Karjalan tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Республика Карелия
Karjalan tazavaldu
Karjalan tasavalta
Karjalan tazovaldkund

Itä-Karjala
Venäjän Karjala
Karjalan tasavallan lippu Karjalan tasavallan vaakuna
lippu vaakuna
Karjalan sijainti Venäjän federaation kartalla.
virallinen kieli venäjän kieli[1]
pääkaupunki Petroskoi
61°47′N, 034°20′E
suurin kaupunki Petroskoi
(asukasluku 263 540 (2010))
presidentti
pääministeri
Andrei Nelidov
Pavel Tšernov
pinta-ala
 – yhteensä
 – vettä

172 400 km²
25 %
väkiluku (2010)
 – yhteensä
 – väestötiheys

645 205
3,7 / km²
valuutta Venäjän rupla (RUB)
aikavyöhyke UTC+4
rekisterikilven numerot 10
muodostuminen
 –autonominen tasavalta
 
13. marraskuuta 1991
kansallislaulu Kotimaamme Karjala!
kotisivu gov.karelia.ru/gov/index_f.html

Karjalan tasavalta (ven. Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan tazavaldu, vepsäksi Karjalan Tazovaldkund) on autonominen tasavalta luoteisella Venäjällä. Se rajoittuu idässä Vienanmereen ja Arkangelin alueeeseen, etelässä Vologdan alueeseen, Ääniseen, Pietaria ympäröivään Leningradin alueeseen ja Laatokkaan, lännessä Suomeen sekä pohjoisessa Murmanskin alueeseen. Tasavallan pääkaupunki on Petroskoi. Karjalan tasavaltaan kuuluu suurin osa niin sanotusta Itä-Karjalasta, Suomen luovuttamiin alueisiin lukeutuvat Laatokan Karjala ja Raja-Karjala sekä laaja Äänisjärven itäpuolinen alue.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Karjalaisen kansan asuttama alue oli keskiajalta saakka Novgorodin valtion sekä sittemmin Venäjän tsaari- ja keisarikunnan hallinnassa.

Keväällä 1917 kukistuneen keisarivallan jälkeen toimineelta Venäjän väliaikaiselta hallitukselta saman vuoden syksyllä vallan kaapanneiden bolsevikkien johtama Venäjän neuvostotasavalta perusti kesällä 1920 Aunuksen ja Arkangelin kuvernementtien karjalaisten asuttamalle seudulle Karjalan työkommuunin. Se oli ensimmäinen nimenomaan Itä-Karjalan käsittänyt hallintoyksikkö Venäjän historiassa. Työkommuunin nimeksi tuli vuonna 1923 Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, joka muutettiin 1940 Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Se puolestaan muutettiin jälleen Venäjän neuvostotasavaltaan kuuluneeksi Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi 1956.lähde?

Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1991 autominen neuvostotasavalta muuttui Karjalan tasavallaksi, joka on yksi Venäjän federaatiosubjekteista.

[muokkaa] Maantiede

Ruskealan marmorilouhos

Karjalan tasavallalla on noin 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerellä ja lännessä n. 700 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Karjalassa on 27 000 jokea ja 60 000 järveä, joista Laatokka ja Ääninen ovat Euroopan suurimmat.

Suurin osa Itä-Karjalasta on valtion omistuksessa olevaa metsää, 148 000 km² eli 85 % pinta-alasta. Puun kokonaismääräksi on arvioitu 807 miljoonaa m³. Kaivannaisten lukumäärä on n. 50.lähde?

Maantieteellisesti Karjalan tasavalta jakaantuu pohjoiseen Vienan Karjalaan, eteläiseen Aunuksen Karjalaan, kaakkoiseen Puutoisten Karjalaan ja lounaiseen Laatokan Karjalaan.

[muokkaa] Väestö

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Karjalan tasavallassa asui 645 205 henkeä.[2]

vuosi asukasluku
2002 716 281[3]
2005 703 100 (ei virallinen väestonlaskenta)
2010 645 205[2]

[muokkaa] Etniset ryhmät

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Karjalan tasavallan asukkaista oli venäläisiä 82,2 % ja karjalaisia 7,4 % eli 45 570 henkeä. Tasavallan väkiluku pieneni edelliseen, vuoden 2002 väestönlaskentaan nähden lähes 50 000. Erityisen paljon väheni kansallisuudestaan karjalaisten määrä, joka putosi 20 081 hengellä.[4]

Aiemman, vuoden 2002 väestölaskennan mukaan Karjalan tasavallan asukkaista suurin osa, 548 900 henkeä eli 76,6 % on venäläisiä. Karjalaiset, joita oli tuolloin 65 700 eli 9,2 %, ovat suurin vähemmistö. Muita ryhmiä ovat 37 700 valkovenäläistä (5,3 %), 19 200 ukrainalaista (2,7 %), 14 200 suomalaista (2,0 %) ja 4 900 vepsäläistä (0,7 %). 4886 henkeä (0,7 %) ei määritellyt kansallisuuttaan väestölaskennassa.[5]

Oheinen taulukko kokoaa yhteen väestön kansallisuusjakauman Venäjän edellisissä väestönlaskennoissa Karjalan tasavallassa. Etnisistä ryhmistä on erikseen lueteltu ne, joiden edustajia oli vähintään 1000 henkeä vuoden 2002 väestönlaskussa. Osuudet on laskettu kansallisuutensa ilmaisseiden määrästä. Vuoden 2010 väestönlaskennasta on mukana vasta alustavat tulokset ja kansallisuutensa salanneiden määrä kasvoi merkittävästi edelliseen väestönlaskuun verrattuna: [3][4]

Etninen ryhmä
(eli kansallisuus)
Osuus 2002
(%)
Osuus 2002
(henkeä)[3]
Osuus 2010
(%)[4]
Osuus 2010
(henkeä)[4]
venäläiset*** 77,15 548 982 82,2 507 654
karjalaiset 9,23 65 651 7,4 45 570
valkovenäläiset 5,30 37 681 3,8 23 345
ukrainalaiset 2,70 19 248 2,0 12 677
suomalaiset*** 2,01 14 310 1,4 8 577
vepsäläiset 0,68 4 870 0,5 3 423
puolalaiset 0,42 3 022 ** **
tataarit*** 0,37 2 629 ** **
azerit 0,25 1 753 ** **
armenialaiset 0,22 1 529 ** **
tšuvassit 0,18 1 298 ** **
romanit 0,15 1 098 ** **
liettualaiset 0,15 1 074 ** **
Muut kansallisuudet 1,18 8 405 2,7 16 422
Kansalaisuutensa ilmoittaneet 100,0 711 620 100,0 617 668
Ei ilmoittanut kansallisuuttaan --- 4 886 --- 25 880
Kaikki tasavallan asukkaat --- 716 281 --- 643 548

* Koostuu monesta kymmenestä eri ryhmästä
** Näiden etnisten ryhmien osuutta ei oltu eritelty alustavassa vuoden 2010 väestönlaskun yhteenvedossa.
*** Taulukossa mukaan laskettu joitain edustajia läheisistä etnisistä ryhmistä: esim. venäläisiin 28 kasakkaa ja 13 pomori, suomalaisiin 154 inkeriläisalueiden suomalaista ja tataareihin 1 siperian tataari.

Vuoden 2002 väestönlaskun mukaan Venäjän Karjalan asukkaista lähes kaikki eli 99,3 % osasi venäjää. 35 100 henkeä (4,9 %) osasi tuolloin karjalaa, 22 800 (3,2 %) suomea ja 2 300 (0,3 %) vepsää. Karjalaisista 31 800 (48,4 %) puhui karjalaa, suomalaisista 5 800 (40,8 %) suomea ja vepsäläisistä 1 800 (38,0 %) vepsää. Suomea taisi myös 9 200 karjalaista ja 7 000 venäläistä.[5][6]

Joillakin Vienan alueilla karjalaisia on melkein sata prosenttia väestöstä. Siellä puhuttava varsinaiskarjalan kieli eroaa huomattavasti aunuksenkarjalan kielestä. Aunuksen väestöstä on n. kuusikymmentä prosenttia karjalaisia.

[muokkaa] Väestön sijoittuminen

Petroskoi, taustalla Ääninen
Jänisjoen Läskelänkoski

Suurin osa Karjalan tasavallan väestöstä, noin 75 prosenttia, asuu nykyisin kaupungeissa tai kaupunkityyppisissä taajamissa (asukasluku vuoden 2010 väestönlaskennasta)[2][7][8]:

Kaupunki tai
kaupunkityyppinen taajama
Venäläinen nimi Venäläinen nimi,
kyrillinen
Kunnallispiiri Väkiluku 2010
Petroskoi Petrozavodsk Петрозаводск Petroskoin kaupunkipiiri 263 540
Kontupohja Kondopoga Кондопога Kontupohjan piiri 32 978
Sekee Segeža Сегежа Segežan piiri 29 660
Kostamus Kostomukša Костомукша Kostamuksen kaupunkipiiri 28 433
Sortavala Sortavala Сортавала Sortavalan piiri 19 215
Karhumäki Medvežjegorsk Медвежьегорск Karhumäen piiri 15 536
Kemi Kem Кемь Kemin piiri 13 061
Pitkäranta Pitkjaranta Питкяранта Pitkärannan piiri 11 484
Belomorsk Belomorsk Беломорск Belomorskin piiri 11 217
Suojärvi Suojarvi Суоярви Suojärven piiri 9 763
Vojatšu Nadvoitsy Надвоицы Segežan piiri 8 380
Puudoži (Puutoinen) Pudož Пудож Puudožin piiri 9 698
Aunus Olonets Олонец Aunuksen piiri 9 060
Lahdenpohja Lahdenpohja Лахденпохья Lahdenpohjan piiri 7 818
Louhi Louhi Лоухи Louhen piiri 4 778
Kalevala Kalevala Калевала Kalevalan kansallinen piiri 4 528
Pinduinen Pinduši Пиндуши Karhumäen piiri 4 599
Prääsä Prjaža Пряжа Prääsän kansallinen piiri 3 675
Mujejärvi Mujezerski Муезерский Mujejärven piiri 3 328
Tšuuppa Tšupa Чупа Louhen piiri 2 923
Helylä Heljulja Хелюля Sortavalan piiri 2 793
Värtsilä Vjartsilja Вяртсиля Sortavalan piiri 3 081
Pääjärvi Pjaozerski Пяозёрский Louhen piiri 2 099
Poventsa Povenets Повенец Karhumäen piiri 2 209

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Tasavallassa on lakia säätävä elin Lainsäädäntökokous, johon kuuluu 57 vaaleilla valittua jäsentä. Lainsäädäntökokous jakautuu kahteen huoneeseen: tasavallan huone ja edustajain huone. Tasavallan huoneen jäsenet toimivat ammattimaisesti, eikä näillä ole oikeutta tehdä muuta työtä. Edustajainhuoneen jäsenet ovat vapautettuja päätoimestaan huoneen istuntojen ajan. Tasavaltaa johtaa Karjalan tasavallan päämies ja pääministeri.

[muokkaa] Kielipolitiikka

Katunäkymä Petroskoista

Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien varianttien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden ”karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä”. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000–3 000 lasta, ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksellalähde?.

[muokkaa] Lehdet

Petroskoissa ilmestyy suomenkielinen sanomalehti Karjalan Sanomat, jonka päätoimittaja on Robert Manner sekä kulttuuriaikakauslehti Carelia, jonka päätoimittaja on Robert Kolomainen. Osa Carelia-lehden aineistosta on karjalan ja vepsän kielellä ja inkerin murteella. Lehtiä kustantaa Periodika-kustantamo. Lisäksi kustamo julkaisee Vienan Karjala -lehteä, karjalan- ja vepsänkielistä Oma Mua -lehteä, vepsänkielistä Kodima-lehteä ja lastenlehti Kipinää. Karjalan radiossa ja televisiossa on suomen-, karjalan- ja vepsänkieliset toimitukset, jotka toimittavat ohjelmaa näillä kielillä.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Karjalan tasavallan kunnat

Karjalan tasavalta on jaettu 18 piiriin, joista kaksi on kaupunkipiiriä ja 16 kunnallispiiriä[7][8]:

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Kultuuriryhmiä, yhtyeitä, taiteilijoita, tutkijoita

[muokkaa] Teattereita

Elokuvateatteri Pobeda Petroskoissa
  • Kansallinen teatteri, Petroskoi
  • Venäläinen draamateatteri, Petroskoi
  • Luova Paja, Petroskoi
  • Valtiollinen nukketeatteri, Petroskoi
  • Valtiollinen musiikkiteatteri, Petroskoi

[muokkaa] Museoita

  • Karjalan kotiseutumuseo, Petroskoi
  • Karjalan tasavallan kuvataiteiden museo, Petroskoi
  • Valtion historiallis-arkkitehtoninen ja kansatieteellinen museo, Kižin saari
  • Vepsäläisen kulttuurin etnografinen museo, Soutjärvi

[muokkaa] Kulttuurihistoriallisia suojelukohteita

[muokkaa] Lähteet

  1. Konstitutsija Respubliki Karelija, statja 11, punkt 1 Viitattu 10.6.2011. (venäjäksi)
  2. a b c Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 12.2.2012. (venäjäksi)
  3. a b c Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: National composition of population for regions of the Russian Federation (MS-Excel) (Vuoden 2002 kansallisen väestönlaskennan tuloksia. Taulukko 4.2: Väestön kansallinen koostumus Venäjän federaation alueissa. (4-2.xls-tiedosto)) Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  4. a b c d Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Информационные материалы об окончательных итогах Всероссийской переписи населения 2010 года. Приложение 7: НАЦИОНАЛЬНЫЙ СОСТАВ НАСЕЛЕНИЯ ПО СУБЪЕКТАМ РОССИЙСКОЙ ФЕДЕРАЦИИ (MS-Excel) (Vuoden 2010 kansallisen väestönlaskennan lopputulosten tiedotusmateriaalit. Liite 7: Väestön kansalaisuus alueittain Venäjän federaatiossa. (tab7.xls-tiedosto)) 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 26.2.2012. (venäjäksi)
  5. a b Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
  6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
  7. a b Karjalan Tasavallan Päämiehen kanslia: Paikalliset itsehallintoelimet Karjalan tasavallan virallinen palvelin, http://gov.karelia.ru. Viitattu 12.2.2012. (suomeksi)
  8. a b Karjalan Tasavallan Päämiehen kanslia: Karjalan Tasavallan hallinto-alueellinen jako Karjalan tasavallan virallinen palvelin, http://gov.karelia.ru. Viitattu 12.2.2012. (suomeksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä