Mihail Hodorkovski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Hodorkovski
Mihail Hodorkovski vuonna 2001
Mihail Hodorkovski vuonna 2001
Syntynyt 26. kesäkuuta 1963 (ikä 49)
Moskova, Venäjä
Kansallisuus venäläinen
Ammatti liikemies
Siviilisääty naimisissa
Lapset 4

Mihail Borisovitš Hodorkovski (ven. Михаил Борисович Ходорковский, s. 26. kesäkuuta 1963) on venäjänjuutalainen liikemies. 1990-luvun alussa hän rikastui Jukos-öljy-yhtiön yksityistämisen myötä, päästyään yhtiön pääomistajaksi ja johtajaksi. Mihail Hodorkovski oli yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista oligarkeista ja jossain vaiheessa ilmeisesti Venäjän rikkain mies.[1] 2005 hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen veronkierrosta. Venäjä-kriitikoiden mielestä Hodorkovski ajettiin oikeuden eteen, koska oli taloudesta ja politiikasta eri mieltä Putinin kanssa. Lännettäjänä pidetty Hodorkovski tuki avoimesti oppositiopolitiikkaa haluten presidentiksi.[2] Hodorkovski yritti perustaa suuren öljy-yhtiön joka olisi ollut osin läntisten tahojen omistama vastoin Kremlin halua.[3] Tavallinen kansa ja muut oligarkit eivät ole pääosin pitäneet Hodorkovskin tuomitsemista pahana asiana. Venäjän viranomaiset ovat nostaneet vuosien 2007-09 aikana Hodorkovskia vastaan useita uusia syytteitä ja syyskuussa 2009 oli meneillään oikeudenkäynti häntä ja Jukos -yhtiökumppani Platon Lebedeviä vastaan, jossa Hodorkovskia uhkaa 20 vuoden tuomio.[4]

Hodorkovski siirrettiin kesäkuussa 2011 työleirille Sekeeseen, Karjalan tasavaltaan.[5][6]

Sisällysluettelo

Yrittäjätoiminnan alku [muokkaa]

Neuvostoliiton aikoina Hodorkovski opiskeli teknistä kemiaa Mendelejev-instituutissa ja liittyi siellä Komsomoliin.[7] Sen jälkeen hän teki töitä rakennusosastolla Moskovassa ja kovissa oloissa Baikalin-Amurin rautatiellä.[7] Kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšovin aikana sallittiin pienyritteliäisyys. Gorbatšov halusi tuoda lännestä kapitalismin piirteitä Neuvostoliittoon.[7] Komsomol sai tehtäväksi oppia liiketoimintaa, ja se päätti perustaa tieteellis-teknisiä luomison nuorisokeskuksia NTTM:iä[7].

Vuonna 1986 Mendelejevin kemianteollisuuden instituutin Komsomolin apulaisjohtaja Hodorkovski perusti 1986 kooperatiivikahvilan, joka myi tietokoneita ja muita Neuvostoliitossa haluttuja länsimaisia tuotteita.[8] Tietokoneet olivat se artikkeli joka teki Hodorkovskista miljonäärin.[9]

Hodorkovski laajensi vientiin ja kulutustavaroiden maahantuontiin saavuttaen 80 miljoonaan ruplan liikevaihdon vuoteen 1988 mennessä, mikä vastasi noin 10 miljoonaa dollaria. Nyt Hodorkovski perusti omasta keskuksestaan Menatep-osuuskunnan, jonka pohjalta perusti Menatep-pankin vuonna 1990.[8] Hodorkovski oli ensimmäinen joka perusti yksityisen liikepankin Venäjälle.[10] On epäilty KGB:n suojelleen Hodorkovskia ja Menatepin auttaneen Neuvostoliiton valuutta- ja kultavarantojen tyhjennyksessä, jossa katosi 1000 tonnia kultaa.[8]

Menatep ja Jukos [muokkaa]

Neuvostoliiton purkauduttua 1991 ja Boris Jeltsinin tultua Venäjän presidentiksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen asettamat rajoitukset markkinareformeille alkoivat poistua. Menatep järjesti ensimmäisenä venäläisenä pankkina osakeannin sitten 1917 lokakuun vallankumouksen. Menatep venäläisittäin kehittyneenä pankkina sai hoitoonsa myös julkishallinnollisten laitosten varoja.

Vuonna 1993 Hodorkovski oli varaenergiaministeri ja hankki itselleen parhaan aseman yksitystämishuutokaupoissa.[11] Neuvostoliiton aikaisen Venäjän valtion omaisuuden yksityistämisessä toimialaministeriöiltä valtion omaisuuskomitean kautta luovutti Menatep varoja säätiön perustamiseksi, joka voisi tehdä ostotarjouksen Jukos-öljy-yhtiöstä. Huutokaupassa Menatepiä lähellä oleva säätiö sai haltuunsa 78 % Jukosista. Jukos oli yhteistyössä yhdysvaltalaisen Amocon kanssa Siperian Priobskoje-öljykentällä, mihin Amoco oli sijoittanut 300 miljoonaa dollaria. Amoco ja Menatep olivat hankkineet Jukosin pilkkahintaan. Öljykenttä lopulta ajautui kokonaan Jukosin haltuun muun muassa siksi, ettei valtio kyennyt maksamaan osakkeita lainaa vastaan-operaatiossa saamaansa lainaa ja siksi että ulkomainen suurkeinottelija Kenneth Dart peloteltiin fyysisesti uhkaillen pois.[11][12]

Menatep valtasi öljy-yhtiöitä rahoittaen niiden oston ottamalla lainaa läntisiltä sijoittajilta. Menatep antoi läntisille sijoittajille Jukosin osakkeita, jotka karkotti pois muuttelemalla Jukosin pörssikurssia.[12]

Hodorkovskin liiketoimiin sijoittaneet joutuivat usein pettymään. Hodorkovski huijasi ja uhkailikin.[3] Erittäin häikäilemätön sijoittaja ja keinottelija Kenneth Dart menetti miljardi dollaria ja öljy-yhtiö Amoco jäi nuolemaan näppejään sijoitettuaan öljyntuotantoliiketoimiin, jotka Hodorkovski sai haltuunsa ja joista hän siirsi varallisuuden ja omaisuuden pois.[13] 90-luvun lopussa Hodorkovskin ja Dartin kannattajat kävivät eri Jukosin osa-öljy-yhtiöissä eräänlaista kauppasotaa. Dartin tukemat vähemmistö-osakkaat syyttivät Hodorkovskia näiden sorsimisesta mihin Hodorkovskiin kytköksissä olleet tiedottajat vastasivat omalla lokakampanjallaan. Hodorkovskin ja Dartin riita päättyi siihen, että Hodorkovski osti Dartilta ylihintaan tämän omistaman Jukosin alayhtiöiden osakkaat, mikä oli Dartin tarkoituskin.[14][15]

Venäjän vuoden 1998 pankkikriisin yhteydessä Menatep sulki toimintonsa Hodorkovskin siirrettyä pelastamansa varat turvaan pietarilaiseen yhtiöön, jossa velkojat eivät pääsisi niihin käsiksi. Pankin sijoittajat ja asiakkaat menettivät säästönsä.

Hodorkovskin yritystoiminta avoimeksi [muokkaa]

Hodorkovskin yritykset muuttivat toimintaansa vuoden 1999 tienoilla, jolloin hän palkkasi lännestä kirjanpitäjiä ja Jukosista tuli yksi harvoja venäläisiä yrityksiä, josta tiesi keitä sen osakkeenomistajat olivat. Kirjanpidosta tuli avoin eikä Jukos ollut kenenkään poliittisen suojelijan "siipien alla" niin kuin muut suuret yritykset.[16] Se alkoi myös maksaa palkkoja ja verojaan.[13] Uusi ajatus oli yhteistoiminta sen sijaan että vahvat vievät kaiken heikommilta.[12] Hodorkovski halusi myös vuodesta 2000 kitkeä korruption yrityksestään ja pelata liiketoimissaan reilulla tavalla.[17][16]

Säätiötoiminta [muokkaa]

Hodorkovskin ajatuksena oli kouluttaa muutama prosentti Venäjän kansalaisista eliitiksi, joiden oli tarkoitus vetää pitkällä tähtäimellä maan kasvu nousuun.[18]

Hodorkovskin perusti hieman Sorosin malliin Avoin Venäjä säätiön (Open Russia Foundationin) tukemaan koulutusta ja kulttuuria ja hankki sen johtoon merkittäviä tukijoita, kuten Henry Kissinger, Lordi Rothschild ja Arthur Hartman, entinen Yhdysvaltain Venäjän suurlähettiläs.

Keväällä 2006 Venäjän oikeusviranomaiset jäädyttivät säätiön pankkitilejä. Perusteluina oli rahoituksen rikollinen alkuperä.[19]

Talvella 2007 Venäjän viranomaiset syyttivät Hodorkovskia ja hänen liikekumppaniaan Platon Lebedeviä rahanpesusta säätiön kautta. Miehet kiistivät syytökset.[20][21]

Poliittinen toiminta [muokkaa]

Hodorkovski pyrki myös politiikkaan. Hodorkovski tuki rahallisesti duumassa kaikkia puolueita, niin oppositiota kuin valtapuoluettakin.[17][22] Hodorkovski halusi poliittisen ja taloudellisen toiminnan olevan erillään toisistaan toisin kuin venäjällä on tapana.[22] Hänen kerrotaan tarjonneen kahdelle oikeistopuolueelle, Oikeistovoimien liitolle ja Jablokolle 100 miljoonaa dollaria jos ne yhdistyisivät Putinia vastaan ja ilmoitti pyrkivänsä Venäjän presidentiksi 2008, vähentää presidentin valtaa ja kehittää venäjästä pikkuhiljaa parlamentaarisen Demokratian.[23] Hodorkovski ajoi myös aktiivisesti Jukosia hyödyttävää lainsäädäntöä ja hänen sanotaan ostaneen itselleen sadan duuman jäsenen kannatuksen, jopa kommunistisesta puolueesta.[24] Tämän kaltainen laaja lobbaus oli ehkä tuttua Yhdysvalloista, mutta Venäjällä siihen ei oltu totuttu.[13] Hodorkovski olisi halunnut presidentiksi joko vuonna 2004 tai 2008. Nyt jo poliittiset mahdollisuutensa menettänyt Hodorkovski ei sinänsä ollut poliittiselta ajattelultaan erilainen kuin Venäjän nykyjohto, hänkin ajoi presidenttikeskeistä ja vanhoillista linjaa. Niin Hodorkovski kuin Putinkin halusivat Venäjästä korkean teknologian yhteiskunnan. Mutta Hodorkovski arvosteli Venäjän nykyistä johtoa piittaamattomaksi kansan pitkän tähtäimen eduista.[2]

Hodorkovski koetti luoda öljyjätin [muokkaa]

Hodorkovski aikoi rakennuttaa öljyputken Angarskista Datsiniin Kiinaan, mitä ministeri Kasjanov kannatti ja valtiollinen Rosneft vastusti.[25][23] Jukos halusi perustaa yhdessä muutaman muun öljy-yhtiön, Lukoilin, Sibneftin ja Tjumenin kanssa öljysataman Murmanskiin ja vetää sinne öljyputken.[23] Hodorkovski näki öljyn myymisen Kiinan kasvavalle taloudelle edullisena.[26] Joidenkin väitteiden mukaan Yhdysvaltain johtokaan ei halunnut venäjän edistävän poliittisen vastustajansa Kiinan talouskasvua.[27] Tämä olisi luonut kilpailijan valtiolliselle Transneftille, jonka varajohtaja sanoi ettei yhtiö halua kilpailijoita.

Hodorkovski sanoi helmi-huhtikuussa 2003, että se voisi hyvinkin yhdistyä Roman Abramovitshin omistaman Sibneftin kanssa.[28] Näin olisi luotu JukosSibneft, öljyvaroiltaan maailman toiseksi suurin öljy-yhtiö ExxonMobilin jälkeen. Jätti olisi tuottanut maailman neljänneksi eniten öljyä päivää kohden laskien, saman verran kuin Kuwait.[29] Yrityksellä olisi ollut maailman suurimmat kaasuvarat.[29] Venäjänkin mitoissa suuri yhtiö olisi kyennyt hallitsemaan Venäjää.[30][29]

Mihail Kasjanov ja Aleksei Kudrin tukivat hallituksessa suunnitelmaa.[17][30] Vielä elokuussa 2008 viranomaiset antoivat luvan Jukosin ja Sibneftin yhdistyä, mutta pian tuli ilmi että amerikkalainen Chevron-Texaco aikoi ostaa 25% syntyvästä Jukos-Sibneftistä.[31][17][29] Niinpä ulkomaiset ExxonMobil ja ChevronTexaco olisivat ottaneet puolet JukosSibneftin osakkeista. Näin suuri ulkomainen omistusosuus merkittävästä energiayhtiöstä olisi ollut uutta Venäjällä.[31] Ulkomaiset öljy-yhtiöt olisivat modernisoineet yhtiöiden laitteet, mutta toisaalta kaapanneet osan niistä itselleen. Venäjän johto pelkäsi merkittävän osan maan öljyntuotantoa joutuvan ulkomaisten omistajien käsiin.[31] Venäjän sisäiset Jukosin kilpailijat eivät tietenkään pitäneet syntyvästä suuryhtiöstä. Suuryhtiö saattoi olla trusti. Toisaalta taas Jukosin kaappaus valtiolle hyödytti vallassa istuvia Kremlin ja Pietarin miehiä.[29] Kremlissä mahtava silovikki Igor Setšin omisti osuuksia Rosneftistä, joka kilpaili Venäjällä Jukosin kanssa öljyalalla. Juuri Setšiniä pidetään Jukosin kaatajana.[32] Myöskään valtiollisessa Gazpromissa ei Hodorkovskin liiketoimista pidetty, eikä tietenkään Transneftissäkään.[17]

Miksi Hodorkovski pidätettiin [muokkaa]

Hodorkovskin omistama Jukos-yhtiö kiersi 1990-luvulla veroja, mutta monet muutkin venäläiset yhtiöt tekivät samoin eikä Kremlin hallinto ole syyttänyt niitä jälkikäteen mistään.[33] Ensimmäinen Hodorkovskin epäsuosioon joutumisen syy oli se, että hän suunnitteli liiketoimia joista Kremlin silovikkijohto ei pitänyt.[34]

20. helmikuuta televisioitiin korruptioaiheinen teollisuusmiesten ja yrittäjien kokous, jossa Putin oli mukana.[35][28] Hodorkovski kysyi Putinilta miksi Rosneft sulautti itseensä Severnoi Neft-yhtiön maksaen ylihintaa ja vihjasi että korruption vastainen taistelu tulisi ulottaa presidentin lähipiiriinkin sanomalla että pahimmin korruptoituneet istuvat koolla.[36][28][17][37] Putin sanoi Rosneftin olevan valtiollinen yhtiö, joka saikin laajentua.[28] Putin myös mainitsi Jukosillakin olevan omia ylivarantoja kysellen Hodorkovskin omaisuuden alkuperästä ja mainitsi Jukosin vero-ongelmat, jotka olivat jotenkin syntyneet.[28][38][17][28][39]

2. huhtikuuta 2003 Putin pyysi suoraan Hodorkovskilta ettei tämä puuttuisi politiikkaan.[31] Hodorkovski puolusti toimiaan laillisena ja sanoi ettei lähde maanpakoon vaan mieluummin oikeuteen.[31] Huhtikuussa 2003 kiersi Kansallisen strategian neuvoston tekemä muistio Hodorkovskin uhasta ja oligarkkien salaliitosta.[17] Hodorkovskin ja eräiden muiden oligarkkien oli tarkoitus saada omia miehiään joulukuun duuman vaaleissa läpi.[40] Valtion hallitsemassa TV:ssä esitettiin keskustelu jossa aiheena oli oligarkkien omaisuuden palauttaminen.[29] Jukosissa alettiin rikostutkinta jo 19. heinäkuuta 2003, vaikka vielä silloin ei itse Hodorkovskia kuulusteltu. Poliisioperaatio laski Jukosin osakkeen arvoa 15%. Vielä loppukesällä Putin peruutti hyökkäyksen Hodorkovskia vastaan, koska aivan oikein pelkäsi Hodorkovskin tuomion ja yhtiön valtiollistamisen ulkomaisten sijoittajien hillitsevän sijoituksiaan tai vetävän rahojaan pois Venäjältä.[29]


Jukos-oikeudenkäynti [muokkaa]

25. lokakuuta 2003 Hodorkovski pidätettiin syytettynä veronkierrosta (katso: Jukos). Muut syytteet koskivat mm. valtion omaisuuden varastamista, asiakirjojen väärentämistä ja yhteistyöhaluttomuutta viranomaisten kanssa.[29] Hän on ollut siitä asti vangittuna. Hodorkovskin pidätystä pidetään Vladimir Putinin iskuna oppositiota tukenutta Hodorkovskia vastaan. Hodorkovski tuomittiin toukokuun lopussa 2005 yhdeksän vuoden vankeustuomioon, joka vetoomustuomioistuimen päätöksellä aleni kahdeksaan vuoteen. Lokakuussa 2005 Hodorkovski passitettiin kärsimään lainvoiman saanutta tuomiotaan Itä-Siperiassa Tšitan alueella olevan Krasnokamenskin kaupungin lähistöllä olevalle vankileirille.

Venäjän kansa ja muut oligarkit eivät juuri Hodorkovskin tuomiosta valittaneet.[41] Tavallinen kansa ei juutalaistaustaisesta Hodorkovskista pitänyt, koska katsoi tämän muiden oligarkkien tavoin varastaneen Venäjältä.

Vankeus ja vuoden 2009 oikeudenkäynti [muokkaa]

Kesäkuussa 2008 Hodorkovskia vastaan nostettiin syytteet kavalluksesta ja rahanpesusta. Heinäkuussa, kärsittyään yli puolet rangaistuksestaan hän anoi ennenaikaista vapautusta ja kiisti johdonmukaisesti syyllisyytensä, sanoen valtion keksineen syytteet voidakseen ottaa Jukosin hallintaansa.[1] Anomus kuitenkin hylättiin seuraavassa kuussa Hodorkovskin rikosten vakavuuden perusteella. Tätä syytettiin myös tottelemattomuudesta ja vankilan sääntöjen rikkomisesta.[42]

Helmikuussa 2009 moskovalainen tuomioistuin hylkäsi entisen vankitoverin nostaman syytteen seksuaalisesta ahdistelusta.[43]

31. maaliskuuta alkoi toinen oikeudenkäynti, jossa Hodorkovskia ja tämän entistä liikekumppania Platon Lebedeviä syytettiin yli 36 mrd euron kavalluksesta ja rahanpesusta vuosina 1998–2003, mistä Hordorkovski voi saada jopa 20 vuoden tuomion.[44] Hodorkovskin tukijoiden mielestä Venäjän valtiojohto yrittää oikeudenkäyntien avulla pitää tämän poissa poliittisesta toiminnasta. He väittävät syytteitä perusteettomiksi ja ristiriitaisiksi, sekä syyttävät syyttäjäviranomaisia todistusaineiston järjestelmällisestä peukaloinnista. Myös Hodorkovskin tekojen sanotaan olleen laillisia tapahtuma-aikaan ja niistä yritettävän tehdä rikoksia taannehtivasti.[45][46][47]

Hodorkovskin asianajajan Robert Amsterdamin mukaan Hodorkovskia tukevia todistajia on painostettu, ja että Hodorkovskiin kohdistetut syytteet ovat järjettömiä. Amsterdam väittää, että kyse olisi poliittisesta näytösoikeudenkäynnistä ja että Hodorkovskin tuomio söisi presidentti Medvedevin uskottavuuden. Näin Hodorkovskin oikeudenkäynti olisi osa poliittisten klaanien välistä valtataistelua. Medvedevhän on lakimies, ei turvallisuuspalvelun mies, ja on puhunut Venäjällä vallitsevasta lakiin kohdistuvasta nihilismistä.[48]

Hodorkovski ja tämän asianajajat jättivät jättäneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen yhteensä kolme valitusta oikeusprosesseista ja ilmoittivat suunnittelevansa yhden uuden jättämistä.[49][50] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 20. syyskuuta 2011 antaman päätöksen mukaan tuomiolla ei ollut poliittista luonnetta. Tuomiossa todettiin että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukattiin, koska asianajat saivat liian vähän aikaa tutustua oikeudenkäyntiaineistoon (neljä päivää per 43 000 sivua) toukokuussa 2004. EIT katsoi että Venäjä rikkoi Jukosin omaisuudensuojaa yhtiön konkurssin yhteydessä vuonna 2006. Oikeus hylkäsi vaaditut 98 miljardin dollarin korvaukset.[51][52]

Oikeudenkäynnin takia Hodorkovski on siirretty moskovalaiseen vankilaan. Hänen ja kirjailija Ljudmila Ulitskajan kirjeenvaihto julkaistiin syksyllä 2009 aikakauslehti Znamjassa. Ulitskaja esittää Hodorkovskille arkojakin kysymyksiä, joihin tämä pääasiassa vastaa hyvin rehellisesti. Ulitskaja vertaa hänen tapaustaan 1960-luvun oikeudenkäynteihin, joissa syytettyinä olivat muun muassa Joseph Brodsky, Andrej Sinjavski ja Juri Daniel ja lupaa hänelle samanlaisen paikan historiassa.[53]

Kirjailija Boris Akunin on verrannut Hodorkovskia Dreyfusiin.[53]

Myöhempiä tapahtumia [muokkaa]

Lokakuussa 2010 Venäjän pääministeri Putin väitti, että Hodorkovski surmautti ihmisiä yhtiön taloudellisten etujen puolustamiseksi. Hodorkovski ei joutunut erään naisen surmasta oikeuteen, vaan Hodorkovskin yhtiön turvallisuuspäällikkö.[54]

Toukokuussa 2011 Hodorkovskille luettiin uusia tuomioita ainakin vuoteen 2016 asti esiin tulleiden talousrikosten vuoksi. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi Venäjälle 31.5.2011 huomautuksen Hodorkovskin kohtelusta. Tuomioistuimen mukaan tapaus voi herättää epäilyksiä venäläisviranomaisten tarkoitusperistä, vaikka sen mukaan Hodorkovskin pidätys ei ollutkaan poliittisesti värittynyt. Hodorkovskin asianajajien mukaan tuomion tarkoituksena on estää häntä vaikuttamasta politiikkaan. Samalla Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan Hodorkovskille yhteensä 24 500 euroa korvauksia.[55]

Putinin voitettua presidentivaalit 4. maaliskuuta 2012, Medvedev vielä presidenttinä ollessaan määräsi syyttäjän arvioimaan uudelleen Hodorkovskin, Platon Lebedevin ja 30 muun Venäjällä tuomitun henkilön tuomioiden lainmukaisuuden. Selvityksen tuli olla valmis huhtikuun loppuun 2012 mennessä.[56]

Lähteet [muokkaa]

  • About Khodorkovsky Khodorkovsky & Lebedev Communications Center. (englanniksi)
  • Kuorsalo, Anne & Valkonen, Martti & Susiluoto, Ilmari: Venäjä - kovan linjan energiajätti. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 9789513751364.
  • Luukkanen, Arto: Projekti Putin – Uuden Venäjän historiaa 1996-2008. Vantaa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
  • Luukkanen, Arto: Kuka omistaa Venäjän? – Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä. WSOY, 2009. ISBN 9789510354445.
  • Panjushkin, Valeri: Mihail Hodorkovski - hiljaisuuden vanki. Porvoo: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3815-8.

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b Hodorkovski anoo ennenaikaista vapautusta vankilasta 16.7.2008. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  2. ↑ a b Luukkanen 2008, s. 182
  3. ↑ a b Luukkanen 2009
  4. ↑ Prosecutors appeal against Khodorkovsky transfer to Moscow-1 Ria Novosti 21.5.2007
  5. ↑ Öljymiljardööri Hodorkovski siirretään vankileirille KarjalaanYle.fi viitattu 16.6.2011
  6. ↑ Tällaista on arki venäläisessä ojennussiirtolassa - Hodorkovski istuu tuomiotaan Karjalassa Iltasanomat.fi viitattu 15.1.2012
  7. ↑ a b c d Luukkanen 2009: s. 131.
  8. ↑ a b c Luukkanen 2009: s. 132.
  9. ↑ Panjushkin 2007, s 48
  10. ↑ Panjushkin 2007, s 49
  11. ↑ a b Luukkanen 2009: s. 133.
  12. ↑ a b c Luukkanen 2009: s. 134.
  13. ↑ a b c Putin and the Oligarchs, Marshall I. Goldman, Foreign Affairs, November/December 2004 Foreign Affairs
  14. ↑ Panjushkin 2007, s 124
  15. ↑ Panjushkin 2007, s. 125
  16. ↑ a b Luukkanen 2009: s. 135.
  17. ↑ a b c d e f g h Luukkanen 2008 s 96-98
  18. ↑ Panjushkin 2007, s. 129-131
  19. ↑ Moscow court rejects fresh appeal by Yukos-backed NGO Ria Novosti 19.4.2006
  20. ↑ Khodorkovsky Charged With Money Laundering Kommersant 5.2.2007
  21. ↑ Kommersant.com Khodorkovsky and Lebedev Charged Again Kommersant 6.2.2007
  22. ↑ a b Luukkanen 2009: s. 138.
  23. ↑ a b c Luukkanen 2009: s. 139.
  24. ↑ Kuorsalo 2007, s 111
  25. ↑ Panjushkin 2007, s 156
  26. ↑ Panjushkin 2007, s 159
  27. ↑ Panjushkin 2007, s 154-155
  28. ↑ a b c d e f Luukkanen 2009: s. 140.
  29. ↑ a b c d e f g h Nordberg 2004: s. 244.
  30. ↑ a b Luukkanen 2009: s. 140.
  31. ↑ a b c d e Luukkanen 2009, s 141
  32. ↑ Kuorsalo 2007, s 124
  33. ↑ Kuorsalo 2007, s 112
  34. ↑ Kunnon Misha istuu nyt Esko Rantanen Talouselämä 4.5.2007
  35. ↑ Panjushkin 2007, s 157
  36. ↑ Panjushkin 2007, s 161
  37. ↑ Panjushkin 2007, s 162
  38. ↑ Kuorsalo 2007, s 111
  39. ↑ Panjushkin 2007, s 162
  40. ↑ Nordberg 2004, Suomi, NATO, EU ja Venäjä, s 244
  41. ↑ Luukkanen 2009 s. 143.
  42. ↑ Entinen Jukos-johtaja Hodorkovski ei pääse ehdonalaiseen 22.8.2008. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  43. ↑ Hodorkovskille harvinainen voitto oikeudessa 25.2.2009. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  44. ↑ Russia and the rule of law: The Trial, round two 2.4.2009. The Economist. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  45. ↑ Hodorkovski kiisti kaikki uudet syytteet 21.4.2009. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  46. ↑ Medvedev kehottaa Hodorkovskia tunnustamaan rikoksensa 5.7.2009. HS.fi. Viitattu 19.9.2009.
  47. ↑ Määritä nimeke! (Hodorkovskin tukisivut: 2009 oikeudenkäynnin taustaa) Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  48. ↑ Suomen Kuvalehti 24/2009, 12.6.2009, s. 10
  49. ↑ Strasbourg court to hear Khodorkovsky's appeal in fall - minister 13.7.2009. RIA Novosti. Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  50. ↑ Khodorkovsky-Lebedev defense appeal European court again (Hodorkovskin tukisivut) Viitattu 19.9.2009. (englanniksi)
  51. ↑ Ioukos : La Cour européenne des droits de l’homme condamne en partie la Russie FRI 20.9.2011
  52. ↑ EIT tuomitsi Venäjän toimet Jukosin konkurssissa Yle uutiset 20.9.2011
  53. ↑ a b Kristina Rotkirch: Venäjän häpeällisin tapaus. Helsingin Sanomat, 2.12.2009, s. C2.
  54. ↑ Putin syyttää Hodorkovskia murhista YLE Uutiset Ulkomaat 06.09.2010
  55. ↑ EIT määräsi Venäjän maksamaan Hodorkovskille korvauksia 31.5.2011. HS.fi. Viitattu 31.5.2011.
  56. ↑ Medvedev määräsi arvioimaan Hodorkovskin tuomion Yle 5.3.2012

Aiheesta muualla [muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mihail_Hodorkovski&oldid=12791425