Yhdysvallat

Wikipedia
Ohjattu sivulta USA
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuvola apps ksig.png
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja muokkaamalla tätä artikkelia. Mainitsethan tekemistäsi muutoksista vertaisarviointisivulla. Vertaisarvioinnin päätyttyä tämän huomautuksen voi poistaa.
The United States of America
Amerikan yhdysvallat
Yhdysvaltain lippu   Yhdysvaltain vaakuna
lippu vaakuna
Yhdysvaltain sijainti
Valtiomuoto liittovaltio
Presidentti Barack Obama
Pääkaupunki Washington, DC (553 523 as.)
38°53′N, 77°02′W
Muita kaupunkeja New York (8 168 388 as.),
Los Angeles (3 957 875 as.),
Chicago (2 896 016 as.)
Pinta-ala
 – josta sisävesiä		 9 826 630[1] km² (sijalla 41)
6,764 %
Väkiluku (2010)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu		 308 651 528[2] (sijalla 3)
31,4[3] / km²
0,977[1] % (2009)
Viralliset kielet Ei ole, de facto englanti[4]
Valuutta Yhdysvaltain dollari ($) (USD)
BKT (2010)
 – yhteensä
 – per asukas		 sijalla 1
14 526 miljardia USD[5]
46 860 USD[5]
HDI (2010) 0,902[6] (sijalla 4)
Elinkeinorakenne maatalous 1,2 %,
palvelut 76,9 %,
teollisuus 21,9[1] % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika		 UTC-5 / UTC-10
UTC-4 / UTC-9
Itsenäisyys
Vapaussota
Julistus
Tunnustettu		  
1775–1783
4. heinäkuuta 1776
3. syyskuuta 1783
Lyhenne
Maatunnus
 		 US
ajoneuvot: USA
lentokoneet: N
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1
Motto E Pluribus Unum3
In God We Trust4
Kansallislaulu The Star-Spangled Banner
1. Sijaluku on kiistanalainen Kiinan kanssa.
2. Väestöstä 82,1 % puhuu äidinkielenään englantia ja 10,7 % espanjaa. Havaiji on virallinen kieli Havaijin osavaltiossa.[1]
3. Suom. ”monesta yksi”. Mottona vuodesta 1776.
4. Suom. ”Jumalaan me luotamme”. Mottona vuodesta 1956.
Portal.svg Yhdysvaltojen teemasivu

Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA[1]) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin ja pinta-alaltaan maailman neljänneksi suurin. Yhdysvaltain bruttokansantuote on maailman maista suurin. Yhdysvaltoihin suuntautunut maahanmuutto on tuottanut etnisesti ja sosiaalisesti varsin monimuotoisen väestön.

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona ja se on yksi maailman vanhimmista perustuslaillisista tasavalloista.[7] Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861–1865. 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksesta Yhdysvalloista tuli ainoa jäljellä oleva supervalta.[8][9] Vuonna 2008 alkanut Yhdysvaltain talousromahdus ja velkakriisi ovat muuttaneet maan yhteiskuntaa ja heikentäneet sen kansainvälistä asemaa paljonlähde?.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen maantiede
Archesin kansallispuistoa
Yhdysvaltain kartta (iso kartta).
Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

[muokkaa] Topografia ja vesistöt

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².[1]Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.[10]

Mantereen sisäosien hallitseva maastonmuoto on laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se jaetaan kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan Suuriin tasankoihin ja Kanadan kilpeen.[11]

Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta.[11]

Appalakit erottavat itärannikon sisämaan tasangosta rannikon suuntaisena lähes koko Yhdysvaltojen pituisina. Lännessä suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista, lähtien Kanadasta ja jatkuen lähes Meksikoon asti. Keskiosaltaan Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti. Eteläisin osa, Coloradon laakio (Colorado Plateau) on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput.[11]

Puʻu ʻŌʻō -tulivuori purkautuu Havaijilla.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä.[12] Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.[13]

Suuret järvet Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla – Superior, Michigan, Huron, Erie ja Ontario – muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön.[14]

Yhdysvaltojen pisimmät joet ovat Missouri ja Mississippi, joilla on myös laajimmat valuma-alueet mutta suurin virtaama on Suurten Järvien alueen Saint Lawrencessa sekä Ohio- ja Columbia-joissa.[15]

[muokkaa] Ilmasto

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueiden mannerolot. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.[16]

Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.[16]

Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa.[17] Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005.

Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa sekä keskilännessä Tornado Alleyksi kutsutulla alueella.[18] Se ulottuu pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen. Siellä monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.[19][20]

[muokkaa] Luonto ja luonnonsuojelu

Valkopäämerikotka on Yhdysvaltojen kansallislintu.
Biisoneja Yellowstonen kansallispuistossa.

Ihminen on suuresti vaikuttanut Yhdysvaltojen kasvillisuuteen. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä. Tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää.[21] Yli 60 % maasta (Alaskaa lukuun ottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan.[22]

Karkeasti maa voidaan jakaa kolmeen osaan: metsään, ruohikkoon ja pensaikkoon. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, länsirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun. Pensaikko on keskittynyt länsiosan sisämaahan.[21]

Monipuolisen eläimistön näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma, jääkarhu ja susi.[23] Yhdysvaltojen manneralueella (Alaskan ja Havaijin ulkopuolella) elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia.[24] Lintuja on tavattu yli 800 lajia.[25]

Yhdysvalloissa on 397 kansallispuistoa, joita hallinnoi National Park Service.[26] Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä suojatakseen biodiversiteettiä. Leviävä asutus, kaivostoiminta ja fossiilisten polttoaineiden pumppaus pienentävät monien lajien elintilaa.[23]

Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Kahdeksan niistä on kulttuurikohteita kuten Vapaudenpatsas, yksi sekakohde ja loput 12 suojeltu luontoarvojen takia kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot.[27]

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Yhdysvaltain historia

[muokkaa] Varhaishistoria

Ennen eurooppalaista Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esivanhemmat vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta[28] sitten.[29][30] Ennen eurooppalaisten tuloa Pohjois-Amerikassa asui arviosta riippuen noin 1–15 miljoonaa alkuperäisasukasta,[31][32] ja kulttuurillisesti sekä kielellisesti yli 300 erilaista heimoa.[33] Lähes kaikki kansat harjoittivat metsästystä saaden biisoneista, hirvistä ja peuroista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Moni intiaanikansa harjoitti myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä siellä missä olosuhteet sen sallivat.[34] Viikinkien tiedetään vierailleen nykyisen Yhdysvaltain maaperällä 1000-luvun alkupuolella.[35]

[muokkaa] Eurooppalaisten siirtokunnat

1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltojen aluetta. Ensimmäinen vahvistettu eurooppalainen havainto alueesta on Kristoffer Kolumbuksen maihinnousu toisella matkallaan Puerto Ricolle 19. marraskuuta 1493. Ensimmäisen eurooppalaisen asutuksen nykyisiin Yhdysvaltoihin perusti Juan Ponce de León 1508 Puerto Ricoon. 2. huhtikuuta 1513 Ponce de León nousi ensimmäisenä eurooppalaisena nykyisten Yhdysvaltojen mannermaalle, Floridaan. Espanjalaiset perustivat ensimmäiset eurooppalaisten siirtokunnat nykyisten Yhdysvaltain alueelle Floridaan: Pensacolan 1559, Fort Carolinen 1564 ja St. Augustinen 1565.[36]

Ensimmäinen brittien siirtokunta nykyisten Yhdysvaltojen alueella oli Roanoke nykyisessä Pohjois-Carolinassa. Sinne yritettiin perustaa siirtokuntaa jo 1585 ja uudestaan vuonna 1587, mutta kun brittilaivoja saapui uudestaan paikalle 1590, siirtokunta oli kadonnut. Vuonna 1607 britit perustivat nykyiseen Virginiaan Jamestownin siirtokunnan. Myös Mayflower-laivalla Englannista ja Hollannista lähteneiden, uskonnollista vainoa paenneiden siirtolaisten (engl. pilgrims, ”pyhiinvaeltajat”) oli vuonna 1620 alun perin tarkoitus matkata Virginiaan, mutta jostain syystä he purjehtivat paljon pohjoisemmaksi ja laskivat ensiksi maihin nykyisen Cape Codin niemellä. Lopulta he perustivat siirtokunnakseen Plymouthin nykyisessä Massachusettsissa.[37] Paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään talvesta ja seuraavasta kesästäkin, ja opettivat elintärkeän maissinviljelyn taidon.[38]

Vuonna 1626 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania perusti Uuden Amsterdamin kaupungin Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan Uuden Alankomaan keskukseksi joen yläjuoksulla. Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren–Pennsylvanian alueelle. Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Vuonna 1664 Englanti valtasi Hollannin siirtokunnat mukaan lukien Uuden Amsterdamin jonka se nimesi New Yorkiksi. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suurten järvien aluetta ja Mississippin vartta. Ranskan valta Pohjois-Amerikassa loppui 1763 seitsenvuotisen sodan jälkeen.[39]

John Trumbull, Declaration of Independence, 1817–1819. Maalaus kuvaa komiteaa esittelemässä kongressille luonnostaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseksi.

[muokkaa] Yhdysvaltain itsenäistyminen

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli 1 500 000 eurooppalaista ja luku kasvoi nopeasti. Englanti oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa ja se kiristi sodan jälkeen siirtokuntien verotusta. Vastalauseena verotukselle tapahtui vuonna 1773 Bostonin teekutsut, jolloin Bostonissa heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen.[40]

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776. Tätä seurasi pitkä Yhdysvaltain vapaussota Britanniaa vastaan. Sota päättyi 1781, kun britit antautuivat Yorktownissa.[41] Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire, lipun 13 raitaa kuvaavat näitä osavaltioita.

Osavaltiot liitettiin yhteen vuonna 1781 konfederaatioartikloilla. Artiklat toimivat pohjana vuoden 1787 perustuslaille, jota täydennettiin vuonna 1791 kymmenellä ensimmäisellä lisäyksellä, jotka tunnetaan nimellä Bill of Rights. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin George Washington.[41]

[muokkaa] 1800-luku

Yhdysvaltain laajeneminen. Tummanpunaisella alkuperäiset osavaltiot, tummansinisellä uusimmat osavaltiot.

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain alue lähes kolminkertaistui. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleonilta Mississippijoen länsipuolisen Louisianan alueen. Vuonna 1845 Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas liittyi Yhdysvaltoihin. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa. Lisäksi Venäjän keisari Aleksanteri II myi 9. huhtikuuta 1867 Alaskan Yhdysvalloille. Uusille alueille eteni uudisasukkaita ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle (kyynelten tie). Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa ja alueelle alkoi suuri kultarynnäkkö.[42]

Spottsylvanian taistelu Yhdysvaltojen sisällissodassa.

Vuodesta 1619[41] alkaen yli kymmenen miljoonaa tummaihoista afrikkalaista kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina. Kysymys orjuuden lakkauttamisesta oli 1800-luvulla vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mutta etelävaltioissa orjuus jatkui 1860-luvulle saakka. Sen jatkamista vaadittiin, koska muussa tapauksessa plantaasitalouden pelättiin lamaantuvan.[43] Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat johtivat vuosina 1861–1865 käytyyn Yhdysvaltain sisällissotaan. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden irtautumisen Yhdysvalloista. Pohjoisvaltioiden voiton jälkeen orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin.[44] Sisällissota oli merkittävä ja traumaattinen tapahtuma maan historiassa.

Maahanmuuttajia saapumassa Amerikkaan, Ellis Island vuonna 1902.

Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltoihin alkoi virrata maahanmuuttajia suurin määrin. Maahanmuuttajat toivat teollisuudelle työvoimaa tai jatkoivat uudisasukkaiksi maan läntiseen osaan. Läntisessä Yhdysvalloissa syntyi ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välillä. Rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia syntyi käsite ”villi länsi”. Intiaanit puolustautuivat metsästysmailleen eteneviä valkoisia siirtolaisia vastaan. Intiaanien kohtalo oli tuhoisa ja useita kansoja tuhottiin täydellisesti. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanien kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890.[45]

1800-luvulla tapahtui Yhdysvaltain teollistuminen. Teollistumisesta seurasi paitsi vaurastumista myös lukuisia sosiaalisia ongelmia, joita yritettiin ratkoa eri tavoin.

Yhdysvallat voitti Espanjan espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui Kuubasta.

[muokkaa] 1900-luvun alkupuoli

Kun laajeneminen länteen oli saatettu loppuun, Yhdysvallat alkoi kiinnittää huomiota Latinalaiseen Amerikkaan, jossa Yhdysvallat alkoi käyttää taloudellista vaikutusvaltaansa.[46]

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueettomana, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Yhdysvaltojen panos auttoi ympärysvallat voittoon. Taloudellisesti maa oli ollut maailmansotaan asti velkaa muille, mutta sodan ansiosta tilanne kääntyi toisinpäin.[46]

Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti.[46]

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maatalouden kustannukset laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheuttivat pörssiromahduksen vuonna 1929 johtaen Suureen lamaan. Vuonna 1932 presidentti Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen osallistumista talouteen suuren laman lieventämiseksi.[47]

[muokkaa] Toinen maailmansota

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Aluksi amerikkalaiset joutuivat perääntymään, mutta Midwayn taistelussa 1942 sotaonni kääntyi Tyynenmeren sodassa. Euroopan sotanäyttämöllä Yhdysvaltain ja brittien joukot aloittivat 1942 operaatiot saksalaisia vastaan Pohjois-Afrikassa. Myöhemmin amerikkalaiset osallistuivat maihinnousuihin Sisiliaan ja Italian niemimaalle 1943. Kesällä 1944 länsiliittoutuneet aloittivat Yhdysvaltain johdolla maahyökkäyksen Saksaa vastaan Normandian maihinnousulla. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä kehitti ensimmäisen ydinpommin, jonka käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa sai Japanin antautumaan.[48]

Toinen maailmansota oli Yhdysvaltain historian kallein ja siinä kaatui puoli miljoonaa amerikkalaista.[49] Vaikka sota oli Yhdysvalloille taloudellisesti kallis, se ei kokenut menetyksiä omalla mantereellaan sodan aikana. Sota kasvatti Yhdysvaltojen teollisuutta ja lisäsi panostuksia teknologian kehittämiseen, mikä paransi Yhdysvaltojen asemaa. Maailmansodan päättyessä Yhdysvallat vastasi yli puolesta maailman teollisuustuotannosta. Sodan jälkeen Yhdysvallat ja länsiliittoutuneet miehittivät Länsi-Saksaa ja Japania kunnes uusi hallinto perustettiin. Marshall-apua annettiin Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseen ja saajien sitomiseksi Yhdysvaltoihin poliittisesti.[50]

Sodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja asetettiin New Yorkiin.[51]

[muokkaa] Kylmä sota

Pääartikkeli: Kylmä sota
Yhdysvaltalaisia sotilaita Korean sodassa.
Buzz Aldrin Kuun pinnalla vuonna 1969.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmä sota, jossa olivat vastakkain Neuvostoliiton johtamat kommunistiset maat ja Yhdysvaltojen johtama kapitalistinen maailma. Yhdysvallat kävi Korean sotaa vuosina 1950–1953. Yhdysvallat tuki Sikojenlahden maihinnousuyritystä Kuubaan. Vuonna 1962 tapahtui Kuuban ohjuskriisi ja presidentti Kennedy salamurhattiin 1963.[46] Vietnamin sodassa 1964–1975 Yhdysvallat menetti noin 58 000 sotilasta kaatuneina.[46]

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat kävi myös Avaruuskilpaa Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1957 Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen luotaimen, Sputnikin Maan kiertoradalle. Yhdysvaltalaiset kävivät kuussa vuonna 1969.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. Havaijin erityisalue liittyi Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Erityisesti se taisteli mustien kokemaa rasismia vastaan. Yhdysvalloissa kehittyi ympäri maailmaa levinneitä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

Presidentti Jimmy Carter ei käyttänyt Yhdysvaltojen voimaa perinteiseen tapaan, mistä seurasi kommunistien valtaannousuja muun muassa Nicaraguassa ja Mosambikissa. Vaikka Yhdysvallat kärsi arvovaltatappioita, sen todellinen mahti säilyi 1970-luvun lopullakin.[46]

Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Carterin kauden inflaatioon ja suurtyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.[52] Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.

[muokkaa] Kylmän sodan jälkeen

Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat kävi Persianlahden sodan ja osallistui sodan lopettamiseen Kosovon sodassa. Muita ulkopoliittisia kriisipisteitä olivat muun muassa Haiti, Somalia ja Liberia.

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat koki maan historian suurimman taloudellisen kasvun. Tämä tapahtui taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet. Talouskukoistuksen lisäksi Clinton onnistui välttämään sodat, mutta kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa.[46] Vuoden 2001 pienestä taantumasta huolimatta talous kasvoi nopeasti.

[muokkaa] Bushin aika: terrorismin vastainen sota ja lama

Noin 2 900 ihmistä menehtyi syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa. Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti "terrorismin vastaisen sodan", jonka seurauksena Yhdysvallat aloitti kostoksi sodan Afganistanissa islamistista Taleban-liikettä vastaan. Sota jatkuu edelleen. Afganistanin sodassa on arvioitu kuolleen noin 1 500 000 ihmistä. Pakolaisia on miljoonia.[53]

Myöhemmin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja syrjäytti Saddam Husseinin Irakin sodassa. Rauha ei ole palannut Irakiin ja sodassa on kuollut noin miljoona ihmistä. Pakolaisia on sodan vuoksi noin 3,3 miljoonaa.[54] Irakin sodasta tuli epäsuosittu myös Yhdysvalloissa. Selvisi myös, että Irakin sodan syyksi ilmoitetut joukkotuhoaseet osoittautuivat tekaistuiksi. Washington Post-lehden laskelmien mukaan Irakin sota tuli maksamaan Yhdysvaltojen asukkaille noin kolme biljoonaa dollaria, eli noin 7 500 euroa jokaista kansalaista kohden.[55]

Myös Kiinan ja Venäjän toiminta on kuulunut ulkopoliittisiin huolenaiheisiin.

Bushin kaudella Yhdysvaltojen maine kärsi useista negatiivisista aiheista - kidutuksen käyttöönotosta, laittomista vankileireistä, sotarikoksista, poliitikkojen taloudellisista kytköksistä ja valtionhallinnon valehtelusta.[56]

Yhdysvaltojen talousjärjestelmä romahti vuonna 2008 maan pankkijärjestelmän lamaannuttua. Työttömyys kasvoi ja teollisuustuotanto pieneni. Talouden luottamus katosi ja valtava asuntolainakupla aiheutti subprime-kriisin. Yhdysvallat veti perässään muun maailman taantumaan. Etenkin Yhdysvaltojen autoteollisuus kärsi. Monet kansalaiset menettivät asuntonsa ja työttömien määrä nousi 15 miljoonaan.[57]

Bushin valtakaudella Yhdysvallat niitti myös kyseenalaista julkisuutta kieltäytymällä kaikista kansainvälisistä ilmastopäästöjä rajoittavista sopimuksista ja heikentämällä liittovaltion ympäristölainsäädäntöä.lähde? Bushin aikana Yhdysvallat oli maailman suurin ilmastopäästöjen tuottaja. Yhdysvallat tuotti noin 20 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. [58]

[muokkaa] Obaman aika

Barack Obama nousi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2009.

Yhdysvaltain valtionvelka nousi vuonna 2010 jopa 13 biljoonaan dollariin. Velan määrä on kasvanut jo 90 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta. Jokaista Yhdysvaltain kansalaista kohden velan osuus on noin 43 000 dollaria.[59]

Osama Bin Laden surmattiin Navy SEAL Team Sixin tekemässä sotilasoperaatiossa tämän piilopaikkaan 2. toukokuuta 2011.[60]

Taloudellisen laman johdosta Yhdysvaltojen väestöstä entistä suurempi osa on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 %, eli 46 miljoonaa henkilöä.[61]

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Katso myös: Yhdysvaltain energiapolitiikka, Yhdysvaltain ympäristöpolitiikka ja Ihmisoikeudet Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain vuonna 1778 allekirjoitettu perustuslaki on maailman vanhimpia. Kuvassa sen suunnittelijoiden allekirjoituksia.

Yhdysvallat on perustuslaillinen liittotasavalta, jonka hallinto määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.lähde?

Korkeimman poliittisen vallan voi maassa ajatella jakautuvan kongressin, presidentin ja korkeimman oikeuden kesken. Näiden kilpailu ja tasapainottelu ovat sitten leimaa antavia Yhdysvaltain politiikalle.lähde?

[muokkaa] Liittovaltion elimet

Washington D.C.:n Washington monumentti ja taustalla Valkoinen talo.

Yhdysvaltain perustuslaki käyttää vallan kolmijako-oppia. Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä, ja edustajainhuoneen kausi on neljä vuotta mutta vaalit järjestetään joka toinen vuosi, jolloin valitaan aina puolet edustajista. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.[1]

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2009 alkaen Barack Obama.

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.[62] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

Korkeimman oikeuden päätökset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen valtasuhteisiin.

[muokkaa] Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee osavaltioiden oikeutta säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko peruslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia.

Osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.

Piirikunnissa (engl. county, paitsi Alaskassa borough ja Louisianassa parish) on oma vaaleilla valittu valtuusto. Piirikuntia on 3 141. Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisista, palokunnasta, hätäpalveluista, terveydenhuollosta ja puistoista. Suuremmat huolehtivat myös esimerkiksi lentokentistä, satamista, rannoista, museoista ja oikeuspalveluista.

Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkut kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistäneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat riippuen osavaltiosta ja alueesta.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester v. Georgia (1832) tuloksena intiaaniheimoja pidetään kansakuntina, joilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Intiaaniheimot toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella.[63] Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia.[64]

[muokkaa] Puoluepolitiikka

Pääartikkeli: Luettelo Yhdysvaltain puolueista‎

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit.[65] Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa.[66] Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pitää nykyisin senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa.lähde?

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina ”sateenvarjo-organisaatioina”, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä.lähde?

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvallat ja Tyynenmeren maat käyvät keskenään yhä enemmän ja yhä vapaampaa kauppaa. Kuvassa APEC-kokous Santiagossa.

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovat Britannia, Kanada, Australia, Israel ja Japani.[67] Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, G8-ryhmässä, Maailman kauppajärjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, NAFTAssa, Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natossa, Tyynenmeren puolustusliitossa ANZUSissa, APECissa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvallat isännöi Yhdistyneiden kansakuntien päämajaa, joka toimii kansainvälisellä alueella New Yorkissa.[68] Vuonna 2006 verorahoista lähetettiin kehitysapuna 23,5 miljardia dollaria. Verorahoista lähetetty apu oli absoluuttisesti suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti sen antama kehitysapu oli teollisuusmaiden pienimpiä (vain 0,18 % bruttokansantulosta). Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna peräti 192 miljardia dollaria, mikä oli absoluuttisesti maailman suurin ja bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi suurin luku.[69]

[muokkaa] Asevoimat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain asevoimat
Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Ronald Reagan.

Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.[70]

Vapaaehtoiset hakeutuvat töihin tai reserviin Yhdysvaltain puolustusvoimiin. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä[71] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot palvelevat kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa.

Yhdysvaltain puolustusvoimilla on puolustusyhteistyösopimukset useiden maiden kanssa ja ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afganistanissa, Irakissa, Saksassa, muualla Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.[72]

Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.[73]

Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan muodostaen 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.[74]

Yhdysvallat vei aseita 38,1 miljardia dollarin (25,7 miljardia euron) arvosta syyskuussa 2009 päättyneenä budjettivuonna. Maan osuus maailman virallisesta asekaupasta 2008 oli kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita olivat Arabiemiraatit, Afganistan, Saudi-Arabia, Taiwan ja Egypti.[75]

[muokkaa] Osavaltiot

Kartta Yhdysvaltain osavaltioista.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, pääkaupunki Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan.

Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Tennessee | Texas | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming[1]

Liittopiiri: Columbian piirikunta (Washington, DC)

Tunnustetut territoriot: Guam, Pohjois-Mariaanit, Puerto Rico, Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Tunnustamattomat territoriot: Amerikan Samoa, Wake (saarella asuu vain tutkijoita), Midwaysaaret (saarella asuu vain tutkijoita), Johnstonin atolli (asumaton), Baker (asumaton), Howland (asumaton), Jarvis (asumaton), Kingmanin riutta (asumaton)

Erillinen hallintoalue: Guantanamo Bayn laivastotukikohta, Panaman kanava

Kiistanalainen alue: Navassa

Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Yhdysvaltain talous
Yhdysvaltain dollari on maailmankaupan merkittävin valuutta.
Chicagon keskustaa.

Yhdysvaltain talous on maailman suurin yksittäisen maan kansantalous. Yhdysvallat sijoittuu korkealle 12. sijalle YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on maailman korkeimpia. Maan valuutta on yhdysvaltain dollari, joka on yleisin kansainvälisen talouden rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa itsenäinen keskuspankki Federal Reserve (Fed), jonka lisäksi maassa on 12 alueellista keskuspankkia. Noin 67 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytetään Yhdysvaltain dollareissa.selvennä[76]

Maatalouskasvien tutkimusta.

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta.

Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan ”Keskilännen pääkaupunkina” ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan ”leipäkori”. Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on keskus lääketieteelliselle tutkimukselle ja tekstiiliteollisuudelle.lähde?

Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.[77]

Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, soijapapu ja puuvilla. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat muun muassa autot, lentokoneet ja elektroniikka. Yhdysvaltain kauppatase on ollut negatiivinen 1960-luvulta asti.[78] Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Euroopan unioni, Kaakkois-Aasia, Japani, Intia ja Etelä-Korea.

Boeingin tehdas. Boeing on maailman toiseksi suurin lentokoneiden valmistaja.[79]

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys oli ennen vuoden 2008 taantumaa pitkään pysynyt noin viidessä prosentissa.[80] Viime vuosina työttömyys on ollut noin 9 %. [81] Työttömyyskorvauksen taso on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Suomessa. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vaihtelee osavaltioittain noin 100 eurosta noin 1400 euroon kuukaudessa bruttona. Korvausta maksetaan maksimissaan puoli vuotta. [82]

Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Vuonna 2005 yksityissektorin työntekijöistä 7,8 % oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.[83] Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[84]

Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 36 % kansantuotteesta eli verotus on yhtä alhaista kuin Sveitsissä tai Japanissa.[85] Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa lainkaan, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttien myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Vuonna 2007 Yhdysvaltain julkinen velka oli 60,8 % bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Saksassa se on 64,9 %.[86] Liittovaltion ja muiden verotus sisältää lukuisia vähennyksiä asioihin kuten perheille ja hyväksytyille hyväntekeväisyysjärjestöille kuten Wikimedia-säätiö.

Kansainvälisen työjärjestön mukaan pääoman, työn ja teknologian tehokas yhdistäminen on johtanut maailman toiseksi korkeimpaan tuottavuuteen työtuntia kohti.[87]

Vuoden 2005 keskivuosipalkat vaihtelivat pelkän high schoolin käyneiden 31 539 dollarista tohtorikoulutettujen 79 401 dollariin. Vuonna 2005 yli 25-vuotiaiden kokopäiväisesti työskentelevien tulot olivat:

  • high schoolin käyneet 31 539 dollaria
  • associate degree -tasolle opiskelleiden 40 588 dollaria
  • bachelor degree -tasolle opiskelleiden 56 078 dollaria
  • professional degree -tasolle opiskelleiden 100 000 dollaria
  • tohtorintutkinnon opiskelleiden 79 401 dollaria[88]

Yhdysvalloissa on (YK:n Gini-kerroin 40,8), kuten Uudessa-Seelannissa (36,2) ja Meksikossakin (46,1), suuret tuloerot. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti amerikkalaisilla standardeilla köyhästä Mississipistä rikkaaseen Marylandiin.[89] Maassa on 10–12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksikosta.[90] Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltion puuttumista tilanteissa, joissa amerikkalaisten maailman korkein palkkataso aiheuttaa työpaikkojen siirtymisen esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.[91] Toiset huomauttavat että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät.[91]

[muokkaa] Liikenne

Interstate 80 lauantai-iltapäivänä Berkeleyssä, Kaliforniassa.

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Liittovaltio suunnitteli osavaltiosta toiseen tärkeimpien kaupunkien välillä kulkevien nopeiden moottoriteiden Interstate Highway -järjestelmää 1930-luvulta asti. Ensimmäiset tieosuuden rakennettiin 1940-luvulla, mutta koko verkosto valmistui vasta 2000-luvun alussa. Teiden liittymät on numeroitu, joko järjestyksessä lännestä itään ja etelästä pohjoiseen, tai tien alkupisteestä lasketun mailimäärän mukaan. Järjestelmän pisimmät tiet ovat I-90 Seattlesta Bostoniin ja I-80 San Fransiscosta New Jerseyn Teaneckiin, kumpikin näistä on noin 5000 km pitkä.[92]

Ajokortin saamisen edellytykset vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta, ja joissakin osavaltioissa ajo-opetuksen voi aloittaa jo 14-vuotiaana.[93]

New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista, nykyisin kuudennella sijalla Tokion, Moskovan, Soulin, Shanghain ja Pekingin jälkeen.[94]

Lyhyet matkat tehdään yleensä henkilöautoilla, pitkät lentokoneilla. Rautatie on henkilöliikenteessä asukaslukuun nähden varsin vähän käytetty. Pitkän matkan linja-autoyhtiöistä tunnetuin on Greyhound.[95]

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30 vilkkaimmasta lentoasemasta on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Atlantan kansainvälinen lentoasema Hartsfield-Jackson.[96] Rahtimäärillä mitattuna 11 maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä oli Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman toiseksi vilkkain Memphisin kansainvälinen lentoasema.[97]

[muokkaa] Tiede

Yhdysvallat on tehnyt useita miehitettyjä avaruuslentoja. Kuvassa STS-1-sukkulan laukaisu.

Yhdysvalloissa on pitkä historia tieteellisessä kehityksessä. Esimerkiksi Thomas Alva Edison, yksi maailman eniten patentoineista ihmisistä, kehitti hehkulampun. Yhdysvalloissa on kehitetty ydinteknologiaa, rakettiteknologiaa, materiaalitiedettä, tietotekniikkaa ja monia muita aloja. Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969.

Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikassa ja lääketieteessä. National Institutes of Health (NIH) on keskuspiste biolääketieteelliselle tutkimukselle Yhdysvalloissa ja on tuottanut Human Genome Project-projektin, joka on ollut tärkeä askel monien sairauksien kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamisessa. NASA on yksi ilmailun tärkeistä tutkimusjärjestöistä.

Muita merkittäviä yhdysvaltalaisia tieteilijöitä ovat Benjamin Franklin, Joseph Henry, John James Audubon, Linus Pauling ja Margaret Mead.

Monet muualta tulleet tutkijat kuten Albert Einstein ja Kurt Gödel ovat luoneet olennaisen osan urastaan Yhdysvalloissa.

Amerikan keksintösäätiön luettelossa suurista amerikkalaisista keksijöistä ja keksinnöistä ovat Alexander Graham Bell (puhelin) ja Samuel F.B. Morse (lennätin), John Moses Browning ja Samuel Colt (ampuma-aseita), Willis Carrier (koneellinen ilmastointi) , Henry Ford (liukuhihna), Robert Fulton (höyrylaiva), Charles Goodyear (vulkanisoitu kumi), Cyrus McCormick ja Eli Whitney (maatalouskoneita), Jonas Salk (poliorokote), sekä Orville ja Wilbur Wright (lentokone).[98]

[muokkaa] Väestö

Yhdysvaltalaisten jakaantuminen rotuihin vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvaltain asukasluvun kehitystä on kuvailtu hitaaksi, poikkeuksena toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Yhdysvaltain asukasluku ylitti 300 miljoonan rajan vuonna 2006, 200 miljoonaan rajan 1967 ja sadan miljoonan rajan vuonna 1915.[99] Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla, väestökasvun ollessa noin 1,3 prosenttia vuodessa. Tiistaina 17. lokakuuta 2006 kello 11.46 (UTC) Yhdysvaltain väkiluvun ennustettiin ylittäneen 300 miljoonan rajan.

[muokkaa] Rodut ja etnisyys

Yhdysvaltain väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioiva itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri "päärotuun" (race): valkoiset (tähän ryhmään kuuluvat ne, joiden alkuperä on Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), afroamerikkalaiset (tummaihoiset), intiaanit ja eskimot, aasialaiset (henkilöt, joiden sukujuuret ovat Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Etelä-Aasiassa), Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.[100]

[muokkaa] Uskonto

Washington National Cathedral on yksi maailman suurimmista kirkkorakennuksista. Enemmistö yhdysvaltalaisista on kristittyjä.

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.

Vuonna 2007 tehdyn arvion mukaan Yhdysvaltain väestöstä 51,3 % on protestantteja, 23,9 % katolilaisia, 1,7 % juutalaisia, 1,7 % mormoneja, 1,6 % muita kristittyjä, 0,7 % buddhalaisia, 0,6 % muslimeja ja uskontokuntiin kuulumattomia 12,1 %.[1]

[muokkaa] Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta.

Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Myös moni ei-latino puhuu sujuvaa espanjaa, sillä espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä, erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, New Mexicossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.[101]

Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa, lähes kaikki uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.[101]

[muokkaa] Suurimmat kaupungit

New Yorkin keskustan siluettia.

Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, mukaan lukien 11 maailman 55 maailmankaupungista, joista kolme alfaluokan kaupunkia: New York, Los Angeles ja Chicago.[102] Mikäli kaupungit listataan suurkaupunkialueensa eli metropolin kokonaisväestön mukaan, on järjestys huomattavan erilainen, vaikka kolmen kärki säilyykin samana.

Kymmenen suurinta kaupunkia
Sija Kaupunki Osavaltio Alue Väestö
kaupungin
rajojen
sisällä[103]		 Väestö-
tiheys[104]
neliö-
kilometrillä		 Metropolin
asukasluku[105]
sija
1
 New York New York Koillinen 8 104 079 10 195 21 199 865 1
2
 Los Angeles Kalifornia Länsi 3 845 541 3 041 16 373 645 2
3
 Chicago Illinois Keskilänsi 2 862 244 4 923 9 157 540 3
4
 Houston Texas Etelä 2 012 626 1 302 4 112 198 10
5
 Philadelphia Pennsylvania Koillinen 1 470 151 4 337 6 188 463 6
6
 Phoenix Arizona Länsi (Lounas) 1 418 041 1 074 3 251 876 14
7
 San Diego Kalifornia Länsi 1 263 756 1 457 2 813 833 17
8
 San Antonio Texas Etelä 1 236 249 1 084 1 592 383 30
9
 Dallas Texas Etelä 1 210 393 1 340 5 221 801 9
10
 San José Kalifornia Länsi 904 522 1 976 7 039 362 5

[muokkaa] Terveys

Saint Marys Hospital Rochesterissa, Minnesotassa, on Yhdysvaltojen suurin yksityinen sairaala. Se on osa voittoa tavoittelematonta Mayo-klinikkaa.
Pääartikkeli: Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian (Institute of Medicine) mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.[106] Yhdysvaltain väestöstä noin 85 % on jonkin terveysvakuutuksen piirissä; noin 60 prosentilla terveysvakuutus on työnantajan tarjoama.[107] Joillain erikoisryhmillä, kuten eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä, 15 % väestöstä, ei kuitenkaan ole minkäänlaista sairausvakuutusta.[108][109] Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.

Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %.[110] Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, sekä absoluuttisesti, suhteessa bruttokansantuotteeseen että asukasta kohden.[111] Ruotsalaisselvityksen mukaan Yhdysvalloissa on länsimaiden kallein terveydenhoito ja yhdysvaltalaisen terveydenhuollon tulokset ovat huonoja.[112]

Yhdysvallat on biolääketieteellisen tutkimuksen johtaja ja käytti tutkimukseen vuonna 2004 henkeä kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa.[113]

[muokkaa] Koulutus

Yhdysvaltalaisia opiskelijoita.

Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltion vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school, jonka jälkeen voi siirtyä korkea-asteen opintoihin.[114]

Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Aloitusikä vaihtelee viidestä seitsemään vuoteen, kuusi vuotta on yleisin. Lopetusikä on 16–18 vuotta, nykyisin 16 on yleisin. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen kaksivuotiseen osaan (junior ja senior).Yhä useamman high schoolit tarjoavat mahdollisuutta suorittaa International Baccalaureate (IB) -tutkinto, mihin voidaan kuitenkin tarvita ylimääräinen lukukausi.[115]

Vuoden 2009 PISA-vertailussa (Program for International Student Assessment) yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa,[116] mutta matematiikassa selvästi OECD:n keskiarvon alapuolella.[117]

Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta,[118] yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.[119] Vuonna 2007 1,5 miljoonaa koululaista oli kotiopetuksessa, jota vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.[120]

High schoolin jälkeen opiskelijat jatkavat koulutusta yliopistossa. Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta yleensä opiskelijat joutuvat lisäksi maksamaan muutaman tuhannen dollarin lukukausimaksun.lähde? Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija osavaltion asukas vai ei. Lukukausimaksu yksityisissä yliopistoissa vaihtelee samoin. Jotkut ovat käytännössä ilmaisia kaikille, toiset ovat kalliita etenkin ulkomaalaisille opiskelijoille. Monet yksityiset työnantajat tukevat korkeakoulutusta. Korkeakoulutusta tarjoavat myös community colleget ja niissä esimerkiksi vanhemmat ihmiset usein opiskelevat uusia tutkintoja.

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia.[121] Ne houkuttavat lukuisia kansainvälisiä opiskelijoita joka vuosi. Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvardin yliopisto, Cornellin yliopisto ja Princetonin yliopisto) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja Virginian yliopisto), satoihin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen kulttuuri

[muokkaa] Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti

Broadway 38. kadun kohdalla.
Amerikkalaisen jazzin ”suurlähettiläs” Louis Armstrong.

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla näki päivänvalon hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa. Viisi, joidenkin laskutapojen mukaan kuusi, sinfoniaorkesteria luetaan vakiintuneen yleisesti maailman johtaviin orkestereihin kuuluviksi. New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera, joka on kansainvälisen oopperan keskuksia, ja teatterikatu Broadway, joka on näytelmien ja musikaalien keskus.

Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.[122] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Billy Joel, KISS, Aerosmith ja Metallica.[123]

New York, Seattle ja San Francisco ovat globaalisti merkittäviä keskuksia graafisessa suunnittelussa. New York ja Los Angeles ovat maailmanlaajuisia vaatesuunnittelun keskuksia.

Yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä lähes missä tahansa. Kun inflaatio otetaan huomioon, Yhdysvaltain elokuvahistorian taloudellisesti menestyneimmät elokuvat ovat Tuulen viemää (1939), Avatar (2009) Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo (1977), The Sound of Music (1965), E.T. – The Extra Terrestrial (1982), Kymmenen käskyä (1956), Titanic (1997), Tappajahai (1975), Tohtori Zivago (1965), Manaaja (1973) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).[124] Amerikkalainen Walt Disney kehitti piirrettyjä merkittävästi.

American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942), Kuin raivo härkä (1980), Laulavat sadepisarat (1952), Tuulen viemää (1939), Arabian Lawrence (1962), Schindlerin lista (1993), Vertigo – punainen kyynel (1958) ja Ihmemaa Oz (1939).[125]

[muokkaa] Kirjallisuus ja filosofia

Kirjailija Jack Kerouac oli yksi parhaiten tunnetuista Beat Generation kirjailijoista.

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897–1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (s. 1919) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839–1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) ja Richard Rorty (1931–2007) kehittivät analyyttistä filosofiaa akateemisissa piireissä.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Omenapiirakka on yksi amerikkalaisuuden ikoneista.
Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen keittiö

Yhdysvaltojen keittiöön ovat vaikuttaneet eri maista tulleet siirtolaiset ja heidän ruokailutottumuksensa. Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset kehittivät uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista.[126] Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet myös sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella jopa eri osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. Jambalaya on kotoisin New Orleansista.[127]

Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat seuraavat ruokalajit erityisen amerikkalaisiksi: hampurilaiset, barbeque-ruoka, taikinakuoressa paistetut kanapalat, makaroni-juustopaistos ja omenapiirakka.[128]

Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltain seuratuimpia urheilulajeja.
Baseball on joukkuepallopeli, joka on erityisen suosittua Amerikassa. Se muistuttaa suomalaista pesäpalloa.

[muokkaa] Juhlapäivät

Liittovaltion tasolla on määritelty seuraavat kymmenen juhlapäivää. Ne ovat yleisiä vapaapäiviä, ja jos ne osuvat viikonloppuun, työntekijät saavat vastaavasti edellisen perjantain tai seuraavan maanantain vapaaksi.[129]

Näiden kymmenen päivän lisäksi monilla uskonnollisilla ja etnisillä ryhmillä sekä alueilla on omia juhlapäiviään.[130]

Pvm Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year's Day Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai Martin Luther Kingin päivä Martin Luther King, Jr. Day Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi. Soul-tähti Stevie Wonderilla oli tärkeä rooli tämän päivän julistamisessa kansalliseksi juhlapäiväksi.
helmikuun kolmas maanantai Presidenttien päivä Presidents' Day Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai Kaatuneiden muistopäivä Memorial Day Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta Itsenäisyyspäivä Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai Labor Day
lokakuun toinen maanantai Kolumbuksen päivä Columbus Day Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta Veteraanipäivä Veterans' Day
marraskuun neljäs torstai Kiitospäivä Thanksgiving Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, ”Musta perjantai”.
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas Day

[muokkaa] Urheilu

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Penkkiurheilulajeista suosituimmat ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo.[131] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[132] Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,[133] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa kuitenkin isännöi jalkapallon MM-kisoja vuonna 1994 ja naisten MM-kisoja vuonna 1999 ja 2003.

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien[134] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.[135]

College-tasolla suosittuja ovat baseball ja koripallo. Opinahjoilla on useita omia sarjoja. Myös jääkiekko ja showpaini on maassa suosittua. NHL on maailman kovimpia jääkiekkosarjoja. WWE on Amerikan suosituin painisarja.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i The World Factbook: United States CIA. (englanniksi)
  2. ↑ U.S. POPClock Projection 9.2.2010 klo 23:08. United States Census Bureau. Viitattu 9.2.2010.
  3. ↑ Väestöntiheyden määritelmästä katso esimerkiksi [1]. Luku saatu jakamalla väkiluku pinta-alalla.
  4. ↑ Maatiedosto Yhdysvallat Suomen suurlähetystö ja pääkonsulaatit:.
  5. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 8/2011. Kansainvälinen valuuttarahasto. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Human Development Report 2010 (englanniksi)
  7. ↑ An Outline of American Government- The Constitution: An Enduring Document (Richard C. Schroeder. Revised and updated in 1989 by Nathan Glick, who also wrote Part II:"Explaining the Constitution: The Federalist Papers) 2005. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Eliot A. Cohen: History and the Hyperpower July/August 2004. Council on Foreign Relations. Viitattu 26.2.2012.
  9. ↑ "Is it good for the world to have the U.S. as the sole superpower?" by Joe Messerli. 23 February 2006. BalancedPolitics.org. URL accessed 3 May 2006.
  10. ↑ Venäjä (17 075 200 km²) ja Kanada (9 984 670 km²) ovat suurempia. CIA, The World Factbook, Rank Order – Area (englanniksi), 13. joulukuuta 2007. Luettu 3. tammikuuta 2008.
  11. ↑ a b c The Physical Environment United States Geography. U.S. Department of State. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Q: Where do earthquakes occur? Earthquake FAQ. USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Historic United States Earthquakes US Geological Survey. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Overview Great lakes.com. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Largest rivers in the United States USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b United States of America BBC Weather Country Guides. Viitattu 5.2.2012.
  17. ↑ Hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.2.2012.
  18. ↑ Tornado Alley National Climatic Data Center. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Tornado Alley U.S. Tornado Climatology. National Climatic Data Center NOAA. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Drivers denied shelter during severe weather 2011. Land Line.
  21. ↑ a b Vegetation United States Geography. U.S. Department of State. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Precious Heritage > Executive Summary NatureServe. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  23. ↑ a b Where we work: United States WCS. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Amphibians and Reptiles Fish and Wildlife Habitat Management Leaflet. 2006.
  25. ↑ State of the Birds Audubon Society. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  26. ↑ About Us U.S. National Park Service. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  28. ↑ James Q. Jacobs: A Review of Hypotheses and Evidence Relating to the Origins of the First Americans (englanniksi)
  29. ↑ Paleoamerican Origins Smithsonian Institution. Viitattu 13.02.2007.
  30. ↑ First Americans not as old as thought Independent. Viitattu 23.02.2007.
  31. ↑ Rush Limbaugh: Indian Population Debate and Poll
  32. ↑ A review of Charles C. Mann’s 1491: New Revelations of the Americas Before Columbus. Victor Hanson
  33. ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 384. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  34. ↑ The First Americans Country Study Library of Congress
  35. ↑ The Vikings Discover America, ca. 1000 Eyewitness History. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
  36. ↑ The First Europeans Country Studies Library of Congress
  37. ↑ Ron Collins: A Brief History of the Pilgrims Mayflower Families. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Massachusetts Country Studies Library of Congress
  39. ↑ The French and Indian War Country Studies Library of Congress
  40. ↑ Boston "Tea Party" Country Studies Library of Congress
  41. ↑ a b c Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
  42. ↑ The Gold Rush of California California State University. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  43. ↑ Daniel J. McInerney: Yhdysvallat, matkaopas historiaan, Unipress 2005, ISBN 951-579-087-5, s. 175
  44. ↑ US Census report s. 7
  45. ↑ The Plight of the Indians Country Studies Library of Congress
  46. ↑ a b c d e f g USA:n painoarvo maailmanpolitiikassa 1901–2009. Aamulehti, 2009, nro 21.1., s. A 12.
  47. ↑ Roosevelt and the New Deal Country Studies Library of Congress
  48. ↑ War, Victory and the Bomb Country Studies Library of Congress
  49. ↑ http://www.csmonitor.com/2005/0829/p15s01-cogn.html
  50. ↑ Marshall Plan: Reconstructing Europe BBC. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  51. ↑ United Nations Britannica. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  52. ↑ Reaganomics, William A. Niskanen
  53. ↑ Afganistanissa soditaan jo neljättä vuosikymmentä Global Finland.
  54. ↑ Miehityksen päättyminen ei tuonut rauhaa Irakiin Global Finland.
  55. ↑ Irakin sota maksoi Yhdysvalloille yli 3 000 000 000 000 dollaria Ilta-sanomat.
  56. ↑ Joe Klein: The Bush Administration's Most Despicable Act Time. 2009.
  57. ↑ Dean Baker: The Senators Who Gave Us 15 Million Unemployed Want to Deny Them Benefits Huffington Post. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Suurimman saastuttajan suurin saastuttaja Helsingin Sanomat
  59. ↑ Yhdysvaltain velka jo yli 13 biljoonaa dollaria MTV3 2010
  60. ↑ Osama bin Laden is dead CBS. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Köyhyys leviää keskiluokan paratiiseihin Yhdysvalloissa HS.fi 2011
  62. ↑ Supreme Court of the United States, Biographies of Current Members of the Supreme Court/The Justices of the Supreme Court (englanniksi). Luettu 26. toukokuuta 2006.
  63. ↑ Garrison, Tim Alan: Worcester v. Georgia (1832) 27.4.2004. New Georgia Encyclopedia. (englanniksi)
  64. ↑ Roy Cook: Indian Nations Tribal Sovereignty American Indian Source.
  65. ↑ USA:n pääpuolueet nimeävät ehdokkaansa Keskisuomalainen 2010
  66. ↑ Vaalitapa Kansalliskirjasto Doria (MÄÄRITTELEMÄTÖN LÄHDE)
  67. ↑ PR Newswire; Britain, Canada, Australia, Israel and Japan Top the List of Countries Seen as Our Closest Allies, According to Harris Poll PR Newswire (englanniksi), 1. syyskuuta 2004.
  68. ↑ why visit the UN? United Nations Visitor Centre.
  69. ↑ Index of Global Philantropy 2008 (s. 17–20) The Center for Global Prosperity (cgp).
  70. ↑ U.S. Coast Guard Legal, DCL Program FAQs, Is the Coast Guard a military service? (englanniksi), 21. lokakuuta 2005. Luettu 2. kesäkuuta 2006. KUOLLUT LINKKI
  71. ↑ "Active Duty Military Personnel Strength Levels". 2002. Luettu 16. helmikuuta 2007.
  72. ↑ U.S. Department of Defense Base Structure Report, Fiscal Year 2005 Baseline. Retrieved 1 June 2006.
  73. ↑ Federation of American Scientists, Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities (englanniksi). Luettu 18. toukokuuta 2006.
  74. ↑ CIA, The World Factbook, Rank Order — Military expenditures — dollar figure (englanniksi), 2. toukokuuta 2006. Luettu 6. toukokuuta 2006.
  75. ↑ REUTERS: USA:n aseviennin arvo kasvoi ennätykseen Helsingin Sanomat. 7.11.2009. Viitattu 8.11.2009.
  76. ↑ Currency Composition of Official Foreign Exchange Reserves (COFER) IMF. Viitattu 26.2.2012.
  77. ↑ Office of Travel & Tourism Industries, Key Facts on Overseas Cultural Heritage Tourism Visitors 2004 (englanniksi), lokakuu 2005. Luettu 9. toukokuuta 2006.
  78. ↑ U.S. Trade in Goods and Services - Balance of Payments (BOP) Basis
  79. ↑ Boeing kertoo lentokonetilausten elpyneen Yle 7.1.2011
  80. ↑ Bureau of Labor Statistics, Labor Force Statistics from the Current Population Survey (englanniksi). Luettu 8. heinäkuuta 2008.
  81. ↑ [http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110677855&ext=rss USA:ssa työttömyys kääntyi nousuun ] Kauppalehti 3.6.2011
  82. ↑ Amerikan kirjeitä 3. Työttömän osa on USA:ssa kova YLE Blogit
  83. ↑ Tieto vuodelta 2005. Barry T. Hirsch ja David A. Macpherson; Unionstats.com; Union Membership, Coverage, Density, and Employment Among Private Sector Workers, 1973–2005 (englanniksi). Luettu 28. toukokuuta 2006.
  84. ↑ How To Plug Europe's Brain Drain, Time Magazine
  85. ↑ Index of Economic Freedom 2006 by Heritage Foundation. URL accessed 13 May 2006.
  86. ↑ Valtioiden julkiset velat, World Factbook
  87. ↑ New ILO report says US leads the world in labour productivity, some regions are catching up, most lag behind
  88. ↑ US Census Bureau, 2006; income statistics for the year 2005
  89. ↑ US Census Bureau, median household income by state 2004. Viitattu 2006-07-01.
  90. ↑ Tausta: Laittomat siirtolaiset ovat Yhdysvalloille hyöty ja harmistus YLE 2008
  91. ↑ a b A New Deal for Globalization, Foreign Affairs-lehti July/August 2007
  92. ↑ FHWA - Interstate Highway System United States Department of Transportation - Federal Highway Administration. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  93. ↑ Minimum Driving Age USA 2pass.co.uk. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  94. ↑ The World's Busiest Subway Systems in Major Cities About Geography. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  95. ↑ Transport system in USA, Travelling within America Non Resident Indian Online. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  96. ↑ Airports Council International, Passanger Traffic 2004 final (englanniksi), 12. heinäkuuta 2005. Luettu 17. toukokuuta.
  97. ↑ Cargo Traffic 2010 Airports council International 2011
  98. ↑ Great American Inventors American Inventor. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  99. ↑ Statistical Abstract of the United States
  100. ↑ Cassidy, Rachel C. & Grieco Elizabeth M.: Overview of Race and Hispanic Origin (PDF) 2001. United States Census Bureau. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  101. ↑ a b Population (s. 47) 2005. census.gov.
  102. ↑ U.S. Cities in the 'World City Network' Brookings
  103. ↑ U.S. Census Bureau; Annual Estimates of the Population for Incorporated Places over 100,000, Ranked by July 1, 2004 Population: April 1, 2000 to July 1, 2004 (englanniksi), 30. kesäkuuta 2005. Luettu 14. toukokuuta 2006.
  104. ↑ U.S. Census Bureau, County and City Data Book: 2000, Table C–1. Cities — Area and Population (englanniksi), 25. kesäkuuta 2002. Luettu 17. toukokuuta. Neliömaili on 2,5900 neliökilometriä.
  105. ↑ U.S. Census Bureau, Ranking Tables for Metropolitan Areas: Population in 2000 and Population Change from 1990 to 2000 (PHC-T-3) (englanniksi), 4. helmikuuta 2001. Luettu 15. toukokuuta 2006.
  106. ↑ Insuring America's Health: Principles and Recommendations 24.2.2004. Institute of Medicine. Viitattu 29.12.2008.
  107. ↑ Carmen DeNavas-Walt et al.: Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2005 (PDF) (sivu 21) US Census Bureau. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  108. ↑ Harris, Paul: 37 million poor hidden in the land of plenty 19.2.2006. Guardian. (englanniksi)
  109. ↑ Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2005 (PDF). U.S. Census Bureau (August 2006). Viitattu 2007-06-17.
  110. ↑ Health, United States, 2006. Centers for Disease Control, National Center for Health Statistics. Viitattu 2006-11-24.
  111. ↑ Core Health Indicators WHO Statistics. WHO. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  112. ↑ Ruotsalaisselvitys: Suomen terveydenhuolto länsimaiden tehokkain 14. kesäkuuta 2008. Helsingin Sanomat.
  113. ↑ Groves, Trish (February 2008). "Stronger European Medical Research". British Medical Journal 336: 341–342. doi:10.1136/bmj.39489.505208.80. PMID 18276671. 
  114. ↑ Structure of U.S. Education 2008. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  115. ↑ United States of America - Education system (Source: U.S. Network for Education Information (USNEI), Washington, 2001) Higher Education Systems Database. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  116. ↑ Reading Literacy Performance of 15-year-olds PISA 2009 Results. National Center for Education Statistics. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  117. ↑ Mathematics Literacy Performance of 15-year-olds PISA 2009 Results
  118. ↑ Public Elementary asand secondary scholl enrollment School year 2009-2010 National Center for Education Statistics
  119. ↑ Characteristics of Private Schools in the United States: Results From the 2009–10 Private School Universe Survey National Center for Education Statistics May 2011
  120. ↑ Non-Public Education Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  121. ↑ Institute of Higher Education, Shanghai Jiao Tong University; Academic Ranking of World Universities — 2005; Top 500 World Universities (englanniksi), 2005. Luettu 13. toukokuuta 2006.
  122. ↑ Top 10 All-Time American Music Award Nominations Leaders Pop-Rock About.com
  123. ↑ Gold and Platinum Data RIAA
  124. ↑ Box Office Film Site
  125. ↑ Citizen Kane stands the test of time (PDF) 20. kesäkuuta 2007. American Film Institute. Viitattu 24.8.2008. (englanniksi)
  126. ↑ American Food USA for Kids. Consulate of USA in Hong Kong.
  127. ↑ United States: Recipes and Cuisine Whats4eats.
  128. ↑ The State of American Cuisine 2008. James Beard Foundation.
  129. ↑ 2012 Federal Holidays U.S. Office of Personnel Management. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  130. ↑ Other Celebrations Government Made Easy. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  131. ↑ U.S. Census Bureau; Statistical Abstract of the United States; Section 26. Arts, Entertainment, and Recreation; Table 1229. Adult Attendance at Sports Events by Frequency: 2004 (englanniksi). Luettu 1. kesäkuuta 2006.
  132. ↑ Forbes.com, The Best-Paid Athletes (englanniksi), 24. kesäkuuta 2004. Luettu 8. toukokuuta 2006.
  133. ↑ Kaufman, Stephen: American Support for Football Steadily Growing America.gov. 25.3.2006. Yhdysvaltain ulkoministeriö. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  134. ↑ S. J. Darmoni, Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 (englanniksi). Luettu 25. toukokuuta 2006.
  135. ↑ http://www.infoplease.com/ipsa/A0115207.html

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Haarla, Pekka: Yhdysvallat: Taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta. Espoo: Weilin + Göös, 1985. ISBN 951-35-3330-1.
  • Henriksson, Markku: Siirtokunnista kansakunnaksi: Johdatus Yhdysvaltain historiaan. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-496-0.
  • McInerney, Daniel J.: Matkaopas historiaan: Yhdysvallat. Suomennos: Kati Viikari. Kuopio: Unipress, 2005. ISBN 951-579-087-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvallat.

[muokkaa] Hallinto

NATO

Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Belgian lippu Belgia | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Islannin lippu Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Saksan lippu Saksa | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Turkin lippu Turkki | Unkarin lippu Unkari | Viron lippu Viro | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Yhdysvaltain lippu
Yhdysvaltain hallinnolliset alueet
Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Texas | Tennessee | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming
Liittopiiri: Kolumbian piiri (Washington, DC)
Saarialueet: Amerikan Samoa | Guam | Pohjois-Mariaanit | Puerto Rico | Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Erillisalueet: Bajo Nuevo Bank | Baker | Howland | Jarvis | Johnstonin atolli | Kingmanin riutta | Midwaysaaret | Navassa | Palmyran atolli | Serranilla Bank | Wake
LocationNorthAmerica.png
Pohjois-Amerikan valtiot

Kanadan lippu Kanada | Meksikon lippu Meksiko | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat | Grönlannin lippu Grönlanti (epäitsenäinen, kuuluu Tanskalle)

Amerikka | Väli-Amerikka | Etelä-Amerikka | Latinalainen Amerikka

G8-maat

Puheenjohtaja: Kanada

Jäsenet: Iso-Britannia | Italia | Japani | Ranskan lippu Ranska | Saksan lippu Saksa | Venäjän lippu Venäjä | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat | Euroopan unionin lippu Euroopan unioni

Tarkkailijat: Brasilian lippu Brasilia | Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka | Intia | Kiina | Meksikon lippu Meksiko

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvallat&oldid=11326425
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä