Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Sivulta puuttuu |
Коммунистическая партия Советского Союза Kommunistitšeskaja partija Sovetskogo Sojuza |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1917 |
| Lopetti | 1991 |
| Ideologia | marxismi-leninismi |
| Äänenkannattaja | Pravda |
| Kansainväliset jäsenyydet | Komintern Kominform |
| Nuorisojärjestö | Komsomol |
Neuvostoliiton kommunistinen puolue, lyh. NKP (ven. Коммунистическая партия Советского Союза, Kommunistitšeskaja partija Sovetskogo Sojuza, lyh. КПСС, KPSS) oli Neuvostoliiton ainoa sallittu puolue. Puolue toimi myös Venäjän neuvostotasavallan kommunistisena puolueena, koska siellä ei ollut muodollisesti omaa kommunistipuoluetta, käytännössä NKP:n alaosastoa toisin kuin muissa neuvostotasavalloissa.
Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa 1903 puoluejäsenyydestä käydyssä äänestyksessä Vladimir Leninin radikaali kanta sai enemmistön, jonka venäjänkielisestä nimestä johdettiin nimitys bolševikit. He muodostivat oman ryhmänsä 1912[1], mutta muodollisesti Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue (bolševikit) perustettiin Venäjän keisarivallan päättäneen helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917.[2] Lokakuun vallankumouksen jälkeen puolueesta tuli Venäjän kommunistinen puolue (bolševikit) vuonna 1918.[3] Neuvostoliiton muodostamisen myötä nimeksi muuttui vuonna 1925 Yleisliittolainen kommunistinen puolue (bolševikit)[4] ja 1952 Neuvostoliiton kommunistinen puolue. Sen tunnuslause oli "Kaikki ihmisen puolesta, kaikki ihmisen hyväksi".
Puolueella ei ollut puheenjohtajaa. Neuvostoliitossa korkein valta oli käytännössä NKP:llä ja sen keskuskomitean sihteeristöä johtaneella henkilöllä, pääsihteerillä (1953–1966 nimitys oli ensimmäinen sihteeri). Vuonna 1977 säädetyssä perustuslaissa NKP todettiin neuvostoyhteiskunnan johtavaksi ja suuntaa antavaksi voimaksi, sen poliittisen järjestelmän, valtiollisten muodostelmien ja kansalaisjärjestöjen ytimeksi.[5] Vuonna 1985 pääsihteeriksi valittiin Mihail Gorbatšov, jonka tavoitteisiin kuului Neuvostoliiton taloudellinen ja poliittinen uudistaminen glasnostilla ja perestroikalla. Hänen tavoitteitaan olivat muun muassa monipuoluejärjestelmän luominen ja itäisen Keski- ja Etelä-Euroopan liittolaismaiden poliittisen valvonnan lakkauttaminen.
Sisällysluettelo |
Puolueen loppu [muokkaa]
Eräiden NKP:n johtohenkilöiden tekemän vallankaappausyrityksen jälkeen maan parlamentti, korkein neuvosto kielsi puolueen elokuussa 1991 ja saman vuoden lopulla Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Kommunistiset puolueet olivat Venäjällä kiellettyjä marraskuuhun 1992 asti.
NKP:n seuraajapuolueita [muokkaa]
NKP:n toimintaan ja asemaan myönteisesti suhtautuvia lukuisia, enimmäkseen pieniä puolueita toimii paitsi Venäjällä myös muissa Itsenäisten valtioiden yhteisön maissa.
Venäjällä osa NKP:n perintöön tukeutuvista ryhmistä perusti vuonna 1993 Gennadi Zjuganovin johdolla vuonna 1993 Venäjän federaation kommunistisen puolueen. KPRF on nykyisin Venäjän suurin oppositioryhmittymä. Tätä radikaalimpi puolue on mm. Venäjän kommunistinen työväenpuolue - Vallankumouksellinen kommunistien puolue.
Pääsihteerit [muokkaa]
- Josif Stalin (1922–1952, toimi sihteeristön ehdottomassa johtoasemassa kuolemaansa 1953)
- Georgi Malenkov (vaikutusvaltaisin sihteeri runsaan viikon 1953)
- Nikita Hruštšov (vaikutusvaltaisin sihteeri puoli vuotta 1953, ensimmäinen sihteeri 1953–1964)
- Leonid Brežnev (ensimmäinen sihteeri 1964–1966, pääsihteeri 1966–1982)
- Juri Andropov (1982–1984)
- Konstantin Tšernenko (1984–1985)
- Mihail Gorbatšov (1985–1991)
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ РСДРП 1912 года: Документы и материалы. КПСС, Публичная Библиотека (venäjäksi)
- ↑ 7-я (апрельская) Всероссийская конференция РСДРП(б); Петроградская общегородская конференция РСДРП(б) (апрель 1917 года): Протоколы. КПСС, Публичная Библиотека (venäjäksi)
- ↑ 7-й экстренный съезд РКП(б) (март 1918 года): Стенографический отчет. КПСС, Публичная Библиотека (venäjäksi)
- ↑ 14-й съезд ВКП(б): Стенографический отчет. КПСС, Публичная Библиотека (venäjäksi)
- ↑ perustuslain 6 §
