suomessa

Suomessa kulttuurinen monimuotoisuus on lisääntynyt 1900-luvun lopulla vilkastuneen maahanmuuton myötä. Maahanmuuttajia on Suomessa eurooppalaisittain vertaillen vähän.[12] Monikulttuurisuus-käsite on yleistynyt julkisessa kielenkäytössä maahanmuuttajaväestön kasvun myötä.[13].

[muokkaa] Monikulttuurisuuden ongelmia ja niiden ratkaisuja

Francesco Pirelli, Monumentti monikulttuurisuudelle, 1985. Viiden samanlaisen veistoksen sijoituspaikat ovat Torontossa Kanadassa, Buffalo Cityssä Etelä-Afrikassa, Chang Ch'ünissa Kiinassa, Sarajevosssa Bosniassa ja Sydneyssä Australiassa.

[muokkaa] Monikulttuurisuuden käsitteestä maahanmuuttokritiikin piirissä

Niin sanotun maahanmuuttokriittisen liikkeen hahmoihin lukeutuneen filosofi Jukka Hankamäen mukaan sanassa 'monikulttuurinen' halutaan käyttää substantiivia adjektiivina. Substantiivista 'kulttuuri' on muodostettu adjektiivi 'kulttuurinen'. Sana on ilmeisesti käännetty suoraan englannin kielen sanasta 'multi-cultural'. Hankamäen mukaan käsite sisältää siten jo etymologialtaan ”anglo-amerikkalaista kieli-imperialismia”.[14] Hankamäen mielestä ”kukaan ei voi kannattaa samanaikaisesti useita keskenään ristiriitaisia kulttuureita”. Hänen mukaansa eri kulttuurit eivät ole tasa-arvoisia: esimerkiksi ihmisoikeuksia toteuttavat kulttuurit ovat parempia kulttuureita.[15]

[muokkaa] Monikulttuurisuus ja ääriainekset

Iranilaistaustaisten brittifeministien Azam Kamguian ja Maryam Namazien mukaan monikulttuurisuusaate kieltää muiden nauttiman tasavertaisen lainsuojan niiltä etnis-kulttuuristen vähemmistöjen edustajilta, jotka haluavat hyötyä länsimaiden tarjoamasta vapaudesta ja tasa-arvosta kansallisten enemmistöjen tavoin, koska se oikeuttaa heidän erilaisen kohtelunsa. Kritiikin mukaan lännen vallanpitäjillä on taipumus kuunnella pikemminkin fundamentalistisia kuin vapaamielisiä muslimeita ateisteiksi kääntyneistä puhumattakaan.[16]

[muokkaa] Luottamus monikulttuurisissa yhteisöissä

Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät. Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission puheenjohtaja, itsekin maahanmuuttaja Trevor Phillips on sanonut, että ihmiset ovat onnellisempia asuessaan omanlaistensa seurassa. "Kysymys kuitenkin kuuluu", hän jatkaa, "mitä 'omanlainen' tarkoittaa?" Harvardin yliopiston professorin Robert Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat ”sosiaalista pääomaa”, eri kansanryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta. Kumpikin tutkija painottaa ratkaisuna sitä, että ihmiset saavat mahdollisuuksia tavata säännöllisesti erilaisia ihmisiä ja tunnistaa samanlaisuutensa etnisyydestä riippumatta.[17]

[muokkaa] Putnamin tutkimus monikulttuurisista yhteisöistä ja yksilöistä

Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan pohjoisamerikkalaisissa monikulttuurisissa yhteisöissä koetaan alkuunsa sukupuolesta ja iästä riippumatta eristäytymistä:

  • Ihmiset luottavat keskivertoa vähemmän hallintoon ja julkiseen sanaan
  • He eivät luota poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, eivätkä äänestä
  • He eivät osallistu talkoisiin eivätkä tee hyväntekeväisyystyötä
  • Heillä on keskivertoa vähemmän ystäviä ja he viettävät paljon aikaa kotonaan
  • He kokevat itsensä keskivertoa onnettomammiksi.[18]

Putnamin mukaan näitä haasteita ei voida ohittaa sen koommin naiivin progressivismin kuin myöskään epähistoriallisen, konservatiivisen etnosentrismin nimissä. Haasteen hedelmällinen ratkaiseminen on hänen mielestään helpohkoa ja toivottavaa.[19] Hän varoittaa poliittisesta vihanlietsonnasta ja toteaa, että suurempi diversiteetti on nykyajassa yhtä peruuttamatonta kuin aikanaan teollinen vallankumous. [20]

[muokkaa] Poliittista arvostelua

Euroopan konservatiivipuolueiden puheenjohtajat ovat tarttuneet viime vuosina monikulttuurisuuden teemaan. Britannian pääministerin ja konservatiivipuolueen puheenjohtajan David Cameronin mukaan monikulttuurisuus on Britanniassa epäonnistunut.[21] Saksan liittokanslerin ja kristillisdemokraattien puheenjohtajan Angela Merkelin mukaan monikulttuurisuuspolitiikka ei ole onnistunut kotouttamaan maahanmuuttajia. Samoin ovat todenneet Australian entinen pääministeri ja LPA:n entinen puheenjohtaja John Howard sekä Espanjan entinen pääministeri ja Partido Popularin entinen puheenjohtaja José María Aznar.[22][23] Ranskan presidentti ja UMP:n johtaja Nicolas Sarkozy kertoi ranskalaisen TF1 -televisiokanavan lähetyksessä pitävänsä monikulttuurisuutta virheenä.[24]

[muokkaa] Arvostelu Suomessa

Monikulttuurisuuden leviämistä suomalaisessa yhteiskunnassa on arvostellut eduskunnassa istuvista puolueista erityisesti Perussuomalaiset.[25] Julkisessa keskustelussa voimakasta arvostelua monikulttuurisuutta kohtaan ovat esittäneet muun muassa Jussi Halla-aho[26], Timo Vihavainen ja Iivi Anna Masso.[27][28] Perussuomalaisten Nuorten keväällä antaman 2008 julkilausuman mukaan monikulttuurisuuden arvosteleminen on vaikeaa rasistiksi leimautumisen takia.[29]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Jasinskaja-Lahti, Inga & Liebkind, Karmela & Vesala, Tiina: Rasismi ja syrjintä Suomessa: Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-850-8.
  3. Forsander, Annika: Luottamuksen ehdot: Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Väitöskirja, Turun yliopisto. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja. D 39. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto, 2002. ISBN 952-9605-82-X.
  4. Pitkänen, Pirkko & Kouki, Satu: Vieraiden kulttuurien kohtaaminen viranomaistyössä. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2778-5.
  5. Katso myös: Monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa käsitteitä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Viitattu 2.4.2010.
  6. Dictionary.Reference.com. Dictionary.Reference.com. Viitattu 2010-12-10.
  7. (2005) Guide to Western Canada, 7th, Globe Pequot Press, 31. ISBN 0762729872. Viitattu 2011-01-16. 
  8. Ortiz, Fernando. Cuban Counterpoint: Tobacco and Sugar, Durham, NC: Duke University Press,ISBN 0-8223-1616-1. Trans. Harriet de Onís.1995
  9. Pratt, Mary Lousis. "Arts of the Contact Zone." From Inquiry to Academic Writing: a Text and Reader. Boston: Bedford/St. Martin's, 2008. 355-68.
  10. Trotman, C. James (2002). "Introduction", in C. James Trotman: Multiculturalism: Roots and Realities. Indiana UP, ix. ISBN 9780253340023. 
  11. Martikainen, Tuomas (toim.): Ylirajainen kulttuuri: Etnisyys Suomessa 2000-luvulla. Tietolipas 212. Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ry:n julkaisuja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-848-2.
  12. Hiltunen, Anna-Kaisa: Kotoutuminen monikulttuuriseen yhteiskuntaan vaatii paljon myös ”meiltä” Maailma.net. Viitattu 2.3.2010.
  13. Monikulttuurisuus – mitä se on? Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 15.6.2007.
  14. Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia: Teoria, metodi ja politiikka, s. 381. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-131-6.
  15. Hankamäki, Jukka: Ajatuksia gay-kulttuurista Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 19.4.2011.
  16. Masso, Iivi Anna: Unohdetut toiset. Vapaa ajattelija, 2009, 65. vsk, nro 2, s. 6. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  17. Does diversity make us unhappy? BBC News. 30.5.2006. Viitattu 17.9.2008. (englanniksi)
  18. Iloniemi, Eero: Monikulttuurisuusmyytti murenee. Nykypäivä, 2007, nro 30, s. 11.
  19. Jonas, Michael: The downside of diversity. The Boston Globe, 2007, nro 5.8. http://www.boston.com/news/globe/ideas/articles/2007/08/05/the_downside_of_diversity/.
  20. http://canadasworld.wordpress.com/2009/04/01/jason-kenneys-views-on-multiculturalism-counterbalanced-by-research-from-michael-adams-and-robert-putnam/
  21. Cameron: Monikulttuurisuus epäonnistunut Britanniassa Helsingin sanomat. 5.2.2011. Viitattu 5.2.2011.
  22. Merkel: Monikulttuurinen yhteiskunta epäonnistui Saksassa Helsingin sanomat. 17.10.2010. Viitattu 5.2.2011.
  23. Nicolas Sarkozy declares multiculturalism had failed The Telegraph. 11.2.2011. Viitattu 23.7.2011.
  24. Quotes of the Day Time World. 11.2.2011. Viitattu 23.7.2011.
  25. Nuorisojärjestön johtaja pitää kansallisvaltiota monikulttuurisuuden pysäyttäjänä – Perussuomalainen näkee Varissuolla ensimmäisenä lautasantennit Turun sanomat. 20.7.2008. Viitattu 18.2.2008.
  26. Radio Rock -podcastit: Haastattelussa Jussi Halla-aho 4.9.2008. Radio Rock. Viitattu 19.9.2008.
  27. Masso, Iivi Anna: Holhousta vuoropuhelun nimissä 19.3.2008. Uusi Suomi. Viitattu 21.9.2008.
  28. Masso, Iivi Anna: Hirsi Ali 22.11.2007. Uusi Suomi. Viitattu 21.9.2008.
  29. Rasistiksi leimaaminen estää yhteiskunnallista keskustelua (Perussuomalaiset Nuoret ry:n julkilausuma kevätkokouksessa Tampereen yliopistolla 17.5.2008) Viitattu 2.3.2010.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Laqueur, Walter: Euroopan viimeiset päivät. (The last days of Europe: Epitaph for an old continent, 2007.) Suomentanut Leif Sundström. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-458-0.
  • Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.): Erilaisuus. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-136-4.
  • Oksi-Walter, Päivi & Roos, Jonna & Viertola-Cavallari, Ritva: Monikulttuurinen perhe. Helsinki: Arkki, 2009. ISBN 978-951-618-805-1.
  • Raulo, Marianna: Ihmisiä vai ihmisiä: Vähemmistöoikeuksien filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-444-8.
  • Saukkonen, Pasi: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-31756-3.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä