Lukoil

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lukoil

Lukoil.svg

Yritysmuoto OAO
Osake NASDAQ: LUKOY
LSE: LKOD
FWB: LUK
RTS: LKOH
Perustettu 1991
Toimitusjohtaja Vagit Alekperov[1]
Puheenjohtaja Valeri Greifer
Kotipaikka Moskova, Venäjä
Toimiala öljy, kaasu, sähköntuotanto
Liikevaihto Nousua 133 650 milj. USD (2011)[1]
Liikevoitto Nousua 18 606 milj. USD (2011) (EBITDA)[1]
Nettotulos Nousua 10 357 milj. USD (2011)[1]
Henkilökuntaa 150 000lähde?
Omistaja Vagit Alekperov 20,6% (12/2011)[1], Nikolai Tsvetkov, Leonid Fedun 9,27%(12/2011)[1], pörssiyhtiö
Kotisivu

www.lukoil.ru

www.lukoil.com
Lukoilin huoltoasema

Lukoil (ven. Лукойл) on Venäjän toiseksi suurin julkisesti noteerattu osakeyhtiö ja maailman suurimpia yksityisiä öljy-yhtiöitä. Lukoilin merkittävänä omistajana on oligarkki Vagit Alekperov, joka yksityisti osan itselleen vuonna 1993. Yhtiö on listattu Moskovan pörssiin ja Lontoon pörssiin. Lukoil omistaa Teboilin Suomessa. Talousjulkaisu Forbesin kevään 2012 listauksessa yhtiö luokiteltiin Venäjän 2. ja maailman 68. suurimmaksi julkisesti noteeratuksi yhtiöksi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukoil muodostui vuonna 1991, kun Hanti-Mansian kaupunkien mukaan nimetyt pienemmät öljy-yhtiöt Langepasneftegas, Uraineneftegaz ja Kogalymneftegaz yhdistyivät (näistä nimi LUKoil). Kahden vuoden kuluttua tämä valtionyhtiö yksityistettiin. Lukoilin silloinen toimiva johto, Vagit Alekperovin säestyksellä, yksityisti itselleen merkittävän osuuden.[3] Yhtenä avustajana toimi Nikolai Tsvetkov.[4]

Öljynetsintä ja tuotanto muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukoililla on öljyntuotantoa Venäjän ohella muun muassa Azerbaidžanissa, Egyptissä, Kazakstanissa ja Uzbekistanissa. Yhtiö osallistuu öljynetsintään ja selvittelee tai valmistelee tuotantoa muun muassa Egyptissä, Ghanassa, Irakissa, Kolumbiassa, Norsunluurannikolla, Romaniassa, Saudi-Arabiassa, Sierra Leonessa, Venezuelassa, Vietnamissa.[1]

Jalostamot ja petrokemian tehtaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön jalostamot ja muut petrokemian teollisuuslaitokset sijaitsevat Venäjän ohella muun muassa Bulgariassa, Hollannissa, Italiassa, Romaniassa ja Ukrainassa.[1]

Huoltoasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiöllä on huoltoasemia hyvin monessa Euroopan maissa, kuten Venäjällä, Baltian maissa, Belgiassa, Italiassa, Luxemburgissa, Moldovassa, Montenegrossa, Puolassa, Romaniassa, Serbiassa, Slovakiassa, Tsekin tasavallassa, Turkissa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Unkarissa.[1] Huoltoasemat kulkevat pääsääntöisesti Lukoil-tuotemerkin alla.

Suomessa Teboilin huoltamoketju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiö hankki itselleen huoltamoketjun Suomesta vuonna 2005 ostamalla Teboilin koko osakekannan.[5]

Huoltamot Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa Lukoil vuonna 2011 amerikkalaiselle Getty Oilille kuuluvan käyttöomaisuuden ja aloitti näin huoltamotoimintansa Yhdysvalloissa. Amerikkalainen ConocoPhillips osti Venäjän valtiolle kuuluneen 7,6 %:n osuuden Lukoilista 2004 ja allekirjoitti sopimuksen, minkä mukaan sen osuus Lukoilista voi nousta 20 %:iin.lähde?

Energiantuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukoil on tytäryrityksineen mukana myös Venäjän, Ukrainan, Romanian ja Bulgarian sähkö- ja lämpöenergiantuotannossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Lukoil Annual Report 2011 (pdf) Lukoil, lukoil.com. Viitattu 15.8.2012. (englanniksi)
  2. The World's Biggest Public Companies (pdf) Forbes, forbes.com. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  3. The World's Billionaires: Vagit Alekperov Forbes.com (englanniksi)
  4. The World's Billionaires: Nikolai Tsvetkov Forbes.com (englanniksi)
  5. Lukoil osti Teboilin osakekannan Teboil

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]