Glasnost

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Glasnost (ven. гла́сность [ˈglasnəsʲtʲ]) on Mihail Gorbatšovin vuonna 1985 Neuvostoliitossa käyttöön ottama termi. Termi tarkoittaa "julkisuutta" tai "avoimuutta".

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glasnostin avulla Gorbatšov yritti painostaa NKP:n konservatiiveja hyväksymään talouteen liittyviä uudistuksia eli perestroikan. Gorbatšov toivoi, että avoimuuden, keskustelun ja osallistumisen kautta Neuvostoliiton kansa tukisi perestroikaa.

Toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännessä glasnost liitetään yleensä sananvapauteen, mutta sen varsinainen tavoite oli tehdä maan hallinnosta läpinäkyvää ja lisätä keskustelua. Näin pyrittiin kiertämään talouspolitiikkaa aiemmin hallinnut pieni puoluevirkailijoiden sisäpiiri. Toivottiin, että Neuvostoliiton kansa ryhtyisi tukemaan uudistuksia kuten perestroikaa, jos aiemmin tehtyjä virheitä ryhdyttäisiin arvioimaan kriittisesti.

Lehdistö alkoi raportoida neuvostoyhteiskuntaa vaivaavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten teollisuuden tehottomuudesta, korruptiosta, huumeista, nuorison joutilaisuudesta ja aiemmin kielletyistä kulttuurin muodoista. Sitä miten ennennäkemätöntä lehdistön rohkeus oli, kuvasti Moskovassa 80-luvun lopulla levinnyt vitsi, jossa eläkeläinen soittaa ystävälleen ja kysyy: "Näitkö tänään sen uskomattoman artikkelin Pravdassa?" "En, kerro mitä siinä oli," ystävä vastaa, johon eläkeläinen: "Ei näin puhelimessa!"[1]

Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivät uuteen aikaan. Joissakin kirjastoissa se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen käyttöön”. Kymmenien vuosien ajan kiellettyinä pidetyt julkaisut tulivat yleisön saataville. [2]

Glasnost antoi kansalaisille uusia vapauksia, kuten suuremman sanavapauden, joka oli merkittävä muutos sillä keskushallinnon kritisoiminen oli aiemmin ollut kiellettyä. Myös media sai aiempaa suurempia vapauksia. 1980-luvun lopussa Neuvostoliiton hallitus joutui kasvavan kritiikin kohteeksi. Glasnost lisäsi sananvapautta enemmän kuin Gorbatšov alun perin suunnitteli. Tämän seurauksena kansalaisten näkemykset keskushallintoa kohtaan muuttuivat, mikä lopulta johti Neuvostoliiton romahtamiseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Bruhn: Glasnost im sowjetischen Bibliothekswesen

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]