Vladimir Putin

Vladimir Putin Владимир Путин
Venäjän 2. ja 4. presidentti
7. toukokuuta 2012 –
Edeltäjä	Dmitri Medvedev
31. joulukuuta 1999 – 7. toukokuuta 2008 virkaatekevä 31. joulukuuta 1999 – 7. toukokuuta 2000
Edeltäjä	Boris Jeltsin
Seuraaja	Dmitri Medvedev
Venäjän 6. ja 10. pääministeri
8. toukokuuta 2008 – 7. toukokuuta 2012
Edeltäjä	Viktor Zubkov
Seuraaja	Viktor Zubkov (vt.)
9. elokuuta 1999 – 7. toukokuuta 2000 virkaatekevä 9. elokuuta 1999 – 16. elokuuta 1999
Edeltäjä	Sergei Stepašin
Seuraaja	Mihail Kasjanov
Yhtenäisen Venäjän puheenjohtaja
1. tammikuuta 2008 – 25. huhtikuuta 2012
Edeltäjä	Boris Gryzlov
Seuraaja	Dmitri Medvedev
Tiedot
Syntynyt	Vladimir Vladimirovitš Putin 7. lokakuuta 1952 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto (nykyään Pietari, Venäjä)
Puolue	Yhtenäinen Venäjä NKP (1975-1991) Itsenäinen (1991-1995) Kotimme on Venäjä (1995–1999) Yhtenäisyys (1999–2001)
Ammatti	poliitikko asianajaja
Uskonto	ortodoksi
Puoliso	Ljudmila Putina (aviol. 28.07 1983) 2 lasta, ero kesäkuussa 2013
Allekirjoitus

Vladimir Vladimirovitš Putin (ven. Влади́мир Влади́мирович Пу́тин  kuuntele ääntämys^?, s. 7. lokakuuta 1952 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen poliitikko ja maan nykyinen presidentti ja entinen pääministeri. Hän toimi Venäjän federaation presidenttinä vuosina 2000–2008 sekä pääministerinä 1999–2000 ja uudelleen vuodesta 2008 vuoteen 2012. Vuonna 2012 hänet valittiin Venäjän presidentiksi kolmatta kertaa.

Hän edustaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta.

Elämä ja ura

Vladimir Putin KGB:n uniformussa

Lapsuus, nuoruus ja opinnot

Vladimir Putin syntyi Leningradissa 7. lokakuuta 1952 työläisperheen kolmantena poikana. Isä Vladimir Spiridonovitš Putin (1911-1999) ja Maria Ivanovna (1911-1998) olivat työssä tehtaassa. Isä oli toisen maailmansodan veteraani ja äiti kokenut Leningradin saarron. Vanhemmat olivat ortodokseja, joten he antoivat kastaa poikansakin. Vladimir jäi perheen lapsista ainoana eloon veljien kuoltua nuorena. Vähävarainen Putinien perhe asui yhteisasunnossa Leningradin keskustassa. Putinin isoisä Spiridon Putin (1879-1965) oli Vladimir Leninin ja Josef Stalinin henkilökohtainen kokki.

"Pikku-Volodjana" tunnettu poika aloitti koulunkäyntinsä vuonna 1960 keskikoulussa numero 193. Hän liittyi pioneereihin ja kohosi nopeasti ryhmänsä johtajaksi. Nuoruudessaan hän vietti myös niin kutsuttua katuelämää, missä hän pärjäsi varhain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. Vuonna 1976 hän voitti judossa Leningradin juniorimestaruuden ja on myöhemmin paljastanut urheilun auttaneen hänet irti jengeistä. Judossa hänellä on 7. dan.

Kun nuoruuden kuohuntavaihe meni ohi, koulunkäynti alkoi sujua paremmin. Putin oli erityisen kiinnostunut saksan kielestä sekä Venäjän historiasta ja kirjallisuudesta. Vuonna 1970 hän pääsi Leningradin valtionyliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Jo opiskeluaikanaan häntä pyydettiin työhön KGB:hen.

Turvallisuusala ja siirtyminen politiikkaan

Palvellessaan valtion turvallisuuskomiteassa 1975–1991 Putin vietti useita vuosia Itä-Saksassa ja yleni everstiluutnantiksi.

Vuosina 1994–1998 Putin toimi Pietarin kaupungin apulaispormestarina. Pormestarina oli tuolloin Anatoli Sobtšak. Sen jälkeen Putin aloitti työt Jeltsinin presidentinhallinnossa, aluksi talousosastolla, jota johti Pavel Borodin.

Putin oli liittovaltion turvallisuuspalvelun johtaja heinäkuusta 1998 elokuuhun 1999.

Pääministeriys

Putin nousi Venäjän pääministeriksi elokuussa 1999.

Pääministerikautensa alussa Putin sai vaativan tehtävän: Šamil Basajevin joukot olivat hyökänneet Tšetšeniasta naapuritasavallan puolelle Dagestaniin ja julistaneet sinne islamistisen valtion. Venäjän armeija torjui hyökkäyksen Dagestanissa noin kahdessa viikossa. Pian sen jälkeen Moskovassa ja muualla Venäjällä tehtiin pommi-iskuja, joiden takana olivat viranomaisten mukaan tšetšeeneihin kytköksissä olleet islamilaisterroristit. Viranomaisten saaman puhelun mukaan terrori-iskujen motiivina oli kosto Venäjän armeijan toimista Dagestanissa. Basajev ei kuitenkaan ottanut kerrostaloräjäytyksiä syykseen.

Venäjän federaation asevoimat jatkoivat Dagestanin operaatiota hyökkäämällä Tšetšeniaan (kts. Toinen Tšetšenian sota). Pääministeri Putinin kannatus nousi rajusti terrorisminvastaisen sodan takia.

Ensimmäinen kerta presidenttinä

Jeltsin jätti yllättäen presidentin toimensa terveydellisistä syistä välittömästi 31. joulukuuta 1999 pitämänsä televisiopuheen jälkeen. Tällöin Putinista tuli lain mukaan virkaa tekevä presidentti. Varsinainen presidentinvaali pidettiin 26. maaliskuuta 2000, jonka Putin voitti saaden 52,94 % äänistä.

Kun Yhdysvallat joutui terrorihyökkäysten kohteeksi 11. syyskuuta 2001, Putin asettui erittäin voimakkaasti tukemaan Yhdysvaltain vastatoimia niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa. Näin Putin saavutti Yhdysvaltain johdon luottamuksen, joka ei murentunut, vaikka hän asettui jyrkästi vastustamaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin.

Putin oli Irakin sotaa vastaan vuoden 2003 Irakin kriisin aikana. Yhdysvaltain johto totesi, että ne maat, jotka eivät osallistu Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon, menettävät mahdollisia taloudellisia etujaan Irakissa. Aikomus oli kehittää Qurna-2-öljykenttää. Venäjä asettui selkeästi vastustamaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa Irakin sotaa. LUKoil hankkiutui yhteistyöhön yhdysvaltalaisen Getty Oilin kanssa ja Venäjän federaation omaisuuskomitea myi vähemmistöosakkuutensa yhtiöstä pois.

Putinin puolueena tunnettu Yhtenäinen Venäjä sai suuren voiton vuoden 2003 parlamenttivaaleissa.

24. helmikuuta 2004, vajaa kuukausi ennen presidentinvaalia, Putin erotti pääministeri Mihail Kasjanovin hallituksen ja nimitti Viktor Hristenkon virkaa tekeväksi pääministeriksi. 1. maaliskuuta 2004 hän nimitti Venäjän EU-lähettilään Mihail Fradkovin pääministeriksi.

Putin voitti selvästi 14. maaliskuuta 2004 pidetyn presidentinvaalin. ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit olivat lailliset ja vapaat. Julkilausumassa [1] kritisoitiin kuitenkin valtion hallinnassa olevien tiedotusvälineiden käyttämää puolueellista uutisointia istuvasta presidentistä ja kehotettiin Venäjää "toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vaalit tulevaisuudessa vastaavat yhä enemmän Euroopan neuvoston ja ETYJ:n asettamia normeja, tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien". Perustuslain mukaan Putin ei voinut asettua ehdolle enää kolmannelle kaudelle.

Vladimir Putin ja Suomen presidentti Tarja Halonen vuonna 2001.

Vuoden 2004 presidentinvaalit olivat melko tapauksettomat lukuun ottamatta ehdokas Ivan Rybkinin katoamista ja löytymistä viisi päivää myöhemmin Kiovasta. Kampanjassaan Rybkin syytti istuvaa presidenttiä muun muassa "Tšetšenian sodasta, perustuslain rikkomisesta ja ihmisten pelottelusta."

Presidenttiehdokas Rybkin luopui kampanjoinnistaan katoamistapahtuman jälkeen. Katoamisepisodia on pidetty sieppauksena ja myöhemmin Lontoossa pitämässään tiedotustilaisuudessa Rybkin totesi, että "ei enää halua paeta kuin jänis presidentin koneiston edessä". Putin saavutti helpon voiton.

Paluu pääministeriksi

Putinista tuli uudelleen pääministeri vuonna 2008 presidenttikausiensa jälkeen. 7. toukokuuta 2012 Putin astui uudelleen presidentinvirkaan.

Henkilökuva

Putin-tauluja moskovalaisessa kaupassa

Vladimir Putin tapasi vuonna 1980 kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila Šrekbnevan, ja he avioituivat 1983. Heille syntyi tytär Masha 1985 ja toinen tytär Katja seuraavana vuonna. Niin puoliso kuin tyttäretkin ovat esiintyneet harvoin julkisuudessa. Ljudmila Putin kuvasi 4. syyskuuta 2002 julkaistussa miehensä elämäkerrassa Vladimir Putinia sovinistiksi ja kotityranniksi. Hän mainitsi kuitenkin miehensä olevan myös hyvä isä ja olevansa suurimmasta osasta asioita hänen kanssaan samaa mieltä. Avioliitto päättyi eroon kesäkuussa 2013.

Putin on tunnettu kovasta, välillä lähes alatyylisestä kielenkäytöstään, jonka avulla hänen sanotaan luovan itsestään kuvaa tiukkana johtajana ja lisäävän kansansuosiotaan. Toisinaan hän tehostaa puhettaan, varsinkin Venäjällä esiintyessään, rikollisten käyttämällä slangilla blatnoilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi: "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, tapamme heidät paskahuussiin." Muun muassa syksyn 2007 duumavaalien alla Putinin esiintyi julkisuudessa usein paidatta, aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen ohjaamossa.

Putin puhuu sujuvasti saksaa sekä jonkin verran englantia ja ranskaa. Hänellä on labradorinnoutaja nimeltään Koni, jonka sanotaan olevan nimetyn Condoleezza Ricen mukaan. Vuonna 2010 hän sai Bulgarian pääministeriltä Boiko Borisovilta lahjaksi bulgarianpaimenkoiran pennun, josta hän keksi uuden mediajulkisuustempun: hän pyysi kansaltaan apua sen nimeämiseen. Pentu nimettiin lopulta Buffyksi. Vuonna 2012 hän sai vuorostaan Japanin silloiselta pääministeriltä Yoshihiko Nodalta lahjaksi akitan pennun Yumen kiitoksena Venäjän avusta Japania piinanneen tsunamin jälkeen, ja uusi tulokas nähtiin keväällä 2013 otetuissa kuvissa telmimässä Putinin ja Buffyn kanssa. Putin esiintyy usein kuvissa koiriensa kanssa, ja on monen USA:n presidentin tapaan onnistunut niiden avulla luomaan maineen koirarakkaana ihmisenä.

Politiikka

Suhde Neuvostoliiton perintöön

Toisin kuin edeltäjänsä Jeltsin presidentti Putin ei ole ollut halukas poistamaan Neuvostoliiton ajan perinteitä. Hänen mielestään Venäjän kommunistisen hallinnon kausi oli rikoksistaan huolimatta merkittävä osa Venäjän historiaa ja vaikutti suuresti uudenlaisen venäläisen yhteiskunnan syntyyn. Tämä sai laajan parlamentaarisen kannatuksen.

Tšetšenian tilanne

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet Putinia ja esittäneet todisteita Tšetšenian sotarikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista. Venäjä on vastannut kritiikkiin toteamalla tšetšeenikapinallisten olevan kytköksissä maailmanlaajuiseen islamistiseen terroristiverkostoon (mm. Al-Qaida).

Demokratia ja tiedotusvälineet

Venäjän oppositio ja monet länsimaissa katsovat Putinin kaventaneen huomattavasti Venäjän demokratiaa, joka epäonnistui pahoin jo Jeltsinin kaudella. Tämän näkökannan mukaan Venäjä on näennäisdemokratia. Demokratian sijasta Putinin miehet loivat sekuroktariaksi sanotun voimakkaasti presidenttijohtoisen järjestelmän. Monet lehdet ja televisiokanavat ovat eri syistä joutuneet valtion tai Putinia lähellä olevien ryhmien valvontaan.

Osana oligarkkien vastaista ohjelmaa Mihail Hodorkovski tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen veropetosten vuoksi. Hodorkovskin uskottiin valmistautuneen tukemaan oppositiota taloudellisesti ja siirtämään Jukosin omistusta Yhdysvaltoihin sikäläisille öljy-yhtiöille, mikä olisi ollut ennakkotapaus luonnonvarojen siirtämisestä ulkomaalaisten omistukseen. Verovelkojen takia Hodorkovskin pääosin omistama Jukos-öljy-yhtiö ajautui käytännössä valtion haltuun, Putinia tukeva Yhtenäinen Venäjä on enemmistönä parlamentissa, ja on ollut parlamentin suurin puolue jo vuodesta 2003.

Ulkopolitiikka

Vladimir Putin ja George W. Bush (2007)

Putin on pyrkinyt laajentamaan Venäjän vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Ensimmäisen presidenttikautensa alkuvaiheessa hän pyrki välttämään suurvaltasuhteissa kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua. Myöhemmin hän kuitenkin korosti Venäjän suhteita erityisesti Kiinan suuntaan ja häneltä on kuultu ajoittain kovaakin kritiikkiä Yhdysvaltojen harjoittamasta ulkopolitiikasta. Putin on kritisoinut erityisesti Yhdysvaltain ohjuspuolustushanketta, Irakin sotaa ja Yhdysvaltojen pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen alueella.

Putin mediassa

Vladimir Putin on poliittisten tointensa lisäksi ollut muutenkin esillä tiedotusvälineissä. Elokuussa 2007 Putin poseerasi paidatta kalastusretkellä Siperiassa Monacon ruhtinas Albert II:n kanssa. Elokuun 2008 lopussa hänen kerrottiin kaataneen nukutusnuolilla television kuvausryhmää kohti rynnänneen siperiantiikerin.

Lähteet

• Luukkanen, Arto: Projekti Putin. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
• Kuorsalo, Anne & Valkonen, Martti & Susiluoto, Ilmari: Venäjä - kovan linjan energiajätti. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 9789513751364.
• Juntunen: Venäjän imperiumin paluu. Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009. ISBN 9789512519804.
• Milov, Vladimir & Nemtsov, Boris: Putinismi ja Venäjän rappio. Into / LIKE, 2009.

Katso myös

• Putinismi

Aiheesta muualla

• Venäjän pääministerin viralliset sivut (englanniksi) (venäjäksi)
• Venäjän presidentin viralliset sivut (englanniksi) (venäjäksi)
• Peoples.ru - Vladimir Putin (venäjäksi)
• Luukkanen, Arto: Projekti Putin,uuden Venäjän historiaa 1996-2008, WSOY, Dark oy Vantaa 2008, ISBN 978-951-0-33079-1
• YLE Elävä arkisto: Putinin nousu Venäjän johtoon
• One Hundred Days of Putin (8/2012) (englanniksi) (rian.ru)
• Ylen Elävä arkisto: Vladimir Putin - palvonnan kohde ja aikansa elänyt supersankari