Angela Merkel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Angela Dorothea Merkel
BT2013 - Chancellor Merkel after first Prognosis3.JPG
Saksan 8. liittokansleri
22. marraskuuta 2005
Presidentti Horst Köhler (2005-2010)
Christian Wulff (2010-2012)
Joachim Gauck (2012-)
Varaliittokansleri Franz Müntefering (2005-2007)
Frank-Walter Steinmeier (2007-2009)
Guido Westerwelle (2009-2011)
Philipp Rösler (2011-2013)
Sigmar Gabriel (2013-)
Edeltäjä Gerhard Schröder
Tiedot
Syntynyt 17. heinäkuuta 1954 (ikä 60)
Hampuri, Saksan liittotasavalta
Puolue CDU
Demokratischer Aufbruch (1989–1990)
Puoliso Ulrich Merkel (aviol. 1977, ero 1982)
Joachim Sauer (aviol. 1998)
Ammatti kemisti (fysikaalinen kemia)
Uskonto evankelinen
Arvonimet Dr. rer. nat.
Allekirjoitus Angela Merkel Signature.svg
Angela Merkel 2012

Angela Dorothea Merkel (o.s. Kasner; s. 17. heinäkuuta 1954 Hampuri, Saksan liittotasavalta) on Saksan nykyinen liittokansleri (vuodesta 2005) ja kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtaja.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkel syntyi Hampurissa, missä hänen isänsä Horst Kasner opiskeli teologiaa. Angelan ollessa muutaman viikon ikäinen perhe muutti Saksan demokraattiseen tasavaltaan. Seuraavan kerran Merkel kävi Saksan liittotasavallassa vasta 32-vuotiaana serkkunsa häissä.

Hänen isänsä vihittiin luterilaiseksi pastoriksi Brandenburgissa 1954. Angela Kasner kävi koulunsa DDR:ssä ja meni Leipzigin Karl-Marx-yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa ja kemiaa. Yliopistoaikoinaan hän liittyi sosialistiseen Freie Deutsche Jugend -nuorisojärjestöön ja kohosi siinä varsin korkeaan asemaan, FDJ:n piirintoimiston ja tiedeakatemian agitprop-toiminnan johtoon. Myöhemmin Merkel on sanonut olleensa mukana lähinnä "kulttuurityössä."[1] Vuonna 1978 hän voitti matkan Moskovaan venäjän kielen kilpailussa.[1][2]

Tohtoriksi hän väitteli kvanttikemiasta tiedeakatemian fysiikan laitokselta 1989. Vuonna 1977 hän meni naimisiin opiskelutoverinsa, Ulrich Merkelin, kanssa. Liitto kuitenkin päättyi muutaman vuoden kuluttua eroon. Angela Merkel on säilyttänyt entisen miehensä sukunimen vaikka avioituikin uudelleen vuonna 1998 pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, kvanttikemian professori Joachim Sauerin kanssa. Merkelillä ei ole lapsia. Hän puhuu äidinkielensä saksan lisäksi sujuvaa englantia ja venäjää.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angela Merkelin poliittinen ura alkoi vuonna 1989, jolloin hän liittyi oppositioliike Demokraattiseen allianssiin (DA) ja pääsi sen riveissä parlamenttiin vapaissa vaaleissa 18. maaliskuuta 1990. Hänestä tuli Lothar de Maizièren yhdistymishallituksen lehdistösihteeri. Liike yhdistyi samana vuonna CDU:hun.

Vuosina 19911994 Merkel toimi naisasia- ja nuorisoministerinä Helmut Kohlin kolmannessa hallituksessa ja vuosina 19941998 ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministerinä.[1] Hänet valittiin kristillisdemokraattisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1998.

Joulukuussa 1999 hän oli kaatamassa vaalirahoitusskandaaliin kompastunutta entistä kansleri Helmut Kohlia ja CDU:n puheenjohtaja Wolfgang Schäublea. Merkel sai näin yksin kunnian puolueen maineen pelastamisesta.[3] Hänet valittiinkin puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2000.

18. syyskuuta 2005 pidetyissä ennenaikaisissa liittopäivävaaleissa CDU:n ja Baijerissa toimivan CSU:n ehdokas Merkel voitti erittäin tasaväkisessä kamppailussa silloisen liittokanslerin, Gerhard Schröderin. Vaalit järjestettiin Saksan perustuslain mukaisesti ennen tavanomaisen vaalikauden loppua liittopresidentin luvalla liittokansleri Gerhard Schröderin toivomuksesta.

Alkuvuodesta 2010 CDU:n omat johtajat hyökkäsivät Merkeliä vastaan Frankfurter Allgmeine Sonntagszeitungissa julkaistulla kirjoituksella, jossa Hessenin, Saksin ja Thüringenin parlamentaarikkojen johtajat syyttivät Merkeliä puolueen laiminlyönnistä oman imagonsa kohottamiseksi.[4]

Merkelin politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angela Merkel suhtautuu skeptisesti Turkin EU-jäsenyyteen ja on ollut valmis tarjoamaan Turkille EU-täysjäsenyyden sijasta erityisen kumppanuusaseman. Hän on myös Ranskaa ja SPD:ä transatlanttisempi korostaen yhteistyötä myös Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Merkel on myös profiloitunut usein Venäjällä vieraillutta Gerhard Schröderiä kriittisemmäksi Putinin hallinnon suhteen. Merkelillä ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozylla on myös ollut keskinäisiä ristiriitoja. Toisaalta Merkel ja Sarkozy ovat asettuneet yhdessä Turkin EU-jäsenyyttä vastaan[5].

Merkel oli Euroopan unionin neuvoston presidentti vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla, ja kesäkuussa 2007 päästiin sopimukseen uuden perussopimuksen laatimisesta Sopimuksen Euroopan perustuslaista kariuduttua Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin kesäkuussa 2005. Hän sai Aachenin Karlspreis-palkinnon Euroopan idean edistämisestä vuonna 2008.

Merkel kannattaa Saksan talous- ja sosiaalijärjestelmän suurta uudistusta muun muassa markkinoita vapauttamalla ja säätelyä vähentämällä. Ratkaisuna talousongelmiin hän ehdotti viikoittaisen työtuntimäärän lisäystä ja arveli, että useimmat kansalaiset eivät vastustaisi sen pidennystä kahdella tunnilla.[6]

Merkelin hallitus korotti välittömästi arvonlisäveroa 3 prosenttiyksikköä (16 %:sta 19 %:iin) tavoitteena leikata maan 35 miljardin euron budjettivajetta, sekä sosiaalidemokraattien vaatimuksesta korotti myös suurempituloisten veroprosenttia (42 % – 45 %). Arvonlisäveron korotuksen nähtiin vaikuttavan eniten pienituloisten asemaan ja "Merkel-verosta" tuli erittäin epäsuosittu ja sen väitetään vähentävän kulutusta. Veronkorotusten ansiosta Saksan budjetti kääntyi vuonna 2007 puolivuotiskaudella ylijäämäiseksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1990[7].

Merkelin mielestä Saksassa meneillään olevaa ydinvoiman alasajoa pitäisi hidastaa. Vuonna 2010 Merkelin toinen hallitus antoi Saksan vanheneville ydinvoimaloille keskimäärin 12 vuoden jatkoajan. Vuonna 2002 oli päätetty kaikkien Saksan ydinvoimaloiden sulkemisesta viimeistään 2021. Japanin Fukushiman onnettomuuden jälkeen hallitus määräsi kuitenkin seitsemän voimalaa väliaikaisesti pysäytettäväksi. Päätös tapahtui ennen kaksia tärkeitä osavaltiovaaleja.[8][9]

Merkelin liittohallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtuen tiukasta vaalituloksesta (CDU/CSU 35,2 % ja SPD 34,2 % äänistä) Merkelin I hallitus oli Saksalle harvinainen pääkilpailijoiden muodostama kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien suuri koalitio.

Merkelin II hallitus, joka muodostettiin lokakuussa 2009, oli puhdas musta-keltainen, jossa jäseninä ovat CDU:n ja sen Baijerissa toimiva sisarpuolueen CSU:n lisäksi Vapaa demokraattinen puolue FDP.

Vuoden 2013 vaalikampanjassa Merkeliä auttoi kilpailevan puolueen SPD:n hajanaisuus, sillä Merkelin haastaja Peer Steinbrück ei ollut kovin suosittu omiensa keskuudessa. Merkelin huolena taas oli hallituskumppani FDP:n heikko ja vihreiden vahva kannatus. Vaalipäivä on 22. syyskuuta 2013.[10]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Angela Merkel -sitaatteja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://en.rian.ru/analysis/20090715/155532924.html
  2. a b Teppo Tiilikainen: Salattu nuoruus. Suomen Kuvalehti, 2013, nro 31, s. 22-29. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0039-5552.
  3. Liittokansleri Merkelin kymmenen vallan salaisuutta. (mediakatsaus) 7.6.2007. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 21.7.2007.
  4. http://www.elpais.com/articulo/internacional/barones/CDU/atacan/Merkel/elpepiint/20100110elpepiint_6/Tes
  5. http://www.jamestown.org/single/?no_cache=1&tx_ttnews[tt_news]=34983
  6. (Spiegel Online 18.05.2003)
  7. First budget surplus in 17 years DW. Viitattu 24.08.2007.
  8. http://www.guardian.co.uk/world/2011/mar/15/germany-merkel-switches-nuclear-power-off
  9. http://www.spiegel.de/international/world/0,1518,750916,00.html
  10. Elo, Kimmo: Koko Eurooppa odottaa Saksan vaalitulosta. Kanava-lehti, 2013, nro 5, s. 10-14. Forssa: Otavamedia. ISSN 0355-0303.
 
Saksan liittokanslerit
Saksan lippu
Konrad Adenauer | Ludwig Erhard | Kurt Georg Kiesinger | Willy Brandt | Helmut Schmidt | Helmut Kohl | Gerhard Schröder | Angela Merkel
Saksan liittotasavallan kristillis-demokraattisen puolueen logo Edeltäjä:
Wolfgang Schäuble
Saksan liittotasavallan Kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja
2000–toistaiseksi
Seuraaja:
Ei toistaiseksi