Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue

Wikipedia

Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (saks. Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, lyh. SED) oli Saksan demokraattisen tasavallan hallitseva kommunistipuolue valtion perustamisesta 1949 aina vuoden 1990 vaaleihin asti. Puolue syntyi vuonna 1946 Neuvostoliiton Saksan-miehitysvyöhykkeen sosiaalidemokraattien toiminnan ja omaisuuden siirtyessä vyöhykkeen kommunistien haltuun. Mainittakoon, että Neuvostoliiton Berliinin-miehitysvyöhykkeellä (Itä-Berliini) toimineet sosiaalidemokraatit kieltäytyivät liitoksesta, jolloin siellä kommunistit joutuivat muuttamaan järjestönsä SED:n osastoiksi ja sosiaalidemokraattien toiminta kiellettiin.^lähde? Pakkoliitoksen jälkeen puolueella oli yli 1 260 000 jäsentä ja se sai ohjatuissa vaaleissa noin puolet äänistä.

Sisällysluettelo 1 SED:n johtama Kansallinen rintama 2 Vakaumuksellinen SED 3 SED:n asema murtuu: muutos PDS:ksi 4 SED:n pääsihteerit

[muokkaa] SED:n johtama Kansallinen rintama

SED muodosti Kansallisen rintaman neljän "ystäväpuolueen" sekä useiden joukkojärjestöjen ja yhdistysten kanssa. DDR:n parlamentissa eli Kansankamarissa SED piti vuosina 1981–1986 hallussaan 25,4 % paikoista.

• Ystäväpuolueet
  • Saksan demokraattinen talonpoikaispuolue (DBD)
  • Saksan kristillisdemokraattinen unioni (CDU)
  • Saksan liberaalidemokraattinen puolue (LDPD)
  • Saksan kansallisdemokraattinen puolue (NDPD)
• Joukkojärjestöt ja yhdistykset
  • Vapaa Saksan ammattiyhdistysten liitto (FDGB)
  • Saksan vapaa nuoriso (FDJ)
  • Saksan demokraattinen naisliitto (DFG)
  • Keskinäisen talonpoikaisavun yhdistys (VdgB)
  • DDR:n kulttuuriliitto (KB)

[muokkaa] Vakaumuksellinen SED

SED oli 1970-luvulle saakka neuvostolaisen marxismi-leninismin johtava kannattaja Itä-Euroopassa ja Neuvostoliiton ideologian kannattaja Länsi-Euroopan eurokommunismia vastaan. Se ei kuitenkaan enää 1980-luvun alusta lähtien pitänyt kaikkia Neuvostoliiton malleja seuraamisen arvoisina sosialistisen yhteiskunnan kehityksessä, eikä se ryhtynyt vuonna 1985 noudattamaan Gorbatšovin glasnost-politiikkaa.

[muokkaa] SED:n asema murtuu: muutos PDS:ksi

Berliinin muurin murruttua 1989 SED oli pakotettu luopumaan marxismi-leninismistä ja muutti nimensä muotoon Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue – Demokraattisen sosialismin puolue (SED-PDS) ottaen seuraavana vuonna lyhyemmän nimen Demokraattisen sosialismin puolue (PDS). ja edelleen vuonna 2005 Vasemmistopuolue.PDS:ksi.

Ensimmäisissä koko Saksan vaaleissa 1990, joihin PDS osallistui Gregor Gysin johtamana, puolue sai vain 2,4 % äänistä, vaikka joka kymmenes itäisissä osavaltioissa tukikin entistä kommunistipuoluetta. PDS sai liittopäiville 17 varamiestä. Vuonna 1994 puolue sai jo 4,4 % äänistä ja 30 paikkaa. Viimein 1998 se saavutti kohokohtansa ylittäen 5 % äänikynnyksen ja sai 36 edustajaa. Gysin vetäydyttyä 2000 PDS:n kannatus vajosi jälleen 4,3 %:iin ja puolue sai vain kaksi varasijaa.

Vuoden 2002 kokouksessa PDS hyväksyi uuden ohjelman ja valitsi johtajakseen Lothar Biskyn. Vuoden 2004 eurovaaleissa PDS sai 6,1 % äänistä. Itäisissä osavaltioissa se oli toiseksi suosituin puolue kristillisdemokraattien jälkeen.

Vuonna 2005 puolueen nimi muuttui Vasemmistopuolue.PDS:ksi, joka yhdistyi vuonna 2007 pääosin entisistä vasemmistososiaalidemokraateista koostuneen WASG:n kanssa uudeksi puolueeksi nimellä Vasemmisto.

[muokkaa] SED:n pääsihteerit

Vuosina 1953–1976 ensimmäinen sihteeri

• Walter Ulbricht (heinäkuu 1950–3. toukokuuta 1971)
• Erich Honecker (3. toukokuuta 1971–18. lokakuuta 1989)
• Egon Krenz (18. lokakuuta 1989–3. joulukuuta 1989)