OPEC

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Organization of the Petroleum Exporting Countries
päämaja Wien, Itävalta
pääsihteeri Abdallah Salem el-Badri
Viralliset kielet englanti
Jäsenvaltioiden määrä 12 jäsenmaata
perustettu 14. syyskuuta, 1960
kotisivut http://www.opec.org

OPEC (Organization of the Petroleum Exporting Countries) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio. Järjestöön kuuluu 12 jäsentä: Algeria, Angola, Ecuador, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela. Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen päämaja on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on suhteellisen avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Järjestön rooli ja historia

OPECin päämaja Wienissa, Itävallassa.

OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin siihen liittyi viisi maata. OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen.

Jäsenmaat pitävät hallussaan noin 2/3 maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40% maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä.

Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen.

Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPECin jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin dollariksi.

OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi.

Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille.

Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina. Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla.[1][2]

OPEC hallitsee tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa. OPEC-maiden todellisistä reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöön oton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet.[3]

Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

[muokkaa] Keskustelua ja kritiikkiä

Financial Times kirjoitti loppuvuodesta 2008, että OPEC-maiden tuotannon selvittäminen on vaikeaa. Lehden mukaan jäsenmaat salaavat tuotantomääränsä jopa toisiltaan. FT kertoi, että luotettavin tieto näiden maiden tuotannosta saadaan vakoojilta, jotka seuraavat kiikareilla maailman suurimmista öljysatamista lähteviä ja sinne saapuvia öljyntankkereita. Lehden mukaan jopa OPECin omatkin jäsenet urkkivat tietoa toisistaan vakoilijoita käyttämällä.[4]

[muokkaa] Jäsenet

OPECin 12 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan.

[muokkaa] Nykyiset jäsenvaltiot

OPECin jäsenvaltiot
Afrikka
  • Algeria (1,68), liittyi vuonna 1969
  • Nigeria (2,19) liittyi vuonna 1971
  • Libya (2,19) liittyi vuonna 1971
  • Angola (2,19) liittyi vuonna 2007
Lähi-itä
Etelä-Amerikka
  • Venezuela (2,36*) liittyi vuonna 1960
  • Ecuador liittyi vuonna 1963 erosi 1993 littyi uudelleen 2007

[muokkaa] Entiset jäsenvaltiot

  • Gabon, liittyi vuonna 1975 erosi 1995
  • Indonesia, liittyi vuonna 1962 erosi 2008

[muokkaa] Ehdokasvaltiot


[muokkaa] Muita öljyntuottajamaita

Joitakin öljyä tuottavia maita, jotka eivät ole OPECin jäseniä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ http://www.msnbc.msn.com/id/7190109/
  2. ↑ http://www.energybulletin.net/3483.html
  3. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/4681935.stm
  4. ↑ Hannu Sokala: Öljymarkkinoilla tarvitaan vakoojia Taloussanomat. 28.11.2008. Viitattu 29.11.2008.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 0-471-73876-X

[muokkaa] Aiheesta muualla

Organization of the Petroleum Exporting Countries (OPEC)
Algeria | Indonesia | Irak | Iran | Kuwait | Libya | Nigeria | Qatar | Saudi-Arabia | Venezuela | Arabiemiirikunnat

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/OPEC
Henkilökohtaiset työkalut