Yhdysvallat

Wikipedia
Ohjattu sivulta USA
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuvola apps ksig.png
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja muokkaamalla tätä artikkelia. Mainitsethan tekemistäsi muutoksista vertaisarviointisivulla. Vertaisarvioinnin päätyttyä tämän huomautuksen voi poistaa.
The United States of America
Amerikan yhdysvallat
Yhdysvaltain lippu   Yhdysvaltain vaakuna
lippu vaakuna
Yhdysvaltain sijainti
Valtiomuoto liittovaltio
Presidentti Barack Obama
Pääkaupunki Washington, DC (553 523 as.)
38°53′N, 77°02′W
Muita kaupunkeja New York (8 168 388 as.),
Los Angeles (3 957 875 as.),
Chicago (2 896 016 as.)
Pinta-ala
 – josta sisävesiä		 9 826 630[1] km² (sijalla 41)
6,764 %
Väkiluku (2010)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu		 308 651 528[2] (sijalla 3)
31,4[3] / km²
0,977[1] % (2009)
Viralliset kielet Ei ole, de facto englanti[4]
Valuutta Yhdysvaltain dollari ($) (USD)
BKT (2010)
 – yhteensä
 – per asukas		 sijalla 1
14 526 miljardia USD[5]
46 860 USD[5]
HDI (2010) 0,902[6] (sijalla 4)
Elinkeinorakenne maatalous 1,2 %,
palvelut 76,9 %,
teollisuus 21,9[1] % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika		 UTC-5 / UTC-10
UTC-4 / UTC-9
Itsenäisyys
Vapaussota
Julistus
Tunnustettu		  
1775–1783
4. heinäkuuta 1776
3. syyskuuta 1783
Lyhenne
Maatunnus
 		 US
ajoneuvot: USA
lentokoneet: N
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1
Motto E Pluribus Unum3
In God We Trust4
Kansallislaulu The Star-Spangled Banner
1. Sijaluku on kiistanalainen Kiinan kanssa.
2. Väestöstä 82,1 % puhuu äidinkielenään englantia ja 10,7 % espanjaa. Havaiji on virallinen kieli Havaijin osavaltiossa.[1]
3. Suom. ”monesta yksi”. Mottona vuodesta 1776.
4. Suom. ”Jumalaan me luotamme”. Mottona vuodesta 1956.
Portal.svg Yhdysvaltojen teemasivu

Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA[1]) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin ja pinta-alaltaan maailman neljänneksi suurin. Yhdysvaltain bruttokansantuote on maailman maista suurin. Yhdysvaltoihin suuntautunut maahanmuutto on tuottanut etnisesti ja sosiaalisesti varsin monimuotoisen väestön.

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona ja se on yksi maailman vanhimmista perustuslaillisista tasavalloista.[7] Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861–1865. 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksesta Yhdysvalloista tuli ainoa jäljellä oleva supervalta.[8][9]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen maantiede
Archesin kansallispuistoa
Yhdysvaltain kartta (iso kartta).
Mount McKinley Alaskassa on Pohjois-Amerikan korkein kohta, 6 194 m.

[muokkaa] Topografia ja vesistöt

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², ja siitä maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².[1] Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.[10]

Mantereen sisäosien hallitseva maastonmuoto on laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se jaetaan kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan Suuriin tasankoihin ja Kanadan kilpeen.[11] Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta.[11]

Appalakit erottavat itärannikon sisämaan tasangosta rannikon suuntaisena lähes koko Yhdysvaltojen pituisina. Lännessä Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista. Vuoristo lähtee Kanadasta ja jatkuu lähes Meksikoon asti. Keskiosaltaan Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti. Eteläisin osa, Coloradon laakio (Colorado Plateau) on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput.[11]

Puʻu ʻŌʻō -tulivuori purkautuu Havaijilla.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä.[12] Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.[13]

Suuret järvet Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla – Ylä-, Michigan-, Huron-, Erie- ja Ontariojärvi – muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön.[14]

Yhdysvaltojen pisimmät joet ovat Missouri ja Mississippi, joilla on myös laajimmat valuma-alueet mutta suurin virtaama on Suurten järvien alueen Saint Lawrencessa sekä Ohio- ja Columbiajoissa.[15]

[muokkaa] Ilmasto

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueiden mannerolot. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.[16]

Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.[16]

Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa.[17] Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005.

Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa sekä keskilännessä Tornado Alleyksi kutsutulla alueella.[18] Se ulottuu pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen. Siellä monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.[19][20]

[muokkaa] Luonto ja luonnonsuojelu

Valkopäämerikotka on Yhdysvaltojen kansallislintu.
Biisoneja Yellowstonen kansallispuistossa.

Ihminen on suuresti vaikuttanut Yhdysvaltojen kasvillisuuteen. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä. Tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää.[21] Yli 60 % maasta (Alaskaa lukuun ottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan.[22]

Karkeasti maa voidaan jakaa kolmeen osaan: metsään, ruohikkoon ja pensaikkoon. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, länsirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat, missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun. Pensaikko on keskittynyt länsiosan sisämaahan.[21]

Monipuolisen eläimistön näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma, jääkarhu ja susi.[23] Yhdysvaltojen manneralueella (Alaskan ja Havaijin ulkopuolella) elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia.[24] Lintuja on tavattu yli 800 lajia.[25]

Yhdysvalloissa on 397 kansallispuistoa, joita hallinnoi National Park Service.[26] Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä suojatakseen biodiversiteettiä. Leviävä asutus, kaivostoiminta ja fossiilisten polttoaineiden pumppaus pienentävät monien lajien elintilaa.[23]

Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Niistä kahdeksan on kulttuurikohteita kuten Vapaudenpatsas, yksi on sekakohde ja loput 12 on suojeltu luontoarvojen takia kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot.[27]

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Yhdysvaltain historia

[muokkaa] Varhaishistoria

Ennen eurooppalaista Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esivanhemmat vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta sitten.[28][29][30] Ennen eurooppalaisten tuloa Pohjois-Amerikassa asui arviosta riippuen noin 1–15 miljoonaa alkuperäisasukasta,[31][32] ja kulttuurillisesti sekä kielellisesti yli 300 erilaista heimoa.[33] Lähes kaikki kansat harjoittivat metsästystä ja saivat biisoneista, hirvistä ja peuroista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Moni intiaanikansa harjoitti myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä siellä missä olosuhteet sen sallivat.[34] Viikinkien tiedetään vierailleen Pohjois-Amerikassa 1000-luvun alkupuolella.[35]

[muokkaa] Eurooppalaisten siirtokunnat

1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltain aluetta. Kristoffer Kolumbuksen seurue kävi Puerto Ricolla 1493. Espanjalaiset perustivat ensimmäiset eurooppalaisten siirtokunnat nykyisten Yhdysvaltain alueelle Floridaan: Pensacolan 1559, Fort Carolinen 1564 ja St. Augustinen 1565.[36]

Ensimmäinen brittien siirtokunta nykyisten Yhdysvaltojen alueella oli Roanoke nykyisessä Pohjois-Carolinassa. Sinne yritettiin perustaa siirtokuntaa jo 1585 ja uudestaan vuonna 1587, mutta kun brittilaivoja saapui uudestaan paikalle 1590, siirtokunta oli kadonnut. Britit perustivat 1607 nykyiseen Virginiaan Jamestownin siirtokunnan. Myös Mayflower-laivalla Englannista ja Hollannista lähteneiden, uskonnollista vainoa paenneiden siirtolaisten (engl. pilgrims, ”pyhiinvaeltajat”) oli vuonna 1620 alun perin tarkoitus matkata Virginiaan, mutta jostain syystä he purjehtivat paljon pohjoisemmaksi ja laskivat ensiksi maihin nykyisen Cape Codin niemellä. Lopulta he perustivat siirtokunnakseen Plymouthin nykyisessä Massachusettsissa.[37] Paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään talvesta ja seuraavasta kesästäkin ja opettivat elintärkeän maissinviljelyn taidon.[38]

Vuonna 1626 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania perusti Uuden Amsterdamin kaupungin Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan Uuden Alankomaan keskukseksi joen yläjuoksulla. Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren–Pennsylvanian alueelle. Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Vuonna 1664 Englanti valtasi Hollannin siirtokunnat mukaan lukien Uuden Amsterdamin, jonka se nimesi New Yorkiksi. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suurten järvien aluetta ja Mississippin vartta. Ranskan valta Pohjois-Amerikassa loppui 1763 seitsenvuotisen sodan jälkeen.[39]

John Trumbull, Declaration of Independence, 1817–1819. Maalaus kuvaa komiteaa esittelemässä kongressille luonnostaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseksi.

[muokkaa] Yhdysvaltain itsenäistyminen

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli 1 500 000 eurooppalaista ja luku kasvoi nopeasti. Englanti oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa, ja se kiristi sodan jälkeen siirtokuntien verotusta. Vastalauseena verotuksen kiristämiselle niin sanotuilla Bostonin teekutsuilla 1773 heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen.[40]

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776. Tätä seurasi pitkä vapaussota Britanniaa vastaan. Sota päättyi 1781, kun britit antautuivat Yorktownissa.[41] Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire, ja lipun 13 raitaa kuvaavat näitä osavaltioita.[42]

Osavaltiot liitettiin yhteen vuonna 1781 konfederaatioartikloilla. Artiklat toimivat pohjana vuoden 1787 perustuslaille, jota täydennettiin vuonna 1791 kymmenellä ensimmäisellä lisäyksellä, jotka tunnetaan nimellä Bill of Rights. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin George Washington.[41]

[muokkaa] 1800-luku

Yhdysvaltain laajeneminen. Tummanpunaisella alkuperäiset osavaltiot, tummansinisellä uusimmat osavaltiot.

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain alue lähes kolminkertaistui. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleonilta Mississippijoen länsipuolisen Louisianan alueen. Vuonna 1845 Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texasin tasavalta liittyi Yhdysvaltoihin. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin Guadeloupe Hidalgon rauhassa 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet. Lisäksi Venäjän keisari Aleksanteri II myi 9. huhtikuuta 1867 Alaskan Yhdysvalloille. Uusille alueille eteni uudisasukkaita ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle (kyynelten tie). Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa ja alueelle alkoi suuri kultarynnäkkö.[43]

Spottsylvanian taistelu Yhdysvaltojen sisällissodassa.

Vuodesta 1619[41] alkaen yli kymmenen miljoonaa tummaihoista afrikkalaista kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina. Kysymys orjuuden lakkauttamisesta oli 1800-luvulla vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mutta etelävaltioissa orjuus jatkui 1860-luvulle saakka. Sen jatkamista vaadittiin, koska muussa tapauksessa plantaasitalouden pelättiin lamaantuvan.[44] Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat johtivat vuosina 1861–1865 käytyyn Yhdysvaltain sisällissotaan. Sen laukaisi tunnetun orjuuden vastustajan Abraham Lincolnin valinta presidentiksi. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden irtautumisen Yhdysvalloista. Pohjoisvaltioiden voiton jälkeen orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin.[45][46]

Maahanmuuttajia saapumassa Amerikkaan, Ellis Island vuonna 1902.

Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltoihin alkoi virrata maahanmuuttajia suurin määrin. Maahanmuuttajat toivat teollisuudelle työvoimaa tai jatkoivat uudisasukkaiksi maan läntiseen osaan. Läntisessä Yhdysvalloissa syntyi ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välillä. Rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia syntyi käsite ”villi länsi”. Intiaanit puolustautuivat metsästysmailleen eteneviä valkoisia siirtolaisia vastaan. Intiaanien kohtalo oli tuhoisa ja useita kansoja tuhottiin täydellisesti. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanien kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890.[47]

1800-luvulla tapahtui Yhdysvaltain teollistuminen. Teollistumisesta seurasi paitsi vaurastumista myös lukuisia sosiaalisia ongelmia, joita yritettiin ratkoa eri tavoin.

Yhdysvallat voitti Espanjan espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui Kuubasta.[48]

[muokkaa] 1900-luvun alkupuoli

Kun laajeneminen länteen oli saatettu loppuun, Yhdysvallat alkoi kiinnittää huomiota Latinalaiseen Amerikkaan, jossa Yhdysvallat alkoi käyttää taloudellista vaikutusvaltaansa.[49]

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueettomana, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Yhdysvaltojen panos auttoi ympärysvallat voittoon. Taloudellisesti maa oli ollut maailmansotaan asti velkaa muille, mutta sodan ansiosta tilanne kääntyi toisinpäin.[49] Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti.[49]

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maatalouden kustannukset laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheuttivat pörssiromahduksen vuonna 1929 ja johtivat 1930-luvun lamaan. Vuonna 1932 presidentti Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen osallistumista talouteen laman lieventämiseksi.[50]

[muokkaa] Toinen maailmansota

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani oli tehnyt yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Aluksi amerikkalaiset joutuivat perääntymään, mutta Midwayn taistelussa 1942 sotaonni kääntyi Tyynenmeren sodassa. Euroopan sotanäyttämöllä Yhdysvaltain ja Britannian joukot aloittivat 1942 operaatiot saksalaisia vastaan Pohjois-Afrikassa. Myöhemmin amerikkalaiset osallistuivat maihinnousuihin Sisiliaan ja Italian niemimaalle 1943. Kesällä 1944 länsiliittoutuneet aloittivat Yhdysvaltain johdolla maahyökkäyksen natsi-Saksaa vastaan Normandian maihinnousulla. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä kehitti ensimmäisen ydinpommin, jonka käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa sai Japanin antautumaan.[51]

Toinen maailmansota oli Yhdysvaltain historian kallein ja siinä kaatui puoli miljoonaa amerikkalaista.[52] Vaikka sota oli Yhdysvalloille taloudellisesti kallis, se ei kokenut menetyksiä omalla mantereellaan sodan aikana. Sota kasvatti Yhdysvaltojen teollisuutta ja lisäsi panostuksia teknologian kehittämiseen, mikä paransi maan asemaa. Maailmansodan päättyessä Yhdysvallat vastasi yli puolesta maailman teollisuustuotannosta. Sodan jälkeen Yhdysvallat ja länsiliittoutuneet miehittivät Länsi-Saksaa ja Japania, kunnes niihin perustettiin uusi hallinto. Marshall-apua annettiin Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseen ja saajien sitomiseksi Yhdysvaltoihin poliittisesti.[53]

Sodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja sijoitettiin New Yorkiin.[54]

[muokkaa] Kylmä sota

Pääartikkeli: Kylmä sota
Yhdysvaltalaisia sotilaita Korean sodassa.
Buzz Aldrin Kuun pinnalla vuonna 1969.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmä sota, jossa olivat vastakkain Neuvostoliiton johtamat kommunistiset maat ja Yhdysvaltojen johtama kapitalistinen maailma. Yhdysvallat oli osallisena Korean sodassaa vuosina 1950–1953 ja Vietnamin sodassa 1964–1975. Lisäksi maa tuki Sikojenlahden maihinnousuyritystä Kuubaan ja oli mukana 1962 Kuuban ohjuskriisissä.[49] Kylmään sotaan kuului myös avaruuskilpa Neuvostoliittoa vastaan. Presidentti John F. Kennedy oli asettanut Yhdysvaltain tavotteeksi miehitetyn kuulennon, jonka toteutti 1969 Apollo 11 -lento. Kennedy itse oli salamurhattu 1963.[55]

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat kaupungistui ja koki korkean talouskasvun jakson. Havaijin liittyi 1959 Yhdysvaltain 50. osavaltioksi. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Se taisteli erityisesti tummaihoisiin kohdistuvaa rasismia kohtaan. Samalla Yhdysvalloissa kehittyi myös monia maailmalla levinneitä alakulttuureita, kuten hippikulttuuri.[55]

Richard Nixonin kausi päättyi nolosti Watergate-skandaaliin.[56] Presidentti Jimmy Carter ei käyttänyt Yhdysvaltojen voimaa perinteiseen tapaan, mistä seurasi kommunistien valtaannousuja muun muassa Nicaraguassa ja Mosambikissa. Vaikka Yhdysvallat kärsi arvovaltatappioita, sen todellinen mahti säilyi 1970-luvun lopullakin.[49] Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Carterin kauden inflaatioon ja suurtyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.[57] Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.

[muokkaa] Kylmän sodan jälkeen

Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat kävi Persianlahden sodan ja osallistui sodan lopettamiseen Kosovon sodassa.[58] Muita ulkopoliittisia kriisipisteitä olivat muun muassa Haiti, Somalia ja Liberia.[59]

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat koki maan historian suurimman taloudellisen kasvun. Tämä tapahtui taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet. Talouskukoistuksen lisäksi Clinton onnistui välttämään sodat, mutta kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa.[49]

[muokkaa] Terrorismin vastainen sota ja lama

Noin 2 900 ihmistä menehtyi syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa. Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti ”terrorismin vastaisen sodan”, jonka seurauksena Yhdysvallat aloitti kostoksi sodan Afganistanissa islamistista Taleban-liikettä vastaan. Sota jatkuu edelleen. Afganistanin sodassa on arvioitu kuolleen noin 1 500 000 ihmistä. Pakolaisia on miljoonia.[60] Terroristijärjestö Al-Qaidan johtaja Osama Bin Laden surmattiin sotilasoperaatiossa 2. toukokuuta 2011.[61]

Myöhemmin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja syrjäytti Saddam Husseinin Irakin sodassa. Rauha ei ole palannut Irakiin ja sodassa on kuollut noin miljoona ihmistä. Pakolaisia on sodan vuoksi noin 3,3 miljoonaa.[62] Irakin sodasta tuli epäsuosittu myös Yhdysvalloissa. Selvisi myös, että Irakin sodan syyksi ilmoitetut joukkotuhoaseet osoittautuivat tekaistuiksi. Washington Post -lehden laskelmien mukaan Irakin sota tuli maksamaan Yhdysvaltojen asukkaille noin kolme biljoonaa dollaria, eli noin 7 500 euroa jokaista kansalaista kohden.[63]

Bushin kaudella Yhdysvaltojen maine kärsi useista negatiivisista aiheista – kidutuksen käyttöönotosta, laittomista vankileireistä, sotarikoksista, poliitikkojen taloudellisista kytköksistä ja valtionhallinnon valehtelusta.[64] Bushin valtakaudella Yhdysvallat kieltäytyi myös päästörajoituksista ja kyseenalaisti koko ilmastonmuutoksen olemassaolon.[65][66] Bushin aikana Yhdysvallat oli maailman suurin ilmastopäästöjen tuottaja. Yhdysvallat tuotti noin 20 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä.[67]

Yhdysvaltojen talousjärjestelmä romahti vuonna 2008 maan pankkijärjestelmän lamaannuttua. Työttömyys kasvoi ja teollisuustuotanto pieneni. Talouden luottamus katosi ja valtava asuntolainakupla aiheutti subprime-kriisin. Yhdysvallat veti perässään muun maailman taantumaan. Etenkin Yhdysvaltojen autoteollisuus kärsi. Monet kansalaiset menettivät asuntonsa ja työttömien määrä nousi 15 miljoonaan.[68]

Barack Obama nousi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2009. Yhdysvaltain valtionvelka nousi vuonna 2010 jopa 13 biljoonaan dollariin. Velan määrä on kasvanut jo 90 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta. Jokaista Yhdysvaltain kansalaista kohden velan osuus on noin 43 000 dollaria.[69] Taloudellisen laman johdosta Yhdysvaltojen väestöstä entistä suurempi osa on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 %, eli 46 miljoonaa henkilöä.[70]

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Katso myös: Yhdysvaltain energiapolitiikka, Yhdysvaltain ympäristöpolitiikka ja Ihmisoikeudet Yhdysvalloissa
Yhdysvaltain vuonna 1778 allekirjoitettu perustuslaki on maailman vanhimpia. Kuvassa sen suunnittelijoiden allekirjoituksia.

[muokkaa] Liittovaltio

Washington D.C.:n Washington monumentti ja taustalla Valkoinen talo.

Yhdysvallat on perustuslaillinen liittotasavalta, jonka hallinto määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltiot vastaavat terveyspalveluista ja rikoslaista, ja myöntävät kansalaisille lupia (esimerkiksi ajokortti ja aseluvat).[71] Yhdysvaltain perustuslaki noudattaa vallan kolmijako-oppia. Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.[1]

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä, ja sen kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.[1]

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2009 alkaen Barack Obama.[1] Presidentti tarvitsee virkatoimilleen korkeimman oikeuden hyväksynnään. Hän voi veto-oikeudellaan estää lain hvyväksymisen kongressissa, mutta riittävät yksimielinen kongressi voi syrjäyttää presidentin veton.[72]

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.[73] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

Korkeimman oikeuden päätökset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen valtasuhteisiin.

[muokkaa] Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee osavaltioiden oikeutta säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko peruslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia.[71]

Osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.[74]

Piirikunnissa (engl. county, paitsi Alaskassa borough ja Louisianassa parish) on oma vaaleilla valittu valtuusto. Piirikuntia on 3 141.[75] Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisista, palokunnasta, hätäpalveluista, terveydenhuollosta ja puistoista. Suuremmat huolehtivat myös esimerkiksi lentokentistä, satamista, rannoista, museoista ja oikeuspalveluista.[74]

Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkut kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistäneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat riippuen osavaltiosta ja alueesta.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester v. Georgia (1832) tuloksena intiaaniheimoja pidetään kansakuntina, joilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Intiaaniheimot toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella.[76] Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia.[77]

[muokkaa] Puoluepolitiikka

Pääartikkeli: Luettelo Yhdysvaltain puolueista‎

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit.[78] Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa.[79] Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pitää vuonna 2012 senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa. Hän on senaattori Joseph Lieberman, joka on demokraattien ryhmän sitoutumaton jäsen.[80]

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina ”sateenvarjo-organisaatioina”, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta.[81]

Puolueet eroavat toisistaan selvästi sosiaalikysymyksissä, jotka nousevat tärkeiksi etenkin presidentinvaaleissa. Näitä ovat kanta aborttiin, homojen oikeuksiin, aseiden omistamisen rajoituksiin ja kuolemanrangaistukseen.[82]

Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä. Vuoden 2010 vaaleissa oli 37 osavaltiossa yhteensä 160 lisäkysymystä, joiden aiheet vaihtelivat marihuanan käytöstä aborttiin ja tuloverotukseen.[83]

Vaikka Yhdysvaltojen perustuslaki määrittelee valtion ja kirkon erillisyyden, valtaosa amerikkalaisista haluaa johtajiensa olevan tunnustuksellisia kristittyjä. Vuonna 2004 72 % haastatelluista sanoi että presidentillä pitää olla luja usko, mutta 65 %:n mielestä kirkon ei pitäisi asettua yhdenkään ehdokkaan puolelle.[84] Kun presidentti ei maininnut Jumalaa yhdessä Kiitospäivän puheistaan, media ja lyleisö reagoivat voimakkaasti. Presidentin puheet loppuvat aina sanoihin "God Bless You" - Jumala siunatkoon teitä kaikkia.[85]

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvallat ja Tyynenmeren maat käyvät keskenään yhä enemmän ja yhä vapaampaa kauppaa. Kuvassa APEC-kokous Santiagossa.

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovat Britannia, Kanada, Australia, Israel ja Japani.[86] Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, G8-ryhmässä, Maailman kauppajärjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, NAFTAssa, Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natossa, Tyynenmeren puolustusliitossa ANZUSissa, APECissa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.[1]

Yhdysvallat isännöi Yhdistyneiden kansakuntien päämajaa, joka toimii kansainvälisellä alueella New Yorkissa.[87] Vuonna 2006 verorahoista lähetettiin kehitysapuna 23,5 miljardia dollaria. Verorahoista lähetetty apu oli absoluuttisesti suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti sen antama kehitysapu oli teollisuusmaiden pienimpiä (vain 0,18 % bruttokansantulosta). Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna peräti 192 miljardia dollaria, mikä oli absoluuttisesti maailman suurin ja bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi suurin luku.[88]

[muokkaa] Asevoimat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain asevoimat
Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Ronald Reagan.

Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.[89]

Vapaaehtoiset hakeutuvat töihin tai reserviin Yhdysvaltain puolustusvoimiin. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä[90] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot osallistuvat koulutukseen kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa.[91]

Yhdysvaltain puolustusvoimilla on puolustusyhteistyösopimukset useiden maiden kanssa ja ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afganistanissa, Irakissa, Saksassa, muualla Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.[92]

Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.[93]

Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan muodostaen 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.[94]

Yhdysvallat vei aseita 38,1 miljardia dollarin (25,7 miljardia euron) arvosta syyskuussa 2009 päättyneenä budjettivuonna. Maan osuus maailman virallisesta asekaupasta 2008 oli kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita olivat Arabiemiraatit, Afganistan, Saudi-Arabia, Taiwan ja Egypti.[95]

[muokkaa] Osavaltiot

Kartta Yhdysvaltain osavaltioista.
Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot

Yhdysvallat jaetaan 50 osavaltioon ja kongressin alaiseen piirikuntaan Washington DC:hen. Osavaltioissa on omat oikeusjärjestelmänsä ja lakinsa, ja niissä säädetään myös alempien hallinnollisten alueiden valtaoikeuksista. Osavaltiot on jaettu 3 140 piirikuntaan ja edelleen tuhansiin kuntiin.[96]

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, pääkaupunki, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan. Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Tennessee | Texas | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming[1]

Yhdysvaltoihin kuuluu lisäksi territorioita Karibianmerellä ja Tyynellämerellä. Alueista Navassa, Puerto Rico ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret ovat Karibialla sekä Amerikan Samoa, Baker, Guam, Howland, Jarvis, Johnstonin atolli, Kingmanin riutta, Midwaysaaret, Pohjois-Mariaanit ja Wake ovat Tyynellämerellä. Näistä Puerto Ricolla ja Pohjois-Mariaaneilla on laajempi itsehallintosopimus Yhdysvaltain kanssa. Lisäksi Yhdysvaltoihin kuuluu Palmyran atolli, jolla on erityisasema, ja se onkin suoraan Yhdysvaltain alaisuudessa.[97]

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Yhdysvaltain talous
Yhdysvaltain dollari on maailmankaupan merkittävin valuutta.
Chicagon keskustaa.

Yhdysvaltain talous on maailman suurin yksittäisen maan kansantalous. Yhdysvallat sijoittuu korkealle 12. sijalle YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on maailman korkeimpia. Maan valuutta on yhdysvaltain dollari, joka on yleisin kansainvälisen talouden rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa itsenäinen keskuspankki Federal Reserve (Fed), jonka lisäksi maassa on 12 alueellista keskuspankkia.[98] Vuoden 2011 loppupuolella 62 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytettiin Yhdysvaltain dollareissa.[99]

Maatalouskasvien tutkimusta.

[muokkaa] Talouden sektorit

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta.[1] Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.[100]

Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, soijapapu ja puuvilla. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat muun muassa autot, lentokoneet ja elektroniikka. Yhdysvaltain kauppatase on ollut negatiivinen 1960-luvulta asti.[101]

Tärkeimmät vientimaat ovat Kanada (19 %), Meksiko, Kiina ja Japani. Tuonti on suurinta Kiinasta (19,5 %), Kanadasta, Meksikosta, Japanista ja Saksasta.[1]

Vuonna 2008 Yhdysvallat kuului maailman kolmen suurimman joukkoon sekä kivihiilen, öljyn, maakaasun että ydinvoiman tuotannossa. Silti se tuo ulkomailta huomattavia määriä öljyä ja maakaasua. Vuonna 2007 Yhdysvaltojen sähkönkulutus 4 113 TWh jakautui kivihiili 2 118 TWh, maakaasu 915 TWh, ydinvoima 837 TWh, vesivoima 276 TWh, öljy 78 TWh ja muut 12 TWh.[102]

Boeingin tehdas. Boeing on maailman toiseksi suurin lentokoneiden valmistaja.[103]

[muokkaa] Työllisyys ja työvoimapolitiikka

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys oli ennen vuoden 2008 taantumaa pitkään pysynyt noin viidessä prosentissa.[104] Viime vuosina työttömyys on ollut noin 9 %. [105] Työttömyyskorvauksen taso on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Suomessa. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vaihtelee osavaltioittain noin 100 eurosta noin 1400 euroon kuukaudessa bruttona. Korvausta maksetaan maksimissaan puoli vuotta. [106]

Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Vuonna 2005 yksityissektorin työntekijöistä 7,8 % oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.[107] Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[108]

Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 36 % kansantuotteesta eli verotus on yhtä alhaista kuin Sveitsissä tai Japanissa.[109] Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa lainkaan, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttien myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Vuonna 2007 Yhdysvaltain julkinen velka oli 60,8 % bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Saksassa se on 64,9 %.[110]

Kansainvälisen työjärjestön mukaan pääoman, työn ja teknologian tehokas yhdistäminen on johtanut maailman toiseksi korkeimpaan tuottavuuteen työtuntia kohti.[111]

[muokkaa] Palkkataso ja tuloerot

Vuoden 2005 keskivuosipalkat vaihtelivat pelkän high schoolin käyneiden 31 539 dollarista tohtorikoulutettujen 79 401 dollariin. Vuonna 2005 yli 25-vuotiaiden kokopäiväisesti työskentelevien tulot olivat:

  • high schoolin käyneet 31 539 dollaria
  • associate degree -tasolle opiskelleiden 40 588 dollaria
  • bachelor degree -tasolle opiskelleiden 56 078 dollaria
  • professional degree -tasolle opiskelleiden 100 000 dollaria
  • tohtorintutkinnon opiskelleiden 79 401 dollaria[112]

Yhdysvalloissa on (YK:n Gini-kerroin 40,8), kuten Uudessa-Seelannissa (36,2) ja Meksikossakin (46,1), suuret tuloerot. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti amerikkalaisilla standardeilla köyhästä Mississipistä rikkaaseen Marylandiin.[113] Maassa on 10–12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksikosta.[114] Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltion puuttumista tilanteissa, joissa amerikkalaisten maailman korkein palkkataso aiheuttaa työpaikkojen siirtymisen esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.[115] Toiset huomauttavat että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät.[115]

[muokkaa] Liikenne

Interstate 80 lauantai-iltapäivänä Berkeleyssä, Kaliforniassa.

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Liittovaltio suunnitteli osavaltiosta toiseen tärkeimpien kaupunkien välillä kulkevien nopeiden moottoriteiden Interstate Highway -järjestelmää 1930-luvulta asti. Ensimmäiset tieosuuden rakennettiin 1940-luvulla, mutta koko verkosto valmistui vasta 2000-luvun alussa. Teiden liittymät on numeroitu, joko järjestyksessä lännestä itään ja etelästä pohjoiseen, tai tien alkupisteestä lasketun mailimäärän mukaan. Järjestelmän pisimmät tiet ovat I-90 Seattlesta Bostoniin ja I-80 San Fransiscosta New Jerseyn Teaneckiin; kumpikin näistä on noin 5 000 km pitkä.[116] Ajokortin saamisen edellytykset vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta, ja joissakin osavaltioissa ajo-opetuksen voi aloittaa jo 14-vuotiaana.[117]

New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista, nykyisin kuudennella sijalla Tokion, Moskovan, Soulin, Shanghain ja Pekingin jälkeen.[118] Rautatie on henkilöliikenteessä asukaslukuun nähden varsin vähän käytetty. Rautateitä maassa on 240 000 kilometriä. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus rahtiliikenne. Amtrak hoitaa pitkän matkan matkustajaliikennettä, mutta monissa suurissa kaupungeissa on lisäksi lähijunaliikennettä. Pitkän matkan linja-autoyhtiöistä tunnetuin on Greyhound.[119]

Lyhyet matkat tehdään yleensä henkilöautoilla, pitkät lentokoneilla. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30:stä vilkkaimmasta lentoasemasta on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Atlantan kansainvälinen lentoasema Hartsfield-Jackson.[120] Rahtimäärillä mitattuna 11 maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä oli Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman toiseksi vilkkain Memphisin kansainvälinen lentoasema.[121] Kaikkiaan Yhdysvalloissa on 15079 lentokenttää, enemmän kuin missään muussa maailman valtiossa.[1]

Yhdysvaltojen kauppalaivastoon kuuluu 418 alusta. Lisäksi yli 700 muihin maihin rekisteröityä alusta on yhdysvaltalaisessa omistuksessa. Suurimmat rahtisatamat ovat Baton Rouge, Corpus Christi, Houston, Long Beach, Los Angeles, New Orleans, New York, Plaquemines, Tampa ja Texas City. Risteilyalusten lähtöpaikkoina toimivat Miami (2,03 miljoonaa matkustajaa vuonna 2009, Florida), Port Everglades (1,3 miljoonaa, Florida), Port Canaveral (1,2 miljoonaa, Florida), Seattle (430 000, Washington) ja Long Beach (415 000).[1]

[muokkaa] Tiede

Yhdysvallat on tehnyt useita miehitettyjä avaruuslentoja. Kuvassa STS-1-sukkulan laukaisu.

Yhdysvalloissa on pitkä historia tieteellisessä kehityksessä. Esimerkiksi Thomas Alva Edison, yksi maailman eniten patentoineista ihmisistä, kehitti hehkulampun.[122] Yhdysvalloissa on kehitetty ydinteknologiaa, rakettiteknologiaa, materiaalitiedettä, tietotekniikkaa ja monia muita aloja. Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969.[123]

Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikassa ja lääketieteessä.[124] National Institutes of Health (NIH) on keskuspiste biolääketieteelliselle tutkimukselle Yhdysvalloissa ja on tuottanut Human Genome Project-projektin, joka on ollut tärkeä askel kohti monien sairauksien kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamista.[125] NASA on yksi ilmailun tärkeistä tutkimusjärjestöistä.

Muita merkittäviä yhdysvaltalaisia tieteilijöitä ovat Benjamin Franklin, Joseph Henry, John James Audubon, Linus Pauling ja Margaret Mead.

Monet muualta tulleet tutkijat kuten Albert Einstein ja Kurt Gödel ovat luoneet olennaisen osan urastaan Yhdysvalloissa.

Amerikan keksintösäätiön luettelossa suurista amerikkalaisista keksijöistä ja keksinnöistä ovat Alexander Graham Bell (puhelin) ja Samuel Morse (lennätin), John Moses Browning ja Samuel Colt (ampuma-aseita), Willis Carrier (koneellinen ilmastointi), Henry Ford (liukuhihna), Robert Fulton (höyrylaiva), Charles Goodyear (vulkanisoitu kumi), Cyrus McCormick ja Eli Whitney (maatalouskoneita), Jonas Salk (poliorokote), sekä Wrightin veljekset (lentokone).[126]

[muokkaa] Väestö

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvalloissa arvioitiin heinäkuussa 2012 olevan 313 847 465 asukasta.[1]

Yhdysvaltain asukasluvun kehitystä on kuvailtu hitaaksi, poikkeuksena toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat.Tiistaina 17. lokakuuta 2006 kello 11.46 (UTC) Yhdysvaltain väkiluvun ennustettiin ylittäneen 300 miljoonan rajan. 200 miljoonan raja ylittyi 1967 ja sadan miljoonan raja vuonna 1915.[127] Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla..[128] Vuonna 2012 väestönkasvu oli 0,899 %.[1]

[muokkaa] Rodut ja etnisyys

Yhdysvaltain väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioivat itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri "päärotuun" (race): valkoiset (tähän ryhmään kuuluvat ne, joiden alkuperä on Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), afroamerikkalaiset (tummaihoiset), intiaanit ja eskimot, aasialaiset (henkilöt, joiden sukujuuret ovat Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Etelä-Aasiassa), Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.[129]

[muokkaa] Uskonto

Washington National Cathedral on yksi maailman suurimmista kirkkorakennuksista. Enemmistö yhdysvaltalaisista on kristittyjä.

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.

Vuonna 2007 tehdyn arvion mukaan Yhdysvaltain väestöstä 51,3 % on protestantteja, 23,9 % katolilaisia, 1,7 % juutalaisia, 1,7 % mormoneja, 1,6 % muita kristittyjä, 0,7 % buddhalaisia, 0,6 % muslimeja ja uskontokuntiin kuulumattomia 12,1 %.[1]

[muokkaa] Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta.

Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Myös moni ei-latino puhuu sujuvaa espanjaa, sillä espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä, erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, New Mexicossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.[130]

Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa, lähes kaikki uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.[130]

Ethnologue-kirjassa lasketaan että Yhdysvalloissa on 176 elävää kieltä. Monetkaan alkuperäisväestöön lukeutut henkilöt eivät enää puhu heimonsa kieliä. Navajaon puhujia on eniten, vuonna 1990 heitä oli 149 000. Yli kymmenentuhannen puhujan intiaanikieliä ovat apassi, cherokee, choctaw ja dakota.[131]

[muokkaa] Suurimmat kaupungit

New Yorkin keskustan siluettia.

Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, mukaan lukien 11 maailman 55 maailmankaupungista, joista kolme alfaluokan kaupunkia: New York, Los Angeles ja Chicago.[132] Mikäli kaupungit listataan suurkaupunkialueensa eli metropolin kokonaisväestön mukaan, on järjestys huomattavan erilainen, vaikka kolmen kärki säilyykin samana.

Kymmenen suurinta kaupunkia
Sija Kaupunki Osavaltio Alue Väestö
itse
kaupungissa
2010[133]		 Metropolin
asukasluku 2000[134]
sija
1
 New York New York Koillinen 8 175 133 21 199 865 1
2
 Los Angeles Kalifornia Länsi 3 792 621 16 373 645 2
3
 Chicago Illinois Keskilänsi 2 695 598 9 157 540 3
4
 Houston Texas Etelä 2 099 451 4 112 198 10
5
 Philadelphia Pennsylvania Koillinen 1 526 006 6 188 463 6
6
 Phoenix Arizona Länsi (Lounas) 1 445 632 3 251 876 14
8
 San Antonio Texas Etelä 1 327 407 1 592 383 30
7
 San Diego Kalifornia Länsi 1 307 402 2 813 833 17
9
 Dallas Texas Etelä 1 197 816 5 221 801 9
10
 San José Kalifornia Länsi 945 942 7 039 362 5

[muokkaa] Terveys

Saint Marys Hospital Rochesterissa, Minnesotassa, on Yhdysvaltojen suurin yksityinen sairaala. Se on osa voittoa tavoittelematonta Mayo-klinikkaa.
Pääartikkeli: Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian (Institute of Medicine) mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.[135] Yhdysvaltain väestöstä noin 85 % on jonkin terveysvakuutuksen piirissä; noin 60 prosentilla terveysvakuutus on työnantajan tarjoama.[136] Joillain erikoisryhmillä, kuten eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä, 15 % väestöstä, ei kuitenkaan ole minkäänlaista sairausvakuutusta.[137][138] Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.

Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %.[139] Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, sekä absoluuttisesti, suhteessa bruttokansantuotteeseen että asukasta kohden.[140] Ruotsalaisselvityksen mukaan Yhdysvalloissa on länsimaiden kallein terveydenhoito ja yhdysvaltalaisen terveydenhuollon tulokset ovat huonoja.[141]

Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Yhdysvalloissa käytetään alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 8,5 litraa aikuista kohti, eli suunnillsen saman verran kuin Kanadassa, Argentiinassa ja Thaimaassa.[142] Vuoden 2007 selvityksen mukaan 74% yhdysvaltalaisista oli ylipainoisia (painoindeksi yli 25). Luku oli maailman yhdeksänneksi korkein, Yhdysvaltojen edellä on joukko Tyynenmeren saarivaltioita ja Kuwait.[143]

Yhdysvallat on biolääketieteellisen tutkimuksen johtaja ja käytti tutkimukseen vuonna 2004 henkeä kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa.[144]

[muokkaa] Koulutus

Yhdysvaltalaisia opiskelijoita.

Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltion vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school, jonka jälkeen voi siirtyä korkea-asteen opintoihin.[145]

Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Aloitusikä vaihtelee viidestä seitsemään vuoteen, kuusi vuotta on yleisin. Lopetusikä on 16–18 vuotta, nykyisin 16 on yleisin. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen kaksivuotiseen osaan (junior ja senior). Yhä useammat high schoolit tarjoavat mahdollisuutta suorittaa International Baccalaureate (IB) -tutkinto, mihin voidaan kuitenkin tarvita ylimääräinen lukukausi.[146]

Vuoden 2009 PISA-vertailussa (Program for International Student Assessment) yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa,[147] mutta matematiikassa selvästi OECD:n keskiarvon alapuolella.[148]

Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta,[149] yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.[150] Vuonna 2007 1,5 miljoonaa koululaista oli kotiopetuksessa, jota vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.[151]

High schoolin jälkeen opiskelijat jatkavat koulutusta yliopistossa. Maassa on sekä yksityisiä että julkisia, voittoa tavoittelemattomia ja tavoittelevia korkeakouluja. Noin 70% korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja, jotka ovat yleensä halvempia kuin yksityiset. Lukuvuosi julkisessa nelivuotisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 tuhatta dollaria, yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavat opintotukea - joko lainaa tai stipendejä - joka kattaa noin puolet kuluista.[152] Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella.[153] Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan.[154]

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia. Kärkisijoilla ovat Harvardin, Berkeleyn, ja Stanfordin yliopistot[155]

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen kulttuuri

Yhdysvaltojen henkistä eetosta määrittelee Amerikkalainen unelma. Truslow Adamsin mukaan: "Elämän tulee olla parempaa ja rikkaampaa sekä täydempää jokaiselle, kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, riippumatta sosiaaliluokastaan tai niistä olosuhteista joihin on syntynyt."[156]

Yhdysvaltalaiset tiedostavat maansa kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja voimakkaasta sisäisestä muuttoliikkeestä huolimatta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja voimakkaasti kaupungistunutta. Teknologian valta-asema on siirtynyt sieltä Kaliforniaan. Keskilänsi on maanviljelysaluetta. Siellä oli auto- ja terästeollisuutta, mutta teollisuuden alennustilan jälkeen sitä kutsutaan ruostevyöhykkeeksi. Lännen avoimiin maisemiin liittyy kansallisia myyttejä individualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot muodostivat muovasi ennen sisällissotaa Konfederaation. Se yhdistyy orjuuteen ja sitä seuranneeseen mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun. Nykyisin sitä leimaavat eläkeläisten aurinkoiset yhteisöt ja uusi talouskehitys. Kalifornia ja maan lounaisosat kuuluivat aiemmin Meksikolle, espanjankieli ja paikalliset ruokalajit ovat alueen erityispiirteitä.[42]

[muokkaa] Musiikki, teatteri ja elokuva

Broadway 38. kadun kohdalla.
Amerikkalaisen jazzin ”suurlähettiläs” Louis Armstrong.

Yhdysvaltojen musiikki on kehittynyt omanlaisekseen eri puolilta tulleiden maahanmuuttajien musiikkiperinteiden pohjalta. Blues syntyi etelävaltioiden orjien keskuudessa afrikkalaisen ja eurooppalaisen musiikin perinteiden yhdistyessä, ja jazz New Orleansissa 1900-luvun alussa. Siinä yhdistyi orjien lauluja, ragtimeä ja eurooppalaisten torvisoittokuntien musiikkia. Bluesiin yhdistyi uusia elementtejä ja siitä kehittyi rhytm & blues, joka yhdessä country-musiikin kanssa synnytti rock and rollin 1950-luvulla. Rhytm & blues kehittyi edelleen soul-musiikiksi. 1970-luvulta alkaen popmusiikki on pirstaloitunut lukuisiksi tyylisuunniksi kuten folk, salsa, new wave, funk, reggae, heavy metal, acid rock, punk rock, rap, hip hop ja acid jazz.[157]

Kun brittiläisen musiikkilehden asiantuntijat asettivat vuonna 2008 maailman sinfoniaorkesterit paremmuusjärjestykseen, 15 parhaan joukossa oli kuusi yhdysvaltalaista orkesteria: Chicagon, Clevelandin, Los Angelesin, Bostonin, New Yorkin ja San Franciscon sinfoniaorkesterit.[158]

Yhdysvalloissa on 135 oopperataloa, joista vanhin ja suurin on New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera.[159]

New Yorkin Manhattanin länsiosassa Broadwaylla on 39 teatteria, joista jokaisessa on alinakin 500 paikkaa.[160] Vuonna 2010 ne hankkivat yhteensä kymmenen miljardin dollarin tulot.[161]

Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Michael Jackson, Whitney Houston, Eagles ja Janet Jackson.[162] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Billy Joel, KISS, Aerosmith ja Metallica.[163]

Yhdysvaltojen elokuvateollisuus on tuottanut vuosikymmenten aikana lukuisia maailmanlaajuisia menestyselokuvia kuten Tuulen viemää (1939), Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo (1977), Titanic (1997) ja Avatar (2009).[164] 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen.[165] American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942).[166]

[muokkaa] Kuvataide, arkkitehtuuri ja muoti

1800-luvun taidemaalareista tunnetuin on Thomas Eakins, joka maalasi realistisia sisä- ja ulkokuvia amerikkalaisesta arkielämästä.[167] Eurooppalaista modernia taidetta esiteltiin Yhdysvalloissa laajassa näyttelyssä, joka kiersi New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa vuonna 1913.[168] Näyttely rohkaisi myös paikallisia taiteilijoita kuten Georgia O'Keeffe kokeilemaan uusia taidemuotoja.[169] Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa syntyi uusia taidesuuntia kuten Jackson Pollockin ja Willem de Kooningin edustama abstrakti ekspressionismi ja Andy Warholin poptaide.[170][171] Monet modernin arkkitehtuurin suuret nimet ovat amerikkalaisia Frank Lloyd Wrightistä Frank Gehryyn.[172]

New York on Pariisin, Lontoon ja Milanon ohella yksi perinteisestä "neljästä suuresta muotimaailman pääkaupungista".[173] Tunnettuja yhdysvaltalaisia muotitaloja ja -suunnittelijoita ovat hääpuvuistaan tunnettu Vera Wang, farkuista alusvaatteisiin siirtynyt Calvin Klein, Ralph Lauren (Polo) ja Donna Karan (DKNY).[174]

[muokkaa] Kirjallisuus ja filosofia

Kirjailija Jack Kerouac oli yksi parhaiten tunnetuista Beat Generation kirjailijoista.

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897–1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (s. 1919) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839–1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) ja Richard Rorty (1931–2007) kehittivät analyyttistä filosofiaa akateemisissa piireissä.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Omenapiirakka on yksi amerikkalaisuuden ikoneista.
Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen keittiö

Yhdysvaltojen keittiöön ovat vaikuttaneet eri maista tulleet siirtolaiset ja heidän ruokailutottumuksensa. Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset kehittivät uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista.[175] Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet myös sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella jopa eri osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. Jambalaya on kotoisin New Orleansista.[176]

Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat seuraavat ruokalajit erityisen amerikkalaisiksi: hampurilaiset, barbeque-ruoka, taikinakuoressa paistetut kanapalat, makaroni-juustopaistos ja omenapiirakka.[177]

[muokkaa] Juhlapäivät

Liittovaltion tasolla on määritelty seuraavat kymmenen juhlapäivää. Ne ovat yleisiä vapaapäiviä, ja jos ne osuvat viikonloppuun, työntekijät saavat vastaavasti edellisen perjantain tai seuraavan maanantain vapaaksi.[178]

Näiden kymmenen päivän lisäksi monilla uskonnollisilla ja etnisillä ryhmillä sekä alueilla on omia juhlapäiviään.[179]

Pvm Suomenkielinen nimi Englanninkielinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä New Year's Day Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai Martin Luther Kingin päivä Martin Luther King, Jr. Day Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi. Soul-tähti Stevie Wonderilla oli tärkeä rooli tämän päivän julistamisessa kansalliseksi juhlapäiväksi.
helmikuun kolmas maanantai Presidenttien päivä Presidents' Day Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai Kaatuneiden muistopäivä Memorial Day Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta Itsenäisyyspäivä Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai Labor Day
lokakuun toinen maanantai Kolumbuksen päivä Columbus Day Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta Veteraanipäivä Veterans' Day
marraskuun neljäs torstai Kiitospäivä Thanksgiving Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, ”Musta perjantai”.
25. joulukuuta Joulupäivä Christmas Day

[muokkaa] Urheilu

Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltain seuratuimpia urheilulajeja.
Baseball on joukkuepallopeli, joka on erityisen suosittua Amerikassa. Se muistuttaa suomalaista pesäpalloa.

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Kolme suurinta urheilulajia ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin.[180][181] Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu, Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista ja Forbes on kutsunut sitä Yhdysvaltain merkittävimmäksi brändiksi.[182] Baseballin pääsarja on MLB ja koripallon NBA. Jääkiekko on suosittua alueellisesti, ja sen pääsarja on NHL.[183] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[184]

Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,[185] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa on kuitenkin isännöinyt sekä miesten että naisten jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja. Joukkuelajien rinnalla NASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja on Indy Racing League, ja sen Indianapolis 500 -tapahtumaa on ajattu vuodesta 1911.[186]

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista.[187] Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.[188]

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien[189] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.[190] Uimari Michael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä on 14 kultaa ja yhteensä 16 mitalia.[191]

Urheilulla on merkittävä asema myös Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja collegessa. Vuosittain noin 126 000 urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendein opiskeluja varten. NCAA on yliopistourheilun kattojärjestö. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo, softball ja jalkapallo.[192]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r The World Factbook: United States CIA. (englanniksi)
  2. ↑ U.S. POPClock Projection 9.2.2010 klo 23:08. United States Census Bureau. Viitattu 9.2.2010.
  3. ↑ Väestöntiheyden määritelmästä katso esimerkiksi [1]. Luku saatu jakamalla väkiluku pinta-alalla.
  4. ↑ Maatiedosto Yhdysvallat Suomen suurlähetystö ja pääkonsulaatit:.
  5. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 8/2011. Kansainvälinen valuuttarahasto. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Human Development Report 2010 (englanniksi)
  7. ↑ An Outline of American Government- The Constitution: An Enduring Document (Richard C. Schroeder. Revised and updated in 1989 by Nathan Glick, who also wrote Part II:"Explaining the Constitution: The Federalist Papers) 2005. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Eliot A. Cohen: History and the Hyperpower July/August 2004. Council on Foreign Relations. Viitattu 26.2.2012.
  9. ↑ "Is it good for the world to have the U.S. as the sole superpower?" by Joe Messerli. 23 February 2006. BalancedPolitics.org. URL accessed 3 May 2006.
  10. ↑ Venäjä (17 075 200 km²) ja Kanada (9 984 670 km²) ovat suurempia. CIA, The World Factbook, Rank Order – Area (englanniksi), 13. joulukuuta 2007. Luettu 3. tammikuuta 2008.
  11. ↑ a b c The Physical Environment United States Geography. U.S. Department of State. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Q: Where do earthquakes occur? Earthquake FAQ. USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Historic United States Earthquakes US Geological Survey. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Overview Great lakes.com. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Largest rivers in the United States USGS. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b United States of America BBC Weather Country Guides. Viitattu 5.2.2012.
  17. ↑ Hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.2.2012.
  18. ↑ Tornado Alley National Climatic Data Center. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Tornado Alley U.S. Tornado Climatology. National Climatic Data Center NOAA. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Drivers denied shelter during severe weather 2011. Land Line.
  21. ↑ a b Vegetation United States Geography. U.S. Department of State. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Precious Heritage > Executive Summary NatureServe. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  23. ↑ a b Where we work: United States WCS. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Amphibians and Reptiles Fish and Wildlife Habitat Management Leaflet. 2006.
  25. ↑ State of the Birds Audubon Society. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  26. ↑ About Us U.S. National Park Service. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  28. ↑ James Q. Jacobs: A Review of Hypotheses and Evidence Relating to the Origins of the First Americans (englanniksi)
  29. ↑ Paleoamerican Origins Smithsonian Institution. Viitattu 13.02.2007.
  30. ↑ First Americans not as old as thought Independent. Viitattu 23.02.2007.
  31. ↑ Rush Limbaugh: Indian Population Debate and Poll
  32. ↑ A review of Charles C. Mann’s 1491: New Revelations of the Americas Before Columbus. Victor Hanson
  33. ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 384. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  34. ↑ The First Americans Country Study Library of Congress
  35. ↑ The Vikings Discover America, ca. 1000 Eyewitness History. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
  36. ↑ The First Europeans Country Studies Library of Congress
  37. ↑ Ron Collins: A Brief History of the Pilgrims Mayflower Families. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Massachusetts Country Studies Library of Congress
  39. ↑ The French and Indian War Country Studies Library of Congress
  40. ↑ Boston "Tea Party" Country Studies Library of Congress
  41. ↑ a b c Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
  42. ↑ a b Molly Doane (toim.): Culture of United States Countries and their cultures. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  43. ↑ The Gold Rush of California California State University. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  44. ↑ Daniel J. McInerney: Yhdysvallat, matkaopas historiaan, Unipress 2005, ISBN 951-579-087-5, s. 175
  45. ↑ US Census report s. 7
  46. ↑ Secession and Civil War Country Studies Library of Congress
  47. ↑ The Plight of the Indians Country Studies Library of Congress
  48. ↑ The World of 1898: The Spanish-American War Library of Congress. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  49. ↑ a b c d e f USA:n painoarvo maailmanpolitiikassa 1901–2009. Aamulehti, 2009, nro 21.1., s. A 12.
  50. ↑ Roosevelt and the New Deal Country Studies Library of Congress
  51. ↑ War, Victory and the Bomb Country Studies Library of Congress
  52. ↑ http://www.csmonitor.com/2005/0829/p15s01-cogn.html
  53. ↑ Marshall Plan: Reconstructing Europe BBC. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  54. ↑ United Nations Britannica. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  55. ↑ a b Historia forum.finland.fi. 5.7.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  56. ↑ Nixon's Accomplishments and Defeats Library of Congress
  57. ↑ William A. Niskanen: Reaganomics
  58. ↑ Timeline United States BBC. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  59. ↑ History Shapes Current Operations 2011. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  60. ↑ Afganistanissa soditaan jo neljättä vuosikymmentä Global Finland.
  61. ↑ Osama bin Laden is dead CBS. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  62. ↑ Miehityksen päättyminen ei tuonut rauhaa Irakiin Global Finland.
  63. ↑ Irakin sota maksoi Yhdysvalloille yli 3 000 000 000 000 dollaria Ilta-sanomat.
  64. ↑ Joe Klein: The Bush Administration's Most Despicable Act Time. 2009.
  65. ↑ Now the Pentagon tells Bush: climate change will destroy us 2004. Guardian. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  66. ↑ Obama’s Backing Raises Hopes for Climate Pact 2009. NY Times. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  67. ↑ Suurimman saastuttajan suurin saastuttaja Helsingin Sanomat
  68. ↑ Dean Baker: The Senators Who Gave Us 15 Million Unemployed Want to Deny Them Benefits Huffington Post. Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
  69. ↑ Yhdysvaltain velka jo yli 13 biljoonaa dollaria MTV3 2010
  70. ↑ Köyhyys leviää keskiluokan paratiiseihin Yhdysvalloissa HS.fi 2011
  71. ↑ a b Federalism: National vs. State Government US Government Info. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  72. ↑ The President and the Other Branches of Government How Stuff Works. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  73. ↑ Supreme Court of the United States, Biographies of Current Members of the Supreme Court/The Justices of the Supreme Court (englanniksi). Luettu 26. toukokuuta 2006.
  74. ↑ a b State & Local Government Our Government. White House. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  75. ↑ How many counties are there in the United States? USGS Multimedia Gallery. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  76. ↑ Garrison, Tim Alan: Worcester v. Georgia (1832) 27.4.2004. New Georgia Encyclopedia. (englanniksi)
  77. ↑ Roy Cook: Indian Nations Tribal Sovereignty American Indian Source.
  78. ↑ USA:n pääpuolueet nimeävät ehdokkaansa Keskisuomalainen 2010
  79. ↑ Vaalitapa Kansalliskirjasto Doria (MÄÄRITTELEMÄTÖN LÄHDE)
  80. ↑ Senate Democratic Caucus US State Democrats. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  81. ↑ [http://www.blackwellpublishing.com/mckay/pdfs/chapter5.pdf The Changing Role of Political Parties] Blackwell Publishing. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  82. ↑ On the Issues: Social Issues NY Times election guide 2008. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  83. ↑ Voters to Decide on 160 Ballot Questions in 37 States 2.11.2010. Fox News. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  84. ↑ Religion and politics in America 2004. BBC. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  85. ↑ Obama Leaves God out of Thanksgiving Speech, Riles Critics Abc News. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  86. ↑ PR Newswire; Britain, Canada, Australia, Israel and Japan Top the List of Countries Seen as Our Closest Allies, According to Harris Poll PR Newswire (englanniksi), 1. syyskuuta 2004.
  87. ↑ why visit the UN? United Nations Visitor Centre.
  88. ↑ Index of Global Philantropy 2008 (s. 17–20) The Center for Global Prosperity (cgp).
  89. ↑ U.S. Coast Guard Legal, DCL Program FAQs, Is the Coast Guard a military service? (englanniksi), 21. lokakuuta 2005. Luettu 2. kesäkuuta 2006. KUOLLUT LINKKI
  90. ↑ "Active Duty Military Personnel Strength Levels". 2002. Luettu 16. helmikuuta 2007.
  91. ↑ Guard Pay National Guard. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  92. ↑ U.S. Department of Defense Base Structure Report, Fiscal Year 2005 Baseline. Retrieved 1 June 2006.
  93. ↑ Federation of American Scientists, Status of Nuclear Powers and Their Nuclear Capabilities (englanniksi). Luettu 18. toukokuuta 2006.
  94. ↑ CIA, The World Factbook, Rank Order — Military expenditures — dollar figure (englanniksi), 2. toukokuuta 2006. Luettu 6. toukokuuta 2006.
  95. ↑ REUTERS: USA:n aseviennin arvo kasvoi ennätykseen Helsingin Sanomat. 7.11.2009. Viitattu 8.11.2009.
  96. ↑ Poliittinen järjestelmä Formin.finland.fi. 17.12.2010. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 1.3.2012.
  97. ↑ Definitions of Insular Area Political Organizations Washington: Office of Insular Affairs. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  98. ↑ Federal Reserve Online Federal Reserve. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  99. ↑ Currency Composition of Official Foreign Exchange Reserves (COFER) IMF. Viitattu 26.2.2012.
  100. ↑ Office of Travel & Tourism Industries, Key Facts on Overseas Cultural Heritage Tourism Visitors 2004 (englanniksi), lokakuu 2005. Luettu 9. toukokuuta 2006.
  101. ↑ U.S. Trade in Goods and Services - Balance of Payments (BOP) Basis 1960 thru 2011 US Census Bureau. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  102. ↑ Key world energy statistics 2009 IEA. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  103. ↑ Boeing kertoo lentokonetilausten elpyneen Yle 7.1.2011
  104. ↑ Bureau of Labor Statistics, Labor Force Statistics from the Current Population Survey (englanniksi). Luettu 8. heinäkuuta 2008.
  105. ↑ USA:ssa työttömyys kääntyi nousuun Kauppalehti 3.6.2011
  106. ↑ Amerikan kirjeitä 3. Työttömän osa on USA:ssa kova YLE Blogit. Viitattu 21.2.2012.
  107. ↑ Tieto vuodelta 2005. Barry T. Hirsch ja David A. Macpherson; Unionstats.com; Union Membership, Coverage, Density, and Employment Among Private Sector Workers, 1973–2005 (englanniksi). Luettu 28. toukokuuta 2006.
  108. ↑ How To Plug Europe's Brain Drain, Time Magazine
  109. ↑ Index of Economic Freedom 2006 by Heritage Foundation. URL accessed 13 May 2006.
  110. ↑ Valtioiden julkiset velat, World Factbook
  111. ↑ New ILO report says US leads the world in labour productivity, some regions are catching up, most lag behind
  112. ↑ US Census Bureau, 2006; income statistics for the year 2005
  113. ↑ US Census Bureau, median household income by state 2004. Viitattu 2006-07-01.
  114. ↑ Tausta: Laittomat siirtolaiset ovat Yhdysvalloille hyöty ja harmistus YLE 2008
  115. ↑ a b A New Deal for Globalization, Foreign Affairs-lehti July/August 2007
  116. ↑ FHWA - Interstate Highway System United States Department of Transportation - Federal Highway Administration. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  117. ↑ Minimum Driving Age USA 2pass.co.uk. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  118. ↑ The World's Busiest Subway Systems in Major Cities About Geography. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  119. ↑ Transport system in USA, Travelling within America Non Resident Indian Online. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  120. ↑ Airports Council International, Passanger Traffic 2004 final (englanniksi), 12. heinäkuuta 2005. Luettu 17. toukokuuta.
  121. ↑ Cargo Traffic 2010 Airports council International 2011
  122. ↑ Thomas Alva Edison Ideafinder. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  123. ↑ 1969: Man takes first steps on the Moon BBC. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  124. ↑ Kaikkiaan 242 nobelistia on syntynyt Yhdysvalloissa. [http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/lists/all/create.html? year1=Type+year&year2=&citation=Type+a+word+or+words+from+the+prize+motivation+text&laureate=Type+a+name+or+names+of+a+Laureate&born_in%5B%5D=52&include_bornin=1&born1=YYYY-MM-DD&born2=&dead1=YYYY-MM-DD&dead2=&sorting=default&active=1 Create a List] Nobelprize.org
  125. ↑ Introduction - The Human Genome Project
  126. ↑ Great American Inventors American Inventor. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  127. ↑ Statistical Abstract of the United States
  128. ↑ Hobbs & Stoops: Demographic Trends in the 20th Century US Census Bureau. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  129. ↑ Cassidy, Rachel C. & Grieco Elizabeth M.: Overview of Race and Hispanic Origin (PDF) 2001. United States Census Bureau. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  130. ↑ a b Population (s. 47) 2005. census.gov.
  131. ↑ Lewis, M. Paul (toim.): Languages of United States Ethnologue: Languages of the World. SIL International. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  132. ↑ U.S. Cities in the 'World City Network' Brookings
  133. ↑ United States of America: largest cities and towns and statistics of their population Wolrd Gazetteer. Viitattu 4.3.2012.
  134. ↑ U.S. Census Bureau, Ranking Tables for Metropolitan Areas: Population in 2000 and Population Change from 1990 to 2000 (PHC-T-3) (englanniksi), 4. helmikuuta 2001. Luettu 15. toukokuuta 2006.
  135. ↑ Insuring America's Health: Principles and Recommendations 24.2.2004. Institute of Medicine. Viitattu 29.12.2008.
  136. ↑ Carmen DeNavas-Walt et al.: Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2005 (PDF) (sivu 21) US Census Bureau. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  137. ↑ Harris, Paul: 37 million poor hidden in the land of plenty 19.2.2006. Guardian. (englanniksi)
  138. ↑ Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2005 (PDF). U.S. Census Bureau (August 2006). Viitattu 2007-06-17.
  139. ↑ Health, United States, 2006. Centers for Disease Control, National Center for Health Statistics. Viitattu 2006-11-24.
  140. ↑ Core Health Indicators WHO Statistics. WHO. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  141. ↑ Ruotsalaisselvitys: Suomen terveydenhuolto länsimaiden tehokkain 14. kesäkuuta 2008. Helsingin Sanomat.
  142. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  143. ↑ {{{Nimeke}}} Health. Forbes. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  144. ↑ Groves, Trish (February 2008). "Stronger European Medical Research". British Medical Journal 336: 341–342. doi:10.1136/bmj.39489.505208.80. PMID 18276671. 
  145. ↑ Structure of U.S. Education 2008. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  146. ↑ United States of America - Education system (Source: U.S. Network for Education Information (USNEI), Washington, 2001) Higher Education Systems Database. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  147. ↑ Reading Literacy Performance of 15-year-olds PISA 2009 Results. National Center for Education Statistics. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  148. ↑ Mathematics Literacy Performance of 15-year-olds PISA 2009 Results
  149. ↑ Public Elementary asand secondary scholl enrollment School year 2009-2010 National Center for Education Statistics
  150. ↑ Characteristics of Private Schools in the United States: Results From the 2009–10 Private School Universe Survey National Center for Education Statistics May 2011
  151. ↑ Non-Public Education Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  152. ↑ US Colleges and Universities Braintrack. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  153. ↑ Colleges and Universities collegesanduniversities.us. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  154. ↑ Study Shows Parents Struggling to Save for College Education News. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  155. ↑ Academic ranking of World universities 2011 ARWU. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  156. ↑ The American Dream – What is The American Dream? Library of Congress. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  157. ↑ Music USA for kids. US Embassy in Hong Kong. Viitattu 1.3.2012.
  158. ↑ Chicago Symphony Tops U.S. Orchestras npr music / Gramophone. Viitattu 1.3.2012.
  159. ↑ Opera houses in America American Opera. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  160. ↑ Broadway or Off-Broadway—Part I Playbill. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  161. ↑ Broadway Grossed Over $1 Billion in 2010 Playbill. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
  162. ↑ Top 10 All-Time American Music Award Nominations Leaders Pop-Rock About.com. Viitattu 1.3.2012.
  163. ↑ Gold and Platinum Data RIAA. Viitattu 1.3.2012.
  164. ↑ Box Office Top films of all time (Domestic cross Film Site. Viitattu 1.3.2012.
  165. ↑ Nigeria's Nollywood eclipsing Hollywood in Africa 2010. Independent. Viitattu 1.3.2012.
  166. ↑ Citizen Kane stands the test of time (PDF) 20. kesäkuuta 2007. American Film Institute. Viitattu 24.8.2008. (englanniksi)
  167. ↑ About Thomas Eakins PBS. Viitattu 1.3.2012.
  168. ↑ International Exhibition of Modern Art, Copley Society of Boston, Copley Hall, Boston, Mass., 1913 Archives of American Art.
  169. ↑ In Full Flower, Before the Desert NY Times.
  170. ↑ Willem de Kooning
  171. ↑ Andy Warhol Posters Prints.
  172. ↑ Filler M: Makers of Modern Architecture: From Frank Lloyd Wright to Frank Gehry, s. 3. New York Review Books, 2007. ISBN 978-1590172278.
  173. ↑ Big 4 fashion weeks get new company International Herald Tribune. 2006. Viitattu 1.3.2012.
  174. ↑ TOP 10 American Fashion Designers Kathryn Vercillo Hub. Viitattu 1.3.2012.
  175. ↑ American Food USA for Kids. Consulate of USA in Hong Kong.
  176. ↑ United States: Recipes and Cuisine Whats4eats.
  177. ↑ The State of American Cuisine 2008. James Beard Foundation.
  178. ↑ 2012 Federal Holidays U.S. Office of Personnel Management. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  179. ↑ Other Celebrations Government Made Easy. Viitattu 27.2.2012. (englanniksi)
  180. ↑ U.S. Census Bureau; Statistical Abstract of the United States; Section 26. Arts, Entertainment, and Recreation; Table 1229. Adult Attendance at Sports Events by Frequency: 2004 (englanniksi). Luettu 1. kesäkuuta 2006.
  181. ↑ Shearer, s. 169.
  182. ↑ Shearer, s. 170.
  183. ↑ Popular US Sports USATourist.com. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  184. ↑ Forbes.com, The Best-Paid Athletes (englanniksi), 24. kesäkuuta 2004. Luettu 8. toukokuuta 2006.
  185. ↑ Kaufman, Stephen: American Support for Football Steadily Growing America.gov. 25.3.2006. Yhdysvaltain ulkoministeriö. Viitattu 22.12.2008. (englanniksi)
  186. ↑ Shearer, s. 174.
  187. ↑ America's Oldest Sport, Lacrosse Growing In Popularity WSOTV. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  188. ↑ The History of Snowboarding – From Garages to the Olympics The History Of .... Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  189. ↑ S. J. Darmoni, Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 (englanniksi). Luettu 25. toukokuuta 2006.
  190. ↑ http://www.infoplease.com/ipsa/A0115207.html
  191. ↑ Michael Phelps sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  192. ↑ School & College Sports U.S. Diplomatic Mission to Germany. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Haarla, Pekka: Yhdysvallat: Taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta. Espoo: Weilin + Göös, 1985. ISBN 951-35-3330-1.
  • Henriksson, Markku: Siirtokunnista kansakunnaksi: Johdatus Yhdysvaltain historiaan. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-496-0.
  • McInerney, Daniel J.: Matkaopas historiaan: Yhdysvallat. Suomennos: Kati Viikari. Kuopio: Unipress, 2005. ISBN 951-579-087-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvallat.

[muokkaa] Hallinto

NATO

Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Belgian lippu Belgia | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Islannin lippu Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Saksan lippu Saksa | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Turkin lippu Turkki | Unkarin lippu Unkari | Viron lippu Viro | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Yhdysvaltain lippu
Yhdysvaltain hallinnolliset alueet
Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Texas | Tennessee | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming
Liittopiiri: Kolumbian piiri (Washington, DC)
Saarialueet: Amerikan Samoa | Guam | Pohjois-Mariaanit | Puerto Rico | Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Erillisalueet: Bajo Nuevo Bank | Baker | Howland | Jarvis | Johnstonin atolli | Kingmanin riutta | Midwaysaaret | Navassa | Palmyran atolli | Serranilla Bank | Wake
LocationNorthAmerica.png
Pohjois-Amerikan valtiot

Kanadan lippu Kanada | Meksikon lippu Meksiko | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat | Grönlannin lippu Grönlanti (epäitsenäinen, kuuluu Tanskalle)

Amerikka | Väli-Amerikka | Etelä-Amerikka | Latinalainen Amerikka

G8-maat

Puheenjohtaja: Kanada

Jäsenet: Iso-Britannia | Italia | Japani | Ranskan lippu Ranska | Saksan lippu Saksa | Venäjän lippu Venäjä | Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat | Euroopan unionin lippu Euroopan unioni

Tarkkailijat: Brasilian lippu Brasilia | Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka | Intia | Kiina | Meksikon lippu Meksiko

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvallat&oldid=11347978
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä