David Cameron

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
David Cameron
David Cameron official.jpg
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
11.5.2010–
Monarkki Elisabet II
Varapääministeri Nick Clegg
Edeltäjä Gordon Brown
Tiedot
Syntynyt 9. lokakuuta 1966 (ikä 48)
Lontoo, Englanti
Puolue Konservatiivipuolue
Puoliso Samantha Sheffield
Uskonto anglikaani
Allekirjoitus Accession Treaty 2011 David Cameron signature.svg

David William Donald Cameron (s. 9. lokakuuta 1966 Lontoo, Englanti)[1] on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko. Hän on Britannian pääministeri toukokuusta 2010 ja konservatiivipuolueen puheenjohtaja joulukuusta 2005.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Cameron syntyi Lontoossa varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä toimi pörssimeklarina, ja Cameronien suvussa on ollut useita konservatiivikansanedustajia.[2] Cameron varttui Berkshiressä[3] ja kävi arvostettua Etonin poikakoulua. Myöhemmin hän opiskeli Oxfordin yliopistossa pääaineinaan filosofia, politiikka ja talous.[2]

Ennen valintaansa Britannian parlamenttiin Cameron työskenteli liike-elämässä muun muassa seitsemän vuotta brittiläisen mediayhtiö Carlton Communicationsin palveluksessa.[4]

Cameron polveutuu kuningas Vilhelm IV:stä.[1][5]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cameron valittiin parlamenttiin Oxfordshiressä sijaitsevasta Witneyn vaalipiiristä vuonna 2001. Hänet valittiin konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi 6. joulukuuta 2005.[6] Vuosina 2005–2010 Cameron toimi oppositiojohtajana.

Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa konservatiivipuolue sai Cameronin johdolla eniten paikkoja, mutta jäi silti noin kahdenkymmenen paikan päähän ehdottomasta enemmistöstä. Useita päiviä kestäneiden hallitusneuvottelujen jälkeen konservatiivit ja vaa'ankieliasemaan noussut Liberaalidemokraattinen puolue pääsivät yhteisymmärrykseen koalition muodostamisesta. 11. toukokuuta 2010 koalitiohallituksen pääministeriksi nousi Cameron ja varapääministeriksi liberaalidemokraattien johtaja Nick Clegg.[7][8]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministerinä Cameron aloitti mittavan säästökuurin, jonka tarkoituksena on leikata Britannian valtavaksi paisunutta alijäämää. Cameron puolusti säästökuuriaan konservatiivien puoluekokouksessa lokakuussa 2010 ja lupasi tekevänsä leikkaukset oikeudenmukaisesti.[9] Hallitus julkisti säästöohjelmansa parlamentille 20. lokakuuta 2010. Valtiovarainministeri George Osborne kertoi hallituksen aikovan vähentää valtion menoja 94 miljardilla eurolla vuoteen 2015 mennessä. Säästötoimiin kuuluvat muun muassa julkisen sektorin työpaikkojen vähentäminen, eläkeiän nosto 66 vuoteen ja ministeriöiden budjettien leikkaaminen.[10]

Kesäkuussa 2010 Cameron pyysi anteeksi Pohjois-Irlannin verisunnuntain joukkosurmaa. Verisunnuntaina vuonna 1972 brittisotilaat ampuivat kuoliaaksi Pohjois-Irlannin Londonderryssä 14 mielenosoittajaa. Cameronin mukaan tapahtunut ei saa enää toistua, ja hän myönsi joidenkin brittisotilaiden käyttäytyneen väärin.[11]

Ulkopolitiikassa Cameron on tukenut Turkin EU-jäsenyyttä vastoin Saksan ja Ranskan konservatiivien kantaa. Vieraillessaan Turkissa Cameron suututti israelilaiset moittiessaan Gazaa "vankileiriksi." Samalla matkalla Cameron arvosteli Intiassa Pakistania "terrorismin viejäksi."[12][13]

Helmikuussa 2011 Cameron tuomitsi Münchenin turvallisuuskokouksessa edellisten hallitusten harjoittaman monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistuneeksi ja terrorismin kasvualustaksi.[14] Myöhemmin Cameron sanoi Britanniaa kristityksi maaksi ja kehotti kristillisten arvojen palauttamiseen maan "moraalisen romahduksen" vastapainoksi. Hän kuitenkin tarkensi, ettei tuomitse muita uskontoja tai ateismia ja hän on ylpeä siitä, että Britanniasta löytyy niin monien uskontojen edustajia.[15]

EU-politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2011 Cameron kaatoi EU-huippukokouksessa Lissabonin sopimukseen aiotut muutokset, joiden oli tarkoitus toimia talouskriisiä vastaan. Näihin kuului muun muassa varainsiirtovero ja yritysverotuksen harmonisointi.[16]

Linjapuheessaan tammikuussa 2013 Cameron esitti kansanäänestyksen järjestämistä Britannian EU-jäsenyydestä, mikäli konservatiivit voittavat vuoden 2015 parlamenttivaalit. Ennen kansanäänestystä Cameron haluaisi neuvotella uudelleen Britannian jäsenyysehdot, minkä jälkeen äänestyksessä voitaisiin ottaa kantaa joko EU:ssa pysymisen tai siitä irtautumisen puolesta.[17] Aiemmin maan yritysjohtajat ja Yhdysvallat olivat ottaneet kantaa Britannian EU-jäsenyyden puolesta. Yritykset pelkäsivät äänestyksen aiheuttavan taloutta vahingoittavaa epävarmuutta. Yhdysvallat ilmoitti toivovansa Britannian pysyvän EU:ssa ja käyttävän siellä "vahvaa ääntä".[18]

Vuoden 2014 eurovaalien jälkeen Cameron vastusti voimakkaasti Jean-Claude Junckerin valintaa Euroopan komission puheenjohtajaksi. Cameron varoitti, että hän ei voi taata Britannian pysymistä EU:ssa, mikäli Juncker valitaan komission puheenjohtajaksi. Hänen mukaansa britit saattaisivat Junckerin valinnan takia äänestää maan ulos unionista.[19][20]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cameron on ollut vuodesta 1996 naimisissa Samantha Gwendoline Sheffieldin kanssa. He ovat saaneet neljä lasta, joista vanhin poika Ivan syntyi vuonna 2002 vaikeasti sairaana, ja kuoli kuusivuotiaana vuonna 2009. Ystävien mukaan pojan hoitaminen teki Cameronista Britannian julkisen terveydenhuoltojärjestelmän National Health Servicen (NHS) suuren kannattajan. NHS auttoi tarjoamalla mahdollisuuden ympärivuorokautiseen hoitoon.[21] Cameroneilla on vuosina 2004 ja 2010 syntyneet tyttäret sekä vuonna 2006 syntynyt poika.

Cameron sai kyseenalaista julkisuutta kun häneltä kysyttiin konservatiivien puoluekokouksessa vuonna 2005, onko hän käyttänyt huumeita. Hän kiersi kysymyksen vastaamalla, että on viettänyt "normaalia opiskelijaelämää". Myöhemmin hän lisäsi, että ennen politiikkaan lähtemistä hän teki kuten muutkin: paljon sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Vuonna 2007 julkaistu Cameronin elämäkerta väitti hänen olleen yksi useista pojista, jotka jäivät kiinni kannabiksesta Etonissa. Väitteiden mukaan moni kiinnijäänyt oppilas erotettiin, mutta Cameron sai vain sakot ja rangaistuksen, sillä hän oli vain käyttänyt kannabista, ei myynyt sitä.[22]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kellner, Peter: David Cameron Britannica.com. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  2. a b Kajantie, Nora: David Cameron – yläluokkainen koko kansan mies? Yle Uutiset. 5.5.2010. Viitattu 7.5.2014.
  3. Kirkup, James: David Cameron's inherited family wealth 'based in foreign tax havens' The Telegraph. 21.4.2012. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  4. Meet the PM Number10.gov.uk. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  5. The Genealogy Of David Cameron, Nick Clegg, Ed Miliband and Alex Salmond 28.8.2012. The Huffington Post UK. Viitattu 13.6.2014. (englanniksi)
  6. Cameron Britannian konservatiivien johtoon 7.12.2005. Turun Sanomat. Viitattu 7.5.2014.
  7. David Cameron Britannian pääministeriksi Taloussanomat. 12.5.2010. Viitattu 17.10.2010.
  8. David Cameron is UK's new prime minister BBC News. 12.5.2010. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  9. Cameron puolusti Britannian säästökuuria Yle Uutiset. 6.10.2010. Viitattu 7.5.2014.
  10. Britanniassa hallitus leikkaa rajusti julkisia kuluja Yle Uutiset. 20.10.2010. Viitattu 7.5.2014.
  11. Cameron pyytää anteeksi Pohjois-Irlannin verisunnuntaita Yle Uutiset. 15.6.2010. Viitattu 7.5.2014.
  12. Le franc-parler de David Cameron suscite des interrogations 29.7.2010. RFI. Viitattu 16.10.2010. (ranskaksi)
  13. Pakistan Furious About Cameron's Terrorism Allegations 29.7.2010. Radio Free Europe. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  14. Tubella, Patricia: David Cameron da por fracasado el multiculturalismo en Reino Unido elpais.com. 5.2.2011. El País. Viitattu 8.4.2011. (espanjaksi)
  15. David Cameron says the UK is a Christian country 16.12.2011. BBC News. Viitattu 25.3.2013. (englanniksi)
  16. Q&A: David Cameron and the EU summit on the eurozone 2.2.2012. BBC News. Viitattu 25.3.2013. (englanniksi)
  17. Juhola, Teemu: Cameron aikoo luvata linjapuheessa kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä yle.fi. 23.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 21.3.2013.
  18. Nurminen, Jussi: Yritysjohtajat ja USA haluavat Britannian pysyvän EU:ssa yle.fi. 9.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 21.3.2013.
  19. Cameron: Britannia saattaa lähteä EU:sta, jos Juncker valitaan Taloussanomat. 1.6.2014. Viitattu 12.6.2014.
  20. Aro, Jessika: Pääministeri Cameron varoitti: Britannia voi jättää EU:n, jos Juncker valitaan komission johtoon yle.fi. 1.6.2014. Yle Uutiset. Viitattu 12.6.2014.
  21. Cameron's 'beuatiful boy' dies 25.2.2009. BBC News. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
  22. Cameron 'smoked drugs at school' 11.2.2007. BBC News. Viitattu 25.3.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma David Cameron -sitaatteja.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit
Walpole, Wilmingtonin jaarli, Pelham, Newcastlen herttua, Devonshiren herttua, Newcastlen herttua, jaarli Bute, G. Grenville, markiisi Rockingham, jaarli Chatham, Graftonin herttua, lordi North, markiisi Rockingham, jaarli Shelburne, Portlandin herttua, Pitt nuorempi, Addington, Pitt nuorempi, lordi Grenville, Portlandin herttua, Perceval, Liverpoolin jaarli, Canning, varakreivi Goderich, Wellingtonin herttua, jaarli Grey, varakreivi Melbourne, Peel, varakreivi Melbourne, Peel, lordi Russell, Derbyn jaarli, jaarli Aberdeen, varakreivi Palmerston, Derbyn jaarli, varakreivi Palmerston, jaarli Russell, Derbyn jaarli, Disraeli, Gladstone, Disraeli, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, Roseberyn jaarli, markiisi Salisbury, Balfour, Campbell-Bannerman, Asquith, Lloyd George, Bonar Law, Baldwin, MacDonald, Baldwin, MacDonald, Baldwin, Chamberlain, Churchill, Attlee, Churchill, Eden, Macmillan, Douglas-Home, Wilson, Heath, Wilson, Callaghan, Thatcher, Major, Blair, Brown, Cameron


  Edeltäjä:
Michael Howard
Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen puheenjohtaja
2005–
Seuraaja: