Terveydenhuolto Yhdysvalloissa
Tätä sivua ei ole 
Terveydenhuolto Yhdysvalloissa on osittain liittovaltion, osittain osavaltioiden sääntelemää. Kansasta 16–28 % kuuluu julkisen (mm. köyhien ja vanhusten ohjelmat) ja 68 % yksityisen terveysvakuutuksen piiriin; Yhdysvallat on ainoa läntinen teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää[2]. Yksityiset ja julkiset sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.
Yhdysvallat on biolääketieteellisen tutkimuksen johtaja ja käytti tutkimukseen vuonna 2004 henkeä kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maailman kallein terveydenhoito
Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, sekä absoluuttisesti, suhteessa bruttokansantuotteeseen että per asukas. Vuonna 2005 Yhdysvallat käytti 15,2 % bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon, kun samana vuonna esimerkiksi Suomi käytti terveydenhuoltoon 7,5 % bruttokansantuotteesta.[4] Suuresta panostuksesta huolimatta Yhdysvaltain elinajanodote on alhaisempi ja imeväiskuolleisuus korkeampi kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. [5][6]
Vuonna 2004 liittovaltio, osavaltiot ja paikallisviranomaiset kattoivat terveydenhuollon kustannuksista 44%, yksityiset vakuutukset 36% ja potilasmaksut 15%.[7]
[muokkaa] Kallis julkinen terveydenhoito[8]
Yhdysvaltain julkinen terveydenhoito maksoi $ 2 862/hlö vuonna 2005, Suomen $ 1 787/hlö, vaikka Yhdysvalloissa vain 16,5 % väestöstä (+ 11,3 % osin) on julkisen terveydenhoidon piirissä[9][10]. Yhdysvaltain lukema on maailman kymmenen korkeimman joukossa[11], vaikka julkisen terveydenhoidon osuus on aivan poikkeuksellisen vähäinen[2]. Yksityisenkin terveydenhoidon yksikkökustannukset ovat melko kalliit.
[muokkaa] Yksityinen vakuutus
- 68,2 %:lla väestöstä on yksityinen terveysvakuutus (59,3 % perheen työnantajan kautta, 8,9 % itse ostettuja),
- 16,5 % on pelkän julkisen vakuutuksen piirissä,
- 11,3 % on julkisen vakuutuksen piirissä (köyhille Medicaid, vanhuksille Medicare, lisäksi lapset, veteraanit ym.) piirissä mutta on silti ottanut yksityisen vakuutuksen (siis yhteensä 27,8 % on valtiollisen vakuutuksen piirissä),
- 15,3 % ei ole ottanut vakuutusta, vaikkei saa em. julkisia vakuutuksia - heille julkiset ja yksityiset sairaalat ovat velvollisia antamaan tarvittavan kiireellisen hoidon. [10]
Terveydenhoitomenot olivat $ 1,8 biljoonaa, mistä sairaalat yli kolmannes (648 mrd) ja lääkäripalvelut neljännes (448 mrd) vuonna 2006. [12]
- Hallituksen menot olivat 56 % sairaalamenoista ja 34 % lääkäripalveluista, vaikka sen piirissä on vain 16,5 - 27,8 % väestöstä,
- yksityisten vakuutusten osuudet 36 % ja 49 %, vaikka 68 %:lla kansasta on yksityinen vakuutus).[12][10]
Kaikkiaan julkiset terveydenhoitomenot olivat 45,3 % eli $ 0,8 biljoonaa[12] (toisen lähteen mukaan 45 - 56,1 %[13]), minkä päälle tulevat vielä asiakasmaksut julkisen terveydenhoidon kustantamiseen.
Yritykset saavat vakuutuksista verovähennyksiä mutta yksityiset eivät, minkä vuoksi vakuutukset ovat useimmiten yritysten ottamia ja katkeavat työsuhteen päättyessä.
[muokkaa] Sääntely nostaa kustannuksia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: osa lähteistä ei neutraaleja |
Valtion ja osavaltioiden harjoittama terveydenhoidon sääntely nostaa sekä yksityisen että julkisen terveydenhoidon kustannuksia erittäin paljon[14][15][16].
[muokkaa] Kielto ostaa toisen osavaltion vakuutus
Osavaltiot rajoittavat oikeutta ottaa vakuutuksia toisista osavaltioista, mikä heikentää vakuutusyhtiöiden välistä kilpailua asiakkaista ja siten nostaa hintoja. Esimerkiksi Kentuckyssä terveysvakuutus maksaa 960 $/vuosi, New Jerseyssä 5580 $/vuosi. Osavaltio kieltää newjerseyläistä ostamasta toisen osavaltion yrityksen vakuutusta, mm. koska se ei sisällä koeputkihedelmöitystä. [17]
[muokkaa] Määräsääntelyllä estetään kilpailu
Useiden osavaltioiden "Certificate of need" -ohjelmat estävät uusien sairaaloiden ym. terveydenhoitolaitosten perustamisen ilman osavaltion lupaa[18]. Lupia voidaan evätä laadukkailtakin tarjoajilta palveluntarjoajien määrän rajoittamiseksi[19] (kuten Suomen apteekkilupia). "Markkinoilla jo toimivat laitokset voivat aivan liian helposti käyttää näitä sertifikaatteja estääkseen kilpailijoita tulemasta markkinoille" ja tämä nostaa hintoja heikentämällä suoraa ja epäsuoraa kilpailua, todettiin Yhdysvaltain liittovaltion komission raportissa vuonna 2004[16][18].
[muokkaa] (Osa)valtiovalta on säännellyt korkeammat etuudet
Vakuutusten kalleutta lisäävät myös valtion niihin sääntelemät korkeat etuudet (kuten miljoonien hoitovirhekorvaukset potilaille) sekä se, että Yhdysvalloissa potilaat saavat uusimpiakin, kalleimpia lääkkeitä ja hoitoja, minkä valtiot estävät sääntelyllään suuressa osassa Eurooppaa. [15].
[muokkaa] Lääkäripula koulutuksen vähentämisen vuoksi
Yhdysvaltain lääkäriliitto AMA:n vaikutuksesta lainsäätäjät ovat rajoittaneet voimakkaasti lääkärien koulutusmääriä vuodesta 1910 asti, nyt noin 100 000 lääkäriin vuodessa[14], minkä vuoksi maassa on vakava lääkäripula[20] ja lääkärien palkat ovat Yhdysvalloissa kaksinkertaiset eurooppalaisiin verrattuna, mikä on keskeinen syy sille, että terveydenhoito on kalliimpaa kuin Euroopassa. [21]
Vieläkin suurempi ongelma on, että hallituksen Medicaid- ja Medicare-ohjelmien ja yksityisten toimenpidemaksupalkkiot johtavat ylimääräisiin toimenpiteisiin ja kustannuksiin. Lääkäreille maksetaan toimenpiteistä eikä aivotyöstä, esimerkiksi ohjeistamisesta tai hoitovaihtoehtojen selvittämisestä, eikä tulos vaikuta palkkioon - tosin kiinteäkin palkkio olisi nykyistä parempi terveystaloustieteilijöiden mukaan. [21]
[muokkaa] Kätilön ammatin kieltäminen ym. tehokkaan tehtävänjaon rajoitukset
Lääkäriliiton lobbaama sääntely on myös rajoittanut paljon tehtäviä, joita hoitajat ja muut toimijat ovat ennen voineet suorittaa, esimerkiksi kätilön ammatti on kielletty tai rajoitettu useimmissa osavaltioissa, vaikka tutkimusten mukaan lääkärisynnytykset eivät ole sen turvallisempia. Liiton aikaansaama sääntely on vähentänyt hoidon määrää ja laatua, mistä on nykyään konsensus taloustieteilijöiden kesken: rajoitukset eivät paranna kenenkään tasoa vaan ainoastaan vähentävät tarjontaa. [14] [22]
Psykologit, sairaanhoitajat ja farmaseutit eivät saa kirjoittaa reseptiä edes särkylääkkeille, vaan näihinkin tehtäviin tarvitaan lääkärin apua. Aikaisemmin sairaanhoitajat eivät saaneet edes oma-aloitteisesti rokottaa potilaita, mutta kyseinen laki on kuitenkin myöhemmin kaatunut oikeudessa.
[muokkaa] Kalliimmat lääkkeet
Lääkkeiden markkinoillepääsystä päättävällä FDA:lla on syrjinyt ulkomaalaisia lääkevalmistajia, jotka näin ollen joutuvat usein lisensoimaan lääkkeensä yhdysvaltalaisille, mikä rajoittaa kilpailevien lääkevalmistajien määrää ja siten nostaa hintoja. Lääkkeet maksavatkin Yhdysvalloissa 30–50 % enemmän kuin Euroopassa[21].
[muokkaa] Uudistaminen
-
Pääartikkeli: Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistus
Vuonna 2005 Yhdysvalloissa käytettiin 15,2 % bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon.[4] Hoitovirheistä seuraa valtavat korvaukset. Lääkäreiltä vaaditaan pitkä pakollinen koulutus ja heidän palkkansa kuuluvat maailman korkeimpiin.
International Herald Tribunen mukaan Yhdysvaltain terveydenhuolto tulisi uudistaa: 45 miljoonalla ihmisellä ei ole terveysvakuutusta, terveydenhuollon ja terveysvakuutusten kustannukset nousevat jyrkemmin kuin kotitalouksien tulot, terveysvakuutusta ei voi siirtää työpaikasta toiseen, mikä heikentään työn vaihtoa ja liikkuvuutta, työpaikkavakuutuksen lisäksi kustannuksiltaan järkeviä vakuutuksia on vaikeaa löytää ja USA:n terveydenhoidon laatu on usein heikompi kuin muissa teollisuusmaissa.[23] Terveydenhoitolaskut ovat yleisin syy henkilökohtaisiin konkursseihin Yhdysvalloissa.[24]
Barack Obaman hallinnon odotetaan uudistavan terveysjärjestelmää. Hänen hallintonsa aikoo laajentaa verovähennyksiä, lisätä kulujen valvontaa ja perustaa kansallisen terveysvakuutuspörssin (National Health Insurance Exchange).[25] Terveydenhuoltouudistuksen käsittely aloitettiin kongressissa vuoden 2009 kesällä. Syksyllä uudistuksesta arveltiin tulleen Obamalle symbolinen itsetarkoitus, jossa vain läpimenolla on väliä, eikä enää sisällöllä, esimerkiksi kustannuksia ei enää yritetä hillitä[26].
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 2007 Facts & Figures. Texas Medical Center. Luettu 2008-11-07.
- ↑ a b Insuring America's Health: Principles and Recommendations. Institute of Medicine of the National Academies, 2004. ISBN 978-0-309-09105-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 25. huhtikuuta 2008).
- ↑ Groves, Trish (February 2008). "Stronger European Medical Research". British Medical Journal 336: 341–342. doi:. PMID 18276671.
- ↑ a b Core Health Indicators WHO Statistics. WHO. Viitattu 21. tammikuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Rank Order - Infant mortality rate CIA World Factbook. 18. joulukuuta 2008. CIA. Viitattu 21. tammikuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Rank Order - Life expectancy at birth CIA World Factbook. 18. joulukuuta 2008. CIA. Viitattu 21. tammikuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Health Care Expenditures (PDF) (sivu 31) Health, United States, 2006. 4. joulukuuta 2007. National Center for Health Statistics. Viitattu 21.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Public per capita (most recent) by country, Nationmaster
- ↑ Core Health Indicators / Per capita government expenditure on health(PPP int. $), WHO (WHO health statistics 2008)
- ↑ a b c "Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2007." U.S. Census Bureau. August 2008.
- ↑ Core Health Indicators: Per capita government expenditure on health at average exchange rate World Health Organization. (YK:n jäsenvaltioista, vuonna 2004)
- ↑ a b c Health, United States, 2008, 2008 Edition, s. 129
- ↑ Thomas M. Selden and Merrile Sing, "The Distribution Of Public Spending For Health Care In The United States, 2002," Health Affairs 27, no. 5 (2008): w349-w359 (published online 29 July 2008)
- ↑ a b c The Evil-Mongering of the American Medical Association, Shikha Dalmia, 27.8.2009
- ↑ a b The Myth of Free-Market Health Care in America, Shikha Dalmia, 30.7.2009
- ↑ a b Improving Health Care: A Dose of Competition, Report by the Federal Trade Comission and the Department of Justice, USA, 2004
- ↑ McCain's Health Care Plan: Radical and Right, Orange County Register, 6.5.2008
- ↑ a b In Health Care, Nobody Knows Anything, Ronald Bailey, Reason, 20.10.2009
- ↑ Certificate of Need Program (CON) Overview, AHCA, luettu 28.1.2010
- ↑ Medical miscalculation creates doctor shortage, USA Today, 2.3.2005
- ↑ a b c Sending Back the Doctor’s Bill, New York Times 29.7.2007
- ↑ Licensing Doctors: Do Economists Agree?
- ↑ The U.S. presidential candidates' health plans International Herald Tribune 29.10.2008
- ↑ Himmelstein, David U., et al.: Illness and Injury as Contributors to Bankruptcy 2005. Viitattu 2006-10-05.
- ↑ [1]
- ↑ US health insurance reform, Financial Times 9.9.2009
