Iranin energiapolitiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iranin kartta

Iranin energiapolitiikassa keskeistä on öljyntuotanto ja suuret öljyvarat. Iranin ydinvoima on saanut huomiota epäillyn ydinasetuotannon vuoksi.

Saudi-Arabia, Iran, Irak, Kuwait ja Yhdistyneet Arabiemiraatit tuottivat ¼-osan maailman öljystä vuonna 2005, joka oli 20 miljoonaa tynnyriä (barellia) päivässä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranissa löydettiin öljyä vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmistön Anglo-Iranian Oil Company -yhtiössä. Siitä syntyi myöhemmin BP. Valtaapitävät kadžarit (1796-1925) olivat epäsuosittuja, mutta suhtautuivat suopeasti ulkomaihin. Venäjä ja Britannia vahvistivat hallitsijan. Huono talous lisäsi veroja ja korruptiota. Kadžarien aikana Iranin talouselämä oli ulkomaisen ja varsinkin brittien pääoman hallinnassa. Väestö nousi vastarintaan Iranin myymisestä. Vuonna 1906 perustettiin parlamentti, mutta muutoin ulkovaltojen valta jatkui. Upseeri Reza Khan Pahlavi syrjäytti kadžarit vuonna 1925 ja ryhtyi šaahiksi. Hän uudisti taloutta. Pahlavi neuvotteli paremmat ehdot öljy-yhtiössä vuonna 1932.[2]

Neuvostoliitto ja Britannia syrjäyttivät šaahin II maailmansodassa vuonna 1941 ja vaativat uudeksi hallitsijaksi hänen poikansa Mohammad Reza Pahlavin (1941-1979). Pääministeri Mohammed Mossadeq kansallisti öljy-yhtiön vuonna 1951, mikä johti joidenkin maiden, kuten USA, Iranin öljyn boikotteihin. Myöhemmin ulkomaat syrjäyttivät Mossadeqin ja öljy-yhtiöiden sopimukset laadittiin uudestaan. Valta keskitettiin šaahille ja parlamentarismi murskattiin. Šaahi toteutti osittaisen maauudistuksen, mutta torjui demokratisoinnin.[2]

Vuodesta 1971 vahvistui sotilaallisuus, salaisen poliisin SAVAK valta ja kidutukset. Lähi-idän sodan 1973 jälkeen öljytuloja käytettiin suuriin asehankintoihin ja teollistamiseen. Korruptiota ja sensuuria harjoitettiin. Yhteiskuntaerot olivat suuret. Tammikuussa 1978 alkoivat laajenevat mielenosoitukset. Syyskuussa 1978 satoja mielenosoittajia surmattiin Teheranissa Jaleh-aukiolla (musta perjantai). 16.1.1979 šaahi lähti maanpakoon ja kuoli Egyptissä 27.7.1980. Vastarintaliikkeen johtaja Pariisissa maanpaossa elänyt ajatollah Ruhollah Khomeini valittiin johtajaksi 1.2.1979. Iran lakkautti suhteita ulkovaltoihin, kuten Yhdysvallat ja lopetti aseostot. Irak halusi hyvitystä vuoden 1975 rajasopimuksiin ja hyökkäsi Iraniin syyskuun 1980 lopussa. Sota heikensi öljyteollisuutta.[2]

Öljy-kartelli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Öljyn tuottajamaat perustivat öljykartellin OPEC 1960-luvulla. OPECin tavoite on lehdistötiedotteiden ja tarjonnan avulla hallita öljyn kysyntää ja hintaa. Kartelli päätti vuonna 1982, että öljymaiden tuotantokiintiöt määräytyvät öljyvarojen mukaan. Iranin vanhat tunnetut öljyvarat olivat 37 mrd. tynnyriä. Vuonna 1993 öljyvarat olivat 92 mrd. tynnyriä.[1]

Ydinvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA epäilee, että Iranissa on tiedettyä enemmän ydinlaitoksia. IAEA:n mukaan Iranin antamissa tiedoissa on puutteita. IAEA:n mukaan Iran voi rikastaa uraania vuonna 2011. Ydinlaitokset ovat Natanzissa Keski-Iranissa ja Qomissa 100 km Teheranista. Iranin mukaan ydinlaitokset ovat polttoainetta varten.[3]

Iranilla on 10% osuus Eurodif uraanin rikastuslaitoksesta Tricastinissa Ranskassa.[4]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Energia Iranissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto Like 2007 (Half Gone – Oli gGas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005, Sivut: Lähi-itä s. 102
  2. a b c Maailmantieto, Kirjayhtymä 1981 (Saksaksi: Das modrne Länderlexikon, Bertelsmann) osa 3 s. 258-262
  3. IAEA: Iran rikastaa uraania jo vuonna 2011, HS 17.11.2009 B3
  4. France’s Nuclear Failures. The great illusion of nuclear energy Greenpeace s.17