Venezuela

República Bolivariana de Venezuela Venezuelan bolivariaaninen tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	liittotasavalta
Presidentti	Hugo Chávez
Pääkaupunki	Caracas 10°30′N, 66°55′W
Muita kaupunkeja	Maracaibo
Pinta-ala  – josta sisävesiä	912 050 km² (sijalla 33) 0,3 %
Väkiluku (2010)  – väestötiheys  – väestönkasvu	27 223 228 (sijalla 45) 27 / km² 1,5 % (2010)
Viralliset kielet	espanjan kieli
Valuutta	bolívar fuerte (VEF)
BKT (2009)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 32 348,8 miljardia USD (PPP) 13 000 USD
HDI (2010)	0,696 (sijalla 75)
Elinkeinorakenne	maatalous 4 %, palvelut 59 %, teollisuus 37 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC-4:30 ei käytössä
Itsenäisyys  – Espanjasta	5. heinäkuuta 1811
Lyhenne Maatunnus	VE ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+58
Motto	ei ole, aikaisemmin Dios y Federación (Jumala ja Liittovaltio)
Kansallislaulu	Gloria al bravo pueblo

Venezuelan bolivariaaninen tasavalta eli Venezuela ([beneˈswela]  kuuntele ääntämys^?) on valtio Etelä-Amerikassa, Karibianmeren rannalla. Sen rajanaapurit ovat Brasilia etelässä, Guyana idässä ja Kolumbia lännessä. Vuosina 1522-1821 Venezuela oli espanjalaisten siirtomaa, ja se itsenäistyi nykyisen kansallissankarinsa Simón Bolívarin kampanjan ansiosta. Öljyteollisuus on tuonut maalle vaurautta 1920-luvulta alkaen. Vuodesta 1999 maata hallinnut presidentti Hugo Chávez on luvannut poistaa maasta korruption ja tasata tuloeroja. Hän on aloittanut lukuisia sosiaalisia ohjelmia, ja toteuttaa omintakeista sosialismin sukuista talouspolitiikkaa. Ulkopoliittisesti maa keskittyy yhteistyöhön OPECin ja Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa.

Historia

Boyacan taistelu 1819.

Varhaiset vaiheet

Ensimmäiset ihmiset olivat saapuneet nykyisen Venezuelan alueelle 6 000-13 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Asukkaita tuli kolmesta suunnasta: idästä (nykyisen Guyanan suunnasta) etelästä (nyky-Brasiliasta) ja pohjoisesta (Antilleilta). He harjoittivat maanviljelyä, metsästystä ja kalastusta. Kolmannella matkallansa 1498 Kristoffer Kolumbus rantautui ensimmäisen kerran Amerikan mantereelle, Venezuelaan. Espanjalaiset perustivat Venezuelaan ensimmäisen pysyvä siirtokuntansa Etelä-Amerikassa vuonna 1522. Espanjalaisia kiinnostivat ensin rannikon helmet ja jalometallit, myöhemmin orjien saatavuus. 1620-luvulta alkaen kaakao muodostui tärkeäksi vientituotteeksi. Maan valloittaminen eteni hitaasti, eivätkä konkistadorit käyneet kaikkialla nykyisen Venezuelan alueella ikinä. Sen sijaan lähetyssaarnaajat etenivät toimeliaasti jokilaakosoja pitkin 1600- ja 1700-luvuilla. Venezuelaa hallittiin osana Uuden Granadan varakuningaskuntaa.

Itsenäisyys

Maa onnistui itsenäistymään Espanjan vallan alta 1821, itsenäisyyskampanjan suuri vaikuttaja oli Simón Bolívar, jonka mukaan maan viralliseen nimeen onkin otettu sana Bolivariana. Nykyiset valtiot Venezuela, Kolumbia, Panama ja Ecuador muodostivat Suur-Kolumbian vuoteen 1829 saakka, jolloin Venezuela erosi liitosta ja muuttui itsenäiseksi valtioksi.

1800- ja 1900-luvut olivat pääosin poliittisesti epävakaita, diktaattorit hallitsivat aika ajoin ja maassa oli vallankumouksellista toimintaa. Maa vaurastui 1920-luvulla, kun perustettiin öljyteollisuus. Vuosina 1870-1888 vallassa oli Antonio Guzman Blanco, joka uudisti infrastruktuuria ja houkutteli ulkomaisia sijoittajia. Vuosina 1908-1935 vallassa oli diktaattori Juan Vicente Gomez. Sinä aikana maasta tuli maailman suurin öljyn viejä.

Vuodesta 1958 lähtien Venezuelassa on vallinnut jonkinlainen siviilidemokratia. 1970-luvulla sen talous kukoisti, kun öljyn hinta nousi. Öljy- ja terästeollisuus kansallistettiin. 1980-luvulla öljyn hinnan myötä tulivat talousongelmat, ja maa sai Maailmanpankilta lainaa vuonna 1989.

2000-luku: Chavezin sosialismia

Vuonna 1999 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jossa muun muassa päätettiin maan uudeksi viralliseksi nimeksi Venezuelan bolivariaaninen tasavalta. Presidentin ja armeijan valtaa lisättiin. Perustuslaki myös tiukensi valtion otetta öljyteollisuudesta, rajoitti keskuspankin itsenäisyyttä ja lupasi valtioneläkkeen kaikille.

Vuonna 2002 maassa yritettiin vallankaappausta presidentti Hugo Chávezia vastaan. Venezuelan viranomaiset ovat syyttäneet Yhdysvaltoja vallankaappausyrityksen tukemisesta. Yhdysvallat ilmaisi tukensa vallankaappauksen yrittäjille tapahtumahetkellä, mutta on kiistänyt osallisuutensa vallankaappaukseen.

Oppositio vaati kansanäänestystä Chavezin jatkosta, joka järjestettiin vihdoin 2004. Chvez voitti äänestyksen. Vuonna 2005 Chavez toteutti maareformin. Vuonna 2006 hänet valittiin uudelleen 63% kannatuksella. Vuonna 2007 ilmoitettiin öljyprojektien ja 2008 pankkien kansallistamisesta. Presidentti Hugo Chávez on ilmoittanut maan pyrkivän sosialismiin.

Politiikka

Venezuelan presidentti valitaan yleisellä kansanäänestyksellä joka kuudes vuosi. Presidentti on sekä valtion päämies että hallituksen johtaja. Aiemmin sama henkilö voitiin valita presidentiksi enintään kahdelle peräkkäiselle kaudelle, mutta tämä pykälä kumottiin kansanäänestyksessä vuonna 2009. Presidentti nimittää varapresidentin ja hallituksen koon sekä koostumuksen. Presidentti voi myös pyytää parlamenttia harkitsemaan uudelleen osia laeista, jos hän vastustaa niitä, mutta parlamentti voi jättää ne huomiotta yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.

Venezuelan parlamentti on yksikamarinen ja nimeltään Asamblea Nacional (Kansalliskokous). Sen 165 jäsentä (kolme paikkaa on varattu alkuperäiskansoille) valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kausiksi. Vuonna 2010 valitussa parlamentissa hallituksen kannattajilla on 98 paikkaa, oppositiolla 65.

Parlamentti valitsee korkeimman oikeuden jäsenet yhdeksi 12 vuotta pitkäksi kaudeksi.

Venezuelan energiapolitiikka

Pääartikkeli: Venezuelan energiapolitiikka

IEA:n mukaan Venezuela oli vuonna 2008 maailman 9. suurin öljyntuottajamaa (137 Mt 3,5 % maailman tuotannosta) ja 10. suurin kivihiilen viejä (6 Mt). Venezuelan jalostettujen öljytuotteiden vienti vuonna 2007 oli 29 Mt (4. sija) ja kaikkien öljytuotteiden vienti 106 Mt (6.sija). Venezuela on OPECin jäsen.

Osavaltiot

Venezuelan osavaltiot

Pääartikkeli: Venezuelan osavaltiot

Venezuela on jaettu 23 osavaltioon, pääkaupunkialueeseen (Caracas) ja yhteen liittovaltiolliseen alueeseen. Osavaltiot ovat jaettu 335 kuntaan (municipios), jotka ovat vielä jaettu 1 084 alueeseen (parroquias).

Osavaltiot (pääkaupunki suluissa) ovat:

Amazonas (Puerto Ayacucho) Anzoátegui (Barcelona) Apure (San Fernando de Apure) Aragua (Maracay) Barinas (Barinas) Bolívar (Ciudad Bolívar) Carabobo (Valencia) Cojedes (San Carlos) Delta Amacuro (Tucupita) Falcón (Coro) Guárico (San Juan De Los Morros) Lara (Barquisimeto)

Mérida (Mérida) Miranda (Los Teques) Monagas (Maturín) Nueva Esparta (La Asunción) Portuguesa (Guanare) Sucre (Cumaná) Táchira (San Cristóbal) Trujillo (Trujillo) Yaracuy (San Felipe) Vargas (La Guaira) Zulia (Maracaibo) Liittovaltiollinen alue

Maantiede

Angelin putoukset.

Venezuelan maasto on vaihteleva. Maan luoteisosissa on Andien koillisimmat osat, korkein kohta on Pico Bolivar, jonka korkeus on 5 007 metriä. Luoteessa ovat myös Maracaibo-järveä ympäröivät alangot sekä Venezuelanlahti. Maan keskiosa on tasankoa joka tunnetaan nimellä llanos, tasangot jatkuvat Kolumbian rajalta Orinocojoen laaksoon idässä. Etelässä on Guyanan ylänkö, josta löytyy muun muassa Angelin putoukset, maailman korkein vesiputous. Karibialla Venezuelaan kuuluu mm. Los Roquesin saaristo, joka koostuu useista pienistä saarista. Saaristo on kansallispuisto.

Caracasin pääkaupunkiseutu, jonka väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2010 lähes 4,5 miljoonaa, on maan suurin taajama-alue. Varsinainen Caracasin kaupunki (vajaat kaksi miljoonaa asukasta) oli vasta maan toiseksi suurin kaupunki, kun suurin oli Maracaibo (2,6 miljoonaa asukasta). Muita yli miljoonan asukkaan kaupunkeja olivat Valencia, Barquisimeto ja Ciudad Guayana.

Joulukuussa 2007 Venezuela siirtyi käyttämään ainoana maailmassa aikavyöhykettä, joka on 4½ tuntia jäljessä UTC-ajasta.

Venezuelassa vallitsee trooppinen ilmasto, tavallisesti kuuma ja kostea, joskin korkeammalla on viileämpää. Caracasissa kuukauden keskimääräinen ylin lämpötila vaihtelee joulukuun 28 ja toukokuun 32 asteen välillä. Eniten sataa kesäkuusta lokakuuhun, yli sata millimetriä kuussa.

Venezuelan Andien pilvimetsissä elää harvinainen silmälasikarhu. Venezuelan Amazonin ja Orinocon deltan sademetsissä ja joissa elää makeanveden delfiineitä, orinoconkrokotiilejä, anakondia, jättiläissaukkoja, jaguaareja, hämähäkkiapinoita, laiskiaisia, tapiireita ja harvinainen kynnetönmanaatti. Rannikon krokotiilit piileksivät mangrovemetsissä kuten Morrocoyn ja Tacariguan kansallispuistoissa. Los Roquesin kansallispuisto tunnetaan merikilpikonnien suojelusta.

Talous

Pääartikkeli: Venezuelan talous

Kukenan-vuori

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venezuelan talous siirtyi maatalouskeskeisyydestä öljykeskeiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen maa oli 15 vuoden ajan maailman tärkein öljynviejä, kunnes Persianlahden maat sivuuttivat sen. Venezuela oli perustamassa OPEC:ia 1959. Öljytulot kattavat noin kolmanneksen maan bruttokansantuotteesta, 95 % vientituloista ja yli puolet hallinnon kustannuksista.

Muiden tuotteiden puute, pääoman pakeneminen ulkomaille ja väliaikainen öljyn hinnan lasku aiheuttivat kuitenkin ongelmia taloudelle vuonna 2002. Asian auttamiseksi hallitus päätti kelluttaa valuutta bolívaria, minkä seurauksena sen arvo laski tuntuvasti.

Maassa on öljyn lisäksi rikkaat esiintymät hiiltä, rautaa, bauksiittia ja kultaa, sekä vesivoimaa ja timantteja. Halpa energia on mahdollistanut raskaan teollisuuden kehittämisen ja maa on yksi suurimmista alumiinin tuottajista maailmassa.

1970-luvulla öljy toi tuloja maalle, niin että rahaa riitti suorastaan kerskakulutukseen. Muut tärkeät tuotannon alat unohdettiin kokonaan. Elintarvikkeita maa ei tuottanut omaan kulutukseensa 1980-luvun alussa läheskään tarpeeksi. Nyt tilanne on jo vähän parempi, mutta omavaraisuuteen ei ole vielä päästy: elintarvikkeista tuodaan kaksi kolmannesta ulkomailta. Maataloustuotteista Venezuela vie ulkomaille tupakkaa, kalaa, hedelmiä, kaakaota ja näistä jalostettuja tuotteita.

Liikenne

Venezuelassa on 409 lentopaikkaa, joista viidellä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautateitä on 806 km, ja Orinoco-joella on 400 km sisävesiväylää. Satamakaupungit ovat La Guaira, Maracaibo, Puerto Cabell ja Punta Cardon. Venezuelan lähivesillä liikkuvia on varoitettu merirosvojen hyökkäyksistä.

Rautatiellä ja jokireitillä ei ole matkustajaliikennettä, joten maan sisällä liikutaan paljon linja-autoilla. Kaikissa suurkaupungeissa on paikallisbusseja ja Caracasissa myös metro.

Väestö

Venezuelassa on lukuisia kansanryhmiä, intiaaneja, espanjalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä sekä 1900-luvulla maahan muuttaneita italialaisia, portugalilaisia, arabeja, saksalaisia ja muista ympäröivistä Etelä-Amerikan maista tulleita. Vuonna 2010 noin 93 % väestöstä asui kaupunkimaisissa olosuhteissa. Virallinen kieli on espanja, mutta maassa on myös lukuisia omaperäisiä murteita ja kieliä sekä siirtolaisten mukanaan tuomia kieliä ja murteita. 96 % väestöstä on katolisia, loput pääosin protestantteja.

Vuosina 1996-2006 maassa raportoitiin noin 40 000 AIDS-tapausta. Vuonna 2006 ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 29 000 henkeä, mutta sitä sai vain puolet heistä, noin 15 000 henkeä. Lääkitystilanne on parantunut, seuraavana vuonna hoitoa sai jo 23 000 henkeä, mutta todellisista tarvitsijoiden määristä tai viruksen kantajista on huonosti tietoa saatavana.

Kulttuuri

Etniset ryhmät: valkoiset, intiaanit, mustat ja mestitsit eli pardot ovat pysyneet paljolti erillään. Kansalliseen perinteeseen kuuluu valkoisen ryhmän ylemmyys muihin nähden. Valkoiset ja pardot asuvat kaupungeissa, intiaanit Amazonin varrella ja mustat Karibianmeren rannikolla.

Ruokaperinteeseen kuuluu tukeva aamiainen, runsas lounas ja kevyt illallinen. Omaleimaisin ruokalaji on arepa eli eräänlaiset maissijauhosämpylät, joita syödään täytettyinä välipaloiksi ja aterioilla lisukkeina.

Venezuela on suuri telenovela-tyyppisten televisiosarjojen tuottajamaa. Niitä on tehty kymmeniä. Toisin kuin esimerkiksi Kolumbiassa tai Brasiliassa, Venezuelan telenoveloissa ei käsitellä ajankohtaisia aiheita vaan ne ovat puhdasta viihdettä. Venezualalaisia telenoveloita viedään runsaasti ulkomaille, vuoteen 1993 mennessä niitä oli esitetty 38 maassa. Sarja Cara sicia on noussut espanjankielisten katsojatilastojen kärkeen Yhdysvalloissa.

Urheilu

Venezuelan jalkapallomaajoukkue on menestynyt muihin Etelä-Amerikan joukkueisiin verrattuna huonosti: se ei ole koskaan selviytynyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin, ja on Chilen ja Ecuadorin ohella ainoa, joka ei ole voittanut Copa Américaa. Joulukuussa 2010 se oli FIFAn rankingissa sijalla 60.

Venezuela on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1932 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 11 mitalia taekwondosta, painonnostosta, nyrkkeilystä, ammunnasta ja kolmiloikasta. Maan ainoa kultamistalisti on nyrkkeilijä Francisco Rodríguez.

Vuonna 2011 venezuelalainen Pastor Maldonado nousi Formula 1 -sarjaan Williamsin kuljettajana.

Lähteet

• Alan Murphy, Dan Green: Venezuela handbook. Footprint Travel Guides, 2002. ISBN 9781903471418.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Venezuela Wikitravelissa (englanniksi)
• Gobierno en Línea – Hallituksen virallinen sivusto (espanjaksi)
• Presidencia de la República de Venezuela – Presidentin virallinen sivusto (espanjaksi)
• Asamblea Nacional – Parlamentin virallinen sivusto (espanjaksi)
• Venezuela Paper Money-Index 1890-2000 – Venezuelan setelit (englanniksi)

Etelä-Amerikan valtiot

Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Suriname | Uruguay | Venezuela

Epäitsenäiset alueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana

Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka

Organization of the Petroleum Exporting Countries (OPEC)

Algeria | Indonesia | Irak | Iran | Kuwait | Libya | Nigeria | Qatar | Saudi-Arabia | Venezuela | Arabiemiirikunnat