Vladimir Putin

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Putin
Venäjän 2. presidentti
Virassa
7.5.2000 (tehtävissä 31.12.1999) − 7.5.2008
Edeltäjä Boris Jeltsin
Seuraaja Dmitri Medvedev
Tiedot
Syntynyt 7. lokakuuta 1952 (ikä 56)
Neuvostoliitto Leningrad, Neuvostoliitto
Puolue Yhtenäinen Venäjä

Vladimir Vladimirovitš Putin (ven. Владимир Владимирович Путин  kuuntele ääntämys?, s. 7. lokakuuta 1952 Leningrad) on Venäjän pääministeri toukokuusta 2008 lähtien, aiemmin elokuusta 1999 toukokuuhun 2000. Hän myös toimi Venäjän presidenttinä keväästä 2000 vuoden 2008 kevääseen asti.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

Vladimir Putin syntyi Leningradissa 7. lokakuuta 1952 työläisperheeseen sen kolmantena poikana. Isä Vladimir Spiridonivitš Putin ja Maria Ivanovna olivat työssä tehtaassa. Isä oli toisen maailmansodan veteraani ja äiti kokenut Leningradin saarron. Vanhemmat yleiseen tapaan olivat ortodokseja, joten he antoivat kastaa poikansakin. Vladimir jäi perheen lapsista ainoana eloon veljien kuoltua nuorena.[1] Vähävarainen Putinien perhe asui yhteisasunnossa Leningradin keskustassa. Joidenkin huhujen mukaan Putinin sukujuuret olisivat vepsäläiset, mutta hän ei ole itse kommentoinut näitä arvailuja.[2] Putinin isoisä Spiridon Putin oli Vladimir Leninin ja Josef Stalinin henkilökohtainen kokki.

"Pikku-Volodjana" tunnettu poika aloitti oppivelvollisuuden suorittamisen 1960 keskikoulussa numero 193. Pioneereihin liityttyään Vladimir kohosi nopeasti ryhmänsä johtajaksi. Nuoruuteen mahtui myös katuelämää, jossa hän pärjäsi varhain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. 1976 hän saavutti lajissa Leningradin juniorimestaruuden ja on myöhemmin paljastanut urheilun auttaneen hänet irti jengeistä. Judossa hänellä on 7. dan.[3]

Nuoruuden kuohuntavaiheen mentyä koulukin alkoi maittaa. Putin oli erityisen kiinnostunut saksan kielestä, sekä Venäjän historiasta ja kirjallisuudesta. Hän pääsi 1970 Leningradin valtionyliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Jo opiskelujensa aikana häntä pyydettiin työhön KGB:hen.[4]

Palvellessaan valtion turvallisuuskomiteassa 19751991 Putin vietti useita vuosia Itä-Saksassa ja yleni everstiluutnantiksi. 1990-luvulla Putin pääsi Jeltsinin presidentinhallintoon töihin, talousosastolle. Putin auttoi Jeltsinin liittolaisen, Pietarin pormestari Anatoli Sobtšakin pois maasta vuonna 1997. Putin oli liittovaltion turvallisuuspalvelun johtaja heinäkuusta 1998 elokuuhun 1999. Putinista tuli pääministeri elokuussa 1999.

Pääministerinä hän sai heti vaikean haasteen, kun Šamil Basajevin joukot hyökkäsivät naapuritasavaltaan Dagestaniin. Venäjän armeija torjui hyökkäyksen Dagestanissa parissa viikossa. Pian sen jälkeen Moskovassa ja muualla Venäjällä räjähteli pommeja, jotka viranomaisten mukaan olivat tšetšeeneihin kytköksissä olleiden islamilaisterroristien räjäyttämiä. Viranomaisille tulleen soiton mukaan kyse oli kosto Venäjän armeijan toimista Dagestanissa, mutta Basajev ei ottanut kerrostaloräjäytyksiä syykseen. Terroristien pelossa koko maa ajautui hysteriaan, ja Putin julisti TV:ssä ajavansa takaa ja tuhoavansa terroristit vaikka vessasta.

Venäjän federaation asevoimat jatkoivat Degestanin operaatiota hyökkäämällä Tšetšeniaan (kts. Toinen Tšetšenian sota). Presidentti Putinin kannatus nousi rajusti terrorisminvastaisen sodan takia.[5] Jeltsin jätti yllättäin presidentin toimen hoitamisen terveydellisistä syistä pitämänsä televisiopuheen jälkeen 31. joulukuuta 1999. Tällöin Putinista tuli lain mukaan virkaatekevä presidentti. Varsinainen presidentinvaali pidettiin 26. maaliskuuta 2000, minkä Putin voitti saaden 52,94%:n äänistä.

[muokkaa] Henkilökuva

Putin-tauluja moskovalaisessa kaupassa

Vladimir Putin meni 1983 naimisiin kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila Shrekbnevan (nyk. Ljudmila Putina) kanssa. He olivat tavanneet 1980. Putinien ensimmäinen tytär Masha syntyi 1985 ja toinen tytär Katja seuraavana vuonna. Niin vaimo kuin lapsetkin ovat esiintyneet julkisuudessa säästeliäästi.[6]

Putin käyttää puolisonsa mukaan alkoholia kohtuudella.[7] Hän puhuu saksaa sujuvasti ja jonkin verran englantia ja ranskaa.

Venäjän pääministeri on tunnettu kovasta, välillä kansansuosiota tiukkana johtajana lisäävästä, lähes alatyylisestä kielenkäytöstään. Vladimir Putin tehostaa puhettaan nimenomaan kotimaassa esiintyessään joskus rikollisten käyttämällä slangilla blatnoilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi: "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, tapamme heidät paskahuussiin."[8]

Muun muassa syksyn 2007 duumavaalien alla Putinin 60-päinen avustajajoukko esitytti päämiehensä julkisuudessa usein ilman paitaa, aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen ohjaamossa.[9]

Putinilla on labradorinnoutaja nimeltään Koni, jonka sanotaan olevan nimetyn Condoleezza Ricen mukaan.[10]

[muokkaa] Politiikka

Toisin kuin hänen edeltäjänsä Jeltsin, presidentti Putin ei ole innostunut poistamaan Neuvostoliiton ajan perinnettä julkisuudesta. Hän on ilmaissut kantanaan, että Venäjän kommunistisen hallinnon kausi oli rikoksistaan huolimatta merkittävä osa Venäjän historiaa ja vaikutti suuresti uudenlaisen venäläisen yhteiskunnan syntyyn. Tämän takia Venäjän kansallislaulun säveleksi palautettiin Neuvostoliiton hymni, vaikka sanat muutettiin uutta aikaa vastaaviksi. Tälle oli laajaa parlamentaarista kannatusta. Putin oli Irakin sotaa vastaan vuoden 2003 Irakin kriisin aikana. Yhdysvallat uhkasi sillä, että ne maat, jotka eivät osallistu Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon, menettävät mahdollisia taloudellisia oikeuksiaan Irakissa. Venäjän federaation osalta arvokkain kohde oli ollut Venäjän federaation omaisuuskomitean noin 7%:lla omistama LUKoil, joka aikoi päästä kehittämään Qurna-2-öljykenttää. Venäjä asettui selkeästi vastustamaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa Irakin sotaa, mutta LUKoil hankkiutui yhteistyöhön yhdysvaltalaisen Getty Oilin kanssa ja Venäjän federaation omaisuuskomitea myös vähemmistöosakkuutensa yhtiöstä pois.

Putinin puolueena tunnettu Yhtenäinen Venäjä -puolue sai maanvyöryvoiton vuoden 2003 parlamenttivaaleissa.

Putinin Kremlissä sanotaan työskentelevän kaksi ryhmittymää. Yksi on armeijan ja turvallisuuspalvelun ryhmä. Toinen, Perheeksi kutsuttu, on yhteydessä edellisen presidentin Boris Jeltsinin toimikaudella rikastuneisiin oligarkkeihin (hallitsevaan ryhmittymään kuuluvat). Nämä kaksi ryhmittymää ovat usein täysin eri mieltä asioista. Putin on pyrkinyt tasapainottelemaan näiden kahden ryhmittymän välillä. Viime aikoina on äkkirikastuneiden suurliikemiesten asema tuottanut riitoja.

24. helmikuuta 2004, vajaa kuukausi ennen presidentinvaalia Putin erotti pääministeri Mihail Kasjanovin hallituksen ja nimitti Viktor Hristenkon virkaatekeväksi pääministeriksi. 1. maaliskuuta 2004 hän nimitti Venäjän EU-lähettilään Mihail Fradkovin pääministeriksi.

Putin voitti selvästi 14. maaliskuuta 2004 pidetyn presidentinvaalin. ETYJ:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit olivat lailliset ja vapaat, mutta julkilausumassa [1] kritisoitiin valtion hallinnassa olevien tiedotusvälineiden, istuvan presidentin suhteen puolueellista, uutisointia ja kehotettiin Venäjää "toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vaalit tulevaisuudessa vastaavat yhä enemmän Euroopan neuvoston ja ETYJ:n asettamia normeja, tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien". Perustuslain mukaan Putin ei voinut asettua ehdolle enää kolmannelle kaudelle.

Vladimir Putin ja Suomen presidentti Tarja Halonen vuonna 2001.

Vuoden 2004 presidentinvaalit olivat mielenkiinnottomat ja tapahtumaköyhät lukuunottamatta ehdokas Ivan Rybkinin katoamista ja löytymistä viisi päivää myöhemmin Kiovasta. Kampanjassaan hän syytti istuvaa presidenttiä mm. " Tšetšenian sodasta, perustuslain rikkomisesta ja ihmisten pelottelusta."[11]

Presidenttiehdokas Rybkin luopui kampanjoinnistaan katoamisensa jälkeen. Katoamisepisodia on pidetty sieppauksena ja myöhemmin Lontoossa pitämässään tiedotustilaisuudessa hän totesi että "ei enää halua paeta kuin jänis presidentin koneiston edessä".[12] Putin ja sekurokratia saavuttivat helpon voiton.

Putinista tuli uudelleen pääministeri presidenttikausiensa jälkeen 2008.

[muokkaa] Tšetšenian tilanne

Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Putinia myös Tšetšenian sotarikosten ja ihmisoikeusloukkausten vuoksi (esim. HRW). Venäjä on vastannut kritiikkiin toteamalla tšetšeenikapinallisten olevan kytköksissä maailmanlaajuiseen islamistiseen terroristiverkostoon (mm. Al-Qaida)3

[muokkaa] Demokratia ja tiedotusvälineet

Putinia on epäilty demokraattisten oikeuksien kaventamisesta Venäjällä. Monet lehdet ja televisiokanavat ovat eri syistä joutuneet valtion tai Putinia lähellä olevien ryhmien valvontaan.[13]

Osana oligarkkien vastaista ohjelmaa Mihail Hodorkovski tuomittiin 9 vuodeksi vankeuteen veropetosten vuoksi. Hodorkovskin uskottiin valmistautuneen tukemaan oppositiota rahallisesti runsaasti sekä siirtämään Jukosin omistusta Yhdysvaltoihin sikäläisille öljy-yhtiöille, mikä olisi muodostanut ennakkotapauksen oleellisten luonnonvarojen siirtämisestä ulkomaalaiseen omistukseen. Veroveloistaan Hodorkovskin pääosin omistama Jukos-öljy-yhtiö ajautui käytännössä valtion haltuun,[14] on tämä herättänyt epäilyjä Putinin yksinvaltaisista pyrkimyksistä. Samaan sarjaan kuuluu se, että Putinia tukeva Yhtenäinen Venäjä on enemmistönä parlamentissa, ja parlamentin suurin puolue jo vuodesta 2003.

Presidenttinä Putin on kuitenkin huolellisesti välttänyt itse suoraan puuttumasta tiedotusvälineiden tai vastustajiensa vaientamiseen tuomiovallan riippumattomuuden ja oikeusvaltionperiaatteen mukaisesti ja näin tavallisten venäläisten silmissä hän on edelleen erittäin suosittu. Hänet koetaan harvinaisena, korruptoitumattomana ja suoraselkäisenä johtajana.

[muokkaa] Putin mediassa

Vladimir Putin on poliittisten tointensa lisäksi ollut muutenkin esillä tiedostusvälineissä. Mieleenpainuvimpia ovat olleet Putinin paidaton poseeraus elokuussa 2007 hänen olleessaan kalastamassa Siperiassa Monacon ruhtinas Albert II:n kanssa.[15]

Huhtikuussa 2008 moskovalainen juorulehti Moskovski korrespondent julkaisi uutisankan, jonka mukaan Putin oli menemässä naimisiin nuoren kilpavoimistelijan kanssa.

Elokuun 2008 lopussa uutisoitiin Putinin kaataneen nukutusnuolilla television kuvausryhmää kohti rynnänneen siperiantiikerin.[16]

Putinista on myös tehty pari laulua, vuonna 2002 tyttöbändi Pojuštšie vmesten diskohitin "Takovo kak Putin" (Такого как Путин). Myöhemmin hip-hop-bändi Koreiskie LËDniki (Корейские LЁDчики) teki kappaleen "Plan Putina", joka pilkkasi Yhtenäisen Venäjän vuoden 2007 duumanvaalien slogania "Putinin suunnitelmasta", josta kukaan ei oikein tiennyt, mitä se sisälsi.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Vladimir Putin ja George W. Bush (2007)

Kun Yhdysvallat joutui terroristihyökkäyksen kohteeksi syyskuussa 2001, asettui Putin erittäin voimakkaasti tukemaan Yhdysvaltain vastatoimia ns. terrorismin vastaisessa sodassa. Näin hän saavutti Yhdysvaltain johdon luottamuksen, joka ei murentunut, vaikka Putin asettui tiukasti vastustamaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Irakiin.

Putin on pyrkinyt laajentamaan Venäjän vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa. Ensimmäisen presidenttikautensa alkuvaiheessa Putin pyrki välttämään kylmän sodan aikaista vastakkainasettelua suurvaltasuhteissa. Myöhemmin Putin ryhtyi kuitenkin korostamaan Venäjän suhteita erityisesti Kiinan suuntaan ja häneltä on kuultu ajoittain kovaakin kritiikkiä Yhdysvaltojen harjoittamaa ulkopolitiikkaa kohtaan. Erityisesti Putin on kritisoinut Yhdysvaltain ohjuspuolustushanketta, Irakin sotaa, sekä Yhdysvaltojen pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa Neuvostoliiton hajotessa itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen alueella.

[muokkaa] Lähteet

  1. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 9.
  2. Arja Paananen: Putin on vepsäläinen? Iltasanomat. 4. helmikuuta 2008.
  3. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 9.
  4. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 9.
  5. Pekka Hakala: VENÄJÄN VUODET 1999: Putin tarjoaa pelastuksen Jeltsin jätti Venäjän miehelle, joka lupasi tuhota terroristit (HTML) Helsingin Sanomat.
  6. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 10.
  7. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 10.
  8. Kovat puheet. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 10.
  9. Antti Honkamaa: Pelätty ja palvottu Putin. Iltalehti/Viikonvaihde, 2007, nro 1.12., s. 8, 9.
  10. Russian presidential pooch to get satellite tracking device
  11. Luukkanen, Arto: Projekti Putin-uuden Venäjän historiaa 1996-2008 (140),WSOY,Dark oy, Vantaa 2008
  12. Luukkanen, Arto:Projekti Putin- uuden Venäjän historiaa 1996-2008 (140), WSOY,Dark oy, Vantaa 2008
  13. Susanna Niinivaara: VENÄJÄN VUODET 2001: Kurittomat tv-kanavat kesytettiin Putin soitti Bushille heti USA:n terrori-iskujen jälkeen (html) Helsingin Sanomat. 13.1.2008.
  14. Susanna Niinivaara: VENÄJÄN VUODET 2003: Venäjän rikkain mies joutui kiipeliin Hodorkovskin valta päättyi ennen joulukuisia duumanvaaleja (html) Helsingin Sanomat. 27.1.2008.
  15. Putin poseerasi paidatta 15.08.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.4.2009.
  16. Putin lamautti tiikerin 01.09.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.4.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Putin.
Wikisitaateissa on kokoelma Vladimir Putin -sitaatteja.
  • Luukkanen, Arto: Projekti Putin,uuden Venäjän historiaa 1996-2008, WSOY, Dark oy Vantaa 2008, ISBN 978-951-0-33079-1
Venäjän federaation pääministerit
Boris Jeltsin (1991–1992) | Jegor Gaidar (vt.) | Viktor Tšernomyrdin (1992–1998) | Boris Jeltsin (vt.) | Sergei Kirijenko (1998) | Viktor Tšernomyrdin (vt.) | Jevgeni Primakov (1998–1999) | Sergei Stepašin (1999) | Vladimir Putin (1999–2000) | Mihail Kasjanov (2000–2004) | Viktor Hristenko (vt.) | Mihail Fradkov (2004–2007) | Viktor Zubkov (2007–2008) | Vladimir Putin (2008–)
Venäjän federaation presidentin lippu Venäjän presidentit
Boris Jeltsin (1991–2000) | Vladimir Putin (2000–2008) | Dmitri Medvedev (2008–)

Henkilökohtaiset työkalut